Jos tavoitteena on saada paljon ääniä eduskuntavaaleissa, mikä on ehdokkaan tärkein ominaisuus?
Tärkein ominaisuus on kahden ominaisuuden yhdistelmä. Toinen niistä on "äänivetovoima" eli jokin sellainen ehdokkaassa oleva ominaisuus, joka saa ihmiset äänestämään häntä. Tämä ominaisuus voi olla julkisuus yhdistettynä kauneuteen, älykkyyteen, sankaruuteen tai johonkin muuhun ominaisuuteen, jota äänestäjät pitävät positiivisena. Äänivetovoima puolestaan ratkaisee sen, toteutuuko toinen eduskuntapaikkaan vaadittava ominaisuus eli pääseekö eduskuntaan haluava sellaisen puolueen ehdokkaaksi, jolla on puolueena äänivetovoimaa.
Tony Halme oli viime vaaleissa esimerkki ehdokkaasta, jolla oli paljon henkilökohtaista äänivetovoimaa. Hän pääsi ehdokkaaksi sellaisen puolueen listalta, jolla puolueena ei ollut kovin paljon vetovoimaa vaalipiirissään. Puolue siis hyötyi Halmeen ehdokkuudesta. Halme oli siinä mielessä ongelmallinen ehdokas, että hänen vetovoimastaan olisi ehkä kadonnut osa, jos hän olisi lähtenyt Kokoomuksen tai Keskustan ehdokkaaksi. Nämä puolueet eivät ehkä olisi edes halunneet Halmetta listalleen, koska Halmeen ehdokkuus olisi voinut karkottaa perinteisiä puolueen äänestäjiä. Kohuehdokkaiden ottaminen listalle on aina riskipeliä. He toisaalta tuovat puolueelle ääniä mutta myös vievät siltä ääniä.
http://www.stat.fi/til/evaa/2003//til/evaa/2003/evaa_2003_2004-05-31_tau_026.xls
Kun katsoo vuoden 2003 vaalituloksia ja ehdokkaiden saamia äänimääriä, voi helposti todeta, etteivät eduskuntaan päässeet ja eduskunnan ulkopuolelle jääneet eroa merkittävästi toisistaan. Eduskuntaan on valittu eri tavoilla julkisuuteen nousseita ehdokkaita, joiden poliittiset näkemykset ja kyvyt ovat varsin keveitä. Toisaalta eduskuntaan on valittu myös superkyvykkäitä ja superkoulutettuja ehdokkaita kuten vihreiden puheenjohtaja Tarja Gronberg. Mutta aivan samanlaisia ehdokkaita on jäänyt myös eduskuntaan valitsematta. Pudokkaiden joukossa on yhtä lailla erilaisia politiikan "helppoheikkejä" kuin professoritason laatuehdokkaita.
Oleellista on se, että eduskuntaan valitut eivät ole missään suhteessa sen parempia ihmisiä kuin eduskunnan ulkopuolelle jääneetkään. Aivan yhtä hyvä eduskunta olisi saatu kasaan, jos tarjolla olevista paristatuhannesta ehdokkaasta olisi valittu arvalla kaksisataa. Puoluepoliittisesti se tosin ei ehkä olisi vastannut kansalaisten puoluepoliittista kantaa.
Pienpuolueiden ehdokkaiden mahdollisuudet eduskuntapaikkaan ovat olemattomat. Pääasiallinen syy on se, että suurin osa äänestäjistä pitää edelleen 1960-luvun tapaan puoluetta tärkeämpänä asiana kuin ehdokasta. Niinpä äänestäjien näkökulmasta esimerkiksi pienpuolueen listalla oleva varatuomari Marja Kyyrö on epäuskottava huuhaaehdokas mutta ison puolueen listalla oleva radiojulkkis Pertti Salovaara on vakavasti otettava ehdokas.
Jos eduskuntaan halutaan kyvykästä väkeä, kannattaa tutkia ehdokkaiden ohjelmia ja jättää puolueen merkitys vähemmälle.
Tärkein ominaisuus on kahden ominaisuuden yhdistelmä. Toinen niistä on "äänivetovoima" eli jokin sellainen ehdokkaassa oleva ominaisuus, joka saa ihmiset äänestämään häntä. Tämä ominaisuus voi olla julkisuus yhdistettynä kauneuteen, älykkyyteen, sankaruuteen tai johonkin muuhun ominaisuuteen, jota äänestäjät pitävät positiivisena. Äänivetovoima puolestaan ratkaisee sen, toteutuuko toinen eduskuntapaikkaan vaadittava ominaisuus eli pääseekö eduskuntaan haluava sellaisen puolueen ehdokkaaksi, jolla on puolueena äänivetovoimaa.
Tony Halme oli viime vaaleissa esimerkki ehdokkaasta, jolla oli paljon henkilökohtaista äänivetovoimaa. Hän pääsi ehdokkaaksi sellaisen puolueen listalta, jolla puolueena ei ollut kovin paljon vetovoimaa vaalipiirissään. Puolue siis hyötyi Halmeen ehdokkuudesta. Halme oli siinä mielessä ongelmallinen ehdokas, että hänen vetovoimastaan olisi ehkä kadonnut osa, jos hän olisi lähtenyt Kokoomuksen tai Keskustan ehdokkaaksi. Nämä puolueet eivät ehkä olisi edes halunneet Halmetta listalleen, koska Halmeen ehdokkuus olisi voinut karkottaa perinteisiä puolueen äänestäjiä. Kohuehdokkaiden ottaminen listalle on aina riskipeliä. He toisaalta tuovat puolueelle ääniä mutta myös vievät siltä ääniä.
http://www.stat.fi/til/evaa/2003//til/evaa/2003/evaa_2003_2004-05-31_tau_026.xls
Kun katsoo vuoden 2003 vaalituloksia ja ehdokkaiden saamia äänimääriä, voi helposti todeta, etteivät eduskuntaan päässeet ja eduskunnan ulkopuolelle jääneet eroa merkittävästi toisistaan. Eduskuntaan on valittu eri tavoilla julkisuuteen nousseita ehdokkaita, joiden poliittiset näkemykset ja kyvyt ovat varsin keveitä. Toisaalta eduskuntaan on valittu myös superkyvykkäitä ja superkoulutettuja ehdokkaita kuten vihreiden puheenjohtaja Tarja Gronberg. Mutta aivan samanlaisia ehdokkaita on jäänyt myös eduskuntaan valitsematta. Pudokkaiden joukossa on yhtä lailla erilaisia politiikan "helppoheikkejä" kuin professoritason laatuehdokkaita.
Oleellista on se, että eduskuntaan valitut eivät ole missään suhteessa sen parempia ihmisiä kuin eduskunnan ulkopuolelle jääneetkään. Aivan yhtä hyvä eduskunta olisi saatu kasaan, jos tarjolla olevista paristatuhannesta ehdokkaasta olisi valittu arvalla kaksisataa. Puoluepoliittisesti se tosin ei ehkä olisi vastannut kansalaisten puoluepoliittista kantaa.
Pienpuolueiden ehdokkaiden mahdollisuudet eduskuntapaikkaan ovat olemattomat. Pääasiallinen syy on se, että suurin osa äänestäjistä pitää edelleen 1960-luvun tapaan puoluetta tärkeämpänä asiana kuin ehdokasta. Niinpä äänestäjien näkökulmasta esimerkiksi pienpuolueen listalla oleva varatuomari Marja Kyyrö on epäuskottava huuhaaehdokas mutta ison puolueen listalla oleva radiojulkkis Pertti Salovaara on vakavasti otettava ehdokas.
Jos eduskuntaan halutaan kyvykästä väkeä, kannattaa tutkia ehdokkaiden ohjelmia ja jättää puolueen merkitys vähemmälle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Antamani linkki ei toiminut.
http://www.stat.fi/til/evaa/2003/index.html
Tuossa on toimiva linkki sivulle, josta valitaan kohta "Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (valituksi tulleet merkitty *:llä) (Excel) (31.5.2004)"
Olen kyllä asiasta eri mieltä. Jos ihminen väittää, että "risuilla" ja tuulimyllyillä hoidetaan Suomen energia tarve, nyt ja tulevaisuudessa, niin se ei osoita kovin suurta matemaattista lahjakkuuttä. Päin vastoin. Suuria huijarin ja valehtelun taitoja. Sitä hänellä tuntuu olevan! Yksi inhottavimmista pyrkyreistä, mitä minä tiedän!
Jos Tarja Cronberg on oikeasti esittänyt, että risuilla ja tuulimyllyillä hoidetaan Suomen energiantarve, se ei ehkä osoita kovin suurta realismia eikä matemaattista lahjakkuutta. Cronbergin ei kuitenkaan enää tarvitse osoittaa näitä lahjojaan, koska hän on jo osoittanut lahjansa tekniikan ja taloustieteen väitöskirjoillaan. Kun tuollaiset paperit on "plakkarissa", voi esittää mitä haluaa.
Sitä paitsi epäilen vahvasti, että Kylmäsen Usko vetelee vähän mutkia suoriksi kertoessaan mitä Cronberg on esittänyt. Hän on voinut esittää, että puusta ja tuulesta on mahdollista saadan nykyistä enemmän energiaa Suomen energiantarpeen tyydyttämiseksi, mutta tuskin hän on sanonut, että niillä "hoidetaan" energian tarve.
Mitä tulee Cronbergin pyrkyryyteen, niin jääminen epävarman Pohjois-Karjalan ehdokkaaksi sen sijaan että hän olisi asettunut ehdolle esimerkiksi Helsinkiin, ei mielestäni osoita pyrkyryyttä vaan uskollisuutta asuinpaikalle ja äänestäjille.
Muutama vuosi sitten en ollut koskaan kuullutkaan henkilöstä nimeltä Tarja Cronberg. Kuuntelin tuolloin autoradiota ja kiinnitin huomioni siihen, että eräässä ohjelmassa haastateltu nainen kuulosti poikkeuksellisen älykkäältä ja järkevältä. Niinpä otin jo valmiiksi esille pahvimukin ja kynän (muuta paperia ei löytynyt) kirjoittaakseni haastateltavan nimen muistiin, jos se ohjelman lopussa sanottaisiin.
Minulla on vieläkin muki muistona. Sen kylkeen on kirjoitettu tärisevässä autossa epäselvällä käsialalla "Tarja Cronberg". Tuo on ainoa kerta kun olen vaivautunut kirjoittamaan muistiin jonkun radiossa haastateltavan henkilön nimen, joten haastattelu on selvästi tehnyt minuun vaikutuksen.
Hassua, että puolustelen tässä Cronbergia, vaikka minulla olisi henkilökohtainen syy esittää propagandaa aivan eri puolueen ehdokkaan puolesta. Mutta menköön nyt tämän kerran.
Kyllä joka puolueelle kelpaa kunhan vain saa ääniä mitä misseillä muuta on annettavaa kuin ääniä ? Kysyn vaan tai entinen dopingmies ja hemmohessi (rehellisin konstein juu) Isometsä.
On aika paksua tekstiä tuo teksti.
Salovaaralla annettavaa ? Mitähän se mahtaisi olla ?
Esimerkkinä vaikka vaalikone joka oli sitä mieltä että yksi kokoomuslainen ehdokas oli toiseksi lähinnä minun vastauksiani. Ykkösehdokas osui lähelle. Mutta kun katsoi kokonaisuutena mikä puolue oli vähiten lähinnä kantojani, ilmeni, että se oli Kokoomus. Puolueilla on myös ryhmäkuri, jossa tuo yksinäinen vastarannankiiski pistettäisiin ruotuun.
Mielikuvilla tosiaan pelataan, todella törkeästi. Kun eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei päästetä telkkariin väittelemään hallituspuolueiden kanssa eikä muutenkaan kuin kerran pari, ei todellakaan voi olla mitään mielikuvaa näistä uusista puolueista. Syrjintää käytetään eduskuntapuolueiden hyväksi. Tiedonpimittäminen on ollut varsin tehokasta, mutta julkisen laitoksen, kuten YLEn tehtävä on - tai ainakin p i tä i s i olla tiedonvälittäminen. Siinä se on epäonnistunut niin täydellisesti, että se ei voi olla muuta kuin tarkoituksellista ja tahallista toimintaa. Tätä maata on vaikea pitää enää demokraattisena tasavaltana. YLEn sensuurijohtajien tulisi jättää eroanomuksensa heti!
Tivolin pyörittämistä koko eduskunnan olemassa olo, paljon luvataan ja sitten ollaan, kuin kusisukassa, kun tullaan valituksi, väitetään naama autuaana, että en määä näin sanonut. Mutta onhanse hyvä, että toisilla on suojatyö paikka, loput saa tulla toimeen miten parhaiten osaavat. Ääneni menee