tarinaa viikosta , päivästä toiseen.
Oon raitis, oon raitis. Mulle se ku on ittestään selvyys, kun tien päällä menen.
Se on sellaista tämä rekkakuskin elämä, varsinkin pitkillä linjoilla, ettei vakisuhteet oikeen pysy kasassa. Eikös perusasiat ole samat kaikille: lämpö, vesi, ruoka, rakkaus, mielekästä tekemistä, uni?
Ja eiks kukaan muu todellakaan koe ikinä pientä epäilystä siitä, tarvitseeko todella etelänlomaa, palkankorotusta, illallista hienossa ravintolassa?
Ei tullu tästä palstasta hyviä "viiliksiä" ainakaan mulle, kun on niin sisäänlämpiävää sakkia. Ihmeellistä.
Oon raitis, oon raitis. Mulle se ku on ittestään selvyys, kun tien päällä menen.
Se on sellaista tämä rekkakuskin elämä, varsinkin pitkillä linjoilla, ettei vakisuhteet oikeen pysy kasassa. Eikös perusasiat ole samat kaikille: lämpö, vesi, ruoka, rakkaus, mielekästä tekemistä, uni?
Ja eiks kukaan muu todellakaan koe ikinä pientä epäilystä siitä, tarvitseeko todella etelänlomaa, palkankorotusta, illallista hienossa ravintolassa?
Ei tullu tästä palstasta hyviä "viiliksiä" ainakaan mulle, kun on niin sisäänlämpiävää sakkia. Ihmeellistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
KallekustaaKorkki muniansa sorkki, munat oli rikki KalleKustaa itki? Joo selvinpäin ollaan, ei siinä mitään, hyvältä tuntuu raittius! On mukavaa käydä tällä sivulla. Ei minua häiritse toisten ihmisten ilmoittelu (iloittelu) että on raittiina, onhan se kuin mantra, muta väliäkö sillä, Olen joka ainoan ihmisen puolesta onnellinen joka on pystynyt halunnut jättää jos on ongelmia vanhan elämänsä taakseen ja käyskennellä uutta elä'mää etiäpäin!
Kaikki on kiinni siitä, kuinka voimakkaaksi aivorakenteisiin pysyvästi jäävä alkoholiriippuvuus on kehittynyt.
Itse ammoin palstalle tultuani ihmettelin aivan samaa asiaa, ja välillä koin jonkinlaista iljetystä, että mitä tämä päivittäinen loitsuaminen oikein on? Voiko todella ihminen olla niin heikoilla joka ikinen päivä? Voi.
Viinahistoriastani vain sen verran, että vuosikymmenien aikana juomista, ei lipittämistä, ja pahimpina viime vuosina kuukausien putkia aamusta iltaan, eikä mitään kaljanlitkuja.
Silti en ole päivittäin liipasimella juomaan, enkä tarvitse mitään valoja edes itselleni, vaan nykyään olen kuukausia ruodussa taas seuraavaan ottikertaan, joka jää yhteen iltaan.
Poikkeuksiakin on käynyt, eli ryyppy hirttänyt, myönnetään, ja silloin olen niitä loitsuja saanut lukea itselleni viikkojakin putken jälkeen.
Arvelen, että pelissä ovat vahvasti mukana myös yksilölliset ominaisuudet, ja perimärasite, joka minulta puuttuu sukulaiset tuntien.
En ihmettele tipattomiakaan, kun tiedän omista viikkojen kärvistelyistä, ja omia juoppotuttuja seurattuani, että joillain riippuvuus voi olla niin vahva, että raitis elämä toimii päivä kerrallaan-periaatteella.
Milloin juot ja mitkä fiilikset seuraavana päivänä, mikäli juominen ei jatku?
Raittiita päiviä, viikkoja, kuukausia en laske, enkä sen tarkemmin päätä seuraavaa känniä. Jonkinlainen hahmotelma on nupissa, että jossain Vapun tai Helluntain tietämissä.
Mitkä on fiilikset seuraavana päivänä? Ihan perisuomalainen kankkunenhan se on. Kynnyskysymys meikäläisellä on vain ja ainoastaan se, että kun kännin jälkeisenä aamuna pidän itseni irti korjaussarjoista, niin jo iltapäivällä olen ihmisenoloinen. Jos otan korjausta aamusta - peli on menetetty. Siinä on minun pelisäännöt.
Hammasta en pure enää missään asiassa tässä elämässä, sen verran tiukka tyyppi olen aikoinaan ollut.
Se rento ote...Väkipakolla ei saavuteta mitään pysyvää, oli se pakko sisäinen tai ulkoinen.
Ja tämä on lainaus AA:sta, vaikka en ole tahon kanssa ollut missään tekemisissä:
"Itseään ei pidä ottaa kovin vakavasti."