Musta on tullu äitiyden myötä siivousintoilija. En ollu sellanen ennen. Se alkoi joskus raskauden alussa. Koko ajan pitää olla jotain ainakin järjestelemässä. Tänäänkin vaihdoin olohuoneessa huonekalujen järjestystä, kun neiti (4kk) oli päiväunilla. Aina, kun mies tulee töistä, se kyselee, että "Mitä oot tehny?" ja mä yleensä vastaan, että "Siivonnu" ja se siihen, että "Miten mä en oo yhtään yllättyny". Se yrittää mulle tolkuttaa, että lapsiperheissä sotku on ihan OK ja kyllähän mä sen tiedän, mutta on vaan niin kiva, kun on siistiä ja kaikki paikat järjestyksessä.
Onko täällä muita äitejä, jotka tykkää siivota yhtenään? Haluaisin itse ottaa rennommin. Miten se vois onnistua? Olin mä ennen rennompi. Niin ja sit mun huumorintaju tais jäädä synnytyssairaalaan: jutut, mitkä ennen ymmärsin vitseiksi, ei enää naurata. Mä osaan loukkaantua (varsinkin miehelleni) ihan hölmöistä asioista.
Että tällaista meillä.
Onko täällä muita äitejä, jotka tykkää siivota yhtenään? Haluaisin itse ottaa rennommin. Miten se vois onnistua? Olin mä ennen rennompi. Niin ja sit mun huumorintaju tais jäädä synnytyssairaalaan: jutut, mitkä ennen ymmärsin vitseiksi, ei enää naurata. Mä osaan loukkaantua (varsinkin miehelleni) ihan hölmöistä asioista.
Että tällaista meillä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
valssilla imurin kanssa...isommat kun on lähteneet kouluun niin imuri hyrräämään ja siitä se lähtee...
Joka päivä tulee siivottua,pestyä,putsattua,järjesteltyä joku paikka mitä ei normaalin siivouksen yhteydessä viitsi tehdä...tänään esim. kylpyhuoneen lattian tehopesu juuriharjalla ja astiakaapin ritilähyllyjen pesu...
Mutta kyllä päivässä ehtii sitten olla koneellakin ja touhuta vielä nuorimmankin kanssa eli päivä olis varmaan hurjan pitkä jos ei mitään tekis....plus tietenkin ne hommat mitkä kuuluu joka päivään ruoka,pyykit yms....
Älä välitä, kyllä se menee ohi. Viimeistään sit kun on useampia lapsia, jotka sotkee.
Mulla oli kans ensimmäiset vuodet kauhea siivousinto ja naapurit naureskeli kun tamppasin mattoja kolmesti viikossa ulkona. Nyt ei viitsis enää mitään tehdä ja kauhea sotku koko ajan. Kolme lasta, jotka sotkee, sekä mies ja itse olen päivät töissä.
Alun intoilua nähtävästi. Olet tainnut unohtaa pysähtymisen taidon. Kun varpaillaan on tottunut olemaan pienokaisen kanssa. Jää se päälle myös tämän nukkuessa. Silloin tehdään muita sellaisia juttuja mitä pystyy.
Luulenpa että sinulle tulee vielä se vaihe, että kyllästyt totaalisesti "leikkimään" täydellistä äitiä ja kotikin alkaa näyttää perheen kodilta. Tämä on hyvässä mielessä kirjoitettu siis!
Lähde pois sieltä kotoa ja nauti muusta maailmasta päivittäin jos tuntuu että kotona alkaa homma menemään överiksi. Tiukassa sisäpiirissä kun pyörii niin se huumorintaju häviää kummasti. Liika huolehtiminen on vain pahasta ja vie elämän ilon. Kyllähän kotona siistiä saa olla mutta jos se alkaa olla pääpaino elämässä lapsen rinnalla niin silloin voisi jo etsiä ongelman oikeaa syytä.
Meillä kaveripiirissä on kehkeytynyt kotiäitejä ketkä ovat menneet siihen pisteeseen että touhotetaan kotona kaikki mahdollinen, arvostellaan muiden tekemisiä ja luullaan olevan muita parempia kasvattajia. Loppujen lopuksi näillä äideillä se kaveripiiri on hävinnyt totaalisestin.
En tarkoita että sinä olisit tällainen mamma mutta, kuten sanottu tämä taitaa olla kohta jo ihan yleistä kotiäideillä. Mammaudutaan niin kovasti siihen perheeseen ettei enää ymmärretä muuta maailman menoa.
Tsemppiä sulle.. Ja voithan tulla meillekin siivoamaan jos intoa vielä löytyy =)
tu meillekki siivoamaan! =) mulla oli samanlaista ku esikoine oli pikkuinen (nyt 1v 4kk) toinen syntyy huhtikuulla eikä mitään intoa siivoilla, saati järjestellä.Ohi menee,usko pois. =)
ja hän selitti minulle että hän siivoaa tavallaan omaa pääkoppaansa. Hän työskenteli hoitajana mielisairaalassa ja kertoi että on todella turhauttavaa kun töissä ei voi vaikuttaa kaikkiin niihin asioihin joiden haluaisi muuttuvan, tarkoitti kai joitakin potilaita.
Sen vuoksi hän siivosi että siinä näkee omien kättensä jäljet ja saa tunteen että ainakin tämä asia on minun omassa hallinnassani.
Luulisin kylläkin että sinun tapauksessasi kyse on jostakin pesänrakennusvietistä tai muusta vastaavasta. Kivahan se on että koti on siisti ja puhdas, mutta toivottavasti opit ottamaan rennommin. Sille taidolle on nimittäin käyttöä myöhemmin. Jospa kokeilisit sillä että antaisit itsellesi vapaapäivän eli siivouskiellon joksikin päiväksi.
Toi siivouskielto siis. ;)
Helppohan se on vielä niin pienen lapsen kans siivoilla ja pitää koti järjestyksessä,toista se on sitten kun lapsi on isompi ja jos on vielä useampia lapsia