Heippa..
Mulla alkoi oksentelu tossa pari vuotta sitten ja on nyt lähtenyt viimisen vuoden aikana ihan käsistä-en tarvi mitään "sormet kurkkuun" juttua vaan kaikki tulee itsestään ulos. Syön päivittäin järjettömiä määriä suklaata,jäätelöä,karkkeja,ruokaa,mitä tahansa. Olen huomannut että suurin osa palkastanikin menee ruokaan.
inulla on 6v tytär mikä on nähnyt oksentelujani,enkä edes halua tietää mitä hän ajattelee. Olen ravintolassa töissä jossa kaikkien herkkujen vastustaminen on lähes mahdotonta. Ja sielläkin touhu menee välillä ihan sairaaksi,luulenpa että työkaveritkin aavistaa. Mikä avuksi? Jos maistankin jotain herkkua lähtee mopo heti käsistä ja on pakko syödä kaikki eteen tuleva. Asun pienellä paikkakunnalla enkä tahtoisi hakea paik.terveyskeskuksestakaan apua. Olen normaalipainoinen,nuorempana ollut 40kg lihavampi. Eikös tämän taudin pitäisi olla alle 18v sairaus? Onko muita vanhempia sairastuneita? O´nko joku parantunut? Miten?
Mulla alkoi oksentelu tossa pari vuotta sitten ja on nyt lähtenyt viimisen vuoden aikana ihan käsistä-en tarvi mitään "sormet kurkkuun" juttua vaan kaikki tulee itsestään ulos. Syön päivittäin järjettömiä määriä suklaata,jäätelöä,karkkeja,ruokaa,mitä tahansa. Olen huomannut että suurin osa palkastanikin menee ruokaan.
inulla on 6v tytär mikä on nähnyt oksentelujani,enkä edes halua tietää mitä hän ajattelee. Olen ravintolassa töissä jossa kaikkien herkkujen vastustaminen on lähes mahdotonta. Ja sielläkin touhu menee välillä ihan sairaaksi,luulenpa että työkaveritkin aavistaa. Mikä avuksi? Jos maistankin jotain herkkua lähtee mopo heti käsistä ja on pakko syödä kaikki eteen tuleva. Asun pienellä paikkakunnalla enkä tahtoisi hakea paik.terveyskeskuksestakaan apua. Olen normaalipainoinen,nuorempana ollut 40kg lihavampi. Eikös tämän taudin pitäisi olla alle 18v sairaus? Onko muita vanhempia sairastuneita? O´nko joku parantunut? Miten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
bulimia on psyykkinen sairaus, eikä se juuri ikää katso :) itse alaikäisenä sairastuin anoreksiaan ja nyt täysikäisenä on tullut bulimia. syömishäiriökeskuksen edustaja sanoi osuvasti, että syömishäiriö on kuten syöpä, johon satunnaiset ihmiset tahdostaan riippumatta sairastuvat. ja sitä pitää hoitaa kuten syöpää, eli "poistaa" mahdollisimman pian hoitoon häpeämättä hakeutuen, ettei se täysin tuhoa elimistöäsi.
hirveä puoli bulimiassa on myös tuo salailu ja ns. kaksoiselämä. se uuvuttaa mielettömästi. olen vasta alkanut parantua, mutta jo se että kerroin läheisilleni olevani bulimikko, sysäsi valtavan painon harteiltani! kukaan ei tuominnut minua ja kaikki tukevat puuttumatta syömisiin. vaikka en lastasi ja sinun suhdettas häneen tunne, itse ottaisin asian lapseni kanssa puheeksi. lapset eivät ole tyhmiä,huomaavat kun asiat ovat hullusti ja kärsivät jos sinä kärsit. jos olisin sun tilanteessasi niin kertoisin olevani vaarattomasti sairas, yksityiskohdat kuitenkin sivuuttaen. sen lapsikin ymmärtää ja tyytyy selitykseen oksentamisesta sairauden oireena. hänenkin elämänsä tasapainottuu kun ei tarvitse miettiä miksi äiti oksentelee.
olen puoli vuotta yrittäny parantua omin voimin ja samalla salaillut sairauttani. hetkittäin on bulimia hellittänyt, mutta tästä sairaudesta ei kukaan pääse itse irti. kerroin lähimmäisille, hain apua ja sain ajan lääkärille. ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen tiellä terveelliseen elämään ja parannun. Ole kiltti ihminen rohkea ja muuta tuo suunta, ajaudut umpikujaan. hae hoitoa, ei tähän muu auta.
Kiitos vastauksestani,itse sairaudestani ei tiedä kuin mieheni ja yksi ystävä. On totta että olisi varmasti parastu puhua asiasta ihan avoimesti. Tottahan olen aina yrittänyt salailla oksentamistani tyttäreltäni,mutta kuten sanoit,lapset eivät ole tyhmiä.. oimia Sinulle kovasti parantumiseen,tänään on taas uusi päivä,ollaan tänään terveempiä kuin eilen :)
Salailu ei suinkaan aina ole pelkkä syömishäiriön oire, vaan se on usein myös sen syy. Oletko halunnut näyttää ulospäin sellaista kuvaa itsestäsi, joka ei ole tosi? Vaikuttaa täydellisemmältä kuin olet?
Siksi paras lääke tautiin onkin avoimuus. Itsensä häpeäminen pitää lopettaa. Mitä siitä, vaikka koko paikkakuntasi kuulisi ongelmastasi? Eikö terveytesi hoitaminen ole tärkempää?
Näetkö nyt arvotuksesi? Muiden mielipiteet ovat tällä hetkellä tärkeämpiä sinulle kuin itsesi kunnioittaminen. Ja se asia sinun pitää muuttaa.
jos et parantumaan pysty, salaa edes oksentaminen lapseltasi. Varsinkin tytöille on nuo ulkonäkoseikat jo pienestä pitäen todella tärkeitä.
Mun syömishäiriöissä kaikista koskettavimpia juttuja on ollut lasten kommentit. Ensiksi maininnat luurankoäidista ja nyt tokaisu "ensin syödään, sitten oksennetaan" Ei todellakaan kivaa.
Etkö tiedä, että lapset ottavat mallia vanhemmistaan?? Haluatko, että tyttösi sairastuu bulimiaan??!!! Jos vähänkään välität lapsestasi, haet apua ja pian!!! Nyt pistät lapsesi edun oman etusi edelle! Tiedän, että ihan helppoa se ei ole, mutta muista nyt se tärkeysjärjestys!! Kyse on pienen elämästä....
Muista, että pikkutyttösi ottaa tarkasti mallia siitä, miten kohtelet itseäsi. Älä koskaan valita läskejä tai puhu mitään kuinka ahdistavaa on lihota tai syödä lasten kuullen. Anna heille sellainen kuva, että rakastat vartaloasi (näyttele vaikka jos et oikeasti rakasta), niin he oppivat myös arvostamaan itseään.
suurin osa bulimiaan sairastuneista on 20-30v naisia. Aikuisia siis.