Sain käsiini pari Helsinginsnomaa vuodelta -49 ja -50.
Lehdissä oli todella monta ilmoitusta, jossa haluttiin lahjoittaa LAPSIA. Niissä luki näin;
annetaan hyvään kotiin terve ja kiltti poika lapsi ikä... terveistä vanhemmista. niminerkki se ja se
löytyisikö hyväsydämistä ihmistä joka ottaisi kiireellisesti vastasyntyneen tyttölapsen omakseen... nimimerkki se ja se
syyskuussa syntyvä vauva annetaan hyvään kotiin olosuhteiden pakosta... nimimerkki 19
annetaan omaksi tai kasvatiksi kiireellisesti kaksiviikkoa vanha terve pokavauva...
nimimerkki, babyvaatteita annetaan mukaan.
Jopa erästä viisi vuotiasta orpo poikaa tarjottiin maataloihin tulevaksi rengiksi.
Ja samoissa ilmoituksissa luki vieressä; annetaan kissanpoikia ilmaiseksi.
Arvatkaa olenko järkyttynyt. Itse olen syntynyt -56 ja ajattelen että herra jumala, minäkin olisin voinut päätyä tuollaiseen lehti ilmoitukseen. Ja siis kaksi lehteä luin ja ilmoituksia oli yhteensä noin kymmenen. Kuinkahan suuret määrät lapsia lähetettiinkin mieron tielle. Kyllä meni pari yötä valvoessa, niin järkyttynyt olen. Tuollaista en ollut tiennyt tapahtuneen Suomen lähihistoriassa. Ja tämä kirjoitus ei siis ole provo.
Lehdissä oli todella monta ilmoitusta, jossa haluttiin lahjoittaa LAPSIA. Niissä luki näin;
annetaan hyvään kotiin terve ja kiltti poika lapsi ikä... terveistä vanhemmista. niminerkki se ja se
löytyisikö hyväsydämistä ihmistä joka ottaisi kiireellisesti vastasyntyneen tyttölapsen omakseen... nimimerkki se ja se
syyskuussa syntyvä vauva annetaan hyvään kotiin olosuhteiden pakosta... nimimerkki 19
annetaan omaksi tai kasvatiksi kiireellisesti kaksiviikkoa vanha terve pokavauva...
nimimerkki, babyvaatteita annetaan mukaan.
Jopa erästä viisi vuotiasta orpo poikaa tarjottiin maataloihin tulevaksi rengiksi.
Ja samoissa ilmoituksissa luki vieressä; annetaan kissanpoikia ilmaiseksi.
Arvatkaa olenko järkyttynyt. Itse olen syntynyt -56 ja ajattelen että herra jumala, minäkin olisin voinut päätyä tuollaiseen lehti ilmoitukseen. Ja siis kaksi lehteä luin ja ilmoituksia oli yhteensä noin kymmenen. Kuinkahan suuret määrät lapsia lähetettiinkin mieron tielle. Kyllä meni pari yötä valvoessa, niin järkyttynyt olen. Tuollaista en ollut tiennyt tapahtuneen Suomen lähihistoriassa. Ja tämä kirjoitus ei siis ole provo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muistan, että lueskelin niitä itsekin.
Vauvat annettiin pois "suoraan laitokselta". Lasten turvaa ei ollut. Asiaan alettiin kyllä pian puuttua ja ko. ilmoitukset kiellettiin. Mitä siitä sitten hyödyttiin, en tiedä, sillä kodittomia ja isättömiä lapsia oli paljon edelleen.
Sodan jälkeisissä epävarmoissa oloissa kävi monelle tytölle "huonosti". Ja se oli kurja paikka todellakin sitten asunnottomalle ja työttömälle nuorelle naiselle, joka oli joutunut pulaan.
Kun itse olin laitoksella 50-luvun lopulla, oli siellä yksi nuori nainen, joka oli ollut siinä uskossa, että voisi jättää vauvansa sinne.
Hän oli ihan hädissään, kun kävi ilmi, ettei se niin vain käynyt.
Hänellä ei ollut paikka minne mennä lapsen kanssa.
En tiedä, miten kävi.
Kyllä maailma on mennyt eteenpäin 50 vuodessa. Koko elämänmeno on muuttunut, ja sitä taustaa vasten pitäisi ymmärtää, miksi monilla isoäidin ikäisillä on niin erilaiset asenteet kuin turvallisissa ympyröissä eläneellä tämän päivän nuorella.
Kurjimmassakin tilanteessa tämän päivän ihmiset voivat hakea apua ja saada sitä.
Noina aikoina epätoivottu lapsi oli "synnin hedelmä"!
Minä synnytin Oulussa vuonna 1979. Viereisessä petissä oli ravintolan tarjoilija jolta oli lapsivedet mennyt. Tämä nainen kiroili ja sanoi, että hänen piti mennä ensiviikolla Tanskaan synnyttämään lapsensa, mutta harmi kun kävi näin. Eikä hän tiedä mitä hän sen lapsen kanssa nyt tekee,itse ei pysty hoitamaan kun on kolmivuorotyö. Äidilleen oli antanut jo yhden lapsen, ja sanoi ettei se mamma suostu ottamaan toista.
Ja olin järkyttynyt, mutta niin vain silloin luin lehdistä, ne olivat pullollaan ilmoituksia; halutaan adoptoda vastasyntynyt Tanskaan. Tullaan hakemaan tai maksetaam matkat ja oleskelu, jos haluaa synnyttää Tanskassa. Käsittääksni Ruotsiin ja Norjaan meni myös suuret määrät vauvoja vielä tuona vuonna. Taisi tulla joku lakimuutos vuonna 1980.
Niinpä, ei ole ihme että nykyajan isoäidit ovat huolissaan ja haluavat auttaa, kun nykyisinkin tehdään hirvittävät määrät huostaanottoja.
tanskaan synnyttämään, oli ns hyvästä perheestä ja mielestään liian nuori. tuli ilman lasta kotiin ja jatkoi kouluaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
mahtaa joskus mietityttää että jossain tanskassa on
oma lapsi ...
tapahtui n v 1965
isovanhemmat ovat huolissaa lapsenlapsista, ja tänne erehtyy kirjoittamaan hyvässä uskossa, alkaa tulla syytöksiä niskaan, kuinka olemme muka kyttääviä,emme osaa laskealapsistamme irti yms. Se satuttaa..ja kuinka olemme vaan huolissamme.
Ei se tuolloin ollut kovinkaan harvinaista. Tiedän yhden joka sai viettää onnellisen lapsuuden pikkukaupungissa vanhan uskovapariskunnan kasvattina. Rakasti niin kasvattivanhempiaan että vasta heidän kuoltuaan etsi omat biologiset vanhempansa. Kasvattivanhemmat eivät estelleet, mutta sanoivat suoraan että pelkäävät menettävänsä tytön. Tytön äiti oli lapsen syntymän aikoihin ollut teinityttö ja isä oli toisen naisen kanssa naimisissa oleva vanhempi mies.
Oli toisellakin tietämistäni tapauksista onnellinen lapsuus, vaikkakin häntä ei oma äiti pystynyt myöskään elättämään vaan isoisänsä otti pojan elätiksi. Pojan oma äiti oli pikkaisen kevytkenkäinen ja lapsi oli saanut alkunsa ulkomaalaisen merimiehen kanssa vietetystä illasta. Yksinäisen naisen oli todella vaikeaa kasvattaa lasta tuohon aikaan.
Eikä ollut ehkäisyvälineitä vaikka irrallisia suhteita harrastettiin tuohonkin aikaan.
MLL ja KLA ilmoittelivat lehdissä. Ei ollut pula-aikana adoptiolapsista samanlaista kysyntää kuin nykyään.
Ennen ihmiset saivat hoitaa itse adoptioita, mutta jossain vaiheessa homma siirrettiin viranomaisille.
Ennen vapaata aborttia ei-toivottuja lapsia kantavien päätös oli joko adoptio tai raskauden keskeyttäminen laittomien sikiönlähdettäjien käsissä. Siinä pääsi helposti hengestään sikiön lisäksi myös äiti. Tältä kantilta katsottuna en kauhistele lehti-ilmoittelua. Ja olihan sekin edistystä verrattuna vanhempaan käytäntöön, jossa lapset jätettiin vaivaishoidon harteille.
Ei titenkään tuollainen ole sinun mielestäsi järkyttävää, sinähän olet empatiakyvytön. Tuon olen huomannut jo, ja sulle kertonutkin, aikaisemminkin. Todistat empatiakyvyyttömyyttäsi koko ajan.
Empatiakyvyttömyyttä on tiedostaa faktat ja tulkita aihetta sen alkuperäisestä kontekstista?
Kerrohan sitten empaattisena ihmisenä, miten itse olisit toiminut? Ja valista samalla, miten entisaikojen "julkinen" adoptio eroaa nykyisestä, viranomaisten hoitamasta adoptiosta?
Samasta asiastahan periaatteessa molemmissa on kysymys.
Valitan, en voi keskustella kanssasi, kun sinua ei ole. Sinä haet vain heijastusta. Minun kauttani et pysty heijastelemaan.
ovat tänä päivänä nimeltään huostaanotto.