Naisella on oikeus omaan kehoonsa ja omaan elämäänsä. Niin kauan kun naiset toimivat vain synnytyskoneina, ei tasa-arvoa voida saavuttaa. Tällä tavalla on käynyt kaikissa kehitysmaissa ja nykyaikaisista maista katolisissa maissa.
Naisen oikeus omaan kehoonsa, koulutukseen ja muuhun vapauteen ovat suorassa yhteydessä yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.
Puolustakaamme yhdessä naisen oikeutta omaan kehoonsa ja omaan elämään. Eläköön abortti!
Naisen oikeus omaan kehoonsa, koulutukseen ja muuhun vapauteen ovat suorassa yhteydessä yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.
Puolustakaamme yhdessä naisen oikeutta omaan kehoonsa ja omaan elämään. Eläköön abortti!
Vastaukset 89
Vanhimmat
korostan että niinkin arkipäiväinen juttu kuin autolla ajo vaatii eksplisiittisiä toimenpiteitä, joita kukaan ei kyseenalaista (ajokortti, liikennevakuutus). Ja abortissa sentään menetämme tuhansia ihmishenkiä vuosittain monet naiset saavat ihan tutkitustikin psyykkisiä ja fyysisiäkin hankaluuksia / vammoja. Paljon enemmän kuin liikenteessä.
Mielestäni seksi/aborttisopimus olisi hyvä ja tasa-arvoistava asia.
..ihmiset.
Vahinko on vahinko. PISTE!
Pitääkö se kertoa monella!
Kun tarkoitetaan oikeutta tappaa toinen ihminen, käännetään se eufemismiksi oikeudesta omaan ruumiiseen. Sillä juuri toisen ihmisen ruumiiseen ja henkeen ryhtymistä abortti merkitsee.
Jos nainen haluaa päättää omasta ruumiistaan, hän miettii ryhtyykö löyhiin sukupuolisuhteisiin ollenkaan.
Ja jos niihin välttämättä pitää ryhtyä, ottaa huomioon myös raskaaksitulemisen mahdollisuuden ja käyttää ehkäisyvälineitä, ellei se ole tarkoitus.
Vahinkoja sttuu myös vakaissa parisuhteissa ja ehkäisystä huolimatta.
"Ja jos niihin välttämättä pitää ryhtyä, ottaa huomioon myös raskaaksitulemisen mahdollisuuden ja käyttää ehkäisyvälineitä, ellei se ole tarkoitus. "
Ja kun se valittu ehkäisy sitten pettää..? Purra hammasta ja ottaa vastaan se lapsi jota ei haluta?
***
...ja riskien välttämiseksi on mahdollista tehdä eksplisiittisiä sopimuksia, kuinka niiden toteutuessa toimitaan.
(vrt. liikennevakuutukset).
Nykyisestä "huiskimisesta" pitäisi pystyä menemään kohti yhteiskuntaa, jossa tieto riskeistä otettaisiin varteen ja edistettäisiin ennaltaehkäiseviä käytänteitä. Keinoja on, jos on tahtoa.
jos avioliiton alussa solmitaan sopimus tehdä tai olla tekemättä lapsia, uusitaanko sopimus kenties vuoden välein? Elämäntilanteet, mielipiteet muuttuvat ja biologinen kello menee eteenpäin. Sopimuksella johonkin vaihtoehtoon sitominen määräämättömäksi ajaksi on yhtä tyhjän kanssa kuin puhe. Ja puhettahan me kai harjoitamme ennen liittojamme, eikö?
***
...ole yhtä tyhjän kanssa.
Liikennevakuutus uusitaan vuosittain konkreettisella transaktiolla.
Testamentista on voimassa aina viimeisin versio - ehkäpä tuota sopimusta voipi verrata testamenttiin.
Lainsäädäntöhän sitten oletusarvoisesti kertoo, miten asiassa edetään, vaikka olisi erimielisyyksiäkin, eli ongelmaa ei ole.
Sopimustahan ei tarvitse sen yksityisoikeudellisen luonteen takia noudattaa, mikäli molemmat osapuolet haluavatkin jotain muuta...
En näe asiassa mitään ongelmaa. Ihmiset tekevät monia muitakin sopimuksia - esim. lainasopimuksia, jotka ovat pitkäänkin voimassa, jopa lähes eliniän.
En nähnyt tuossa tekstissäsi tosiaankaan mitään ongelmia tai haasteita esittämääni mallia kohtaan.
Jos nainen ei ole itse suunnitellut hankkivansa lasta ja antanut sille lupaa asua kehossaan, hänellä on myös täysi oikeus poistaa se kehostaan.
Eihän kukaan pakota ihmisiä kasvattamaan kehossaan kasvaimiakaan, jos sitä ei halua! Sikiö ei ole naisen elimistöön kuuluva osa, vaan siellä elävä loinen, joka imee energiansa kokonaan isännästään. On täysin ihmisen itsensä päätettävänä, toimiiko hän loisien elatusastiana vai ei.
...olisi hyvä varmistaa seksikumppanin kanssa, että hän varmasti ymmärtää, minkäoloisen henkilön kanssa olisi tekemisissä.
Ehdottomasti eksplisiittinen sopimus olisi tässäkin hyvä kummankin kannalta epäselvyyksien välttämiseksi ennen seksin harrastamista.
Ehkäisyn riskithän ovat kaikilla tiedossa jo ennen seksiin ryhtymistä (tai olisi syytä olla) - ja tiedostettuihin riskeihin kannattaa aina varautua kaukokatseisesti ennakolta.
...olisi syytä solmia jokaisen seksisuhteen alussa, ei vain avioliiton (kun ihmiset nykyisin huiskivat siellä täällä usein jo ennen avioon astumistaankin).
Itse asiassa uskon, että se olisi enemmänkin paikallaan noin muutoin, kuin avioliitossa.
Ei tosin olisi pahitteeksi avioon astuessaankaan selvittää toisen kantaa siihen, että onko esim. alkunsa saanut lapsi toisen mielestä "loinen" vaiko ihminen...
"Lainsäädäntöhän sitten oletusarvoisesti kertoo, miten asiassa edetään, vaikka olisi erimielisyyksiäkin, eli ongelmaa ei ole.
"
No mutta, saneleehan se laki asian nytkin! Miksi nykyinen tila on sinusta ongelma?
Miksi sinua uhkaa naisen oikeus päättää oman ruumiinsa käytöstä? Yllättääkö sinut se tosiasia, että jos nainen huomaa olevansa tahtomattaan raskaana, hän saattaa (myös hormonien ohjaamana) yllättyä iloisesti vaikkei uskonutkaan niin tapahtuvan? Hän on tehnyt kirjallisen sopimuksen abortista miehensä kanssa jos vahinko sattuu, mutta hän tunteekin syvää rakkautta sitä alkiota kohtaan jota hän ei oikeastaan kunnolla edes ajatellut sopimusta tehdessään. Mies vaati sen kohdan, ja hän ei itsekään halunnut lapsia, kenties koskaan. Mutta nyt hän ei kestä ajatustakaan abortista, se slkiohan on jo hänen sisällään!
Tämän naisen sinun lakisi pakottaisi aborttiin vasten hänen tahtoaan.
Reilua? Ei minusta.
Vastaavasti yhtä hyvin mies voi huomata vahinkoraskauden osuessa kohdalle tuntevansa eri tavalla kuin luuli tuntevansa :D ei se ole mitenkään uutta tai epätavallista. Sinun lakisi vaatisi ihmisiä etukäteen tietämään miten reagoivat... sellaiseen itsetuntemukseen jotkut pystyvät, mutta eivät läheskään kaikki.
Yhä, naisen pakottaminen kumpaan tahansa vaihtoehtoon millä tahansa varjolla on julmaa ja raakalaismaista ja alentaa naisen arvon sen mukaiseksi lisääntyykö hän vai ei.
Seuraavaksi lisääntymättömyyssopimus tehdään työnantajan kanssa?
***
avioon astuessa tiesin että tulen haluamaan lapsia, ja mieheni myös. Nyt menee taas henkilökotaiseksi :D
Ensimmäinen raskaus päättyi onnettomasti, ja olimme hetken epävarmoja uudelleen yrittämisestä. Kuitenkin; yritimme. Onnistuimme. Olimme yhtä mieltä jälleen. Sitten -raskas vauva-aika, ja yllätysraskaus -emme olleet edes ajatelleet raskauden mahdollisuutta esikoisen ollessa niin pieni! Mies halusi heit lapsen -minä en. Hetken päästä halusin minäkin mutta, jos en olisi tullut niihin ajatuksiin, jos olisin pitäytynyt kannassani enkä olisi halunnut synnyttää niin pian edellisen jälkeen, huolehtia kahdesta alle puolitoistavuotiaasta samaan aikaan, käydä vauva-ajan masennushelvettiä uudelleen läpi, raskaudenaikaisista peloista puhumattakaan...
Sinun lakisi olisi pakottanut minut tuohon raskauteen, halusin tai en. Onnekseni halusinkin. :D Sinun lakisi olisi saanut minusta tehtyä toiseen kertaan äidin alle puolessatoista vuodessa, tahtomattani, yhä masentuneena ja noh, puolihulluna väsymyksestä muutenkin, itsetuhoisena ja väkivaltaisena. Ihanaa. Sepä onnekas lapsi. Saihan se elää. Hautomakoneesta viis.
***
Minulla on täsmälleen sama asenne ja silti haluan lapsia ja rakastan lapsiani. Miksi tuo asenne olisi jotenkin outo?
"Ehkäisyn riskithän ovat kaikilla tiedossa jo ennen seksiin ryhtymistä (tai olisi syytä olla) - ja tiedostettuihin riskeihin kannattaa aina varautua kaukokatseisesti ennakolta. "
Asennoitua jo ennakolta "mies töissä, vaimo kotona" -asetelmaan?
***
...esim. lähtee siitä, että toisaalta abortti on "normaali" lääketieteellinen toimenpide, mutta toisaalta ihmisen (tai naisen) side lapseen voi olla niin iso, että aborttiin ei voida pakottaa.
Nämä asiat nähdään sekä että tinkimättöminä.
En näe mitään estettä, etteikö näitä arvoja voida pitää tinkimättöminä myös miesnäkökulmasta.
a) ketään ei voida estää pitämästä aborttia "normaalina" juttuna, jos lipsahtaa ja
b) ketään ei voida pakottaa tietoisuuteen siitä, että hänen jälkeläisensä tuhotaan.
Koska kohta b on kuitenkin mielestäni yleisellä eettisellä tasolla voimakkaampi argumentti, on mahdollisuudesta kohtaan a mahdollista sopia erikseen ja erikseen pitäisi sitten tietoisesti luopua kohdasta b.
Naisen raskaus on ihan normaali fyysinen tila - ei sairaus.
Sopimusteitse ei edellenkään voitaisi pakottaa naista abortoimaan sikiötä, jos hän muuttaisi mielensä. Mies voisi vain saada mahdollisuuden juridiseen aborttiin, jos siitä olisi ennalta sovittu. Jos ei ole, niin mies elättäisi edelleen, jos lipsahtaa. Luethan vähän tarkemmin, niin ei tule epäselvyyttä. Eli alun perinkään naista ei koskaan pakotettaisi aborttin.
Naista ei myöskään koskaan pakotettaisi raskauteen, mikäli homma olisi sovittu ennalta. Kaikki edut ovat tässä valveutuneen naisen puolella huvitellakin minkä sielu sietää...
Ei mitään ongelmia. Helppoa kuin heinänteko.
...muuttaa.
Tuommoisessa tapauksessa kannattaa miehen kanssa sitten sopia, mitä vahinkojen sattuessa tehdään, myös ennalta.
Se on ilman muuta selvä, että toisen ihmisen jälkeläistä ei saa tappaa ilman hänen lupaansa. Jos mies oikeasti ajattelisi lapsestanne ja yllätysraskaudestanne jo omana jälkeläisenään, niin sen tappaminen vastoin hänen tahtoaan olisi varmasti hyvinkin parisuhdetta koetteleva asia.
Kuten sanottu - seksin ja ehkäisyn riskit kannattaa tiedostaa aina ennalta, ettei tule yllätyksiä.
Väkivaltaisuuteen parisuhteessa ja lapsiin kohdistuvana kannattaa hakea heti apua. Tosin naisten väkivaltaisuus on vieläkin usein tabu, joten tässä ilmeisesti olisi neuvolasysteemissä tms. vielä kehitettävää.
Sopimuksella voi myös onnellisesti nainen varmistella lähdetysoikeutensa ihan ennalta, ettei naisen abortointihalu tulisi miehellekään koskaan yllätyksenä.
Lienemme molemmat yhtä mieltä, että jos mies haluaa vahinkolapsenkin ja nainen ei, niin kyllähän toisen ihmisen lapsen lähdettäminen on aika paskamainen tempaus, noin yllättäen.
"Naista ei myöskään koskaan pakotettaisi raskauteen, mikäli homma olisi sovittu ennalta."
Mikäli kumpikin osapuoli olisi tiennyt ennalta miten suhtautuu alkaneeseen raskauteen, mikäli kumpikin osapuoli on osannut oikein ennustaa reaktionsa joka aivan liian usein on yllättävä ja vastoin ennalta-ajateltua.
Ei toimi. Toimii loogisesti, kyllä. Käytäntö vain pissii kun ihmisen ovat mitä ovat.
Mikä vika on mielestäsi nykylainsäädännössä joka antaa molemmille osapuolille liikkumavaraa ja mahdollisuuden mielenmuutoksiin?
***
"Jos mies oikeasti ajattelisi lapsestanne ja yllätysraskaudestanne jo omana jälkeläisenään, niin sen tappaminen vastoin hänen tahtoaan olisi varmasti hyvinkin parisuhdetta koetteleva asia.
"
Parisuhdetta koetteleva asia olisi kumman tahansa osapuolen pakottaminen kumpaankaan vaihtoehtoon. Ainut tapa selvitä parisuhde säilyttäen on keskustella, keskustella ja päätyä kompromissiin. On täysin yhdentekevää mitä etukäteen on sovittu, kun päätökset kuitenkin tehdään siinä tilanteessa kun ollaan, ei ennen eikä jälkeen.
"Kuten sanottu - seksin ja ehkäisyn riskit kannattaa tiedostaa aina ennalta, ettei tule yllätyksiä.
"
Aiemmin jo naljaisin tähän että niin, ennalta kannattaa asennoitua niin että omaa elämää ei kannata toivoakaan -olet lisääntyjä.
"Väkivaltaisuuteen parisuhteessa ja lapsiin kohdistuvana kannattaa hakea heti apua. Tosin naisten väkivaltaisuus on vieläkin usein tabu, joten tässä ilmeisesti olisi neuvolasysteemissä tms. vielä kehitettävää. "
Hyvin totta. Onnekseni hain apua ennekuin mitään tapahtui, mutta läheltä se liippasi. Aika oli kauhea kaikille -sekä minulle että perheelle. Neuvolassa ei reagoitu ajatuksiini mitenkään (hormonaalista, menee ohi) ja kaikista yrityksistäni avun hakemiseen oli palautteena nolla. Lähetteet tulivat bumerangeina takaisin :D (tämä yhteiskunta, jossa "apua saa kun vaan pyytää" olen hiukan katkera vieläkin, huomaako sen? :D)
Olen yhä sitä mieltäe ttä lain voimalla jos minut olisi tuossa tilassa pakotettu raskauteen ennalta (parempana aikana) tehdyn sopimuksen nojalla, olisin kaikella todennäköisyydellä hankkiutunut eroon omastakin elämästäni.
Kaikeksi onneksi tuo raskaus sujui loppuun ihan vapaaehtoistyönä :D enkä tahdo mustamaalata sen tulosta.
***
...tilanne ei anna mitään liikkumavaraa, eikä tilaisuutta mielenmuutokseen.
Sopimus antaa aina tilaisuuden toimia erilaillakin, jos molemmat sopimusosapuolet niin tahtovat - ei mitään ongelmaa.
Eli tämä toimii aina. Sopimus on siinä mielessä hyvä juttu, että kukaan ei ainakaan koe tulleensa petetyksi - ellei ihminen sitten toimi vastoin tuota sopimusta (vrt. mies, joka naimisissa ollessaan käy vieraissa).
Nykylainsäädännössä suurin vika on se, että tuo miehen elatusvelvollisuus on "automaattinen", jolloin joku abortoi "rakkaudesta miestä kohtaan", joka on väärä periaate. Mies kantakoon vastuunsa. Vielä suurempi ongelma olisi tilanne, jossa mies kokee lapsensa tulevan murhatuksi (vrt. nainen pakotetaan abortoimaan vasten tahtoaan) - nyt tämä tilanne poistuu.
Tämä ehdotukseni tasapuolistaa riskit, mikäli asioista ei sovita ennalta. Kun sovitaan, riskit ovat sitten ennalta halutulla tavalla hallinnassa.
Se on ikävää, kyllä. Myös vasten tahtoaan raskaana oleminen ilman aborttimahdollisuutta on :D SInun täytyy nyt vain tottua ajatukseen että maailma ei ole reilu, ja naiset saavat tässä maassa päättää ruumiinsa käytöstä ja omasta lisääntymisestään, lain mukaan. Tough luck.
***
...on sikäli parempi, että molemmat tiedostavat, että jotain on jo ennalta yhdessä sovittu.
Se ei poista mahdollisuutta toimia toisin yhteisestä sopimuksesta yllättävissä tilanteissa.
Mikäli tuommoinen Case tulee esille yhteiskuntatiedon tunnilla, niin valveutunut aborttia vaihtoehtona edes ajatteleva nainen voi kirjoituttaa sillä miehellä sitten sopimukset alle, että hän päättää aina kun haluaa, ellei toisin sovita. Ja jos heppu on kirjoittanut alle, niin sitten on.
No problem. Sopimus ei poista edelleenkään keskustelua ja päätymistä toisenlaiseenkin kompromissiin, koska asia on yksityisoikeudellinen.
Ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä on sovittu. Jos olisi, niin miksi ihmiset menevät avioonkaan noin ensinkään? Jos sopimuksiin suhteutuu yhdentekevästi, niin jo avioliiton suhteen kannattaa miettiä, että pitää söpöt juhlat vaikka jonkun muun nimikkeen alla - eikä odota toiseltakaan sitten liikoja sopimusten pitämisen suhteen, noin yleisperiaatteena.
"...tilanne ei anna mitään liikkumavaraa, eikä tilaisuutta mielenmuutokseen.
"
Täysin saman verran kuin naisellekin! Kummallkain on vapaus neuvotella keskenään ilman pakkoja ja velvotteita, päättää yhdessä kun se lapsi on yhdessä saatu aikaankin :D
"ellei ihminen sitten toimi vastoin tuota sopimusta (vrt. mies, joka naimisissa ollessaan käy vieraissa). "
Niin, tuotahan ei juuri koskaan tapahdu :D hyvällä ystävälläni on lapsi miehen kanssa joka on tahollaan naimisissa, ystäväni sai tietää miehen perheestä vasta ollessaan raskaana. Ilman mitään kirjallisia sopimuksia ennalta, heheh, he sopivat että ystäväni pitää lapsen, kasvattaa ja elättää, yksin, ja miehen perhe ei asiasta koskaan tule tietämään jos hyvä tuuri käy. Miehelle ei ystäväni asettanut mitään velvoitteita.
Puhuminen ja sopiminen tilanteen ollessa esillä on mielestäni ainoa tapa, ei ennen, ei jälkeen, vaan silloin kun se päätös on tehtävä.
Kuten jo sanottua, raskaudesta päättää nainen. Aina. Hän on raskaana, ei mies. Mies päättäköön haluaako ottaa osaa projektiin vai ei. Sosiaalinen abortti myös miehille 12 raskausviikkoon asti! :D
***
...eikä homma koske Naria noin yleisestikään.
Noin yleensä olen jo ryhtynytkin toimenpiteisiin ajamaan tasa-arvoisempaa aborttilainsäädäntöä ehdotukseni perusteella. Olen ottanut yhteyttä kansanedustajaani aiheessa. Saas nähdä mitä tapahtuu.
Mikäli lainsäädäntö pysyy samana, niin noin yleensä kannatan valistusta sen asian suhteen kouluihin, että seksisuhteeseen ryhtyessään mies de facto sanoutuu nykyisin irti esim. mahdollisuudestaan vaikuttaa siihen, tuleeko hänestä mahdollisesti suhteesta syntyvän lapsen elättäjä. Tämä olisi kaikkien poikien hyvä tiedostaa, ja asiasta pitää tiedottaa nykyistä enemmän.
Samaten esim. naisille pitää kertoa aina, ettei kukaan voi pakottaa abortoimaan, eikä abortointi vastentahtoisesti ole "rakkautta" ketään miestä kohtaan.
Huonot laithan ovat tehty muutettaviksi... ja niitä voidaan parantaa.
...ilman siitä ennalta sopimista on naisen kannalta huono asia. Hän voi kokea tulleensa huijatuksi. Ts. en kannata sitä otettavaksi oletusarvoisena lakiin, vaan koen, että se on myös sovittava asia (koska se huonontaisi naisen asemaa nykyisestä tilanteessa, jossa nainen päättäisi pitää lapsen).
Mielestäni biologinen isyys olisi aina hyvä eksplisiittisesti todeta, jotta välttäisimme mahdollista sukurutsaa tässä nykyisessä eronneiden ja karanneiden maailmassa.
sopimus ylipäätään olisi olemassa? Oletettavasti jokainen pari puhuu näistä asioista jo valmiiksi, eikö? Miettivät keskenään mitä mieltä ovat ja todennäköisesti tukevat toistensa mielipiteitä jos vakavaan suhteeseen lähdetään, eikö?
Jos siis sopimustilassakin sopimuksesta poikkeaminen on ok jos niin sovitaan, mitä hiton virkaa koko sopimuksella on? Sopimus sitoo osapuolet, pakottaa tiettyyn toimintatapaan. Mitään muuta virkaa sillä ei ole.
"Ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä on sovittu. Jos olisi, niin miksi ihmiset menevät avioonkaan noin ensinkään? "
Minä ihmettelen, jos sopimus on sama kuin "sovitaan ekskenään" etkö luule että ihmiset Ovat jo sopineet keskenään??? Tarvitaanko kirjallinen sopimus siihen että joku ymmärtää kumppaninsa tahtovan lapsia ja joku ymmärtää kertoa vastustavansa aborttia henkeen ja vereen? Kuvitteletko että ihmiset jotka tuntevat täysin vastakkaisesti, ylipäätään menevät suhteeseen keskenään??
Minusta sopimus avioliitossa, kahden ihmisen vapaaehtoisessa suhteessa, tulee olla juuri sitä, vapaaehtoinen. Ketään ei pakoteta mihinkään vastoin tahtoaan. Onko se niin vaikea hyväksyä?
***
"Samaten esim. naisille pitää kertoa aina, ettei kukaan voi pakottaa abortoimaan, eikä abortointi vastentahtoisesti ole "rakkautta" ketään miestä kohtaan. "
Nimenomaan tuohon puoleen seksivalistusta täytyisi puuttua, ei vain tekniikkaan vaan niihin sosiaalisiin suhteisiin. Ehkäisyn laiminlyönti liittyy hyvin läheisesti tähän myös.
Eikö vanha Nari olekaan sitä mieltä miehiä kohtaan että housut jalkaan jos et halua lapsia, ja seksi on lisääntymistä varten? Naisten kohdallahan tämä kai oli se oieka tie jos sinulta kysyttiin?
Tasa-arvoisempaa aborttilainsäädäntöä... ihme on, mitä miehen ja naisen tasa-arvo tekee aiheessa raskaus tai sen keskeyttäminen? Onko mies raskaana? EI ole, ei koskaan. Se on poikkeuksetta ja aina nainen. Korjaa jos olen väärässä.
***
...jos katsoo vaikkapa tämänkin palstan viestejä.
Sopimus on aina voimassa, jos toinen sopimusosapuoli haluaa sitä noudattaa. Vrt. avioehto - mutta kuitenkin voi sitten lahjoittaa puolisolleen tavaraa.
Tietoisuus hieman nykyistä tiukemmasta aborttilaista (jossa naisellekin on tasaveroinen mahdollisuus riskien realisoitumiseen erimielisyystapauksessa) kannustaisi JUURI siihen, että asiat olisi puhuttu selviksi ennalta, eikä sitten kun "tilanne on päällä".
Minä kyllä olen sitä mieltä, että näyttää siltä, että ihmiset huiskivat keskenään aika edesvastuuttomasti nykyisin.
Ainut nykylainsäädäntöön tuleva muutos olisi se, että miestä suojellaan tilanteessa, jossa hän kokee, että hänen lapsensa tapetaan hänen tahtonsa vastaisesti.
Sinulla on vähän sinisilmäinen ajatus, että seksi olisi nykyisin rajoittunut vain avioliittoon... Tuskin aborteistakaan valtaosa on. Silti niissä on aina myös mies osapuolena mukana.
olisiko parempi pohtia ja ratkaista asioita siinä vaiheessa kun ne ovat ksäillä, ei tehdä tyjiä sopimuksia etukäteen jos ne kuitenkin murretaan tositilanteessa senhetkisen halun mukaisiksi?
Minusta tuo päätösenteko alkaa siitä kun raskaus on varmistunut. SIinä vaiheessa kummankin osapuolen olisi päätettävä haluaako omalta osaltaan osallistua projektiin "lapsi" vai ei. Jos miehen kanta on kielteinen, hän ilmoittakoon sen niin aikaisessa vaiheessa että nainen voi omassa päätöksessään ottaa huomioon miehen päätöksen.
Tuo olisi minusta lähinnä reiluutta molempia kohtaan, ei pakkoja.
Biologisen isyyden varmistamiseen en edes lähde. Juu, pakollinen isyystesti vaan kaikille niinkuin joku jo fem-palstalla ehti ehdottamaan. Hittolainen... johonkin tuon kontrollihalun on loputtava!
***
...ja harvemmin siitä seurannee raskaus. Mutta se mahdollisuus kannattaa ottaa aina huomioon. Siksi seksin ideaalinen kehto on avioliitto.
Raskaudesta - etenkin vahinkosellaisesta, jossa osapuolet olisivat vieläpä eri mieltä - tulee nykyisin raskaita seurauksia sekä miehelle että naiselle. Eli jostain syystä tunnut vähättelevän miehen roolia etenkin lapsen kasvattamisessa, joka alkaa kun muutaman kuukauden raskaus loppuu.
Sopimusajatuksenihan jättää naisille kaikki edut, kunhan löytävät allekirjoitushaluisen partnerin :-)
"Sinulla on vähän sinisilmäinen ajatus, että seksi olisi nykyisin rajoittunut vain avioliittoon... Tuskin aborteistakaan valtaosa on. Silti niissä on aina myös mies osapuolena mukana. "
Voih. Keskustelun yksikertaistamiseksi olen ehkä tuonut esiin vain avioliittoesimerkkejä? Oletin tässä että se sinun sopimuskäytäntösi näes koskisi lähinnä suhteeseen aikovia, rupesi naurattamaan liiaksi kun kuvittelin sinkkukaveria hakemassa seksiseuraa baarista sopparipaperi valmiiksi takataskussa... voisi saada turpaansa seksin sijaan :D
***
...on miehellä oltava reaalinen juridinen mahdollisuus tuohon sosiaaliseen aborttiin. Nykyisinhän sitä ei ole. Kuitenkaan en kannata, että se olisi oletusarvoisesti laissa, vaan että se olisi sopimusteitse mahdollista puhua partnerin kanssa. En näe mitään syytä, miksi tämä olisi epäeettinen tilanne.
Nainenhan pystyy nykyisin täysin pakottamaan miehen elatusvelvolliseksi, vaikka olisi aiemmin pyhästikin muuta vannonut. Sopimuksella tuo epäkohta poistuu. (Vrt. avioehto on ihan järkevä tapauksissa, joissa toisella puolisolla on varauksia omaisuutensa suhteen ja ei halua ottaa riskiä).
Biologinen isyys on ehdottomasti hyvä asia todeta... mainitsemani sukurutsajutun ehkäisemiseksi. Siihen ei pitäisi kenelläkään olla mitään vastaan? (ellei ole mitään salattavaa).
Nykyisinhän naisella on oikeus toimia täysin eri tavalla, mitä on voinut miehelle puhua. Avioehtoakin pidettiin aikoinaan moraalisesti kyseenalaisena sopimuksena... mutta kummasti se on nykyisinkin osoittautunut tarpeelliseksi - vrt. tilanne, jossa toinen osapuoli aina sanelee ehdot.
...että satunnaiset standit voisi hoitaa kuten ennenkin. Ts. jos naisella ei ole aikomustakaan kertoa satunnaiselle panolle, niin voipi mennä klinikalle sanoen, ettei isästä ole tietoa.
Tällöin ei miestäkään pistetä koskaan eettisen dilemman eteen.
Tietystihän ideaali olisi, että jos on vakavampi suhde kehissä, niin voisihan asioista jutella ennen vällyjen väliin hyppäilyä.
En näe edelleenkään mitään ongelmaa tuon baarikärpäskaverisikaan halujen toteuttelussa.
Tosin miehellä olisi jo nykyisin syytä allekirjoituttaa jo sen ensimmäisen standin suhteen tuo sopimus - nainenhan voi huonoimmassa tilanteessa yhdenkin illan nakin pistää lapsihaaveidensa maksajaksi...
"Eli jostain syystä tunnut vähättelevän miehen roolia etenkin lapsen kasvattamisessa, joka alkaa kun muutaman kuukauden raskaus loppuu. "
Johtunee siitä että päävastuu lasten kasvattamisesta nykyjään on yhä naisella. (tähän taas, heih, miesten osuus kotihoidontuista on nykyjään sitten 6% eli 94% kotivanhemmista on naisia)
SInä tunnut tosiaan kuvittelevan että raskaus on vain sen 9 kuukautta? EI suinkaan pysyviä muutoksia kehossa ja psyykessä, hormonitoiminnassa ja koko ajattelussa? Miten kokonaisvaltaista on tulla äidiksi! On äärimmäistä vähättelyä sanoa raskauden olevan vain, noh, muutama kuukausi vaivaa :D se on muutos joka koskee joka osaa naisen ruumiissa ja mielessä.
"Sopimusajatuksenihan jättää naisille kaikki edut, kunhan löytävät allekirjoitushaluisen partnerin :-) "
Mitä luulet, moniko orastava suhde kaatuisi naisen esittäessä paperin: "hei kulta, ennenku lähetään leffaan niin allekirjoita muuten toi, siinä sanotaan et jos mä tulen vahinogssa raskaaksi niin sä elätät meidät :D" tuleeko ensimmäisenä mieleen "etsii isää lapselle, ei kummpania"? Tuleeko?
***
"Nykyisinhän naisella on oikeus toimia täysin eri tavalla, mitä on voinut miehelle puhua."
Niin on miehelläkin. Voi häipyä ja selvitä koko lapsiasiasta alle sillä mitä päivähoito maksaa!
Sukurutsasta, mietihän kuinka moni nykyään tapaa ihmisen jota ei tiedä lähisukulaisekseen, joka sitä kuitenkin on? Yleistäkin? Kahden tuollaisen lisääntyminen? Melko kaukaa haettua. Miten sinusta isättömien lasten lukumäärä on yhtäkkiä vaarassa nousta entisestä?
***
...mikäli monikin "orastava suhde" kävisi nuo asiat lävitse hyvissä ajoin vrt. sitten itkeskellään jälkeenpäin kun riskit realisoituvat.
Se tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi, jos välttäisimme edes tuhat noista kahdestatuhannesta psyykkisiä oireita saavista abortoijista vuosittain... ja vapauttaisimme myös resursseja muutoinkin terveydenhuollossa.
Kuten tuossa sanoin, niin itse asiassa miehellä olisi jo nyt suurempi motivaatio esittää tuommoinen paperi naiselle, koska naisella on de facto mahdollisuus jo nyt saattaa lisääntymistoiveillensa myös lisäkustantaja.
(Taannoin luin USAsta tilanteen, jossa ilmeisesti lesbopariskunta oli käyttänyt tuttavamiestä, ja suhteen kariuduttua nainen oli yrittänyt saada tuota miestä elatusvelvolliseksi. En nyt muista kuinka ukkoparan kävi...) :-)
Eli nykyisinhän naisen ei tuota tarvitse kysyä - miehen olisi ehkä syytäkin aloitta keskustelu tuosta aiheesta. Valitettavan moni poika ei ehkäpä tajua hormoonimyrskyssään, että voi joutua kalliistikin maksamaan hetken hubasta. Sopimusjutut pistäisivät vähän "jäitä pöksyihin", niin sanotusti, mikä olisi pelkästään hienoa.
...avioeroista käsittääkseni 2/3 tapahtuu naisen aloitteesta (tosin tilastot eivät kerro, mistä syystä, koska syyllisiä ei enää etsitä).
Sopimustilanteessa on selvää, että toinen sitten sitoutuu elatukseenkin jne. (tai sitten ei). Silloin ei nainen voi kokea itseänsä niin "huijatuksi", jos juttu on yhteisesti sovittu.
Mielestäni juuri olisi syytä ehkäistä tilanteita, jossa toisia voidaan huijata. Ja tämä olisi eräs terve tapa asiaan.
Toinenhan on esim. avioehto jne. Eikä ennenkuulumatonta ole varautua aviosuhteissa nykyisin erityisesti myöskään siihen, miten erotilanteessa lapsien kanssa menetellään jo ennalta.
Nykyisin kun ero on yhä useammalla edessä, niin voisi olla yleisemminkin syytä jo ennalta pohtia erilaisia vaihtoehtoja laajemminkin.
Henkilökohtaisesti minusta tuntuu oudolta ajatus että suunnitellaan eroa vaikka ei ole aikomusta erota :D mutta ymmärrän pointin ennalta sopimisessa, avioerot ovat niinkin yleisiä.
Kuitenkin, en näe ollenkaan samalla viivalla omaisuuden ja lasten huollon sopimisesta jo etukäteen, ja lastenhankkimissopimuksesta ennen seksiä tehtynä :D Pidän terveempänä mallia jossa yleinen sääntö on kaikkien tiedossa (se sosiaalinen "abortti" miehelle mahdollinen eli elättäjää nainen ei vastentahtoisesta miehestä saa) ja raskaus jää yhä naisen oman päätöksen varaan. Kuitenkin, valtaosa lapsista syntyy toivottuina ja sovitusti. Ne joita jompikumpi osapuoli ei halua, se osapuoli olkoon tulematta vanhemmaksi. Miehen osalta ruumiillinen työ on tehty kun erektio laskee :D se on biologiaa ja tosiasia. Raskaus on naisen kannettava tosiasia.
***
...voinee nykyisessä feministisessä ilmapiirissä olla maassamme hankalampaa saada lävitse lakina, kuin sopimusperustaista asiaa.
Toisaalta tuo psykologinen mahdollisuus ihmiselämän lähdettämiselle on myös miesnäkökulmasta kestämätön juttu, mikäli miehellä on psykologinen side lapseen.
Edelleen pidän raskautta tuossa erikoistapauksessakin vähemmän varteenotettavana esteenä, ellei naisella ole sitten terveydellisiä syitä aiheeseen. Niiden suhteen aina voidaan poiketa pääsäännöstä.
Eli et onnistunut nyt vakuuttamaan, että ajattelutapasi olisi parempi. Automaattinen sosiaalinen aborttimahdollisuus kannustaisi ns. "häntäheikkien" toimintaa ja tulisi yhteiskunnallisesti kalliimmaksi kuin ehdottamani tapa.
Tuo nuorten miesten "jäitä pöksyihin" se toimisi kyllä nykylaillakin, täytyisi vain saada joitakin taukkeja ymmärtämään lailliset velvoitteensa. kuinkahan moni teinityttö ihan yhtä hormonimyrskyssään muistaa kirjoittaa moisen paperin (sit se ei kuitenkaan enää haluu mua!), tai antaa pojan kirjoitettavaksi? Tai tisinpäin? Voi jäädä tekemättä.
"Se tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi, jos välttäisimme edes tuhat noista kahdestatuhannesta psyykkisiä oireita saavista abortoijista vuosittain"
Tämä "goal" on minullekin se oikea! Tapasi lähestyä asiaa on vain hiukan outo, tahdot vähentää kaduttavia abortteja pakottamalla naisia synnyttämään?
***
...tarkoitetaan tasa-arvoon pyrkimistä, niinkuin minä tarkoitan... tasa-arvoa tuo sosiaalinen abortti juuri palvelisi. Nykyiset lainlaatijat todennäköisesti eivät innostuisi aiheesta, koska samalla tulisi poljettua lapsen oikeuksia. Juuri tuon lapsen olemassaolon takia on asia niin kovin paljon monimutkaisempi... ja mielestäni melko lailla niin yksilöllinen (niinkuin raskauden "rasitus" naisellekin!) että jokainen tapaus pitäisi punnita erikseen. Käytännössä mahdotonta.
"Eli et onnistunut nyt vakuuttamaan, että ajattelutapasi olisi parempi."
Ei yllätä :D mutta saatiinpahan keskustelu viriämään! Mutta... luuletko oikeasti että juridisen isyyden pelko estää joitakin "häntäheikkejä" hakemasta seksiä halutessaan? Minä en usko :D
***
...määrin halua pakottaa naisia synnyttämään. Tahdon estää tilanteen, jossa mies pakotetaan katsoman vastentahtoisesti jälkeläisensä lähdettämistä. Itsekin toit esille, että tämä taitaisi olla de facto harvinainen tilanne.
Teoreettisena "pelotteena" naisen kannalta tuossa tilanteessa asia voisi olla kuitenkin ennalta ehkäisevä.
Eli kertaan vaihtoehdot
a) molemmat haluavat lapsen -> lapsi pidetään, mies ja nainen elättävät
b) kumpikaan ei halua -> abortti on tosiasia
c) nainen haluaa lapsen ja mies ei vahingon sattuessa -> oletusarvoisesti nainen pitää lapsen ja mies myös elättää. Jos on erikseen sovittu ennalta, niin mies voi saada ns. "sosiaalisen abortin" ja voi luopua oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lapsen suhteen. Toki myöhemmin naisen suostumuksella voidaan tämmöinen purkaa (sosiaalisen abortin hyvä puoli...).
d) mies haluaa lapsen vahingon sattuessa ja nainen ei -> oletusarvoisesti emme pakota ketään kestämään jälkeläisensä lähdetystä. Mikäli ennalta on kuitenkin sovittu, voi nainen varmistaa oikeutensa "omaan ruumiiseensa" sopimusteitse, jossa varaa oikeuden itselleen päättää mahdollisest abortista. Tämmöinen asia toimisi etenkin ennaltaehkäisevänä enemmänkin kuin pakkokeinona. Naiselle tämmöisessä tapauksessa olisi katsottava kohtuullinen korvaus menetetyistä ansioista ja fyysisestä vaivasta. NAinen voi luopua elatusvelvollisuudestaan lapsen suhteen tässä tapauksessa - mutta miehen suostumuksella tämmöisenkin "sosiaalisen abortin" voi myös purkaa.
e) naisella ei ole tietoa isästä, tai isällä ei ole tietoa raskaudesta (ts. on ollut ns. satunnainen pano) -> nainen saa abortin kuten tähänkin asti. (Tässä tilanteessa, jos nainen päättää pitää lapsen, niin isyyshän voidaan aina selvittää, ja jos miehellä ei ole sopimusta niin voi voi - häntäheikille napsahtaa elatusvelvollisuus, jos nainen niin päättää - tämä on mielestäni syytäkin pitää voimassa lapsen parhaaksi).
...vastauksena ed. viestiisi.
Ajokorttipakko, katsastuspakko ja pakollinen liikennevakuutus ei estä kaikkia ajelemasta rekisteröimättömällä autolla ilman korttia tai päissäänkään.
Silti se estää aika monia.
Häntäheikit joutavat maksaa tekosistansa, mielestäni.
...siellä se kohta jossa jos mies tahtoo lapsen ja nainen ei, nainen joutuu sen synnyttämään ja antamaan isälle.
EI, ei ja vielä kerran ei. Jos ikinä tällainen laki tässä maassa menee läpi, minä muuton muualle. EN käytännön syistä, vaan periaatteesta. En tahdo tyttäreni elävän maassa jossa hänet voidaan pakottaa raskauteen ja synnytykseen, minkään syyn varjolla. Piste. En sen enempää kuin minut itsenikään.
***
...kun nainen on valveutunut ja ottaapi nimen alle, jossa mies luopuu oikeuksistaan mahd. "vahingon" suhteen.
Eli no problem.
Hommaan liittyisi ilman muuta se, että kouluissa yms. jo nuoresta lähtien pitäisi säännöllisesti kampanjoida, että asiasta tulisi nuorisolle yhtä luonnollinen kuin mopokorttivaatimus tai liikennevakuutus / ajokortti.
Eli homma on vähän, että jos ajaa ilman ajokorttia, niin sitten voi voi, mutta jos on hommat selvillä jo lähtökohtaisesti molemmilla tuossa parisuhteessa, niin mikäs sen parempaa.
Edelleenkään, tämä ei koske tyttösi ns. satunnaisia panohalujakaan, koska hän voi mennä nykyisinkin klinikalle kertoen, että isukista ei ole tietoa.
Eli ei voida pakottaa. Toisaalta miestäkään ei minun mallissani voitaisi pakottaa katsomaan jälkeläisensä lähdetykseen päätyvää tilannetta vasten tahtoaan. Kaikki voittavat.
Huomattavasti vammauttavampana tilannetta, jossa ihminen joutuisi kestämään jälkeläisensä tappamisajatuksen kuin tilannetta, jossa olisi vastentahtoinen raskaus.
Kaksi pahaahan tässä on ilman muuta kyseessä, joista pitää valita pienempi. Vrt. eihän missään tilanteessa naistakaan pidä voida pakottaa aborttiin.
Sopimustie on sikäli naiselle edullisempi yhä, että naista ei voida missään tapauksessa pakottaa aborttiin, kun taas nimen alle pistänyt mies sitten on menettänyt mahdollisuutensa vaikuttaa asiaan (jos naisen mieli pysyy) vaikka hänen mielensä olisi muuttunutkin. Ts. sopimuslainsäädäntö tässäkin yhä suojelee naista enemmän kuin miestä.
Seksihän on vapaaehtoista - ja mallini rohkaisee tiedostamaan ja varautumaan riskeihin ennalta.
Rautalangasta vielä.
Suljetaan silmät ja sanotaan että sellaista tilannetta ei voi käydä jossa nainen on vahingossa raskaana ja ei ole kirjoituttanut paperia jossa hän saa (miehen luvalla!!!) abortin tehdä, Hänet Pakotetaan Synnyttämään.
Ennen siis ensimmäistäkään seksikontaktia tytöllä tulisi olla aina takataskussa tuo paperi ja allekirjoituttaa se ennen yhdyntää. Muuten häntä voi kohdata pakkosynnytystuomio.
ET voi olla noin paksukalloinen.
***
...ns. satunnaisen panon suhteen tilannehan ei ole tuommoinen.
Kun taas parisuhde olisi joka tapauksessa tuhoon tuomittu, jos nainen abortoi vastoin miehen tahtoa.
Totta kai tuommoinen tilanne voi käydä - mutta silloin nainen on toiminut yhtä vastuuttomasti, kuten ns. "häntäheikki", joka voi joutua esim. elatusvelvolliseksi. Minun mallissani voisimme olettaa, että tuosta elatusvelvollisuudesta voi sopia erikseen (tai että nainen voisi saada siitä sitten helpotusta esim. parin vuoden ajalta, koska raskauden vaivat tms. voisivat olla hänelle eduksi).
Ideana juuri se, että ei huiskita miten sattuu, ja aiheuteta meille kaikille kustannuksia.
Parisuhteeseenhaan ei kukaan pakota ketään. Ja jos toisella on jo niin eriävät arvot naisen "määräämisoikeuden" suhteen, niin ei varmasti kannata hypätä sänkyynkään.
Mielestäni tämä on oikein toimiva ratkaisu, joskin esim. feministisen paradigman näkökulmasta hieman epätraditionaalinen. Mutta oikein toimiva.
Etenkin miehillä olisi syytä olla tuommoinen paperi aina takataskussa jo nykyisinkin - ennen ensimmäistäkään seksikontaktia. Muuten häntä voi kohdata elatustuomio :-)
Eli kyllä Nari tässä on hieman paksukalloinen. Ja mielestänsä vieläpä oikein hyvällä syyllä.
Yhä jos on se tilanne että toinen haluaa lapsen ja toinen ei, toinen kärsii. Sopimus tai ei, sinä Et millään mallilla voi poistaa sitä tosiasiaa että jompikumpi osapuoli saa takkiinsa jos nainen ei halua jatkaa raskautta ja mies haluaisi.
***
...ideana on puhua asiat valmiiksi jo ennalta ilman, että vain toisella osapuolella on sitten yllättäin kaikki avaimet käsissään, eikä toisella mitään sanomista.
Edelleenkin, sekä naisella ja miehellä ovat mallissani kaikki avaimet käsissään jo ennalta. Ero nykyiseen on se, että mitä todennäköisemmin keskustelu ja yhteisymmärrys asioista saavutetaan aiemmin, ja vältämme hysteerisyyttä tilanteissa, kun ne on käyty läpi jo ennalta
Vrt. kriisitilanteissakin muutenkin niiden ennalta läpikäynti parantaa suoriutumista niissä.
Sinun viesteistäsi tulee semmoinen kuva, että vain miehen pitää erityisesti kärsiä, jos on tuommoinen kriisitilanne. En jaa oikein tuommoista maailmankuvaa, vaan pidän naista tasaveroisena ja vastuullisena toimijana siinä missä miestäkin. Mallini konkretisoisi noita vastuita myös lainsäädännössäkin - ilman että sössötämme sinisilmäisesti että "sitten varmaan kaikki juttelevat aiheesta ja pääsevät yhteisymmärrykseen (ja jos eivät pääse, niin se on mies joka aina antaa periksi)".
Kaikin puolin semmoinen suoraselkäisempi ompi tuo mallini.
Samaten sekä tytöille ja pojille on jo nuoresta syytä tehdä selväksi, että oletusarvoisesti häntäheikki maksaa - aina (ellei nyt sitten molemmilla ole vain huba mielessä, jolloin mies varmastikin allekirjoittaa häntäheikkivakuutuksen mielellään varaten naiselle oikeuden lähdettää, kun haluaa).
...vielä esimerkiksi ihan henkilökohtainen ajatus.
Nuorempana Nari-setä ei ollut uskonnollinen, mutta silti minulla oli jossain takaraivossa ajatus, että abortti ei olisi vaihtoehto.
Nyttemmin jos nainen olisi halunnut parisuhdetta kanssani (semmoisia oli pari hassua silloin jo nuorena) ja heilauttanut tuommoista paperia, jossa nainen varaa kaikki oikeudet päättää abortista, niin en olisi allekirjoittanut - ja se parisuhdekin olisi jäänyt kyllä sikseen.
Eli kaikki olisivat voittaneet tilanteessa.
Ja ei - silloin alle kaksikymppisenä - kuitenkin esim. elatusvelvollisuuteen jo kaikin puolin täysivaltaisena kansalaisena - ei tullut puhutuksi näistä asioista ennalta. Onneksi vaimoni osoittautui samaa mieltä olevaksi - ja onneksi ei sattunut vahinkojakaan.
Eli en tod. näe mitään harmia - ainut harmi voi olla, että naisen "määräämisoikeutta" aukottomasti kannattavalla kanssakulkijallamme, tai miesten "sosiaalista aborttia" aukottomasti kannattavalla häntähessulla, voi joskus jäädä saamatta. Ja siihenhän ei kukaan kuole. Aborttiin voi jopa kuolla, ja ainakin se ihmisen alku siihen kuolee.
Eiköhän se lupa myönnetty siinä vaiheessa kun seksiin ryhtyi..
Kasvaimia tms. sairauksia on hankalampi vältellä millään.
Sikiö ei myöskään ole loinen, koska se on kohdussa ollessaan juuri siellä missä sen luonnostaan kuuluukin olla. Se ei ole myöskään eri lajia kuin äitinsä.
Sikiö ei ole osa naisen ruumista, vaan sillä on oma erillinen ruumiinsa.
Miksi nainen siis saa päätösvallan tähän toisen ihmisen ruumiiseen vain sillä perusteella että sillä on määrämittainen, elintärkeä yhteys naisen ruumiiseen?
Sellainen kehitys olisi hyvää, että miehille kehitettäisiin oma ehkäsypilleri, eipähän tarvitsisi sitten valittaa, että nainen on valehdellut ehkäisystä, kun voi itse huolehtia siitä. Silloinhan parisuhteessa molemmat voisivat ehkäistä ja jos toiselta unohtuisi joskus pilleri välistä, toisella olisi kuitenkin ehkäisy kunnossa. Jos niin huonosti kävisi että molemmat unohtaisivat pillerinsä ottaa, voisi joukkoon lisätä vielä kondomin, siinä olisi jo triplaehkäisy käytössä, varmasti vähentäisi ei toivottuja raskauksia. Vai suostuisivatko miehet ehkäisypillereitä syömään?
josta kuulen, joka ei ole vakavaa parisuhdetta harkitessaan tullut puhuneeksi kumppanin kanssa suhtautumisesta sukupuolielämään ja aborttiin. Yleensä tuo aihe jutellaan jo alkumetreillä, kun lapset tulevat puheeksi, ja kummallakin on toisen kannasta selvä käsitys. En näe mitään syytä sotkea asiaan juridista sopimusta, joka kuitenkaan ei pakottaisi ketään mihinkään. What's the point?
Ja vielä... miten tämä sopimus vähentäisi aborttien määrää? En yhäkään saa ajatuksesta kiinni. Muuttuuko ehkäisy tehokkaammaksi paperin myötä? Panisin rahani ennemmin tehokkaampaan ehkäisyneuvontaan kouluissa, ja myös varhaisten seksisuhteiden emotionaalisten ongelmien käsittelyyn.
***
Evoluution kannalta ajateltuna sikiö on samanlaista jakaantuvaa solumöykkyä kuin syöpäkasvain tai mikä tahansa eliö, sillä kaikki koostuu soluista. Molemmat ovat ylimääräisiä naisen kehossa ja on siksi poistettava ennemmin tai myöhemmin. Evoluution kautta ihmiselle on kehittynyt kyky ajatella ja määrätä itsestään, tulla tietoiseksi. Mitä väärää siinä on kun käyttää tietoisuuttaan itseensä ja omasta elämästä päättämiseen?
Orwell, jolta käsite "uuskieli" on peräisin.
Syövässä solujen jakaantuminen on häiriintynyttä ja haitaksi muulle elimistölle. Usein tuloksena on kuolema ilman hoitoja.
Ei eroa mitenkään sikiön kasvusta?
Mikä on lopputuloksena - elämä, kenties?
Sikiö kasvaa ja kehittyy ajattelevaksi ja tietoiseksi yksilöksi.
Taidat muuten itsekin olla jakaantuvaa solumassaa..?
Oikeasti, kuuntele nyt omaa tekstiäsi!
Luuletko, että avioliitossa olevat naiset eivät tee abortteja? Moni naimisissa olevakin nainen päätyy aborttiin jos tulee vahingossa raskaaksi siitä syystä, ettei halua lasta. Abortteja eivät siis tee pelkästään ne siveettömät ja paheelliset naiset, jotka kehtaavat harjoittaa haureutta avioliiton ulkopuolella!
Muutenkin nuo sääntösi kuulostavat melko äärimmäisiltä ja tuovat mieleeni mm. kommunistiajan Kiinan, missä kaikki oli kontrolloitua ja kaikkeen piti saada lupa muilta ihmisiltä. Missä menee raja? Pitäisikö seuraavaksi pyytää virallinen lupa valtiolta saadakseen suudella toista ihmistä? Entä mitä jos on ihastunut, pitääkö sitten anoa jonkinlaista lupaa?
Ja nainen on aikuinen, ei enää lapsi.
Jokainen järkevä nainen huolehtii itsestään: jos ei halua lasta niin silloin hän hoitaa ettei niin käy hänen tahtomattaan eli ehkäisy kunnolla kuntoon.
Jos sattuu ns vahinko, niin silloin ei ole enää kyse yksistään naisesta vaan myös hänen sisällään kasvavasta lapsesta.
Samoin kuin naisella on oikeus omaan itseensä, on minusta oikeus jo alkunsa saaneella lapsella!!!
Ei kaikkia lapsia ole pakko abortoida, joskus voi pitkän mietinnän jälkeen löytyä lapselle ja jopa naisellekin parempi vaihtoehto.
Kaikilla on oikeus elämään!
"Ei kaikkia lapsia ole pakko abortoida, joskus voi pitkän mietinnän jälkeen löytyä lapselle ja jopa naisellekin parempi vaihtoehto. "
Tiesithän että suurin osa alkaneista raskauksista on toivottuja ja niissä sekä naiselle, lapselle että useimmiten lapsen isälle paras vaihtoehto on raskauden jatkaminen ja lapsen pitäminen.
Toisinaan voi olla parempi vaihtoehto myös adoptio, mikäli äiti ei tunne aborttia haluavansa mutta ei tahdo lastaan pitää. Niitäkin vahingossa raskaaksi tulevia on jotka eivät pidä aborttia vaihtoehtona. Joillekin se on ainoa vaihtoehto. meitä löytyy joka junaan...
***
taas täällä vastaillaan jonkun abortin vastustajan aloittamaan viestiin. Eläköön abortti, jep just joo hurraa.
Naisella olisi myös oikeus kieltäytyä seksistä silloin kun hän kokee niin ja toinen olennainen oikeus on käyttää ehkäisyä ja valkata ehkäisytapa lukuisten vaihtoehtojen joukosta.
Pitkään aikaan ei nähty, tervetuloa takaisin!
Esitätä loistavan pointin, naisella tulee olla, niinkuin miehelläkin, oikeus kieltäytyä seksistä niin halutessaan. Tosin moinen tuottaa ongelmia parisuhteissa pidemmän päälle... :D
Ehkäisyyn on oikeus, hienoa, ja jokaisen tulisi sitä myös tarkkuudella käyttää. Oikeudet on oltava myös senkin jälkeen jos/kun ehkäisy ei toimikaan niinkuin sen piti.
***
Kiitoksia tervetulotoivotuksesta!
Aivan!! Eli vähintäänkin myöhäisaborttiin pitäisi tulla huomattavasti tiukemmat rajat!
Minkälaiset rajat ovat mielessä? Uteliaisuudesta mietin.
***
Kai nyt itsekin tiedät, että on ihan hullua riistää elämä vammaisilta, joilla olisi täydet MAHDOLLISUUDET selvitä eikä ole edes mitään etenevää, mutta ollaan jo valmiiksi joko pessimistejä tai rasisteja. Abortit ei todellakaan rajoitu vain toivottomiin tapauksiin jos se järkevää lie niissäkään...
Sinulla on jälleen tässä se ongelma että katsot asiaa ainoastaan sen sikiön kannalta, et niidne ihmisten jotka joutuvat sen synnytetyn sikiön eli lapsen elämästä huolehtimaan loppuikänsä. Sinä varmasti olsiit valmis vaikeavammaisen lapsen kasvattamiseen aj siitä huolehtimiseen oman elämäsi kustannuskella loppuaikasi, mutta minä esimerkikis välttämättä en. En ole valinnan eteen vielä joutunut (koputtaa puuta) niin en tiedä varmasti mitä tekisin.
***
Olen melko varma siitä, että asenne on puolet jaksamista!
katsos kun satuttiin samaan aikaan koneelle :D
Asenne ehdottomasti on jo puolet jaksamisesta jos ei ylikin. Siksi on niin julmetun tärkeää että ihmistä ei aseteta pakkotilanteeseen jossa jaksamista syö jo paitsi se tilanne, myös se pakolla siinä oleminen. Siksi vapaaehtoisuuteen perustuva uhrautuminen on se mikä palkitsee! Siksi lapset tehdään, terveitä tai sairaita, silloin kun niitä Halutaan, että se vanhemmuus myös Jaksetaan kantaa. Se ei ole helppoa eikä hauskaa :D mutta äärimmäisen palkitsevaa vapaaehtoisesti toteutettuna.
***
Kiitos siitä!Se on totta, että valitettavan usein ihmisten asenteista paistaa läpi tuo asennekysymys. Monien kohdalla vammaisen kanssa ei edes haluta selvitä. Lähdetään heti siitä liikkeelle, että 'normaali' tai ei mitään.
"Monien kohdalla vammaisen kanssa ei edes haluta selvitä. Lähdetään heti siitä liikkeelle, että 'normaali' tai ei mitään. "
Joskus on niin aj se on aivan ymmärrettävää, minusta. Vamainen lapsi vaatii enemmän kuin terve, se on selvää, riippuen vamman laadusta ja vakavuusateesta tietenkin. Joku saattaa jopa kuvitella ympäristön syyttävän vanhempia lapsen vauriosta, niitäkin pässejä tulee vastaan joiden mielestä "viallinen" lapsi on äidin syytä :D joskus tuntuu että elämme yhä keskiajalla yleisen sivistystason suhteen.
Pointtini siis on että jos vanhemmat eivät ole valmiit ottamaan vastaan vammautunutta lasta (syntymän jälkeen vammautunut on eri asia, siitä olemme varmaankin yhtä mieltä, jo olemassaoleva ja rakastettu lapsi on sama lapsi vaikka vahingoittuisikin) kuka ulkopuolinen on heitä siitä syyttämään ja syyllistämään? Jos omat voimavarat eivät riitä, olsii tuhoisaa kaikille kuitenkin tuoda se lapsi maailmaan jossa sen väistämättä olisi elettävä.
Kukin tavallaan, mielipide- ja asennekysymys. Tästähän oli kyselykin jokin aika sitten, joku oli varsin yllättynyt siitä että minä esimerkiksi en suoraan abortoisi vammaista lasta :D "luulisi sun nyt ensimmäisenä" taisi olla sanamuoto :D mietä on moneen junaan ja kaikilla erilaiset voimat. Minä olen jo kohdallani kokenut niin paljon että tiedän selviäväni mistä vain :D kaikilla sitä "ylellisyyttä" ei ole, ja hyvä niin.
***
"syntymän jälkeen vammautunut on eri asia", vai niin. Tässä se juuri nähdään, että kun asiassa ei enää mukavuuden halun ja vammaisrasismin tavoittelu auta, niin asian kanssa oppii elämään. Ehkä siis mikään muu, kuin seulontojen muuttaminen tai jokin muu yleiseen ja vääristyneeseen vammaismielikuvaan vaikuttava tekijä saadaan pois yhteiskunnastamme. Onko mukamas niin, ettei nämä samaiset abortin puolesta kiihkoilevat heput kannattaisi eutanasiaa vastaavissa tilanteissa...?!
Älä näe mörköjä siellä missä niitä ei ole. Kyse on ihan tavallisista ihmisistä vaikeiden päätösten edessä, ei "vamamisrasismista" ja erilaisten järjestelmällisestä eliminoinnista :D Kukaan ei halua poistaa vammautuneita yhteiskunnasta niinkuin tunnut kovasti kuvittelevan, kaikkein vähiten minä. Ne joita elämä on potkinut päähän usein näkevät maailman huomattavasti selvemmin ja analyyttisemmin kuin pumpulissa kasvaneet yksilöt.
"kun asiassa ei enää mukavuuden halun ja vammaisrasismin tavoittelu auta, niin asian kanssa oppii elämään."
Sanoisitko tosissasi jollekin äidille että lapsi joka melkein hukkui ja sai hapenpuutteesta aivovaurion eikä pysty enää kävelemään tai puhumaan, että tämä äiti vain haluaisi tappaa lapsensa mutta koska ei saa niin sen kanssa on vain elettävä?? Öh... minä näen tämän niin että jokainen jolla lapsi on (yleistäen) rakastaa tätä omana itsenään vaikka mitä tapahtuisi. Yleensä ennen syntymää tällaista yhteyttä ja persoonallista rakkautta ei ole vielä syntynyt, ja juuri siksi abortti onkin mahdollinen. Synnytetyille lapsille tosin se rakkaus on lähes itsestäänselvyys, ne ovat yksilöitä, toivottuja ja tehtyjä. Onnettomuus ei sitä muuta.
Eikö sinusta ole mitään eroa sellaisten vanhempien tilanteessa, joista toisen lapsi on syntynyt sen hapenpuutevaurion kanssa ja toisella se tuli hukkumisen seurauksena kahdeksanvuotiaana? Tai sellaisella jonka lapsella vastaavanlainen vaurio todettiin jo raskausaikana ja hän halusi lapsen pitää? Eikö eroa ole?
Minusta ero on huima.
***
Niin on minuakin potkinut elämä päähän, kymmenkunta leikkausta, halvaantumisriski aikoinaan jne, sellaista "pumpulissa kasvamista". Ja juuri siksi jaksan uskoa, että hoito osataan yleensä, kun hoidettaisi.
Nyt teet vertauksia kahdeksanvuotiaan ja sikiön välillä! Tottakai ero on huima näissä, mutta eikös me oltu keskustelemassa syntymävaurioista, eikä tuon iän vammautumisista... Mopo tais tosiaan karata siinä käsistä...
Ainakin minusta sinä jäit kiinni siihen että minä sanoin syntymävauriolla ja myöhemmin vammautuneella lapsella olevan vissi ero, ja rupesit siitä mouhoamaan. Siksi tahdoin korostaa tätä eroa, annoit ymmärtää että sinusta eroa ei ole?
Siski juuri ihmettelen, koska aiempien keskustelujen perusteella tiedän ettet ole pumpulissa kasvanut, miten voit nähdä maailman noin kapeasti, Koko aborttiasia tuntuu sinun puheidesi perusteella olevan vain vammaisvihaa ja rodunjalostusta? Kun täällä tavallisen ihmisen tasolla kyse tosiaan on raskaana olevan naisen tai pariskunnan halusta tai haluamattomuudesta saada lapsi. Ei mistään sen suuremmasta tai pienemmästä.
***
Väität siis, että abortin harkinta syvällisemmin epäillyn vamman vuoksi olisi niin järkevää verrattuna 'terveeseen' lapseen. Se jos mikä on maailman näkemistä kapeasti.
Juhy, oletko kuullut koskaan ihmisten vastaavan kysymykseen: "Kumpaa toivotte, tyttöä vai poikaa?" "Ei väliä, kunhan se vain on terve."?
Yleisesti ottaen kaikki toivovat lapsen olevan mieluummin terve. Se ei tarkoita, etteikö eri tavoin vammautuneita lapsia rakastettaisi. Tai etteikö lasta rakastettaisi, vaikka se vammautuisikin jonkin tapaturman seurauksena.
Kyse on enemmänkin siitä, voiko eri tavoin vammaiset ihmiset elää täysipainoista elämää. Onko heidän mahdollista elää kotonaan perheensä kanssa. Onko heidän vanhemmillaan mahdollista vammautuneesta lapsesta huolimatta tehdä työtä kodin ulkopuolella ja elättää perhe. Onko mahdollista, että lapsi kasvaessaan itsenäistyy ja jopa muuttaa pois kotoa. Näinhän "normaalit" eli keskivertolapset ajan myötä tekevät. He tulevat ottamaan vastuun itsestään ja elämästään.
Tunnen läheisesti "aikuisen", joka ei koskaan tule ottamaan vastuuta itsestään. Hänen äitinsä on jo valmiiksi huolissaan, miten tytär tulee toimeen äidin kuoleman jälkeen. Kuka hänestä huolehtii ja joutuuko hän laitokseen loppuelämäkseen, kun ei sukulaisiakaan juuri ole. Keskivertolapsen ja terveen lapsen vanhempien ei tarvitse ajatella tällaisia asioita, vaan pikemminkin lasten tehtävä on vanhemmiten hoitaa myös vanhempiaan, kun nämä eivät tähän enää pysty.
Sanotko itse, että "vamma" ei rajoita mitenkään elämää? Ottaen huomioon, että sinä kirjoittelet tietokoneella täysin järjissään olevan ihmisen juttuja. Sinun vammasi on siis kaukana niistä "todellisista" vammoista, jotka ihan oikeasti eivät mahdollista edes normaalin elämän kaltaista elämää. Onko niin, että koska sinut olisi voitu abortoida, nyt taistelet kaikkien vammojen perusteella tehtyä abortointia vastaan? Oletko sinä niin kapeakatseinen, että tunget kaikki vammat samaan nippuun? Koska sinäkin olet pärjännyt, kaikki muutkin pärjää? Eihän se niin mene.
Eikö sinusta ihmisillä ole oikeutta toivoa tervettä lasta?
Tristar:
"Kun täällä tavallisen ihmisen tasolla kyse tosiaan on raskaana olevan naisen tai pariskunnan halusta tai haluamattomuudesta saada lapsi. Ei mistään sen suuremmasta tai pienemmästä."
Sinä:
"Näetkö noin kapeasti?
Väität siis, että abortin harkinta syvällisemmin epäillyn vamman vuoksi olisi niin järkevää verrattuna 'terveeseen' lapseen. Se jos mikä on maailman näkemistä kapeasti."
Tuota. Minun ymmärrykseni mukaan Tristar ei tuossa kommentissaan puhunut yhtään mitään tuosta "epäilystä", vaan siitä, että tosiaan aborttitilanteessa keskimääräisesti ihmiset ajattelevat sitä, ovatko he valmiita lapsen tuloon, eikä siitä, ovatko he valmiita vammaisen lapsen tuloon. Siis etköhän se ole sinä, joka näet aborttitilanteen todella kapeakatseisesti. Vammaisuusindikaation perusteella tehdyt abortit ovat todella pieni osuus aborteista. Tällöinhän kyse on rv 20-24 aborteista, joissa vammaisuutta on siis jo voitu tutkia. Suurin osa aborteista tehdään jo reippaasti ennen viikkoa 12, joten vammaisuudella ei ole aborttiasian kannalta yhtään mitään merkitystä.
Saatoin ymmärtää Tristarin kannan väärinkin, koska en ole seurannut koko teidän keskustelua. Kunhan kommentoin sivusta :D
"Oletko sinä niin kapeakatseinen, että tunget kaikki vammat samaan nippuun?" Miksi minulta näin kysytään, kun olen koko ajan murehtinut sitä, että kaikki vammaiset oikeasti näytetään tunkevan koko ajan yhdeksi massaksi. Näinhän se on kun jatkuvasti näyttää olevan vastakkain asettelussa "terve ja vammainen". Ja kumpiako lie enemmän kotona asuvista, itsenäiseen elämään kykenemättömiä vammaisia, vaiko "terveitä" peräkamaripoikia, jotka ilmeisesti lasket kuitenkin tuohon keskivertosakkiin?
Hyvä, että tunnet kuitenkin yhden "aikuisen", jonka perusteella on kätsyä tehdä arvioita toisten henkilökohtaisen elämän kulusta.
Tuohon sanomaani sisältyy myös se ovatko kyseiset vanhemmat valmiita vammaisen lapsen tuloon, mutta tosiaan, pienemmässä määrin koska normaaliabortissa moista ei edes mietitä. Se on Juhy tässä joka kuvittelee jokaisen abortin olevan vammaisrasistinen teko :D
Minusta perhettä ei voi velvoittaa vaikeavammaisen lapsen synnyttämiseen vastoin heidän haluaan. Kun on mahdollista hallita elämäntilanteita näinkin pitkälle, on mielestäni vain loogista että se joka on vammaiseksi todettuun lapseen valmis, pitää hänet, ja se joka ei ole, abortoi. Vaikka itse en pidä jälkimmäistä vaihtoehtoa itselleni sopivana, se ei tarkotia sitä ettei se kenellekään muulle sitä olisi. Yritän ajatella tässä muidenkin napoja kuin omaani :D
***
Miksi sinulta kysytään?
Olisikohan siksi, että sinä yhdistät kaikki abortit tähän vammaisuuskysymykseen, joka kuitenkin käsittää vain hyvin pienen osan aborttikysymyksistä? Olisikohan siksi, että sinä _vamman tasoa tietämättä_ väität kaikkia aborttia vammaisuuden perusteella harkitsevia vammaisrasisteiksi?
Eiköhän tosiasia kuitenkin ole, että jokainen toivoo lapsensa olevan mahdollisimman terve. Jo paitsi vanhempien takia, myös sen lapsen itsensä takia. Ja äiti elää raskauden ajan "lapsen ehdoilla" välttäen tiettyjä ruokia, lääkkeitä ja erilaisia muita huumausaineita, jotta lapsi olisi mahdollisimman terve. Etkö sinä toivo?
Toivottavasti et pahastu kysymyksiä (tämä ei enää liity äskeiseen, vaan sinun mielipiteeseesi):
1. Jos nyt saisit valita, olisitko mieluummin ollut syntymästäsi lähtien täysin terve?
2. a)Kumpaa toivoisit, että lapsesi olisi täysin terve, vai että hänellä olisi jokin omaa vammaasi vastaava vamma? b)Entä jos terveyden vastapuuna olisikin esimerkiksi Down-lapsi (kaikille varmaan tutuin kehitysvamman muoto, joka hyvänlaatuisena mahdollistaa teiniä vastaavan elämän koko loppuiän ja huononlaatuisena ei mahdollista elämää lainkaan sellaisena kuin se normaalisti käsitetään; tasoahan ei usein tiedetä etukäteen)?
"Hyvä, että tunnet kuitenkin yhden "aikuisen", jonka perusteella on kätsyä tehdä arvioita toisten henkilökohtaisen elämän kulusta."
Kenen elämänkulusta olen tehnyt arvioita? En kenenkään, en sinun enkä myöskään tämän tuntemani henkilön, vaan toistin hänen äitinsä sanoja.
"Olisikohan siksi, että sinä _vamman tasoa tietämättä_ väität kaikkia aborttia vammaisuuden perusteella harkitsevia vammaisrasisteiksi?" Tältä valitettavan usein vaikuttaa, kun seuraa ympärilleen.
1. "Jos nyt saisit valita, olisitko mieluummin ollut syntymästäsi lähtien täysin terve?"
-Sillä ei ole minulle merkitystä, koska olen kokenut ja koen olevani näinkin onnellinen. Onnellisuuden rakoilut silloin tällöin johtuvat melko puhtaasti ympäröivän maailman ennakkoluuloista ja asenteista; ihan sitä samaa mitä nettikin on pullollaan. Tunnen paljon vammaisia ja tätä kautta osaan mielestäni tuntea myös heidän ajatuksiaankin melko hyvin. Jopa ihan ymmärrettävästi kommunikoivien vammaisten vanhemmat tuntuvat olevan monesti tärkeämmässä asemassa kommunikoitaessa, joten en ihmettele yhtään, miksi vammaisten henkilökohtaiset tuntemukset vääristyvät.
2. a)Kumpaa toivoisit, että lapsesi olisi täysin terve, vai että hänellä olisi jokin omaa vammaasi vastaava vamma? b)Entä jos terveyden vastapuuna olisikin esimerkiksi Down-lapsi (kaikille varmaan tutuin kehitysvamman muoto, joka hyvänlaatuisena mahdollistaa teiniä vastaavan elämän koko loppuiän ja huononlaatuisena ei mahdollista elämää lainkaan sellaisena kuin se normaalisti käsitetään; tasoahan ei usein tiedetä etukäteen)?
- En toivoisi mitään näistä "kakkoskysymyksen" termeistä; en vammaa enkä sitä monen mielestä ainoata ja oikeata ns.'terveyttä'. Muuttaisin vanhan tutun fraasin muotoon "pääasia, että lapsi on onnellinen".
Kiitos vastauksistasi.
Minun täytyy tarkentaa käyttämiäni sanamuotoja, koska tajusin eilen illalla, että niistä voi saada väärän käsityksen.
Minulle "vammoihin" lukeutuu pikemminkin älylliset kehitysvammat (voin käyttää täysin vääriä termejä, koska en aihetta niin hyvin tunne). Myöskin siihen siis liittyy kommenttini "aikuisen" tuttavani äidin huolesta. Tämä tuttuni on siis aikuinen vain fyysiseltä iältään, joten ei koskaan voi tulevaisuudessakaan olla vastuussa omasta itsestään ja itsenäistyä.
Minä siis miellän fyysisen riippuvuuden muista ihmisistä eri asiaksi. Jokainenhan meistä on ainakin jossain elämänsä vaiheessa jotenkin riippuvainen muista ihmisistä; minäkin tällä hetkellä aika täysin riippuvainen vähintään lääkäreistä ja apteekin henkilökunnasta. Minun kriteerini "mahdollisuudelle itsenäistyä" onkin se, voiko tehdä itseään koskevia päätöksiä itse oikeiden faktojen perusteella ja olla myös itse vastuussa niistä päätöksistään. (heijastuu muuten myös mielipiteeseeni abortin oikeudesta)
Siksi minun on esimerkiksi sinua vaikea mieltää "vammaiseksi" lainkaan. Ja ehkä siksi minusta myös tuntuu, että juuri sinä niputat vammat yhteen, kun vertaat kaikissa tapauksissa itseesi. Sinähän kun et minun mielessäni ole "vammainen" lainkaan :D
Allekirjoitan täysin tuon sinun ajatuksesi: "pääasia, että lapsi on onnellinen". Sehän se on aina tärkeintä. Ja tämä tuttavani ja hänen äitinsäkin ovat varmasti onnellisia ja näin ollen erittäin hyvässä asemassa. Ja tämä tuttuni on ihana ihminen, jonka kanssa olen leikkinyt pienempänä paljonkin, ja varmasti hän on laajentanut myös minun katsantokantaani. Mutta olen myös nähnyt mitä se vanhemmalta vaatii ja tiedän, ettei kaikista ihmisistä ja etenkään kaikissa elämäntilanteissa siihen vanhemman tehtävään ole "varaa". Se vanhemmuus vaatii enemmän voimavaroja vanhemmilta ja lapsen onnellisuushan on voimakkaasti riippuvainen juuri niistä olosuhteista ja ympäristöstä, jossa hän elää. Siksi minusta, jos lapsen vanhemmat kokevat, ettei heillä riitä rahkeita vammaisen lapsen onnellisuuteen, mielestäni heidän mielipidettään tulee kunnioittaa. Koska minä koen sen myös sen vammaisen lapsen parhaaksi hänen itsensä ja onnellisuutensa takia.
Vielä kommentti siihen, miten vammaisabortit eroavat muista aborteista. Vammaisabortithan tehdään "toivotuille" lapsille: lapsen tuloon ollaan jo sitouduttu ja sitä odotetaan riippumatta siitä, onko raskaus ollut vahinko vai toivottu. Tässä tapauksessa siis vanhemmat saavat "varoituksen" siitä, että lapsi ei välttämättä ole "terve". He eivät kuitenkaan käsittääkseni saa varoitusta, että lapsi olisi "vammainen"(kaikki vammat yhteen nivottuna), vaan todellakin he saavat informaatiota siitä, miten lapsi on poikkeuksellinen, miten se vaikuttaa tulevaan elämään ja varmaan myös todennäköisyyden siitä, kuinka varmasti lapsella tuo poikkeama on (vai voiko hän silti olla täysin terve). Tarkoitan sitä, että tuo "vammaisaborttipäätös" tehdään aina siinä tilanteessa niillä tiedoilla, joten etukäteen pohtiminen "abortoisinko vammaisen lapsen" ei kerro todellisuutta, miten itse toimisi siinä tilanteessa, koska sehän juuri riippuu siitä vamman asteesta sekä myös monista muista tekijöistä. Kuten siitä, että se sikiö on jo pitkälle kehittynyt ja sen vanhemmat ovat jo sitoutuneet sen kehittymiseen ja syntymään, mikä eroaa täysin tästä tilanteesta, kun hypoteettisesti täällä pohdimme asiaa tietämättä kyseistä todellista tilannetta itsellämme ja myös todellista vammaa, joka lapsella saattaisi olla.
Monesti lähes kaikkiin vammaryhmiin kuuluvista luullaan, ettei heistä ole itsenäisempään elämään. Tottakai on vammaisia, jotka eivät pärjää kovinkaan paljon tai juuri ollenkaan ilman apua, henkisesti tai fyysisesti, mutta aika suuri osa tästä selviytymiskuvitelmasta on äidin tai jonkin muun liioitellun suojeluvietin omaavan henkilön kuvitelmaa. Näin on ollut meilläkin, aivan, mutta olen halunnut näyttää, mihin pystyn esimerkiksi siten, etten ole kysellyt liikoja vanhempieni mielipiteitä omiin menemisiini tms. Ei riitelemällä vaan suoraa päätä toteuttamalla. Tätä kautta siihen lapsen todelliseen selviytymiseen herätään.
"Siksi minun on esimerkiksi sinua vaikea mieltää "vammaiseksi" lainkaan. Ja ehkä siksi minusta myös tuntuu, että juuri sinä niputat vammat yhteen, kun vertaat kaikissa tapauksissa itseesi. Sinähän kun et minun mielessäni ole "vammainen" lainkaan :D"
-Kiitos sinulle, että et niputa kaikkia samaan. Liian monen kohdalla näin tuntuu kuitenkin olevan.
Perheelläni on ollut kautta aikojen paljon tuttavia ja meillä on käynyt paljon vieraita. Vaikka itse sanonkin, olen ollut hyvin 'pikkuvanha' ja ajatellut asioita aikuismaisemmin. Tämä siksi, että ei se kovin kivalta kuulosta, kun aina on ollut joku ällistelemässä, että eikö vammaani tosiaan huomattu vai miksi olen olemassa. Sitä kysymystä kai sillä ajetaan takaa? Eli taitaa monelle olla täysin mahdoton käsite kasvattaa erilainen lapsi. Ja näin siis on jatkuvasti kysytty vaikka silloin on jo vahvasti nähty, mihin suuntaan kehitys lähtee.
se on. Soluklönttihön se vaan on. Sitä paitsi miehethän ne yleensä panolle tahtoo, mutta vahingosta ollaan harvemmin vastuuta ottamassa.
Itseasiassa abortteja pitäis tehdä enempi, kun niitä nykyisin tehdään. Vähentyisin rikolisuus ja mielenterveysongelmat, kun lapsia, joita ei ole haluttu olisi vähempi.
Niinpä. Soluklöntti, joka tarvitsee elintoiminnot lamauttavat lääkkeet ennen toimenpidettä, ainakin myöhäistapauksissa. Eri asia silloin kuin vaikka hedelmöitys ei ole vielä ehtinyt tapahtua,. Eiköhän pilalle hemmotelluista tule ihan yhtä paljon ongelmatapauksia kuin ei-toivotuistakin. Kyllähän parisuhteessa mies ottaa vastuun yleensä, jos hänellä on kaikki purut kasassa! Ja jos panolle tahtoo, niin luulisi olevan parisuhteeseen perustuvasta rakkaudesta olevan kyseen.
"Kyllähän parisuhteessa mies ottaa vastuun yleensä, jos hänellä on kaikki purut kasassa! Ja jos panolle tahtoo, niin luulisi olevan parisuhteeseen perustuvasta rakkaudesta olevan kyseen."
Noin ihan todellisen maailman kokeneena, täytyy vain nauraa.
***
Sen kun naureksit vaan!! Ihan hyvä, että keskusteluja ja hahatteluja syntyy tällä palstalla, mutta tehtävänäsi taitaa olla vain estää ja puolustaa uusien lasten ja etenkin erilaisten lasten syntymistä ja puhua kukasta kukkaan lentämisen puolesta. Naureksit kaikille abortin vastustajille, eli asia ei merkitse sinulle paljoakaan kun jaksat hahatella.
on se ihastuttavan naivi luulosie ttä mies kunt ahtoos eksiä, se perustuu rakkauteen... ja tietty mies aina hotiaa myös vastuunsa :D :D heehee... ihan jos tästä todellisesta maailamsta puhutaan, ei. hyvä homma jos Sinä olet hieno ja avstuullinen ihminen, valitettavasti sellaisia miehiä kuulostaa olevan vain aivan liian vähän.
Minua myös hieman kummastuttaa miksi luulet minun puhuvan lasten syntymistä vastaan ja kukasta kukkaan hyppimisen puolesta? Hmmh? Mitä intressiä minulla olisi vastustaa kenenkään syntymistä tänne? The more the merrier! Suomi tarvitsee lisää lapsia, ja lapset ovat ihania! Se ei tarkoita että niitä pitäisi pakolla puskea, mutta ehdottomasti sitä että joka lisääntyä haluaa, sen tehköön ja minä hurraan vieressä! Olenhan itsekin äiti :D ja tuo "kukasta kukkaan" käytäntö sopii joillekin harvoille yksilöille, useimmat käsittääkseni tähtäävät kuitenkin pysyvään parisuhteeseen. Itse en ole moisia kukkia harrastanutkaan.
Luitko taas rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole?
***