väsynyt elämään

Elämä ei voi olla ruusuilla tanssimista aina ,sen ymmärrän itekkin,mut miks kaikki kaatuu niskaan kerralla?.mulla on 5vtyttö ja olen raskaana ,miestäni ei paljon kotona näy ja olen aina yksin ,mulla ei oo yhtään ystävää,eipä ole ollut aikaa rakentaa ystävyssuhteita.nyt raskauden myötä alkaa sama painajainen kuin tyttöä oottaessa,mies juokseee vieraissa minkä kerkee,valehtelee,ja kaikki aika menee kavereiden kanssa.mielessä pyörii vaikka mitä ,tuntuu etten jaksa ,ois helpompi lopettaa kaikki,ja jos en ois raskaana oisin sen jo tehnyt,en vain tahdo että viattomat lapseni kärsivät.en uskalla hakea apua ,koska pelkään että eron sattuessa mieheni käyttäisi sitä minua vastaan kun tulisi kyse lasten huoltajuudesta mitä siis tehdä? aikamoinen umpikuja tahtoisin vaan äkkiä pois
4410
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

yksin,koska miesystäväsi ei ota vastuuta perheestään vaan juoksee kuin poikamies missä sattuu.Kannattaako tuollaista miestä katsoa ?Tiedän,että kun on lapset,ja pelottaakin yksin ottaa vastuuta,mutta ei tarvitse toisen puolesta hermoilla,Käy vaan lääkärillä he ovat vaitiolo velvollisia,Hae itsellesi apua,ja tukea,voimia sinulle

Äänestä
  • On helppo sanoa jätä mies ja aloita uusi elämä, mutta sanoin sen kuitenkin.Tilaa lääkärille aika ja juttele jonkun ystävän kanssa.Älä jää yksin olosi kanssa sillä sinä et ole yksin apua löytyy.Tiedän hyvin kun on oikein väsynyt ja ahdistaa niin on vaikea jaksaa, mitään ylimääräistä kuormitusta.Itse olen nelikymppinen mies ja itseäni ahdistaa ja väsyttää tää elämä.Mutta joku voimaa saa minut jaksamaan.Toivon sinulle kaikkea hyvää tilaa lääkärille aika ja perheneuvolaa parisuhde puolelle yritä jaksaa ja kyllä sä jaksat.

    Äänestä

  • raskas pää kirjoitti:

    On helppo sanoa jätä mies ja aloita uusi elämä, mutta sanoin sen kuitenkin.Tilaa lääkärille aika ja juttele jonkun ystävän kanssa.Älä jää yksin olosi kanssa sillä sinä et ole yksin apua löytyy.Tiedän hyvin kun on oikein väsynyt ja ahdistaa niin on vaikea jaksaa, mitään ylimääräistä kuormitusta.Itse olen nelikymppinen mies ja itseäni ahdistaa ja väsyttää tää elämä.Mutta joku voimaa saa minut jaksamaan.Toivon sinulle kaikkea hyvää tilaa lääkärille aika ja perheneuvolaa parisuhde puolelle yritä jaksaa ja kyllä sä jaksat.

    samaa mieltä ,että hae hoitoa ,,ei sinun tarvitse pelätä että sitä voidaan käyttää erossa sinua vastaan,,minun tyttärellä oli sama tilanne . ja meni jopa hoitoon asti osatolle ja eron tullessa eteen, mies kyllä koitti ottaa esiin sitä sairautta, mutta se sivuutetii ja kysyttii mieheltä, että kuka tän kaiken on alkanut mies piti suunsa kiinni jopa hväveten,et hyvä ihminen hae apua ajoissa itellsei,rohkeesti vain,,sinun ja laste elämä on tärkeintä jos suinkin pystyt ni helposti sanon, jätä miehesi ,,sinulle tulee olemaa todella helpompi elämä lastesi kanssa, ja vaikka tämä kaikki ei ole miehesi aikaan saamaa ,vaa osaksesi omastakin väsymyksestä ,nii sitäkää ei voi käyttää sinua vastaan,ja jos teillä on turvakoti kotipaikallasi ota sinne yhteyttä ,ja kysy toimiiko teillä alvari kotihoito apu ,nii kerro tilanne heille nii he jopa tulee sinua kotiin auttamaan,,,,,tee rohkee päätös,,,mut tää alvari vain toimii jos olet yksin lasten kanssa kysy sitä kuienkin vaikka miehesi asuukin kotona,,kysyn vaan mitä tee puolikkaalla miehellä,,,?? jaksa ,,))

    Äänestä

ei anneta yksin toiselle vanhemmalle sen perusteella että toinen hakee apua pahaan oloonsa. Ei se tee kestään huonoa vanhempaa. Jos sitä vastoin miehelläsi on näyttöä eiitä, ettet kykene hoitamaan, on asia toinen. Yksinhuoltajuuttaa ei todellakaan saa muuta kuin äärimmäisen painavissa tilanteissa, eli esim. kotona väkivaltaa, huumeita, viinaa yms. Usko pois, olen käyny läpi näitä juttuja aikanaan. En saanut yksinhuoltajuutta, vaikka isä uhkasi lapsen kuulleen kaikenlaisilla jutuilla kännispäissään.
Hae nyt vaan sitä apua. Se nimenomaan tekee sinusta ihmisen, joka välittää. Jos ei välitä itsestään ja terveydestään, on se mun mielestäni sama kuin ei välittäisi siitäkään, kuinka äiti jaksaa hoitaa lapsia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surullinen elämän vanki kirjoitti:

Elämä ei voi olla ruusuilla tanssimista aina ,sen ymmärrän itekkin,mut miks kaikki kaatuu niskaan kerralla?.mulla on 5vtyttö ja olen raskaana ,miestäni ei paljon kotona näy ja olen aina yksin ,mulla ei oo yhtään ystävää,eipä ole ollut aikaa rakentaa ystävyssuhteita.nyt raskauden myötä alkaa sama painajainen kuin tyttöä oottaessa,mies juokseee vieraissa minkä kerkee,valehtelee,ja kaikki aika menee kavereiden kanssa.mielessä pyörii vaikka mitä ,tuntuu etten jaksa ,ois helpompi lopettaa kaikki,ja jos en ois raskaana oisin sen jo tehnyt,en vain tahdo että viattomat lapseni kärsivät.en uskalla hakea apua ,koska pelkään että eron sattuessa mieheni käyttäisi sitä minua vastaan kun tulisi kyse lasten huoltajuudesta mitä siis tehdä? aikamoinen umpikuja tahtoisin vaan äkkiä pois

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu