Menin sitten messuille tutkimaan mitä nykyaika tarjoaa parhaillaan varustamaani purteen navigointipuolelle...ja tarjontaahan piisaa. Merielektroniikan täytyy olla tosi tuottavaa ja katteet mahtavia, kun näinkin marginaalialalla yrittäjiä on noinkin paljon. Onneksi olin lukenut kotitehtävät, koska osaa myyjistä sain alan uutuuksista valistaa, yleensä sellaisista mitä heillä ei ollut tarjolla...saattoivat myös olla messutuuraajia...esitteet ja hinnat on kotona, suunnitelma kypsymässä ja nyt pitää vielä selvittää mitä ko. pelit maksavat ulkomailla. Aika kiehtovaa tosin on, että näilläkin hinnoilla muutamalla tonnilla saa pikku purteensa laitteiston joka vuosikymmen-pari sitten olisi saanut ruotsinlaivan kipparinkin kateelliseksi...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saako ruotsinlaivan kipparin katteelliseksi halvemmalla kiinasta?
Nyt ei nimimerkin "Kyselijä" letkautus auennut, mitä ihmettä tarkoittaa: "Saako ruotsinlaivan kipparin katteelliseksi halvemmalla kiinasta?"
Flaxin pointin ymmärrän varsin hyvin, nyt on huviveneissäkin käytettävissä monia navigointiavuja tai viestintäelektroniikkaa jota aiemmin ei ollut kenelläkään, ei huviveneissä eikä ruotsinlaivoilla:
- DSC tuli käyttöön VHF liikenteeseen vuonna 1997 (vain 10 vuotta sitten!)
- AIS, IMO päätti käyttöön ottamisesta ja velvoitti kaiken yli 300 tn laivaliikenteen AISn käyttämiseen, siirtymäaika päättyy kesäkuussa 2007
(vain viisi vuotta sitten!)
- GPS siviilikäyttö (siis US-armyn ulkopuolinen käyttö) on ollut mahdollista parikymmentä vuotta, toukokuussa 2000 USA lopetti signaalin häirinnän jolloin saatiin nykyinen tarkkuus
- Plotterit, tietokoneet ym. ATK-prosessointi on kehittynyt niin että nykyinen perusläppäri päihittää viisitoista vuotta vanhan tehotietokoneen.
Merikortit vaan polkevat paikallaan, suurin osa Ahvenanmaan vesistöstä on muka "karttoittamatonta" ja Suomen militäärit eivät ilmeisesti salli virheiden korjausta "strategisesti tärkeillä alueilla" ja ulkomaalaiselle huviveneelle on paljon kiellettyjä alueita. Nuo määräyksethän haittaavat vain tavallisia ihmisiä, vihamieliset valtiot tai terroriorganisaatiot kyllä saavat tarkkaa satelliittikuvaa ja kartta-aineistoa Suomen vesialueista.
Tiesithän, että Suomen aluevedet ovat maailmanlaajuisesti aivan ylivoimaisesti tarkimmin merkittyjä - Suomessa on käytössä lähes yhtä paljon merenkulun turvalaitteita, kuin koko Yhdysvaltain merialueille. Mikähän mahtaa olla syynä?
No tietenkin rikkonainen saaristoalue, joka on taatusti navigaattorille maailman haastavimpia.
MKL käyttää suurimman osan työtunneistaan turvalaitteiden ylläpitoon ja huoltoon - jäät vievät mennessään tai rikkovat tuhansia merkkejä.
Tuo "salaliittoteoriasi" siitä, että Suomen merialueilla olisi jotenkin tahallisesti luotaamatonta vettä tai jopa "salaisia väyliä", on puppua. Ei ole montaa vuotta, kun Vene-lehdessä esiteltiin armeijan tiedossa ollut Teilin väylä.
Ihan kokonaan toinen juttu on se, että veneilijänä olen pelkästään iloinen siitä, ettei täällä parveile paljon ulkomaisia veneilijöitä. Saapa itse löytää ne rauhalliset luonnonsatamat... ai niin, eihän niihin voi mennä, koska ne ovat "kartoittamattomia" ja luotaamattomia!
P.S. Vaikka olisi millaiset plotterit tai satelliittinavigaattorit käytössään, ei niillä voi kartoittaa pohjatietoja. Niitä saa MKL:lta tai vaikkapa ihan itse selvittämällä.
Olipas virkamiesmäinen vuodatus!
Noh, kaikkea sitä voi spekuloida kun katselee noita virheellisiä karttatietoja joita ei ilmoituksesta huolimatta korjata, tai laajoja valkoisia vesialueita Ahvenanmaan merikorteilla.
Mutta, se ei ole mitään skepulaatiota jotta merikartoitus on Suomessa kielletty! Ainoastaan MKL saa sitä tehdä, ja systemaattinen syvyystietojen kerääminen ja julkaisu ei ole tavan kansalaiselle sallittu. Nettihän antaisi mahdollisuuden harrastajavoimin tehtävään kartoitukseen, esim. voisi laittaa nettiin näkyville GPS avulla karttapohjalle sijoitetun ajouran, ja siihen viereen syvyystiedon joko grafiikkana tai taulukkona. Esimerkiksi se kuuluisa Foglön eteläpuolen venereitti, joka menee "kartoittamattoman" alueen läpi.
Mutta... mikäli olen oiken ymmärtänyt niin tuota ei saa tehdä? Systemaattinen syvyydenmittaus paikkatietoon yhdistettynä on kielletty, eikä se ole mikään "salaliitto", onhan vaan tämän tsaarinajalta perityneen hallintojärjestelmän erikoisuuksia, eli se kohta jossa astutaan "avoimesta pohjoismaisesta demokratiasta" itäsuomalaiseen byrokratiaan, jossa ei kansalaiselta kysytä eikä politiikalla virkamiestä heivauteta mihinkään suuntaan. Salaliittoko (?), eipä mikään salaliitto, kysykää vaikka Kafkalta, eihän nuhteeton virkamiestyö ole mikään salaliitto, se on järjestelmä!
pursiseuroista löytyy hyviä kartoitettuja reittejä Ahvenanmaalla.
Parikymmentä vuotta sitten kohtasin kolme Ruotsin lippua näyttävää purtta Ahvenanmaan luoteiskulmalla. Ajoivat koneella hissukseen viuhkassa ja luotasivat reittiä. seuraavana aamuna olin varhain liikkeellä ja näin luotoryppään kainalossa samat paatit rannassa. Olivat löytäneet hyvän satamapaikan kartan valkoiselta alueelta.
Varmaan heidän pursiseuransa seuraavassa jäsenlehdessä oli yksityiskohtainen satamaesittely.
...on totta, että laki kieltää kartoitusharrastuksen, niin osut silti mielestäni vähän harhaan valittaessasi kartoittamattomuutta. Pitää taaskin muistaa, että kaikki merialueiden kartoitus, samoin kuin väylänhoitotyö, lähtee ensisijaisesti kauppamerenkulun tarpeista. On paljon vaikeampi löytää maksajaa sille, että muita alueita tarkasti kartoitetaan.
Pahus! Mihinkäs sitä virkamies höyhenistään pääsee ;-)
Kenties olen "virkamiehenä" hieman sinisilmäinen, mutta uskon vilpittömästi, että tuo harrastajapohjalta tehtyjen merikarttojen (julkaisemisen) estämisen taustalla on ajatus pitää kartasto luotettavassa kunnossa. Meillä on veneseuralla saaritukikohtien ympäristöstä tehtyjä kotivarakarttoja, jotka palvelevat seuran jäseniä, lähinnä kalastusharrastajia. Ne päivittyvät aina silloin tällöin, kun joku löytää uuden kiven tai väylän. Entäpä jos tuo "kartta" julkaistaisiin esim. netissä. Ja sitten joku paukapää kyseisiä tietoja käyttäessään ajaa veneensä kivelle, väittäen, ettei kyseistä kiveä ollut kartalla merkittynä. Lakimiesten luvatussa maailmassa elävänä tiedän, että joku on taatusti parkumassa korvausvelvollisuuden perään... Niin, niin: voisihan sen julkaista tiedolla "käytettävä omalla vastuulla"...
Ymmärtääkseni on ihan luvallista ylläpitää esim. seuratasolla karttatietojen rekisteriä, kunhan sitä ei julkaista. Ja onhan sekin tosiasia, että MKL toimii verovaroin, joten harrasteveneily ei ole väylästön lähtökohta (vaikka sekin nykyään huomioidaan hyvin), vaan elinkeinon harjoittaminen.
Suljetummassa piirissä (ei siis julkisesti) on varmasti hyvä ajatus jakaa tietoa sellaisista väylistä, joita ei karttaa ole merkitty!
Muuten: Tiesitkin varmaan, että karttaa ei kovin usein päivitetä. Sitä varten on olemassa kaksikin julkaisua, joita on hyvä seurata (tai edes toista): Tiedonantoja veneilijöille ja Tiedonantoja merenkulkijoille...
Käsittääkseni nykyiset merikartat perustuvat sata vuotta vanhalle syvyystiedolle (tarkentakaa, oliko se autonomian aikana vai itsenäisyyden jälkeen tehty kartoitus?). Käsittäkseni tuo kartoitus käsitti myös Ahvenanmaan alueen, mutta sotilaspoliittisista syistä (?) sitä dataa ei ole koskaan julkaistu. (tämänkin saa oikaista, jos luotettavalla lähdeviitteellä todistaa käsitykseni virheelliseksi)
Se on ollut merkittävä työ! Tuosta sitten nykyiset merenmittaajat yrittävät ottaa kunnian itselleen, vai? Ottaen huomioon kuinka sen jälkeen on välineistö kehittynyt, niin tuohon verraten nykyinen "kartoitus" on näpertelyä ja kauppamerenkulun tarpeisiin keskittyvää. Hyvä että edes sitä, kunhan edes väylien reuna-alueiden matalikoista tulisi tarkkaa syvyystietoa niin voisi kryssailla vapaammin väyläalueen ulkopuolella pois laivoja ja etenkin moottoriveneitä häiritsemästä ;-)
On vaikeaa löytää perustelua sille, että joku ei omalla kustannuksellaan saisi tehdä merenmittausta, eihän kaikkeen tarvita maksajaa eikä kaiken tarvitse lähteä kauppamerenkulun tarpeista. Toisaalta, eihän kaiken myöskään tarvitse lähteä markkinatalouden tarpeista! Karttadata on yleisesti hyödyllistä, turvallisuutta lisäävää jonka yhteiskunnallisen merkityksen ymmärrys oli jo sata vuotta sitten kun se varsinainen suurtyö tehtiin! Karttatietoa tarvitsevat kaikki kansalaiset, siis varsin luontevasti verovaroin toteutettava työ
Kuka tahansa saa tehdä mittausta. Sitä ei ole kielletty missään laissa tai asetuksessa. Tietojen julkaisemisen kanssa voi kyllä tulla vaikeuksia...
Verovaroista: karttatietoa EI tarvitse kaikki kansalaiset. Siksi voisi olla aika vaikea tehdä eduskunnassa moista esitystä :-(
"Verovaroista: karttatietoa EI tarvitse kaikki kansalaiset. Siksi voisi olla aika vaikea tehdä eduskunnassa moista esitystä :-("
Kaikkia muita verovaroin kustannettavia juttujako sitten tarvitsevat kaikki?
Laittaa vinkin, minulta kun on jäänyt lähdeviite jossain vaiheessa huomaamatta, taikka lakipykälän tai edes lain, jonka perusteella kartoitusta olisi rajoitettu?
Rupesi hiukan kiinnostamaan.
"3 luku
Merenpohjan tutkiminen ja kartoittaminen sekä maaperän tutkiminen ja ilmakuvaus ilma-aluksesta
12 §
Merenpohjan tutkiminen ja kartoittaminen
Suomen aluevesillä ei saa ilman lupaa harjoittaa merenpohjan tai sen sisustan muodon, rakenteen tai koostumuksen selvittämistä geologisilla tai geofyysisillä tutkimuksilla eikä merenpohjan topografisten muotojen järjestelmällistä mittausta ja tallennusta."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000755
"Joka tahallaan
1) harjoittaa 12–14 §:ssä tarkoitettua toimintaa ilman 19 §:ssä säädettyä lupaa, on tuomittava aluerikkomuksesta sakkoon."
Joka tietoa lisää se tuskaa lisää.
Tiedätkö kenenkään hakeneen 19§:ssä mainittua lupaa.
Vaikkapa pursiseuran tukikohta-alueen kartoittamiseen.
Wiki on oikeassa ja hyvä, että laitoit tiedon linkistä aluevalvontalakia koskien.
Merenmittaus ei ole mitään harrastelijahommaa, jota tehdään aamupuhteina muutamalla purjeveneellä ja sitten julkaistaan vaan kartta.
Nykyaikaisen merenmittausaluksen varusteet maksavat helposti jo 1 milj €. Monikeilaisella luotaimella varustetussa aluksessa on viisi pc:tä, valokuituoptinen hyrräkompassi (FOG), liiketilatunnistin ( mm.heave, pitch, rol), äänennopeus anturi, monikeilainanaturi ( viuhkaluotain, kuvaa toimintaperiaatetta hyvin).Suomessa yleisimmin käyetty anturi on Reson101, jossa on 101 kanavaa 1,5 asteen kaistassa, joten viuhkan leveys on 150 astetta. Dataa kertyy päivän aikana helposti
100 mba ja syvyyspisteitä miljoonia. Kalustolle kertyy käyttötunteja vuodessa n. 1500 tuntia / alus, monikeilainaluksia on Suomessa (MKL) 5 kpl. Veden syvyydestä riippuen mittauspäivän aikana saada luodatuksi noin 10 km2, joten ei tuo Suomalainen merenmittaus ihan näpertelyä ole. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään muuta tekniikkaa, jolla voitaisiin merta mitata yhtä tarkasti ja taloudellisesti kuin ajamalla jollakin lavetilla, johon kiinnnitetty kaikumittausyksikkö. Asiasta kertonee omaa kieltään esim Iso-Britanian laivaston valtava merenmittauskalusto ( laivoja siis). Ongelmana on edelleen ääni-implulssin eteneminen väliaineessa. Syvyyspisteiden paikannustarkkuus on n. 2 - 5 m ja syvyystarkkuus on luokkaa 50 cm, riippuen veden syvyydestä. Joissakin erityisoperaatioissa käytetään muita GPS- sovelluksia, mm. RTK-mittausta.
Ei Ahvenanmaalla tai missään muuallakaan ole salaisia aluemittaustietoja, joita ei kartoissa julkaista.Tämä on yksi sellainen urbaani legenda jolta toivois jo siivet katkaistavan. Samoin samaa luokka on tuo ikuinen väite Tsaarin ajan kartoituksista tai sateliittimerenmittauksesta.
Eikä tähän ongelmaan auta edes Kafka tai virkamiesten sättiminen.
http://www.fma.fi/toiminnot/merikartoitus/#
"Suomenlahti kartoitettiin komentaja-kapteeni Sarytshevin toimesta kokonaan uudelleen 1802-1807. Tässä työssä Sarytshev käytti viimeisintä teknologiaa paikanmäärityksessä: sekstanttia ja kronometriä. Kartta julkaistiin 1809. Mutta tämänkin mittaustyön tarkkuus oli riittämätön ja vuonna 1829 aloitettiin 35 vuotta kestänyt uusi Suomenlahden ja Itämeren mittaustyö. Pohjana tälle mittaukselle oli uusi kolmioverkko, jonka avulla kyettiin määrittämään mittauspaikkojen sijainti tarkemmin."
Pitää vielä kiittää spöögiä yksityiskohtaisesta modernin merenmittauksen kuvauksesta. Se on todellakin jotain muuta kuin kartoitus joka on tehty purjein tai soutaen liikkuvilla veneillä, sekstantilla tai kolmiomittaustornien paikkatietoihin perustuen, laskutikulla ja helmitaululla. Kuitenkin se merikorttien paikkatieto, joka meillä on käytettävissä, on kotoisin tuolta ajalta.
Todellakin, merenmittausvälineistö on viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana kehittynyt huimasti! Mutta, miten merikartta on saman aikana kehittynyt? Ei minun mielestäni mitenkään, ei ainakaan Suomenlahdelta Ahvenanmaalle. Ainoa mitä on saatu aikaan, on merimerkkien vaihtelu jonka tärkeimpänä motiivina tuntuu olevan merikorttien myynnin edistäminen :-(
Todellakin, missä ovat ne meille näkyvät tulokset tuosta älykalliin kaluston käytöstä ja mahtavan datamäärän keräämisestä???
Merikarttojen tietosisältö on parantunut huimasti viime vuosien aikana huimasti käyttöön otetun "uuden" merenmittaustekniikan ansiosta.
Rannikkomerikartan mittakaava on 1:50000 eli yksi mm kartalla vastaa 50 metriä luonnossa eli pinta-ala on 50x50m2 = 2500 m2. Kartan kuvaustekniikasta johtuen ei ole mahdollista kuvata graaffisesti sellaista syyvyyspsitejoukkoa, joka todellisuudessa mitataan. Eli 2500 m2 alueella voi olla jopa 5000 mitattua pistettä, joista vain yksi kuvataan merikarttaan. Yleensä matalin. Probleemahan on siinä, että pitää löytää se matalin, kaikki muut 4999 syvyyspistettä ovat "vääriä" merenkulkijan kannalta, mutta yksikään ei ole turha, koska muuten ei ole mahdollisuutta mitata matalinta, tärkeintä syvyysarvoa.