haluisin tietää mitä mieltä olette tästä. Oon joskun ennenkin laittanu tän tänne mutta sillon se ei vielä ollu valmis.
Kummalliset häät
Tää ei voi olla totta, mulla oli viisi minuuttia aikaa ehtiä sinne hemmetin
juhliin. Miksi mut ylipäätänsä oli kutsuttu sinne enhän mä edes tuntenu sitä
koko jätkää. Mut oli kutsuttu yhden Miikan häihin ja morsiammen nimestä
mulla ei ollu hajuakaan.
Jos mä olisin tienny että näin tulee käymään mä en olis menny sinne ollenkaan,
mutta se on nyt vähän jälkikäteen vaikea ajatella noin.
Mä juoksin kirkkoon ja ehdin juuri ja juuri seremoniaan. Bongasin mutsin
sieltä ja se oli varannu mulle paikkaa. Kun seremonia alkoi mä nousin ylös
ja laitoin käden ristiin ja aloin pyöritella peukaloita. Mulla oli päällä
on yksi parhaimmista vaatteistani. Se oli sellainen punainen, vartalon myötäinen
polviin ylttyvä hame, joka korosti mun muotoja mukavasti ja kevensi mun kukkaroakin
kivasti. Sitten mulla oli mun beige käsilaukku ja beiget käärmeennahka kengät.
Joista muuten mun mutsi ei tykännyt ollenkaan, mutta minkäs se sille voi
kun en enää asu kotona. Se onkin ollu mun yksi parhaimmista päätöksistäni.
Siis kotoa muuttaminen. se tapahtui noin vuosi sitten kun täytin 19. No niin
takaisin seremoniaan.
Häämarssi alkoi kaikua kirkossa ja ovet aukesivat. Sisään astui kaksi ihmistä
toinen oli hoikka ja suhtkoht hyvännäköinen nainen noin 23-vuotias. Hänellä
oli valkoinen todella kaunis, paljon pitsiä sisältävä hääpuku. Mutta mies
olikin sitten ihan toista maata. Sanotaan nyt näin että mä en ole ikinä nähny
mitään paremman näköistä. Miika oli ihan jumalaisen näköinen. Sillä oli vaalenruskeat
hiukset johon aurinko oli tehny raitoja ja mä olisin voinut lyödä vetoa että
se oli ollut tänä kesänä ulkomailla. Sen iho oli just sopivan ruskettunu,
ei yhtään astetta liian tumma eikä vaalea. Ja sitten sen paras puoli sen
silmät. Ne oli ruskeat nappisilmät jotka katsoit ihmistä lempeäsi ja pehmeästi.
Samassa mä älysin että mun silmät oli porautuneet siihen enkä huomannut että
muut olivat käyneet istumaan kunnes mun mutsi herätti mut horroksesta vetämällä
mua hameen helmasta istumaan. Pappi alkoi puhumaan, mutta en kiinnittänyt
siihen huomiota, koska mulla oli kiire kysymään mutsilta kuka tuo upea uros
oli? (en tietenkään noilla sanoilla) Mutsi kerto että se on sen yhden kaverin
poika. Se oli hyvä ei ollut sukua mulle, ajattelin ihan ekana. Mutsi kerto
myös että se on 22-vuotias ja matkaopas (mitä mä sanoin). Sillon mun päähän
kehitty kauhistuttava ajatus, Miikahan oli menossa naimisiin mitä mä oikeen
mietin. Kamalaa, miten mä saatoin unohtaa sen, koska mähän olen juuri nyt
sen häissä. Mä karistin kaikki ajatukset pois päästäni ja seurasin seremoniaa.
Seremonia kesti kauan ja sen loputtua seurakunta nousi taas ylös. Silloin
tapahtui jotain ihanaa mikä sai mun kehon veteläksi. Miikan ja sen morsiammen
kävellessä kirkosta ulos, Miika katsoi mua silmiin ja hymyily pehmeästi.
Mä yritin hymyillä takaisin mun kauneimman hymyn, mutta en usko että se oli
kovin vakuuttava. sen jälkeen mä odotin vaan koko ajan että pääsisin ehkä
juttelemaan Miikan kanssa, mutta silloin mun päähän kehitty taas ajatus jonka
olin hetkeksi taas unohtanut. Miika on nyt naimisissa. Mulla ei oo mitään
saumoja sen suhteen. Eniten mua otti päähän se kun Mutsi ei ollu aikaisemmin
esitellyt Miikaa mulle. Mä olisin voinut olla toi morsian nyt tossa. Haikein
mielin kävelin ulos kirkosta ja nappasin riisipussin oven vierestä, vaikka
olisin halunnut olla se jonka päälle riisit heitettiin.
Hääpari tuli ulos kirkosta, riisit lensivät ilmaan ja tunnelma oli hyvin
romanttinen. Lisää romantiikkaa oli tulossa kun havitsin tiellä hevoskärryn.
- Voi kuinka romattista, äiti sanoi mulle silmät kosteina. Se oli itkeny
kirkossakin, onneksi mä olin muistanu ottaa nenäliinan mukaan. Hääpari lähti
kohti juhlapaikkaa joka sijaitsi 20 kilometrin päässä kirkosta.
Saavuimme juhla paikalle ja huomasin että rahaa ei oltu pahemmin säästelty
koristeluissa. Se paikka oli kuin taivas. Värit joita siellä oli käytetty
oli hempeitä, niinkuin minäkin olen suunnitellut häihini. Pääpiirtein vaaleanlilaa
ja vaaleanpunaista. Kukkia oli joka puolella katossa lattioilla pöydillä
ja jopa ikkunoihin oli kuivattu samoja kukkia. Ne oli unelma häät eli joka
tytön unelmahäät. Mä toivoin vaan että ne olisi olleet mun ja Miikan häät.
Mä en ole ennen uskonut ensisilmäyksellä rakastumiseen, kun en ollut ennen
kokenut sitä. Mutta nyt on se tullut koettua ja siitä puheen ollen tuolla
oli Miika, paras mennä onnittelemaan ja ihailemaan komistusta lähempää.
Lähdin kävelemään Miikaa ja Riikkaa (sain tietoon morsiammen nimen) päin.
Asetuin onnittelu jonoon ja odotin vuoroani. Mitä lähemmäs tulin sitä enemmän
perhosia mun vatsaan tuli. Kun tuli minun vuoroni onnittelin Riikkaa ja sitten
Miikaa. Päältä päin olisi voinut luulla että se oli aivan tavallinen onnittelu,
mutta ei mulle. Miikasta mä en kyllä tiiä, mutta mun mielestä siinä oli jotain
kipinää meidän välillä. Jonkun näköinen jännite. Me katsottiin toisiamme
syvälle silmiin ja mä olisin voinut jäädä siihen paikkaan mun loppu elämäkseni,
mutta sitten oli mun aika siirtyä eteenpäin. Siitä paikasta mä sitten suunnistin
juomaa etsimään ja miettimään huonoa tuuria. Jos olisi tavattu kuukausi aikaisemmin
tai jotain sinne päin voisin olla nyt onnellinen. Samalla toivoin että Miikalla
olisi joku kaksoisveli, niin saisin sen.
Mä yritin tultkailla josko paikalla ois jotain muitakin kun mummoja ja pappoja.
Ehkä jotain mun ikästä seuraa. Samass joku tökkäs mua olkapäähän. Se oli
joku muija suunnilleen mun ikäinen noin 175cm pitkä ja todella laiha ja kaunis.
Sillä oli musta minihame ja punainen avokauluksinen paita.
- Moi mä olen Sari ja mä ajattelin kun sä olit niin yksin niinku mäkin ni
päätin tulla juttelemaan. kumman puolelta sä oot?, se kysäs multa.
- Mä oon Tiina ja oon Miikan puolelta tai siis mun mutsi on Miikan
Mutsin Frendi, mä tokaisin. Meillä alkoi juttu luistaa ja sain selville
että Sari oli Riikan työkaveri. Ne on molemmat lentoemäntiä. On siinäkin
nyt ammatti. Sari on 22-vuotias ja asuu itse asiassa aika lähellä mua. Me
juteltiin kauan kunnes sen piti lähtee juttelemaan muiden kasnssa. Siinä
vaiheessa mä etin mutsia, mutta en löytänyt sitä. Mun silmät pyöri ympäri
salia ja en havainnut mutsia missään. Kunnes hetken kuluttua mutsi tuli mun
takaata. Joku nainen mukana ja MIIKA.
- Tiina, tässä on Miika ja Maija. Maija on Miikan äiti. Me ajateltiin että
sä voisit tanssia Miikan kanssa kun kaikki sun ikäiset on tanssittanu Miikaa
jo, mun mutsi snaoi rennosti eikä älynnyt kuinka mun sydän hypähti kuperkeikkaa.
- okei kai mä voisin, sanoin epävarmalla äänellä. Samassa Miika sanoi mulle
moi ja kumarsi ja lähti viemään mua tanssilattialle. Se veti mut lähelleen
ja me alettiin tanssia. Mä toivoin vaan yhtä asiaa että Miika olisi mun.
Mun sydän löi tuhatta ja sataa. toivoin että Miika ei tuntenu kuinka mun
sydän löi. Mä varmaan tärisinkin.
- Mä en olekkaan ennen nähnyt sua. Missä sä asut?, Miika kysyi multa
- Joo mä asun Stadissa sä??, kysyin viattomasti.
- Siellä kanssa tai me muutetaan Riikan kanssa Vantaalle ensi viikolla.
- Aijaa, yritin kuulostaa että olisin kiinnostunu ja siksi kysyin, Minkälaiseen
taloon?
- Omakotitaloon, kato kun Riikka on raskaana, se läjäytti suoraan vaan ei
ees valmistellu mua mitenkään.
- Oho aika iso juttu ja vielä noin nuorelle, sanoin
- Joo se tuli mullekkin täysin yllätyksenä, oon seurustellu Riikan kanssa
vasta puoli vuotta, mutta kun katsos meijän suvussa on ollu sellanen että
pitää olla naimisissa ennen kuin synnyttää. Onhan se vähän tyhmä juttu mä
tiedän, mutta perinteille ei voi mitään kun mun faija on kyseessä. En ois
pakosti mennyt naimisiin jos ei ois ollu pakko, mutta kyllä mä nyt ihan onnellinen
oon ja mä rakastan Riikkaa, se avautu mulle ja vasta jälkikäteen älysi että
oli puhunut pikkasen ohi suunsa.
Samassa mäkin olin selittämässä sille mun elämän kertaa ja sitä kun mun mutsi
ja faija eros. Miikalle oli jotenkin niin helppo avautua. Me juteltiin Sen
kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ei edes huomattu kun kappale vaihtui,
tanssittiin vaan. Tanssittiin kunnes Morsian tuli vaatimaan sulhasta itselleen.
En millään olisi halunnut antaa Miikaa pois, mutta minkäs mä sille voin.
Toivoin vaan että Morsian ei ollut huomannu mitään meidän välillä! Nimittäin
jotain siinä oli. Sen mä voin kertoa. Seuraavaksi hääpari teki lähtöä ja
vieraan tulivat ulos ja naisia käskettiin kerääntymään yhteen kasaa. En ajattellut
mennä sinne, mutta mutsi kiskas mua kädestä mukaansa. Morsian heitti kimpun
ja siinä sadasosa sekunnin ajan mä toivoin ettei se tulis mulle. Se olis
jotenkin nöyryyttävää, mutta toisin kävi kimppuhan lensi suoraan mun syliin,
kuin meissä olisi ollut jotkut mangneetit, jotka vetävät tosiaan puoleensa.
Mä vaan hymyilin muka onnellisena, mutta musta tuntui kun mua oisi puukotettu.
Mulla katsos ei ole poikaystävää. Todella pitkä suhde loppui juuri. Jätkä
vaan ilmotti että sillä oli toinen noin vaan. En päässyt kotoa liikkumaan
kahteen viikkoon. Kavereitten avulla selvisin. Olisin ilman kavereita kuollut
varmaan nälkään, kunnes yksi ilta lähdin ulos ja päätin että se jätkä ei
ollu mun arvoinen. Siitä on nyt vähän reilu kuukausi ja olen vielkin vähän
alla päin.
Kun hääpari oli lähtenyt juhla alueelta pitkällä limusiinillä, limutölkkien
kolistellessa auton takana, me lähdettiin kanssa, vaikka muut jäivät vielä
juhlimaan. Mutsi heitti mut himaan ja jatkoi itse siitä sitten matkaa. Mä
avasin oven heitin avaimet mun eteisen pöydälle. Kävelin kylppäriin ja laiton
veden valumaan ammeeseen. Kaadoin noi desin punaista ruusun tuoksuista kylpy
vaahtoa ammeesseen ja katsoin kun amme alkoi täyttyä vedestä ja kuinka vesi
ja kylpyvaahto yhdessä muodostivat kuplia. Nostin pari tuoksu kynttilää kaapista
ja sytytin ne. Ilmaan levisi mieto omenan tuoksu joka sekoittui ruusun tuoksuun
ja yhdessä muodostivat ihanan tuoksu elämyksen mun nenälle. Menin keittiöön,
etsin mun kaapista parasta viiniäni ja korkkasin sen. Kaadoin sitä mun halpaan
viinilasiin ja otin seka pullon että lasin mukaan kylppäriin. Aloin riisua
vaateita ja pujahdin ammeeseen. Mun vartalo alkoi lämmetä veden lämmöstä.
Vesi oli niin kuumaa että se poltti, mutta totuin siihen nopeasti. Nukahdin
ammeeseen ja heräsin vasta myöhään kun mun kämppis Sanna tuli kotiin. Mun
kädet oli ihan ryppyiset ja vaahto oli haihtunut kokonaa pois. Tulin pois
ammeesta, kuivasin itseni, menin huoneeseeni pukemaan yöpuvun ja sukelsin
sänkyyni. Nukahdin ruusuntuoksuisena ruususen uneen.
Aamulla heräsin, kun aurinko paistoi ikkunasta suoraan mun silmiin. Kello
oli vasta seitsemän, mutta päätin silti nousta. Mulla oli tänään paljon tehtävää,
joten tein listan. Sen jälkeen menin syömään puin päälleni ja tein hiukan
läksyjä. Sitten kello olikin jo kymmenen ja pääsin lähtemään kirjastoon.
Mun piti palauttaa yksi ihmisen anatomiaa kasittelevä kirja. Sen tehtyä kävin
kaupassa. Siellä ollessani mun kännykkä piippasin että olin saanut teksiviestin.
Näin näytössä että viesti oli mun entiseltä poikaystävältä. Mitä ihmettä
se jätkä mulle tekstaa. Se teki mulle ero hetkellä hyvin selväksi ettei haluu
nähdä mua enää ikinä. Luin nopeasti viestin läpi ja mun oli pakko hieroa
silmiäni ja lukea uudestaan. Se kerto siinä kuinka tyhmä se oli kun oli jättänyt
mut ja halusi mut takaisin. En todellakaan ala tollasen jätkän kanssa. Sille
ja sen tyttöystävälle oli varmaan tullu ero ja nyt sillä ei ollu ketään ni
eikun vanhan lua vaan. Mä en jaksannut tekstata sille, saa itse miettiä mitä
se on mulle tehnyt.
Tulin kotiin ja Sanna oli jo siellä. Kerroin sille koko jutun ja se pyrähti
kauheeseen nauru kohtaukseen.
- Mun mielestä on säälittävää tollanen etkai sä vaan ala sen kanssa?, se
kysy multa
- No en todellakaan, aivan sairasta ees ajatella.
Menin keittiöön ja keitin itselleni makaroonia ja tein kastikkeen. Söin ja
laitoin Loput jääkaappiin. Menin huoneeseeni, laitoin radoin päälle ja kaaduin
sängylleni miettimään tän maailman menoja. Makasin siinä niin kauan kunnes
ovikello soi. En jaksanut mennä avaamaan, kun ei se ole kumminkaan mulle,
mä ajattelin. Sanna meni avaamaan ja huusi mulle
- Tiina täällä on sulle joku jätkä, ja kurkkas samalla mun huoneeseen ja
iski mulle silmää. Mä virnistin sille. Mä kauhistuin kun näin kuka siellä
oli. MIIKA. Mitä hemmettiä se täällä teki?
- Moi, mä sanoin epävarmasti
- Moi tota sulta jäi tää pusero sinne hääpaikalle ja sitten sun mutsis oli
auttamassa siivouksissa ja sano et tää on sun. Kun mä nyt sitten liikuin
näillä päin ni mä ajattelin tuua sen sulle, se sönkötti.
- Ai kun kiva kun toit sen kiitos.
- tota öö? mä voisin tarjota sulle kahvit tossa alakerran kahviossa?, se
kysyi.
- joo okei.
Mä moikkaisin Sannalle ja otin avaimet siltä varalta että Sanna lähtis johonkin.
Me päästiin alas otettiin kahvit ja leivokset ja sitten meillä alkoi juttu
luistaa. sain selville että Miikan ja Riikan oli tarkoitus lähteä häämatkalle,
mutta Riikan mummo oli sairastunu pahasti ja oli nyt sairaalassa. Sain myös
selville että meillä oli Miikan kanssa sama harrastus. Molemmat tykkäs lukea
kirjoja ihan älyttömästi ja vielä samoja kirjoja. Siinä me sitten juteltiin
kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Mä olin niin onnellinen meillä meni
tosi hyvin. Ei tullut yhtään kiusallista hiljaista hetkeä. Siinä meni varmaan
puolitoista tuntia kun ei oltu huomattu kelloa. Sitten tapahtui jotain mitä
ei olisi saanut tapahtua. Ovesta käveli sisään mun ex-jätkä. Kun se näki
mut toisen jätkän kanssa se olis valmiina ollu lyömään sitä turpaan, mutta
kun se oli juuri lyömässä mä sanoin
- Hei Marko muista sun ehdonalainen, sä joudut linnan jo lyöt. Ja hetken
se mietti ja aukaisi käden nyrkistä ja lähti pois sanomatta enää sanaakaan.
- Kuka toi oli? sun poikaystävä vai?
- ei kun ex-sellainen. Se haluis mut takas mutta sen on turha kuvitella.
Se jätti mut jonkun toisen muijan takia.
- Jos mä olisin ollu se mä en ikinä päästäis sua menemään, Miika sanoi.
Mä tunsin kuinka puna levisi mun poskille, tunsin itteni ihan tyhmäksi ja
muistutin koko ajan itseäni että Miika oli nyt naimisissa. Me oltiin lähdössä
jä Mä liukastuin maahan tippuneeseen kokikseen ja oli tipalla etten lyönnyt
päätäni lattiin, kun viime hetkillä Miika otti mut syliinsä. Mikä sankari
mä ajattelin ja hetken verran, mutta vain hetken verran katsoimme toisiamme
silmiin. Nousin ylös Miikan sylistä ja sanoin nopean moikka ja lähdin kiipeämään
rappuja ylös, ylinpään kerrokseen.
Ovi oli auki, ihmettelin sitä ja huusin Sannaa, mutta kukaan ei vastannut.
Menin huoneeseeni ja kauhukseni sain huomata että mun huone oli pengottu
mullin mallin. Mun lanttu leikkasin heti. Vain yhdellä ihmisellä oli avain
tänne, mun ja Sannan lisäksi. Markolla. Oikopäätä hetkeäkään epäröimättä
mä lähdin poliisiasemalle.
Siellä kerroin kaiken ja ne sanoi mulle että se ei ollut murto, koska Markolla
oli avain. Ne kehotti mua vaan vaihtamaan lukot ja anto lähtö passit. Laiskana
kävelin kotiin, menin sängyyn ja nukahdin heti. Näin Miikasta ihanaa unta
ja nukuin sikeästi koko yön. Aamulla heräsin hyvin nukkuneena, nousin sängystä
ja tallustin katsomaan mitä postia mulle oli tullut. Mulle ei ollut tullut
mitään, mutta samassa ovikello soi ja avasin oven. Siellä oli Miika. Ensimmäinen
ajatus jonka sai kehitetty pikku päässäni oli että mulla oli yöpuku.
- Moi voinko mä tulla sisään?, se kysy multa aivan kuin se olisi tullut säädylliseen
aikaa.
- Okei tuu vaan, ja päästi Miikan mun ohitse. Se meni keittiöön.
- Haluutko sä kahvia tai jotain, kysyin.
- Joo voisin mä kahvia ottaa.
Siinä mun kahvia kettäessä se aloitti.
- Se lapsi joka kasvaa Riikan mahassa ei oo ees mun lapsi.
- Eikä kamalaa ja te menitte juts naimisiin, sanoin aidosti huolestuneena
ja tunsin myötätuntua Miikaa kohtaan.
- Joo se on jonkun Marko nimisen. Riikka olisi vaan halunnut mut kasvattamaan
sen kun olen rikkaasta perheestä ei sillä olisi ollut sen Markon kanssa varaa
elättää sitä. Mä kuulin ton koko jutun kun se puhu yhden sen kaverin kanssa.
Ei mulla ollu tarkoitus kuunnella eikä mitään mutta se vaan kantautu mun
korviin. Riikka ei edes vielä tiedä että mä tiedän. Niin ja nyt se on jättäny
sen Markon, kun se meni mun kanssa naimisiin. Mä en tienny minne muuallekkaan
menisin ni mä tulin tänne eikai sua haittaa. Musta meillä meni eilen oikeen
kivasti.
- Joo niin meni, sanoin ja hymyilin väkinäisesti.
- Mä aijon jättää Riikan. Saanko mä asua täällä vähän aikaa kun mulla ei
oo mitään paikkaa minne mennä, kun vanhemmatkin asuu niin kaukana.
- Joo tottkai mä voi laittaa tonne olohuoneeseen sulle pedin. Tossa otatko
kermaa tai sokeria, kysyin.
- Joo molempia.
Annoin Miikalle kermaa ja sokeria ja se näytti niin sulosesta siinä yrittäessä
juoda kuumaa kahvia. Mun oli pakko halata sita.
- Kaikki menee vielä ihan hyvin usko mua, yritin lohduttaa.
- Joo kai se nyt menee.
Koko päivän me vaan molemmat tehtiin omia juttujamme ja illalla kun mentiin
nukkumaan sanottiin hyviä öitä. Kun makasin hiljaa sängyssäni mietin miten
näin on voinut tapahtua tuo upea uros nukkui juuri mun olohuoneessa. Samassa
ovikello soi, ihmettelin kuka se vosi olla. Sanna oli poikaystävänsä luona
yötä. Oliko niille tullut riitaa ja Sanna oli päätänyt tulla kotiin, mutta
oli unohtanut avaimet kotiin. Ovikello soi jo toista kertaa ja nyt se alkoi
soimaan koko ajan. Hipsutin eteiseen ja kurkkasin silmäaukosta kuka siellä
mahtoi olla? Se meteli oli jo tuonnut Miikan olohuoneesta eteiseen ihmettelemään.
- kamalaa, siellä on mun se ex-jätkä Marko, sanoin peloissani.
Se alkasi hakata ovea ja huutaa.
- Avaa ovi, lutka. Mä tiedän että sä olet siellä sen kauniskasvo pojan kanssa.
Kuinka sä voit pettää mua?, se uhos.
Siinä vaiheessa mä olin onnellinen että lukkoseppä oli käynyt vaihtamassa
lukot tänään, koska Marko yritti avata sillä avaimella ovea
- Sa****a oletko sä vaihtanu lukot? mitä sä oot sellasta menny tekemään.
Sä saat tuntea mun nyrkin kohta naamallas kaunispoika. Kuulitko? Tää ei jää
tähän, se huusi jä lähti kova äänisesti pois. Se kietoi kädet mun ympärille
ja jotenkin mä tiesin että se oli mun paikkani. Mä olisin halunnut kuulua
siihen aina.
Seuraavana päivänä mä heräsin tavallisesti ja pelästyin kun kuulin kolinaa
keittiöstä. Mulla meni hetken tajuta että Miika oli meillä yötä. Tassuttelin
keittiöön yöpaita päällä ja näin jotain suloista. Miikan hiukset oli nukkumiststa
ihan pörröiset ja söpöt. Siinä se boksereissa ja t-paidassa laittoi mulle
aamupalaa, tietämättä minun läsnä olosta. Kun hän vihdoin huomas minut, hän
meni hiukan punaseksi.
- Mä laitoin sulle aamupalaa, kun sä olit niin kiltti mulle vähän niinkuin
kiitokseksi. Ei kai haittaa, se kysyi oikeasta huolestuneena.
- Ei tietenkään.
Mitä se oikeen ajatteli enhän mä tollaselle nalle karhulle voi suuttua. Siinä
me sitten syötiin Miikan kanssa aamupalaa.
- Mun pitäsi kai mennä nyt sinne Riikan luo ja mä oon kelannu niitä juttuja
tässä yön aikana päässäni ja tullut siihen tulokseen että kyllä nyt ero tuli.
- Joo mä ymmärrän sua. Tuunko mä saattaa vai meetkö yksin?
- Kyllä mun yksin pitää mennä, mutta onko ok jos mä tuun takas kun mun kaverin
asuu tuolla jossain helvetissä ja sä oot ainut jonka mä tunnen sillain tältä
alueelta.
- Joo tottakai, en mä usko että mun kämppikselläkään on mitään sitä vastaan.
Niin Miika lähti. Ja mä jäin yksin juomaan kahvia mun keittiön pöydän ääreen
ja jotenkin musta tuntui oudolta.
Illalla sitten Miika palasi ja kertoi että:
- Se otti ihan hyvin sen jutun ja tota oli se vähän tolaltaan, mutta teinkö
mä oikein, se kysy multa ja purskahti itkuun.
- Kyllä sä teit oikein, sanoin mutta en ollut niinkään varma tekikö Miika
oikein.
Mä halasin Miikaa ja kyyneleet vierivät sen poskilla silloin mä tunsin kuinka
paha olo sillä on ja olisin halunnut auttaa sitä mutta en tiennyt miten.
- Kiitos että sä olet siinä, en mä yleensä tällänen itkupilli ole mutta tää
on tosi vaikeeta aikaa mulle kai sä ymmärrät.
- Kyllä mä ymmärrän ja sulla ei ole mitään hätää olet nyt vaan täällä niin
kauan kun haluat ja sitten kyllä se elämä lähtee siitä menemään eteenpäin.
Ei tää mikään maailmaloppu ole, lohduttelin Miikaa.
Seuraavat päivät meni kuin siivillä kun mä kävin vuokraamassa meille videoita
oikeen olan takaa ja siinä me niitä sitten katseltiin ja juteltiin. Onneksi
mun kämppis oli poikaystävällään yötä, koska Miika oli todella rento mun
seurassa, vaikka ei me edes tunneta hyvin. Miika löysi aika äkkiä asunnon
minne se muuttaisi. Aika lähelle mua. Niin sitten se muutti ja mä jäin yksin.
Oltiin me tosin vaihdettu numeroita ja nyt tästä tilanteesta on kulunut puoli
vuotta ja me ei olla Miikan kanssa pidetty minkään näköstä yhteyttä. Se on
ollu niin lähellä että olisin soittanu Miikalle, mutta aina ujostuttaa. Mulla
menee nyt ihan kivasti ja niin edelleen asun vielä tässä samassa kämpässä
ja sillai. Prrr. Pieni hetki puhelin soi.
Ette ikinä arvaa. Nyt se on sitten tapahtunu. Miika soitti mulle ja kysy
mua leffaa. Aah miten ihanaa. Nyt pitää alkaa valmistautua. Elämässä on sittenkin
jotain kivaa. Välillä elämä potkii päähän todella kovaa piikkareilla ja välillä
ruusut ympäröivät maailman, mutta jokainen minuutti jokainen sekuntti voi
muuttaa elämän ihan ylös alaisin ja se tässä maailmassa on ihmeellistä. Voiko
sitä nyt sittten sanoa Jumalan ihmeeksi, mutta tätä tunnetta on todella vaikea
selittää joten tuntekaa se. Uskaltakaa ja tehkää hulluja ja romattisia tekoja
ja pitäkää kiinni kumppaneistanne kuin viimeistä päivää, koska ikinä ei tiedä
mitä elämän polku tuo eteesi.
Kummalliset häät
Tää ei voi olla totta, mulla oli viisi minuuttia aikaa ehtiä sinne hemmetin
juhliin. Miksi mut ylipäätänsä oli kutsuttu sinne enhän mä edes tuntenu sitä
koko jätkää. Mut oli kutsuttu yhden Miikan häihin ja morsiammen nimestä
mulla ei ollu hajuakaan.
Jos mä olisin tienny että näin tulee käymään mä en olis menny sinne ollenkaan,
mutta se on nyt vähän jälkikäteen vaikea ajatella noin.
Mä juoksin kirkkoon ja ehdin juuri ja juuri seremoniaan. Bongasin mutsin
sieltä ja se oli varannu mulle paikkaa. Kun seremonia alkoi mä nousin ylös
ja laitoin käden ristiin ja aloin pyöritella peukaloita. Mulla oli päällä
on yksi parhaimmista vaatteistani. Se oli sellainen punainen, vartalon myötäinen
polviin ylttyvä hame, joka korosti mun muotoja mukavasti ja kevensi mun kukkaroakin
kivasti. Sitten mulla oli mun beige käsilaukku ja beiget käärmeennahka kengät.
Joista muuten mun mutsi ei tykännyt ollenkaan, mutta minkäs se sille voi
kun en enää asu kotona. Se onkin ollu mun yksi parhaimmista päätöksistäni.
Siis kotoa muuttaminen. se tapahtui noin vuosi sitten kun täytin 19. No niin
takaisin seremoniaan.
Häämarssi alkoi kaikua kirkossa ja ovet aukesivat. Sisään astui kaksi ihmistä
toinen oli hoikka ja suhtkoht hyvännäköinen nainen noin 23-vuotias. Hänellä
oli valkoinen todella kaunis, paljon pitsiä sisältävä hääpuku. Mutta mies
olikin sitten ihan toista maata. Sanotaan nyt näin että mä en ole ikinä nähny
mitään paremman näköistä. Miika oli ihan jumalaisen näköinen. Sillä oli vaalenruskeat
hiukset johon aurinko oli tehny raitoja ja mä olisin voinut lyödä vetoa että
se oli ollut tänä kesänä ulkomailla. Sen iho oli just sopivan ruskettunu,
ei yhtään astetta liian tumma eikä vaalea. Ja sitten sen paras puoli sen
silmät. Ne oli ruskeat nappisilmät jotka katsoit ihmistä lempeäsi ja pehmeästi.
Samassa mä älysin että mun silmät oli porautuneet siihen enkä huomannut että
muut olivat käyneet istumaan kunnes mun mutsi herätti mut horroksesta vetämällä
mua hameen helmasta istumaan. Pappi alkoi puhumaan, mutta en kiinnittänyt
siihen huomiota, koska mulla oli kiire kysymään mutsilta kuka tuo upea uros
oli? (en tietenkään noilla sanoilla) Mutsi kerto että se on sen yhden kaverin
poika. Se oli hyvä ei ollut sukua mulle, ajattelin ihan ekana. Mutsi kerto
myös että se on 22-vuotias ja matkaopas (mitä mä sanoin). Sillon mun päähän
kehitty kauhistuttava ajatus, Miikahan oli menossa naimisiin mitä mä oikeen
mietin. Kamalaa, miten mä saatoin unohtaa sen, koska mähän olen juuri nyt
sen häissä. Mä karistin kaikki ajatukset pois päästäni ja seurasin seremoniaa.
Seremonia kesti kauan ja sen loputtua seurakunta nousi taas ylös. Silloin
tapahtui jotain ihanaa mikä sai mun kehon veteläksi. Miikan ja sen morsiammen
kävellessä kirkosta ulos, Miika katsoi mua silmiin ja hymyily pehmeästi.
Mä yritin hymyillä takaisin mun kauneimman hymyn, mutta en usko että se oli
kovin vakuuttava. sen jälkeen mä odotin vaan koko ajan että pääsisin ehkä
juttelemaan Miikan kanssa, mutta silloin mun päähän kehitty taas ajatus jonka
olin hetkeksi taas unohtanut. Miika on nyt naimisissa. Mulla ei oo mitään
saumoja sen suhteen. Eniten mua otti päähän se kun Mutsi ei ollu aikaisemmin
esitellyt Miikaa mulle. Mä olisin voinut olla toi morsian nyt tossa. Haikein
mielin kävelin ulos kirkosta ja nappasin riisipussin oven vierestä, vaikka
olisin halunnut olla se jonka päälle riisit heitettiin.
Hääpari tuli ulos kirkosta, riisit lensivät ilmaan ja tunnelma oli hyvin
romanttinen. Lisää romantiikkaa oli tulossa kun havitsin tiellä hevoskärryn.
- Voi kuinka romattista, äiti sanoi mulle silmät kosteina. Se oli itkeny
kirkossakin, onneksi mä olin muistanu ottaa nenäliinan mukaan. Hääpari lähti
kohti juhlapaikkaa joka sijaitsi 20 kilometrin päässä kirkosta.
Saavuimme juhla paikalle ja huomasin että rahaa ei oltu pahemmin säästelty
koristeluissa. Se paikka oli kuin taivas. Värit joita siellä oli käytetty
oli hempeitä, niinkuin minäkin olen suunnitellut häihini. Pääpiirtein vaaleanlilaa
ja vaaleanpunaista. Kukkia oli joka puolella katossa lattioilla pöydillä
ja jopa ikkunoihin oli kuivattu samoja kukkia. Ne oli unelma häät eli joka
tytön unelmahäät. Mä toivoin vaan että ne olisi olleet mun ja Miikan häät.
Mä en ole ennen uskonut ensisilmäyksellä rakastumiseen, kun en ollut ennen
kokenut sitä. Mutta nyt on se tullut koettua ja siitä puheen ollen tuolla
oli Miika, paras mennä onnittelemaan ja ihailemaan komistusta lähempää.
Lähdin kävelemään Miikaa ja Riikkaa (sain tietoon morsiammen nimen) päin.
Asetuin onnittelu jonoon ja odotin vuoroani. Mitä lähemmäs tulin sitä enemmän
perhosia mun vatsaan tuli. Kun tuli minun vuoroni onnittelin Riikkaa ja sitten
Miikaa. Päältä päin olisi voinut luulla että se oli aivan tavallinen onnittelu,
mutta ei mulle. Miikasta mä en kyllä tiiä, mutta mun mielestä siinä oli jotain
kipinää meidän välillä. Jonkun näköinen jännite. Me katsottiin toisiamme
syvälle silmiin ja mä olisin voinut jäädä siihen paikkaan mun loppu elämäkseni,
mutta sitten oli mun aika siirtyä eteenpäin. Siitä paikasta mä sitten suunnistin
juomaa etsimään ja miettimään huonoa tuuria. Jos olisi tavattu kuukausi aikaisemmin
tai jotain sinne päin voisin olla nyt onnellinen. Samalla toivoin että Miikalla
olisi joku kaksoisveli, niin saisin sen.
Mä yritin tultkailla josko paikalla ois jotain muitakin kun mummoja ja pappoja.
Ehkä jotain mun ikästä seuraa. Samass joku tökkäs mua olkapäähän. Se oli
joku muija suunnilleen mun ikäinen noin 175cm pitkä ja todella laiha ja kaunis.
Sillä oli musta minihame ja punainen avokauluksinen paita.
- Moi mä olen Sari ja mä ajattelin kun sä olit niin yksin niinku mäkin ni
päätin tulla juttelemaan. kumman puolelta sä oot?, se kysäs multa.
- Mä oon Tiina ja oon Miikan puolelta tai siis mun mutsi on Miikan
Mutsin Frendi, mä tokaisin. Meillä alkoi juttu luistaa ja sain selville
että Sari oli Riikan työkaveri. Ne on molemmat lentoemäntiä. On siinäkin
nyt ammatti. Sari on 22-vuotias ja asuu itse asiassa aika lähellä mua. Me
juteltiin kauan kunnes sen piti lähtee juttelemaan muiden kasnssa. Siinä
vaiheessa mä etin mutsia, mutta en löytänyt sitä. Mun silmät pyöri ympäri
salia ja en havainnut mutsia missään. Kunnes hetken kuluttua mutsi tuli mun
takaata. Joku nainen mukana ja MIIKA.
- Tiina, tässä on Miika ja Maija. Maija on Miikan äiti. Me ajateltiin että
sä voisit tanssia Miikan kanssa kun kaikki sun ikäiset on tanssittanu Miikaa
jo, mun mutsi snaoi rennosti eikä älynnyt kuinka mun sydän hypähti kuperkeikkaa.
- okei kai mä voisin, sanoin epävarmalla äänellä. Samassa Miika sanoi mulle
moi ja kumarsi ja lähti viemään mua tanssilattialle. Se veti mut lähelleen
ja me alettiin tanssia. Mä toivoin vaan yhtä asiaa että Miika olisi mun.
Mun sydän löi tuhatta ja sataa. toivoin että Miika ei tuntenu kuinka mun
sydän löi. Mä varmaan tärisinkin.
- Mä en olekkaan ennen nähnyt sua. Missä sä asut?, Miika kysyi multa
- Joo mä asun Stadissa sä??, kysyin viattomasti.
- Siellä kanssa tai me muutetaan Riikan kanssa Vantaalle ensi viikolla.
- Aijaa, yritin kuulostaa että olisin kiinnostunu ja siksi kysyin, Minkälaiseen
taloon?
- Omakotitaloon, kato kun Riikka on raskaana, se läjäytti suoraan vaan ei
ees valmistellu mua mitenkään.
- Oho aika iso juttu ja vielä noin nuorelle, sanoin
- Joo se tuli mullekkin täysin yllätyksenä, oon seurustellu Riikan kanssa
vasta puoli vuotta, mutta kun katsos meijän suvussa on ollu sellanen että
pitää olla naimisissa ennen kuin synnyttää. Onhan se vähän tyhmä juttu mä
tiedän, mutta perinteille ei voi mitään kun mun faija on kyseessä. En ois
pakosti mennyt naimisiin jos ei ois ollu pakko, mutta kyllä mä nyt ihan onnellinen
oon ja mä rakastan Riikkaa, se avautu mulle ja vasta jälkikäteen älysi että
oli puhunut pikkasen ohi suunsa.
Samassa mäkin olin selittämässä sille mun elämän kertaa ja sitä kun mun mutsi
ja faija eros. Miikalle oli jotenkin niin helppo avautua. Me juteltiin Sen
kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ei edes huomattu kun kappale vaihtui,
tanssittiin vaan. Tanssittiin kunnes Morsian tuli vaatimaan sulhasta itselleen.
En millään olisi halunnut antaa Miikaa pois, mutta minkäs mä sille voin.
Toivoin vaan että Morsian ei ollut huomannu mitään meidän välillä! Nimittäin
jotain siinä oli. Sen mä voin kertoa. Seuraavaksi hääpari teki lähtöä ja
vieraan tulivat ulos ja naisia käskettiin kerääntymään yhteen kasaa. En ajattellut
mennä sinne, mutta mutsi kiskas mua kädestä mukaansa. Morsian heitti kimpun
ja siinä sadasosa sekunnin ajan mä toivoin ettei se tulis mulle. Se olis
jotenkin nöyryyttävää, mutta toisin kävi kimppuhan lensi suoraan mun syliin,
kuin meissä olisi ollut jotkut mangneetit, jotka vetävät tosiaan puoleensa.
Mä vaan hymyilin muka onnellisena, mutta musta tuntui kun mua oisi puukotettu.
Mulla katsos ei ole poikaystävää. Todella pitkä suhde loppui juuri. Jätkä
vaan ilmotti että sillä oli toinen noin vaan. En päässyt kotoa liikkumaan
kahteen viikkoon. Kavereitten avulla selvisin. Olisin ilman kavereita kuollut
varmaan nälkään, kunnes yksi ilta lähdin ulos ja päätin että se jätkä ei
ollu mun arvoinen. Siitä on nyt vähän reilu kuukausi ja olen vielkin vähän
alla päin.
Kun hääpari oli lähtenyt juhla alueelta pitkällä limusiinillä, limutölkkien
kolistellessa auton takana, me lähdettiin kanssa, vaikka muut jäivät vielä
juhlimaan. Mutsi heitti mut himaan ja jatkoi itse siitä sitten matkaa. Mä
avasin oven heitin avaimet mun eteisen pöydälle. Kävelin kylppäriin ja laiton
veden valumaan ammeeseen. Kaadoin noi desin punaista ruusun tuoksuista kylpy
vaahtoa ammeesseen ja katsoin kun amme alkoi täyttyä vedestä ja kuinka vesi
ja kylpyvaahto yhdessä muodostivat kuplia. Nostin pari tuoksu kynttilää kaapista
ja sytytin ne. Ilmaan levisi mieto omenan tuoksu joka sekoittui ruusun tuoksuun
ja yhdessä muodostivat ihanan tuoksu elämyksen mun nenälle. Menin keittiöön,
etsin mun kaapista parasta viiniäni ja korkkasin sen. Kaadoin sitä mun halpaan
viinilasiin ja otin seka pullon että lasin mukaan kylppäriin. Aloin riisua
vaateita ja pujahdin ammeeseen. Mun vartalo alkoi lämmetä veden lämmöstä.
Vesi oli niin kuumaa että se poltti, mutta totuin siihen nopeasti. Nukahdin
ammeeseen ja heräsin vasta myöhään kun mun kämppis Sanna tuli kotiin. Mun
kädet oli ihan ryppyiset ja vaahto oli haihtunut kokonaa pois. Tulin pois
ammeesta, kuivasin itseni, menin huoneeseeni pukemaan yöpuvun ja sukelsin
sänkyyni. Nukahdin ruusuntuoksuisena ruususen uneen.
Aamulla heräsin, kun aurinko paistoi ikkunasta suoraan mun silmiin. Kello
oli vasta seitsemän, mutta päätin silti nousta. Mulla oli tänään paljon tehtävää,
joten tein listan. Sen jälkeen menin syömään puin päälleni ja tein hiukan
läksyjä. Sitten kello olikin jo kymmenen ja pääsin lähtemään kirjastoon.
Mun piti palauttaa yksi ihmisen anatomiaa kasittelevä kirja. Sen tehtyä kävin
kaupassa. Siellä ollessani mun kännykkä piippasin että olin saanut teksiviestin.
Näin näytössä että viesti oli mun entiseltä poikaystävältä. Mitä ihmettä
se jätkä mulle tekstaa. Se teki mulle ero hetkellä hyvin selväksi ettei haluu
nähdä mua enää ikinä. Luin nopeasti viestin läpi ja mun oli pakko hieroa
silmiäni ja lukea uudestaan. Se kerto siinä kuinka tyhmä se oli kun oli jättänyt
mut ja halusi mut takaisin. En todellakaan ala tollasen jätkän kanssa. Sille
ja sen tyttöystävälle oli varmaan tullu ero ja nyt sillä ei ollu ketään ni
eikun vanhan lua vaan. Mä en jaksannut tekstata sille, saa itse miettiä mitä
se on mulle tehnyt.
Tulin kotiin ja Sanna oli jo siellä. Kerroin sille koko jutun ja se pyrähti
kauheeseen nauru kohtaukseen.
- Mun mielestä on säälittävää tollanen etkai sä vaan ala sen kanssa?, se
kysy multa
- No en todellakaan, aivan sairasta ees ajatella.
Menin keittiöön ja keitin itselleni makaroonia ja tein kastikkeen. Söin ja
laitoin Loput jääkaappiin. Menin huoneeseeni, laitoin radoin päälle ja kaaduin
sängylleni miettimään tän maailman menoja. Makasin siinä niin kauan kunnes
ovikello soi. En jaksanut mennä avaamaan, kun ei se ole kumminkaan mulle,
mä ajattelin. Sanna meni avaamaan ja huusi mulle
- Tiina täällä on sulle joku jätkä, ja kurkkas samalla mun huoneeseen ja
iski mulle silmää. Mä virnistin sille. Mä kauhistuin kun näin kuka siellä
oli. MIIKA. Mitä hemmettiä se täällä teki?
- Moi, mä sanoin epävarmasti
- Moi tota sulta jäi tää pusero sinne hääpaikalle ja sitten sun mutsis oli
auttamassa siivouksissa ja sano et tää on sun. Kun mä nyt sitten liikuin
näillä päin ni mä ajattelin tuua sen sulle, se sönkötti.
- Ai kun kiva kun toit sen kiitos.
- tota öö? mä voisin tarjota sulle kahvit tossa alakerran kahviossa?, se
kysyi.
- joo okei.
Mä moikkaisin Sannalle ja otin avaimet siltä varalta että Sanna lähtis johonkin.
Me päästiin alas otettiin kahvit ja leivokset ja sitten meillä alkoi juttu
luistaa. sain selville että Miikan ja Riikan oli tarkoitus lähteä häämatkalle,
mutta Riikan mummo oli sairastunu pahasti ja oli nyt sairaalassa. Sain myös
selville että meillä oli Miikan kanssa sama harrastus. Molemmat tykkäs lukea
kirjoja ihan älyttömästi ja vielä samoja kirjoja. Siinä me sitten juteltiin
kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Mä olin niin onnellinen meillä meni
tosi hyvin. Ei tullut yhtään kiusallista hiljaista hetkeä. Siinä meni varmaan
puolitoista tuntia kun ei oltu huomattu kelloa. Sitten tapahtui jotain mitä
ei olisi saanut tapahtua. Ovesta käveli sisään mun ex-jätkä. Kun se näki
mut toisen jätkän kanssa se olis valmiina ollu lyömään sitä turpaan, mutta
kun se oli juuri lyömässä mä sanoin
- Hei Marko muista sun ehdonalainen, sä joudut linnan jo lyöt. Ja hetken
se mietti ja aukaisi käden nyrkistä ja lähti pois sanomatta enää sanaakaan.
- Kuka toi oli? sun poikaystävä vai?
- ei kun ex-sellainen. Se haluis mut takas mutta sen on turha kuvitella.
Se jätti mut jonkun toisen muijan takia.
- Jos mä olisin ollu se mä en ikinä päästäis sua menemään, Miika sanoi.
Mä tunsin kuinka puna levisi mun poskille, tunsin itteni ihan tyhmäksi ja
muistutin koko ajan itseäni että Miika oli nyt naimisissa. Me oltiin lähdössä
jä Mä liukastuin maahan tippuneeseen kokikseen ja oli tipalla etten lyönnyt
päätäni lattiin, kun viime hetkillä Miika otti mut syliinsä. Mikä sankari
mä ajattelin ja hetken verran, mutta vain hetken verran katsoimme toisiamme
silmiin. Nousin ylös Miikan sylistä ja sanoin nopean moikka ja lähdin kiipeämään
rappuja ylös, ylinpään kerrokseen.
Ovi oli auki, ihmettelin sitä ja huusin Sannaa, mutta kukaan ei vastannut.
Menin huoneeseeni ja kauhukseni sain huomata että mun huone oli pengottu
mullin mallin. Mun lanttu leikkasin heti. Vain yhdellä ihmisellä oli avain
tänne, mun ja Sannan lisäksi. Markolla. Oikopäätä hetkeäkään epäröimättä
mä lähdin poliisiasemalle.
Siellä kerroin kaiken ja ne sanoi mulle että se ei ollut murto, koska Markolla
oli avain. Ne kehotti mua vaan vaihtamaan lukot ja anto lähtö passit. Laiskana
kävelin kotiin, menin sängyyn ja nukahdin heti. Näin Miikasta ihanaa unta
ja nukuin sikeästi koko yön. Aamulla heräsin hyvin nukkuneena, nousin sängystä
ja tallustin katsomaan mitä postia mulle oli tullut. Mulle ei ollut tullut
mitään, mutta samassa ovikello soi ja avasin oven. Siellä oli Miika. Ensimmäinen
ajatus jonka sai kehitetty pikku päässäni oli että mulla oli yöpuku.
- Moi voinko mä tulla sisään?, se kysy multa aivan kuin se olisi tullut säädylliseen
aikaa.
- Okei tuu vaan, ja päästi Miikan mun ohitse. Se meni keittiöön.
- Haluutko sä kahvia tai jotain, kysyin.
- Joo voisin mä kahvia ottaa.
Siinä mun kahvia kettäessä se aloitti.
- Se lapsi joka kasvaa Riikan mahassa ei oo ees mun lapsi.
- Eikä kamalaa ja te menitte juts naimisiin, sanoin aidosti huolestuneena
ja tunsin myötätuntua Miikaa kohtaan.
- Joo se on jonkun Marko nimisen. Riikka olisi vaan halunnut mut kasvattamaan
sen kun olen rikkaasta perheestä ei sillä olisi ollut sen Markon kanssa varaa
elättää sitä. Mä kuulin ton koko jutun kun se puhu yhden sen kaverin kanssa.
Ei mulla ollu tarkoitus kuunnella eikä mitään mutta se vaan kantautu mun
korviin. Riikka ei edes vielä tiedä että mä tiedän. Niin ja nyt se on jättäny
sen Markon, kun se meni mun kanssa naimisiin. Mä en tienny minne muuallekkaan
menisin ni mä tulin tänne eikai sua haittaa. Musta meillä meni eilen oikeen
kivasti.
- Joo niin meni, sanoin ja hymyilin väkinäisesti.
- Mä aijon jättää Riikan. Saanko mä asua täällä vähän aikaa kun mulla ei
oo mitään paikkaa minne mennä, kun vanhemmatkin asuu niin kaukana.
- Joo tottkai mä voi laittaa tonne olohuoneeseen sulle pedin. Tossa otatko
kermaa tai sokeria, kysyin.
- Joo molempia.
Annoin Miikalle kermaa ja sokeria ja se näytti niin sulosesta siinä yrittäessä
juoda kuumaa kahvia. Mun oli pakko halata sita.
- Kaikki menee vielä ihan hyvin usko mua, yritin lohduttaa.
- Joo kai se nyt menee.
Koko päivän me vaan molemmat tehtiin omia juttujamme ja illalla kun mentiin
nukkumaan sanottiin hyviä öitä. Kun makasin hiljaa sängyssäni mietin miten
näin on voinut tapahtua tuo upea uros nukkui juuri mun olohuoneessa. Samassa
ovikello soi, ihmettelin kuka se vosi olla. Sanna oli poikaystävänsä luona
yötä. Oliko niille tullut riitaa ja Sanna oli päätänyt tulla kotiin, mutta
oli unohtanut avaimet kotiin. Ovikello soi jo toista kertaa ja nyt se alkoi
soimaan koko ajan. Hipsutin eteiseen ja kurkkasin silmäaukosta kuka siellä
mahtoi olla? Se meteli oli jo tuonnut Miikan olohuoneesta eteiseen ihmettelemään.
- kamalaa, siellä on mun se ex-jätkä Marko, sanoin peloissani.
Se alkasi hakata ovea ja huutaa.
- Avaa ovi, lutka. Mä tiedän että sä olet siellä sen kauniskasvo pojan kanssa.
Kuinka sä voit pettää mua?, se uhos.
Siinä vaiheessa mä olin onnellinen että lukkoseppä oli käynyt vaihtamassa
lukot tänään, koska Marko yritti avata sillä avaimella ovea
- Sa****a oletko sä vaihtanu lukot? mitä sä oot sellasta menny tekemään.
Sä saat tuntea mun nyrkin kohta naamallas kaunispoika. Kuulitko? Tää ei jää
tähän, se huusi jä lähti kova äänisesti pois. Se kietoi kädet mun ympärille
ja jotenkin mä tiesin että se oli mun paikkani. Mä olisin halunnut kuulua
siihen aina.
Seuraavana päivänä mä heräsin tavallisesti ja pelästyin kun kuulin kolinaa
keittiöstä. Mulla meni hetken tajuta että Miika oli meillä yötä. Tassuttelin
keittiöön yöpaita päällä ja näin jotain suloista. Miikan hiukset oli nukkumiststa
ihan pörröiset ja söpöt. Siinä se boksereissa ja t-paidassa laittoi mulle
aamupalaa, tietämättä minun läsnä olosta. Kun hän vihdoin huomas minut, hän
meni hiukan punaseksi.
- Mä laitoin sulle aamupalaa, kun sä olit niin kiltti mulle vähän niinkuin
kiitokseksi. Ei kai haittaa, se kysyi oikeasta huolestuneena.
- Ei tietenkään.
Mitä se oikeen ajatteli enhän mä tollaselle nalle karhulle voi suuttua. Siinä
me sitten syötiin Miikan kanssa aamupalaa.
- Mun pitäsi kai mennä nyt sinne Riikan luo ja mä oon kelannu niitä juttuja
tässä yön aikana päässäni ja tullut siihen tulokseen että kyllä nyt ero tuli.
- Joo mä ymmärrän sua. Tuunko mä saattaa vai meetkö yksin?
- Kyllä mun yksin pitää mennä, mutta onko ok jos mä tuun takas kun mun kaverin
asuu tuolla jossain helvetissä ja sä oot ainut jonka mä tunnen sillain tältä
alueelta.
- Joo tottakai, en mä usko että mun kämppikselläkään on mitään sitä vastaan.
Niin Miika lähti. Ja mä jäin yksin juomaan kahvia mun keittiön pöydän ääreen
ja jotenkin musta tuntui oudolta.
Illalla sitten Miika palasi ja kertoi että:
- Se otti ihan hyvin sen jutun ja tota oli se vähän tolaltaan, mutta teinkö
mä oikein, se kysy multa ja purskahti itkuun.
- Kyllä sä teit oikein, sanoin mutta en ollut niinkään varma tekikö Miika
oikein.
Mä halasin Miikaa ja kyyneleet vierivät sen poskilla silloin mä tunsin kuinka
paha olo sillä on ja olisin halunnut auttaa sitä mutta en tiennyt miten.
- Kiitos että sä olet siinä, en mä yleensä tällänen itkupilli ole mutta tää
on tosi vaikeeta aikaa mulle kai sä ymmärrät.
- Kyllä mä ymmärrän ja sulla ei ole mitään hätää olet nyt vaan täällä niin
kauan kun haluat ja sitten kyllä se elämä lähtee siitä menemään eteenpäin.
Ei tää mikään maailmaloppu ole, lohduttelin Miikaa.
Seuraavat päivät meni kuin siivillä kun mä kävin vuokraamassa meille videoita
oikeen olan takaa ja siinä me niitä sitten katseltiin ja juteltiin. Onneksi
mun kämppis oli poikaystävällään yötä, koska Miika oli todella rento mun
seurassa, vaikka ei me edes tunneta hyvin. Miika löysi aika äkkiä asunnon
minne se muuttaisi. Aika lähelle mua. Niin sitten se muutti ja mä jäin yksin.
Oltiin me tosin vaihdettu numeroita ja nyt tästä tilanteesta on kulunut puoli
vuotta ja me ei olla Miikan kanssa pidetty minkään näköstä yhteyttä. Se on
ollu niin lähellä että olisin soittanu Miikalle, mutta aina ujostuttaa. Mulla
menee nyt ihan kivasti ja niin edelleen asun vielä tässä samassa kämpässä
ja sillai. Prrr. Pieni hetki puhelin soi.
Ette ikinä arvaa. Nyt se on sitten tapahtunu. Miika soitti mulle ja kysy
mua leffaa. Aah miten ihanaa. Nyt pitää alkaa valmistautua. Elämässä on sittenkin
jotain kivaa. Välillä elämä potkii päähän todella kovaa piikkareilla ja välillä
ruusut ympäröivät maailman, mutta jokainen minuutti jokainen sekuntti voi
muuttaa elämän ihan ylös alaisin ja se tässä maailmassa on ihmeellistä. Voiko
sitä nyt sittten sanoa Jumalan ihmeeksi, mutta tätä tunnetta on todella vaikea
selittää joten tuntekaa se. Uskaltakaa ja tehkää hulluja ja romattisia tekoja
ja pitäkää kiinni kumppaneistanne kuin viimeistä päivää, koska ikinä ei tiedä
mitä elämän polku tuo eteesi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan mahtava tarina!! :)
Taidatpa ollakkin aika etevä kirjoittaja...