Ihan sillä vain kyselen, kun mediassa nähdyt kirjan suorat lainaukset ovat aika - miten sen nyt sanoisi - alkeellisia.
Mikä siis lienee SK:n pohjakoulutus? Ainakin lainatut osat, vaikka tietysti valikoituja ovatkin, antavat suht lapsellisen kuvan kirjoittajasta. Toisaalta jos ajatellaan, että kyseessä on päiväkirjamerkintöjen suora kopioiminen kirjaksi, ei kirjoitusasu välttämättä ole aivan mahdoton. Moni pk:n pitäjä varmaankin laskee sivuilleen pelkkää tajunnanvirtaa, kielioppiseikkoihin jämähtämättä. Ulkopuolisten sitä vain on hankala lukea, mutta onneksi päiväkirjat noin yleensä ovat hyvin henkilökohtaisia ja vain omille silmille suunnattuja.
Mikä siis lienee SK:n pohjakoulutus? Ainakin lainatut osat, vaikka tietysti valikoituja ovatkin, antavat suht lapsellisen kuvan kirjoittajasta. Toisaalta jos ajatellaan, että kyseessä on päiväkirjamerkintöjen suora kopioiminen kirjaksi, ei kirjoitusasu välttämättä ole aivan mahdoton. Moni pk:n pitäjä varmaankin laskee sivuilleen pelkkää tajunnanvirtaa, kielioppiseikkoihin jämähtämättä. Ulkopuolisten sitä vain on hankala lukea, mutta onneksi päiväkirjat noin yleensä ovat hyvin henkilökohtaisia ja vain omille silmille suunnattuja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kammottavaa kieltä, joka kertoo Susanin jättäneen koulun kesken.
Susan ei ole sittemmin viitsinut ottaa selvää edes oikeinkirjoituksesta, kirjoittamisen taidosta ja jäsentelystä puhumattakaan.
Hänen koululaislapsensa ovat varmasti saaneet koulusta äidinkielen kirjan. Se löytynee sieltä lastenhuoneen lattialta. Susanin kannattaisi aloittaa sivulta 1.
missä opinahjossa opetetaan sanomaan Wautsi vau ja Voihan vitalis. Sanonnat olisivat voineet tarttua minuun kymmenvuotiaana, mutta aikuisiässä tuskin enää niitä käyttäisin.
Ammattikoulun parturikampaaja vai mikä lie, taisi jäädä sekin kesken jako- ja kertolaskujen takia