Taas lauantai ja äijä liesussa jossain, ties missä. Taas tämä sama paksamainen olotila iskee, kun tietää jääneensä yksin. Itkettää vaan koko ajan.
En ota viinaksia tai mitään, mutta meinasin saada hepulikohtauksen toissapäivänä ja sanoinkin ääneen, että käyn joku kaunis päivä vielä kurkkuun kiinni. Tämä on ihan hirveää, kun on niin paha olo. Muutama pettämisjuttu takana. Ne alkoivat kai kummittelemaan äsken. Joku seksikäs ja hyvännäköinen yh-äiti yritti iskeä ja sitten oli toinen juttu vuos takaperin.
Ei ole mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia tai mitään. Mies haluaa vain olla kavereittensa kanssa. Saa niiltä itsetunnon kohotusta. Minä en voi edes pyytää omia kavereitani meille. En viitsi pyytää, kun toi yksi vetää kaiken huomion itseensä ja haukkuu kavereitani. Ystävyyssuhteet hiipuneet.
En ymmärrä, miten helvetissä olen tähän paskaan ajautunut. Olin vielä tosi hyvässä kunnossa neljä vuotta sitten. Olen ihan lahjakas, alle kolmekymppinen ja vielä toistaiseksi ihan nätti nainen. Eikö todellakaan ole mitään parempaa tarjolla?
Toi yksi kiusaa henkihieveriin. Vittuili ulkonäöstäkin. Olen laihduttanut 8 kiloa ja vittuili, että kuinka olenkin lihonut taas. Ei mitään kannustusta tule mihinkään.
Ja sitten se mustasukkaisuus. Tuli kerran työpaikalle täysyllättäen kyttämään. Luuulee, että mulla on joku mies siellä. Voi helvetti!!! Enkö mä edes saa puhua kenenkään kanssa. Olen kuin vankilassa. Ensin töissä ja sitten kotona. Olen niin poikki, etten jaksa kohta elää. Mun pitäisi hankkiä asunto, mutta mä en edes sitä jaksa. Olen niin henkisesti poikki, että en ole edes jaksanut siivota. Toi yks vie kaiken energian.
Onko kellään samanlaisia alistussuhteita tai riippakivisuhteita?
kiitos, jos joku jaksoi lukea
En ota viinaksia tai mitään, mutta meinasin saada hepulikohtauksen toissapäivänä ja sanoinkin ääneen, että käyn joku kaunis päivä vielä kurkkuun kiinni. Tämä on ihan hirveää, kun on niin paha olo. Muutama pettämisjuttu takana. Ne alkoivat kai kummittelemaan äsken. Joku seksikäs ja hyvännäköinen yh-äiti yritti iskeä ja sitten oli toinen juttu vuos takaperin.
Ei ole mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia tai mitään. Mies haluaa vain olla kavereittensa kanssa. Saa niiltä itsetunnon kohotusta. Minä en voi edes pyytää omia kavereitani meille. En viitsi pyytää, kun toi yksi vetää kaiken huomion itseensä ja haukkuu kavereitani. Ystävyyssuhteet hiipuneet.
En ymmärrä, miten helvetissä olen tähän paskaan ajautunut. Olin vielä tosi hyvässä kunnossa neljä vuotta sitten. Olen ihan lahjakas, alle kolmekymppinen ja vielä toistaiseksi ihan nätti nainen. Eikö todellakaan ole mitään parempaa tarjolla?
Toi yksi kiusaa henkihieveriin. Vittuili ulkonäöstäkin. Olen laihduttanut 8 kiloa ja vittuili, että kuinka olenkin lihonut taas. Ei mitään kannustusta tule mihinkään.
Ja sitten se mustasukkaisuus. Tuli kerran työpaikalle täysyllättäen kyttämään. Luuulee, että mulla on joku mies siellä. Voi helvetti!!! Enkö mä edes saa puhua kenenkään kanssa. Olen kuin vankilassa. Ensin töissä ja sitten kotona. Olen niin poikki, etten jaksa kohta elää. Mun pitäisi hankkiä asunto, mutta mä en edes sitä jaksa. Olen niin henkisesti poikki, että en ole edes jaksanut siivota. Toi yks vie kaiken energian.
Onko kellään samanlaisia alistussuhteita tai riippakivisuhteita?
kiitos, jos joku jaksoi lukea
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos kirjoitit totuuden, niin en ymmärrä mitä enää mietit. Ei tuo ole parisuhde.
Miksi katselet sitä miestä, jos ei mitään syytä siihen ole?
Tää on jotain vitun läheisriippuvuutta. Ei tää nyt koko ajan ole ihan kamalaa ja kyllä mä alussa rakastinkin häntä tosi paljon. Miksi se rakkaus on muuttunut hallitsemiseksi? En tajua. Mustasukkaisuus on ihan p:stä. Kai mä olen jotenkin kaheli itsekin, kun en osaa elää yksin ja pistää jätkää kuriin. Se on kato psykologisesti niin älykäs, että se osaa käsitellä ihmisiä. Noh, ainakin olen jotain oppinut tästä suhteesta...
mistä naruista vetää. sun pitäis olla vahvempi ja osata ennekoida vähän sen tulevia siirtoja....muista, että joskus hyökkäys on paras puolustus.
Hämmennä se mies seuraavalla kerralla. tee jotain, mitä se ei osais odottaa sun tekevän.
mistä narusta vetää. Se tietää pelot ja ruokkii niitä, että esim. pelottelee vihjailulla, että mä en selviä yksin tai että löydän jonkun nuoren miehen, joka on ihan pentu ja sitten saan tapella sen kanssa lopun elämäni. Mähän olen ennenkin selvinnyt yksin! Olen tehnyt tosi radikaaleja elämänmuutoksia ihan yksin, selvinnyt muutoista ym, ym... Nyt musta on tullut tämmönen lapanen. Miten helve**ssä pitää olla jostain äijästä riippuvainen?
Joo, yritän olla pikkusen ovelampi ja annan ymmärtää, että jään hänen kanssaan yhdessä asumaan, mutta sitten pidän koko ajan silmät ja korvat auki asunnoista. Tää vuokrasopimus on miehen tekemä ja jos mä suututan sen todella, niin se pistää mut kadulle kävelemään kassi kourassa. Mä tiedän, että se on todella nopea liikkeissään, kun hän suuttuu, joten ei kannata ärsyttää nukkuvaa karhua.
Toisaalta miestä ei saa muutenkaan suututtaa liikaa, varsinkaan mustasukkaisuuteen taipuvaista miestä. Se saattaa tehdä itselleen jotain. Mies on jotenkin vielä haavoittuvaisempi tunteiden suhteen, että se saattaa tehdä jotain ihan älytöntä, kun nainen jättää. Sen takia näiden asioiden kanssa ei saa leikkiä.
Kun mä tästä selviän hengissä, niin anna olla viimeinen kerta, kun samaan kuseen itseni ajautan.
estävät tekemästä muutoksia. Pelkään, että se tekee jotain älytöntä, jos jätän hänet ja toisaalta minua v****aa häviäminen. Olin ajatellut, että tästä suhteesta tulisi jotain. Luulin, että hän oli elämäni mies. Inhoan häviämistä.
Valmistele kaikessa hiljaisuudessa itsellesi toimiva backup plan.
Eli joku paikka minne mennä kun suhde loppuu ja äijä heittää pihalle -tai yrittää kiristää sillä sua taipumaan sen oikkuihin.
Sit kun se huomaa että sillä ei ole suhun enää sellaista valtaa kuin mitä se on luullut niin veikkaan että on kiltimpi. Siis jos haluaa olla sun kanssa.
Samaten jos itse haluat olla sen kanssa ja se näkee että olet senkin jälkeen kun se on tajunnut ettei sun ole "pakko", niin huomannee että suhde voisi pysyä kasassa ilman valtapelejäkin.
Kaikinpuolin sellainen pieni irtautuminen ja varautuminen pahimpaan on siis hyvä asia, loppui suhde tai ei. :)
jösses mikä paska se sun kundis! .
Auttakaa nyt joku tota daamia, ettei sen tarvi kärsiä ja antaa kaikkea hienoa itsestään turmiolle. Niin käy salakavalasti ja se voi olla sit taas jonkun tulevan? uuden miehen ongelma.
Sulle nyt huomiota, lovea ja lämmintä kainaloa heti nyt eikä huomenna! :)
Mä antaisin sitä pyyteettömästi jos olisin itse kokonainen ja kykeneväinen sellaiseen.
tuota juuri kaipaan...rakkautta, lämpöä ja huomiota. Olen itsekin niin tunneihminen, että antaisin kaikkeni siihen, kun olisi hyvä suhde ja rakastaisin täysillä, suunnittelisin tulevaisuutta ym., ym.. Ettei tarvitsisi koko ajan pelätä, että toinen tekee jotain ihan älytöntä.
Mun on nyt saatava itseni kondikseen. Ei tästä muuten tule mitään. Sitten se kämppä...ym..
Kiitos, kun tsemppasit!!!