Saksa, Berliini 28.4.1945
Koppalakki syvälle silmille vedettynä, vanha mies laahusti raunioituneen Berliinin kaduilla.
Häntä tuki SS- Sonderkommandon maastopukuun pukeutunut kookas, pistäväkatseinen sotilas.
Vanhan taistelijan rinnassa näkyi ensimmäisestä maailmansodasta asti riippunut rautaristi..
Ajan kauhduttaman manttelin sivutaskusta pyrki esiin Luger.
Tiukkailmeisellä miehellä oli susikoiran hihna kädessään.
Sodan ja nälän lähes hulluksi tehneet sotilaat, rääsyissään, kaihtoivat vaistomaisesti tätä epäsuhtaista kolmikkoa.
Vihaiset silmät tuijottivat pommisuojan seinän tekstiä:
LUFTSCHUTZRAUM- LSR,
Jonka Berniililäiset tulkitsivat:
LERNT SCNELL RUSSISCH - Opettele äkkiä venäjää!
-BLONDI - äyskähti vanha sotilas koiralleen, tämän nuuhkittua lyhtypylvääseen hirtettyä
Wermachtin sotilaan veristä jalkorättiä…
Valtakunnankanslia- eräs Euroopan mahtavimmista rakennuksista loimusi ilmiliekeissä yötaivasta kohden.
Marsalkka Zukovin joukot olivat ainoastaan puolen kilometrin päässä .
Mutta jostain syystä Puna-armeija oli suunnannut tulensa hetkeksi joen toiselle puolen
-JOHTAJA - uskaltautui viimein Standarderfyhrer , sanomaan!
Liekkeihin tuijottavalle , kyyryselkäiselle hahmolle , jonka vasen käsi kouristuksenomaisesti hakkasi manttelin reunaa. Ei sanat edes kuuluneet…
- Alles ist kaputt! Gehen wir genau weg! - Kaikki on lopussa, lähdetään!
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua, Führerbunkkerin luiskaa ajoi musta Mercedes, jonka lokasuojan viiriä ei mikään viimeisistä tiesuluista pysäyttäisi.
Puola, Wann- joki 18.9.2002
Olimme Erkki serkun kanssa sukellelleet jo toista päivää Wann- joen varrella, nyt viimeisenä
päivänä, erään sillan katveessa.
Kiristin hiljalleen sukellusnarua, ja näin kuplavanan veden alta lähenevän.
Valitettavasti kaikki näistä eivät purkautuneet keuhkoista…
Maskin riisuttuaan iloinen serkkuni ojensi veden sylistä löytämänsä aarteen- mopon ohjaustangon!
Puin sitten itsenikin sotisopaan, ja lähdin tutkimaan sillan vieriä, sekä alusrakenteita.
15 minuutin kuluttua, Olin juuri poistumaisillani, kun sameassa vedessä potkaisin johonkin kiinteään.
Se oli vuoden 1944 Mercedeksen lokasuoja, jonka pienessä lipputangossa oli nähtävissä yhä
Jotain musta-punaisia riekaleita.
Vakuutuin että kyseessä ei ollut Karjalan viiri,
Nousin heti pintaan, laitoin maamerkit mieleeni ja huusin Ekin veneen lähemmäksi.
Ankkurit kiinni, uusi sukelluspullo ja jälleen pinnan alle!
Verrattain kirkkaassa vedessä pystyin oitis hahmottamaan kuljettajan paikalle lyyhistyneen hahmon, jota yhä musta verhosivat mustan SS-nahkatakin riekaleet.
Virta pyöritti kovalippaista pääkallokokardin koristamaa päähinettä penkeillä.
Siirryin varovasti ,yhä ehyen takasivuikkunan viereen, ja pyyhkäisin varovasti sukelluskäsineelläni ikkunaa,
Siellä HÄNEN jäännöksensä lepäsivät!
Samanlainen koppalakki kuin kuljettajalla. Harmaita virran kuljettamia vaatesuljuja…
Ja hänen sylissään oli uskollisen susikoiransa luuranko.
Koko auton kabiiniansa kolisuttelivat omituiset kulhomaiset guttaperkka- astiat!
Puolan armeijan pioneerit nostivat Mercedeksen hyisestä haudastaan 21.9. 2002
Siitä heille kunnia!
Auton kuljettajaksi paljastui Kenraali Krebs, joka vihdoin pääsi haudan lepoon.
Takapenkin sankarin henkilöllisyys olikin vaikea selvittää.
Luonnollisesti Itävallasta hautarauhaa rikottiin muuan Alois Schiklgruberita.
Adof Hitlerin isältä!
Valitettavasti geenitutkimukset osoittivat toista. Koiran päätä piteli sylissään( myös) Kenraali
Burgdorf.
Uljas Führeriin luottanut mies, jolle Hitler oli kumipussiin laittanut sinetöidyn sanoman,
Viimeinen viesti ihmiskunnalle!
Tänään- Tuhatvuotisen saatua ennenaikaisen lopun, minä -Adolf Hitler,- valtuutan nämä kaksi luotettavinta Kenraalia viemään kansoille ikiaikaisen viestin,
Saatuanne nämä käsiinne, uskon näillä aseillamme olevan maailmanrauhaa edistävät voimat.
Unohdetaan V2, V3, Hiroshima, Nagasaki.
Yhtä ainoastaan suon viimeisenä toivomuksena,
Teidän rinnallanne on aina ollut Meitä väkevämmät voimat
Puolisomme Evat, Hildurit, Gretat, Heidit!
Tuon etenkin Heille tämän suurimman lahjan
Tämän hienon Tupperware- astiaston.
Koppalakki syvälle silmille vedettynä, vanha mies laahusti raunioituneen Berliinin kaduilla.
Häntä tuki SS- Sonderkommandon maastopukuun pukeutunut kookas, pistäväkatseinen sotilas.
Vanhan taistelijan rinnassa näkyi ensimmäisestä maailmansodasta asti riippunut rautaristi..
Ajan kauhduttaman manttelin sivutaskusta pyrki esiin Luger.
Tiukkailmeisellä miehellä oli susikoiran hihna kädessään.
Sodan ja nälän lähes hulluksi tehneet sotilaat, rääsyissään, kaihtoivat vaistomaisesti tätä epäsuhtaista kolmikkoa.
Vihaiset silmät tuijottivat pommisuojan seinän tekstiä:
LUFTSCHUTZRAUM- LSR,
Jonka Berniililäiset tulkitsivat:
LERNT SCNELL RUSSISCH - Opettele äkkiä venäjää!
-BLONDI - äyskähti vanha sotilas koiralleen, tämän nuuhkittua lyhtypylvääseen hirtettyä
Wermachtin sotilaan veristä jalkorättiä…
Valtakunnankanslia- eräs Euroopan mahtavimmista rakennuksista loimusi ilmiliekeissä yötaivasta kohden.
Marsalkka Zukovin joukot olivat ainoastaan puolen kilometrin päässä .
Mutta jostain syystä Puna-armeija oli suunnannut tulensa hetkeksi joen toiselle puolen
-JOHTAJA - uskaltautui viimein Standarderfyhrer , sanomaan!
Liekkeihin tuijottavalle , kyyryselkäiselle hahmolle , jonka vasen käsi kouristuksenomaisesti hakkasi manttelin reunaa. Ei sanat edes kuuluneet…
- Alles ist kaputt! Gehen wir genau weg! - Kaikki on lopussa, lähdetään!
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua, Führerbunkkerin luiskaa ajoi musta Mercedes, jonka lokasuojan viiriä ei mikään viimeisistä tiesuluista pysäyttäisi.
Puola, Wann- joki 18.9.2002
Olimme Erkki serkun kanssa sukellelleet jo toista päivää Wann- joen varrella, nyt viimeisenä
päivänä, erään sillan katveessa.
Kiristin hiljalleen sukellusnarua, ja näin kuplavanan veden alta lähenevän.
Valitettavasti kaikki näistä eivät purkautuneet keuhkoista…
Maskin riisuttuaan iloinen serkkuni ojensi veden sylistä löytämänsä aarteen- mopon ohjaustangon!
Puin sitten itsenikin sotisopaan, ja lähdin tutkimaan sillan vieriä, sekä alusrakenteita.
15 minuutin kuluttua, Olin juuri poistumaisillani, kun sameassa vedessä potkaisin johonkin kiinteään.
Se oli vuoden 1944 Mercedeksen lokasuoja, jonka pienessä lipputangossa oli nähtävissä yhä
Jotain musta-punaisia riekaleita.
Vakuutuin että kyseessä ei ollut Karjalan viiri,
Nousin heti pintaan, laitoin maamerkit mieleeni ja huusin Ekin veneen lähemmäksi.
Ankkurit kiinni, uusi sukelluspullo ja jälleen pinnan alle!
Verrattain kirkkaassa vedessä pystyin oitis hahmottamaan kuljettajan paikalle lyyhistyneen hahmon, jota yhä musta verhosivat mustan SS-nahkatakin riekaleet.
Virta pyöritti kovalippaista pääkallokokardin koristamaa päähinettä penkeillä.
Siirryin varovasti ,yhä ehyen takasivuikkunan viereen, ja pyyhkäisin varovasti sukelluskäsineelläni ikkunaa,
Siellä HÄNEN jäännöksensä lepäsivät!
Samanlainen koppalakki kuin kuljettajalla. Harmaita virran kuljettamia vaatesuljuja…
Ja hänen sylissään oli uskollisen susikoiransa luuranko.
Koko auton kabiiniansa kolisuttelivat omituiset kulhomaiset guttaperkka- astiat!
Puolan armeijan pioneerit nostivat Mercedeksen hyisestä haudastaan 21.9. 2002
Siitä heille kunnia!
Auton kuljettajaksi paljastui Kenraali Krebs, joka vihdoin pääsi haudan lepoon.
Takapenkin sankarin henkilöllisyys olikin vaikea selvittää.
Luonnollisesti Itävallasta hautarauhaa rikottiin muuan Alois Schiklgruberita.
Adof Hitlerin isältä!
Valitettavasti geenitutkimukset osoittivat toista. Koiran päätä piteli sylissään( myös) Kenraali
Burgdorf.
Uljas Führeriin luottanut mies, jolle Hitler oli kumipussiin laittanut sinetöidyn sanoman,
Viimeinen viesti ihmiskunnalle!
Tänään- Tuhatvuotisen saatua ennenaikaisen lopun, minä -Adolf Hitler,- valtuutan nämä kaksi luotettavinta Kenraalia viemään kansoille ikiaikaisen viestin,
Saatuanne nämä käsiinne, uskon näillä aseillamme olevan maailmanrauhaa edistävät voimat.
Unohdetaan V2, V3, Hiroshima, Nagasaki.
Yhtä ainoastaan suon viimeisenä toivomuksena,
Teidän rinnallanne on aina ollut Meitä väkevämmät voimat
Puolisomme Evat, Hildurit, Gretat, Heidit!
Tuon etenkin Heille tämän suurimman lahjan
Tämän hienon Tupperware- astiaston.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nytpähän tiedetään mistä tuo tupperware hullutus on lähtöisin...=)
ison aatun jälkeläiset varmaankin suunnittelevat uutta valtakuntaa...=)
olen oikeasti tutkinut kokolailla kolmannen valtakunnan historiaa.
Hitlerin tunnen kuin serkkuni Erkin.
Onko muuten moni ollut tietoinen Hitlerin sairastamasta Parkinsonin taudista?
Sitäkin yritin tarinassani julkistaa...
Muuten nimien, ja tapahtumien pitäisi olla aika jämptisti oikein!
---
===
tuo tupperware olla sieltä jenkkilästä kotoisin.
Mutta sanopa se kaverille, joka parin viinipullon
jälkeen hihittelee itsekseen päätteen ääressä.
Se kun tuntui natsaavan niin hyvin...
Luin jutun nopeasti ja se oli mielstäni hyvin kirjoitettu mutta yksi pieni virhe pisti silmääni. Nimittäin huhti toukokuun vaihteessa ei tiedetty vielä Hirosiman eikä Nagasakin ydinpommeista mitään, koska ne räjäytettiin vasta syyskesällä -45.
aloittaessani tarinaa, tarkistin useita juttuja
tietosanakirjasta, ja kotikirjastostani.
Mutta kun tarina alkaa viedä miestä, tai paremminkin viini, niin lopussa ote kirposi.
No aamuyötähän se jo taisi muutenkin olla...
pommeista tavallaan kyllä, iskukohteista ei. On aika onni, että liittoutuneet ehtivät Berliiniin ennen vuotta 1946, veikkaanpa, että muuten Euroopan säteilyarvot oisivat saksalaisten ansiosta aika eri mitoissa tänään. Sain kerran lahjaksi neliosaiset kirjasarjat Luftwaffen sekä Kriegsmarinen kalustoista, joista varsinkin noi lentokoneet ja loppua kohden niiden suunnitelmat ovat aika pelottavia. Lentäviä siipiä, miehitettyjä V-1:siä, lukemattomia ohjuksia, jne. Tiesittekö muuten, että sodan lopussa Yhdysvaltojen yli lensi Saksasta tullut suuri atomipommikone koelennon, jonka aikana yksikään jenkkikone ei tavoittanut tunkeilijaa... Onneksi sekään ei ollut lastissa!