Oma mielipiteeni on, että Suomessa ovat ammattitaitoisia suurin osa, mutta aika kritiikittömiä verrattuna esim. amerikkalaisiin virkaveljiinsä, joiden kritiikki on joskus niin armotonta, että se tuhoaa hyvienkin elokuvien menestystoiveet. Robert Altmanin versio Pitkistä Jäähyväisistä vain yhtenä esimerkkinä. Nykyään kulttielokuva ja moderni klassikko...
0Äänestä
Kysymys silti
No, ammattitaidosta voi olla montaa mieltä. Tärkeintä kriitikolle olisi ettei suoltaisi vain omaa henkilökohtaista subjektiivista mieltymystään tai inhoaan esim.näyttelijää tai ohjaajaa kohtaan. Vaan osaisi nähdä elokuvan kokonaisuutena ja kriittisesti tutkia ja eritellä havaintonsa suhteessa siihen elokuvan aiheeseen ja teemaan. Juu, ihminen on ihminen, mutta ei se vähennä sitä vaatimusta mitä taiteensa tuntevalta kriitikolta edellytetään.
Onhan sitten niitäkin, jotka lukea tihrustaa amerikkalaisten kollegojensa saman leffan arvostelun ja suoltaa saman kritiikin ulos omassa arvostelussaan suomeksi.
Esim. " Veritimantti" ( Blod Diamond) sijoittui Afrikkaan, meille vieraaseen, rikkaaseen kulttuuriin, verisen kolonialistisen menneisyyden kanssa kamppailevaan valtioon. Leffaan miespääosaa näytteli Leonardo Di Caprio, joka hämmästytti syvyydellään ja kypsyydellään.
Suomalainen mieskriitikko oli tehnyt paljon töitä löytäessään kaikista amerikkalaisista elokuvakritiikeistä sen ainoan, jossa tätä leffaa moitittiin ja Di Caprion työtä nonsoleerattiin jonain "teini-idolin yrityksenä olla filmitähti". Tämän tämä suomalainen kriitikko sitten suolsi omana kirjoituksenaan. Hänen ainut huolensa oli,ettei Di Caprio ole tarpeeksi filmitähti tai filmitähti ainesta kyseiseen leffaan????
Eli elokuvan vakavasta aiheesta huolimatta "kriitikko" voi olla hyvinkin sokea, täysin omassa kurkku-umpiossaan viihtyvä, äärimmäisen kykenemätön erottamaan omia antipatioitaan elokuvan kokonaisuuksista.
Kyseisestä leffasta vielä sen verran, että mietin mikä siinä ja vastaavissa voi ärsyttää suomalaisia kriitikoita? Tai tätä kyseistä?
Onko se se, että amerikkalaiset kertakaikkiaan osaavat tehdä elokuvia jotka eivät pysy " totutuissa rajoissa"? Voivat olla asiallisia, vakavia draamoja mutta kuitenkin samalla viihdyttävät. Sekö ärsyttää jos ei olekaan ennalta laskelmoitu Hollywood tuote? Sehän on vain hyvä asia, että Hollywoodissa tai jenkeissä aletaan tehdä painavammista asioista leffoja. Olisiko taas suomalainen ylimielisyys se joka nostaa päätään?
0Äänestä
Max T W
Kysymys silti kirjoitti:
No, ammattitaidosta voi olla montaa mieltä. Tärkeintä kriitikolle olisi ettei suoltaisi vain omaa henkilökohtaista subjektiivista mieltymystään tai inhoaan esim.näyttelijää tai ohjaajaa kohtaan. Vaan osaisi nähdä elokuvan kokonaisuutena ja kriittisesti tutkia ja eritellä havaintonsa suhteessa siihen elokuvan aiheeseen ja teemaan. Juu, ihminen on ihminen, mutta ei se vähennä sitä vaatimusta mitä taiteensa tuntevalta kriitikolta edellytetään.
Onhan sitten niitäkin, jotka lukea tihrustaa amerikkalaisten kollegojensa saman leffan arvostelun ja suoltaa saman kritiikin ulos omassa arvostelussaan suomeksi.
Esim. " Veritimantti" ( Blod Diamond) sijoittui Afrikkaan, meille vieraaseen, rikkaaseen kulttuuriin, verisen kolonialistisen menneisyyden kanssa kamppailevaan valtioon. Leffaan miespääosaa näytteli Leonardo Di Caprio, joka hämmästytti syvyydellään ja kypsyydellään.
Suomalainen mieskriitikko oli tehnyt paljon töitä löytäessään kaikista amerikkalaisista elokuvakritiikeistä sen ainoan, jossa tätä leffaa moitittiin ja Di Caprion työtä nonsoleerattiin jonain "teini-idolin yrityksenä olla filmitähti". Tämän tämä suomalainen kriitikko sitten suolsi omana kirjoituksenaan. Hänen ainut huolensa oli,ettei Di Caprio ole tarpeeksi filmitähti tai filmitähti ainesta kyseiseen leffaan????
Eli elokuvan vakavasta aiheesta huolimatta "kriitikko" voi olla hyvinkin sokea, täysin omassa kurkku-umpiossaan viihtyvä, äärimmäisen kykenemätön erottamaan omia antipatioitaan elokuvan kokonaisuuksista.
Kyseisestä leffasta vielä sen verran, että mietin mikä siinä ja vastaavissa voi ärsyttää suomalaisia kriitikoita? Tai tätä kyseistä?
Onko se se, että amerikkalaiset kertakaikkiaan osaavat tehdä elokuvia jotka eivät pysy " totutuissa rajoissa"? Voivat olla asiallisia, vakavia draamoja mutta kuitenkin samalla viihdyttävät. Sekö ärsyttää jos ei olekaan ennalta laskelmoitu Hollywood tuote? Sehän on vain hyvä asia, että Hollywoodissa tai jenkeissä aletaan tehdä painavammista asioista leffoja. Olisiko taas suomalainen ylimielisyys se joka nostaa päätään?
Asiaa. Mutta noin yleisesti ottaen...aika hyviä.
Ihmettelyä tietysti herättää nämä USA-vihamieliset Römpötit, joiden ei koskaan olisi pitänyt jättää sarjakuvia...
0Äänestä
daeccis
Jos uskoisin kriitikoita, olisi moni antoisa elokuvakokemus jäänyt kokematta. Ne kun tahtovat melkein aina olla eri mieltä minun kanssani. Päätän mieluummin itse kuin uskon muita. Siinä varmaan yksi syy, miksi ystäväni eivät anna meikäläisen koskaan valita leffaa.
Kyllä tämä oli hyvin turha kommentti, mutta jätinpä silti.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oma mielipiteeni on, että Suomessa ovat ammattitaitoisia suurin osa, mutta aika kritiikittömiä verrattuna esim. amerikkalaisiin virkaveljiinsä, joiden kritiikki on joskus niin armotonta, että se tuhoaa hyvienkin elokuvien menestystoiveet. Robert Altmanin versio Pitkistä Jäähyväisistä vain yhtenä esimerkkinä. Nykyään kulttielokuva ja moderni klassikko...
No, ammattitaidosta voi olla montaa mieltä. Tärkeintä kriitikolle olisi ettei suoltaisi vain omaa henkilökohtaista subjektiivista mieltymystään tai inhoaan esim.näyttelijää tai ohjaajaa kohtaan. Vaan osaisi nähdä elokuvan kokonaisuutena ja kriittisesti tutkia ja eritellä havaintonsa suhteessa siihen elokuvan aiheeseen ja teemaan.
Juu, ihminen on ihminen, mutta ei se vähennä sitä vaatimusta mitä taiteensa tuntevalta kriitikolta edellytetään.
Onhan sitten niitäkin, jotka lukea tihrustaa amerikkalaisten kollegojensa saman leffan arvostelun ja suoltaa saman kritiikin ulos omassa arvostelussaan suomeksi.
Esim. " Veritimantti" ( Blod Diamond) sijoittui Afrikkaan, meille vieraaseen, rikkaaseen kulttuuriin, verisen kolonialistisen menneisyyden kanssa kamppailevaan valtioon. Leffaan miespääosaa näytteli Leonardo Di Caprio, joka hämmästytti syvyydellään ja kypsyydellään.
Suomalainen mieskriitikko oli tehnyt paljon töitä löytäessään kaikista amerikkalaisista elokuvakritiikeistä sen ainoan, jossa tätä leffaa moitittiin ja Di Caprion työtä nonsoleerattiin jonain "teini-idolin yrityksenä olla filmitähti".
Tämän tämä suomalainen kriitikko sitten suolsi omana kirjoituksenaan. Hänen ainut huolensa oli,ettei Di Caprio ole tarpeeksi filmitähti tai filmitähti ainesta kyseiseen leffaan????
Eli elokuvan vakavasta aiheesta huolimatta "kriitikko" voi olla hyvinkin sokea, täysin omassa kurkku-umpiossaan viihtyvä, äärimmäisen kykenemätön erottamaan omia antipatioitaan elokuvan kokonaisuuksista.
Kyseisestä leffasta vielä sen verran, että mietin mikä siinä ja vastaavissa voi ärsyttää suomalaisia kriitikoita? Tai tätä kyseistä?
Onko se se, että amerikkalaiset kertakaikkiaan osaavat tehdä elokuvia jotka eivät pysy " totutuissa rajoissa"? Voivat olla asiallisia, vakavia draamoja mutta kuitenkin samalla viihdyttävät.
Sekö ärsyttää jos ei olekaan ennalta laskelmoitu Hollywood tuote?
Sehän on vain hyvä asia, että Hollywoodissa tai jenkeissä aletaan tehdä painavammista asioista leffoja.
Olisiko taas suomalainen ylimielisyys se joka nostaa päätään?
Asiaa. Mutta noin yleisesti ottaen...aika hyviä.
Ihmettelyä tietysti herättää nämä USA-vihamieliset Römpötit, joiden ei koskaan olisi pitänyt jättää sarjakuvia...
Jos uskoisin kriitikoita, olisi moni antoisa elokuvakokemus jäänyt kokematta. Ne kun tahtovat melkein aina olla eri mieltä minun kanssani. Päätän mieluummin itse kuin uskon muita. Siinä varmaan yksi syy, miksi ystäväni eivät anna meikäläisen koskaan valita leffaa.
Kyllä tämä oli hyvin turha kommentti, mutta jätinpä silti.