tää suorittaminen. Haluan vain oman pikku mökin, puutarhan, miehen, koiria ja paljon lapsia. Haluan nähdä elämää, en painaa niska limassa valtaa ja rahaa janoten. Haluan yksinkertaista elämää: kiukuttelevia lapsia kaupassa, kuraisia koiran tassun kuvioita eteisen matolla ja kuorsaavan miehen vierelleni. En kaipaa cafe lattea vaan tavallista juhla mokkaa.
Ja miksi sitten elämäni on ihan päinvastaista? Haluaisin vain repiä itseni pois tästä oravanpyörästä ja sanoa näkemiin suorituskeskeiselle akateemiselle maailmalle. Ei enää kiinnosta, mitä Foucault on joskus sanonut, jos se on koskaan oikeasti kiinnostanutkaan minua. Haluan tuntea ja kokea asioita.
Tämä maailma, jossa nyt olen ei ole minun maailmani. Tässä maailmassa olen yksin. Vihdoin olen sen tajunnut. Kauanhan se kestikin.. Olen vain mennyt eteenpäin tajuamatta pysähtyä. Olen esittänyt jotain muuta ihmistä kuin oikeasti olen. Jonnekin on hävinnyt se tyttö, joka rakasti tekemistä ja kokeilua, ei mitään teoreettista pohdintaa.
Jostakin se tyttö on löydettävä, jotta minulla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus onneen..
Ja miksi sitten elämäni on ihan päinvastaista? Haluaisin vain repiä itseni pois tästä oravanpyörästä ja sanoa näkemiin suorituskeskeiselle akateemiselle maailmalle. Ei enää kiinnosta, mitä Foucault on joskus sanonut, jos se on koskaan oikeasti kiinnostanutkaan minua. Haluan tuntea ja kokea asioita.
Tämä maailma, jossa nyt olen ei ole minun maailmani. Tässä maailmassa olen yksin. Vihdoin olen sen tajunnut. Kauanhan se kestikin.. Olen vain mennyt eteenpäin tajuamatta pysähtyä. Olen esittänyt jotain muuta ihmistä kuin oikeasti olen. Jonnekin on hävinnyt se tyttö, joka rakasti tekemistä ja kokeilua, ei mitään teoreettista pohdintaa.
Jostakin se tyttö on löydettävä, jotta minulla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus onneen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen tiedostanut aina tämän asian. :)
Mutta tarviiko siihen mitään radikaalia, voihan hiljalleen mennä sinne suuntaan kuin haluaa. Katsoen samalla että palkka pysyy ok tasolla ja työ on oikea, koska silloin voi toteuttaa paremmin itseään. Entä voiko akateemisuutta olla ilman suorituskeskeisyyttä..? Tai omassa tahdissa omana itsenään? Tässä jollekin väitöskirja-aihe. :) Teoreettista pohdintaa voi olla muutakin kuin akateemisen kaavan mukaan. Kai sen akateemisenä tiedät?
Eipä noi nyt ole mitään ylitsepääsemättömiä juttuja saada. Mökin ja koiran saa rahalla, lapsiin menee paljon rahaa. Että kyllä sitä rahaa kannattaa olla, jos aikoo haaveita täyttää. Miehen nyt voi löytää mistä tahansa ja siltä löytyy siemenet lapsia ajatellen.
"lapsiin menee paljon rahaa."
Ei mene. Se on ihan ittestä kii kuinka paljon hankkii maallista materiaa ja turhuutta muksuille. Terveitä onnellisia muksuja saa puoli-ilmaiseksi; siihen riittää että on vaatetta (kirpparilla on jatkuvasti hyvää vaatetta pullopanttihinnalla, lapset kasvaa vaatteista ennenkuin ne on pilalla.), toimintaa, ruokaa (kauraa, ruista, neljääviljaa, mannaa aamuin illoin) ja vanhemmat (Lapsen kallein lelu. Ylläpito järjettömän kallista). Lapset ei ole materialistisia, se on jotain joka opitaan vasta myöhemmin.
Lapsia ei hankita "sitten kun on rahaa"... mielellään ei edes "sitten kun on sen aika". Oikeataan on parasta että kaksi VÄLITTÄVÄÄ Ihmistä harrastaa villiä seksiä ja siitä sitten tulee muksu. "Oho, kappas. Tästäpä tulikin mielenkiintoinen haaste."
Meillä eka tuli silleen että neuvolassa kysyttiin: "Kuinka kauan ootte yrittäneet?" - "Noh, meidän piti tuossa kahden vuoden päästä alkaa yrittämään...". Ei ongelmia. Lapset kuitenkin lanaa vanhempiensa elämän aivan uusiksi. Turha sitä on suunnitella tai laskea, ei se muuta sitä tosiasiaa miksikään että kaikki menee uusiksi ja mikään ei pysy ennallaan. Mitään ei voi ennakoida, mitään ei osaa valmiiksi. :)
Tajusin juuri että otsikkoni on totaalisen väärä. Itseasiassa muksut varmaan ihan innoissaan popsis seteleitä ja tekis niistä ja vattuhillosta itselleen asusteen. (Yknow, vattuhilloa ympäri kroppaa, kieritään seteleissä). Olis varsin lapsimaista :) Munkin poika paskansi kuukaus sitten kaks 5-centtistä. Vaimo ei tykkää kun sanon sitä säästöpossukaiseksi :D
Jos haluat YKSINKERTAISTA elämää niin älä hanki etenkään koiraa ja kasvata muksut silleen että ne ei kiukuttele kaupassa. Koirat tekee kodin täyteen oksettavia likaisia karvatolloja joita mukulat änkee kurkkuunsa. Ei hyvä.
Tässon kaks asiaa jotka mulla on toiminut. Elämäni on turhankin yksinkertaista. Kuorsaaminenkin kaiketi onnistuu.
Noh. Hanki joku tökkäämään sut paksuksi. Sitten osaat arvostaa yksinkertaista elämää koska kertakaikkiaan et jaksa muuta. Sitten sama pariin kertaan niin muksut hoitaa ettei koskaan ikinä pääse olemaan niin paljoa aikaa että pitäisi keksiä jotain "hienoa". Mihinkään hienoon kahvilaan on aivan turha yrittääkään, paras paikka riiviöikäisille on kaikkein tympein huoltsikan kahvila koska siellä kukaan ei kiinnitä mitään siihen että vekarat päristää mehut pitkin pöytiä.
Mulla se on toiminut liiankin hyvin. Mun mielestä elämässä pitää kuitenkin olla jotain ambitioita ja kehityssuuntia, edes omaksi iloksi ja kehitykseksi. Sellaisille vaan ei oo aikaa tai energiaa. Sitten kun ne riiviöt on saatu vihdoin 20 vuoden päästä häädettyä kotoa onkin jo tarpeeksi vanha ja seniili ettei pystykään mihinkään. Pieni osa minusta haluu jättää tän jutun ja tehdä jotain sellaista hienoa ja kaunista. Toinen... toistaiseksi suurempi osa ... näkee sen hienouden ja kauneuden etenkin noissa muksuissa. Hyvä niin.
Nojoo. Ehkä sen tökkäsijän kuitenkin on syytä olla sellainen heppu joka osaa hoitaa homman munanpesua pidemmälle. Muuten se voi käydä vähän turhan raskaaksi.
"Jos haluat YKSINKERTAISTA elämää niin älä hanki etenkään koiraa ja kasvata muksut silleen että ne ei kiukuttele kaupassa. Koirat tekee kodin täyteen oksettavia likaisia karvatolloja joita mukulat änkee kurkkuunsa. Ei hyvä".
Mun vinkki: ÄLÄ HANKI LAPSIA! Mikään ei ole niin vittumaista kuin kakarat ja niistä kehittyvät aikuiset! Joo ja sitten, kun sukulaiset yrittää mielistellä kakaraansa mulle. Multa ei hymyä irtoa ihmishirviöille ja rumille vauvoille:(
minä tiedän. Pehmeitä ja viattomia palluroita.
Hei sielunsisko,
voi, kun tunnen ja olen tuntenut samoin! Aikani jaksoin tahkoa Foucaultia sun muita **skanjauhajia yliopistolla. Valmistuinkin suurten ponnistusten jälkeen, mutta työmarkkinoiden kannalta opintoni vaikuttavat suurelta vitsiltä. 9 vuoden akateemisten opintojen jälkeen menin töihin lastenhoitajaksi - ja tunsin vihdoin itseni onnelliseksi.
Tavoittele sinä omaa tähteäsi, äläkä välitä menneisyytesi ja yhteiskunnan paineista!