Erota ei saisi, mutta joskus elämässä ei ole vaihtoehtoja. Uutta ihmissuhdetta ei saisi etsiä, mutta kohdalle osui ihminen joka on oikeanlainen ja halu jakaa loppuelämänsä tämän kanssa on puhdas ja aito.
Kuinka tämän synnintunnon kanssa jaksaa elää? Mitä väärää on siinä että kaksi "vapaata" ihmistä rakastuu?
Omalla kohdallani en koskaan saanut osakseni "aitoa" rakkautta ja välittämistä. Ensimmäinen liittoni alkoi "järkisyistä" ja päättyi omaan mahdottomuuteensa. (Toisen osapuolen alkoholismiin, joka syöksi omani ja lasteni elämän niin synkkiin vesiin, ettei liittoa ollut mahdollista jatkaa.)
Olenko elämäni vuoksi joutuva kadotukseen jos valitsen rakkauden, yksinäisyyden sijaan?
Kuinka tämän synnintunnon kanssa jaksaa elää? Mitä väärää on siinä että kaksi "vapaata" ihmistä rakastuu?
Omalla kohdallani en koskaan saanut osakseni "aitoa" rakkautta ja välittämistä. Ensimmäinen liittoni alkoi "järkisyistä" ja päättyi omaan mahdottomuuteensa. (Toisen osapuolen alkoholismiin, joka syöksi omani ja lasteni elämän niin synkkiin vesiin, ettei liittoa ollut mahdollista jatkaa.)
Olenko elämäni vuoksi joutuva kadotukseen jos valitsen rakkauden, yksinäisyyden sijaan?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kuinka teidän suhde on nyt kun luin "vapaa" ihminen Jos olet vapaa , voit vapaasti avioitua uudelleen muuten se on hankalaa .
Jumala tarkoitti avioliiton elinikäiseksi liitoksi.
Joillakin kuitenkin jo seurustelu päättyy onnellisesti - eroon.
Kyllä tämä ihmiselämä on niin lyhyt, että kannattaa vaan kärsiä ja unohtaa ne muut ihanat suhteet. Niin minäkin tein ja hyvin olen jaksellut.
Minkä ihmeen vuoksi ei voisi mennä uudestaan naimisiin ja elää onnellisena yhdessä? Meneehän hyvänen aika puolisonsa menettäneetkin uudelleen naimisiin ja vieläpä yllättävän nopeasti. Kyllä minä ainakin eronneena aion uudelleen naimisiin mennä jos joskus sellainen sopiva ihminen kohdalle tulee (ja se on sellainen asia jota pyydän Taivaan Isältä joka ikinen päivä). Ei ihmistä ole luotu yksin olemaan. Onnea ja siunausta sinulle!
elämäsi vuoksi. Vaan jos joudut niin epäuskon vuoksi. Tunnen ns. meikäläisiä uusiopariskuntia ja useimmat voivat hyvin ja uskovat. Tiedän, että monenlaista kipua, arvostelua ja hyljeksintää ovat joutuneet kokemaan, mutta heillä ja kaikilla muilla, jotka elämän tiellä ovat jossain asiassa epäonnistuneet, on oltava mahdollisuus uuteen alkuun, kun siihen annetaan mahdollisuus. Ole turvallisella mielellä. Jumala on kanssasi.
Avioliitto on liitto. Se tarkoittaa sitä, että siinä on tietyt säännöt (esim. uskollisuus, kunnioitus). Kummamkin osapuolen tulee noudattaa näitä Jumalan antamia sääntöjä. Katsoisin avioliiton olevan ohi siinä vaiheessa, kun toinen elää sellaisessa synnissä, mistä ei halua päästä eroon ja ajattelee muita asioita ennen kumppaniaan. Tällaisia tilanteita voi olla puolison alkoholismi, väkivalta, henkinen tai fyysinen hyväksikäyttö ja pettäminen. Tuo avioliiton rikkoja on rikkonut jo liiton ennen kuin toinen osapuoli edes ajattelee eroa tai tietää puolisonsa puuhista mitään. Liitto on niin kauan voimassa, kun kumpikin osapuoli sitoutuu siihen.
Jos sinulla ei ole syytä erota, älä tee sitä. Jos toinen on kuitenkin toiminnallaan (tässä tapauksessa alkoholismi) sinetöinyt liiton tuhon. En käsitä, että joku vielä tuollaisen kärsimyksen jälkeen alkaa sanomaan ettei saisi erota, jos liitto on maanpäällinen helvetti.
Toivon sinulle rinnalle ihmistä, jonka kanssa jatkaa elämää eteenpäin :)! Yksin ei ole hyvä olla ja vain harva ihminen on siunattu naimattomuuden lahjalla....
Rakkaus ei ole leikkiä tai kaunis satu.
En tiedä moniakaan ihmisiä jotka ovat parisuhteessa onnellisia.Ehkä hetkittäin ,mutta siinä se.
Raamatullisesti taas asiasta puhutaan siten, että jos et voi olla yksin, niin mene naimisiin, sillä se on parempi kuin huoruus.
Älkää luulko että avioliitto on helppoa tai ihanaa.
Se on vaikeaa, sillä sielunvihollinen kiusaa jatkuvasti.Jos on muilla vaikeaa, mutta varmasti myös avioliittolaisilla.
Joskus valomme hiipuu, sammuu, mutta toinen ihminen sytyttää siihen uuden liekin. Me kaikkiolemme velkaa suuren kiitoksen niille, jotka ovat sytyttäneet valomme uudelleen.
Varmasti avioliitto meneekin huonosti, ellei sitä
"huolleta". Esimerkiksi auto rikkoutuu nopeasti, ellei sitä huolleta lainkaan. Avioliittoleirit ja -lennot ovat sitä varten, että niissä opitaan avioliiton onnistumisen kannalta tärkeitä asioita. Avioliittojen kokonaismäärään nähden varsin harvoja aviopareja edes kiinnostaa hyvä avioliitto, sellainen jossa kumpikin osapuoli ovat onnellisia. Eikä se paljon auta jos toista kiinnostaisi, mutta toinen ei huoli apua.
Ehkä toinen onkin varsin tyytyväinen, kun saa elää avioliitossa huolettomana, lapsen lailla kuin "elopellossa", toisen kantaessa vastuun kaikesta? Miksi häntä kiinnostaisi vastuun ottaminen ja sen jakaminen yhteisvastuuksi?
Ei todellakaan. Hän ajattelee, "näin on hyvä, en muuta kaipaakaan".
Nyt on kuitenkin niin, että vastuu on myös sen, joka suostuu ottamaan (lähes) kaiken vastuun ja näin omilla valinnoillaan suostuu suojelemaan vastuunpakoilijan välinpitämättömyyttä.
Puhumattakaan siitä, jos joku suostuu vähäisessäkään määrin esimerkiksi itseensä kohdistuvaan väkivaltaan, hän tekee silloin syntiä itseään ja Jumalaa vastaan, joka on hänet luonut rakkaaksi lapsekseen. Heti jos kerrankin joutuu kokemaan väkivaltaa, asia on tuotava julki ja väkivallan tekijä hoitoon. Ellei hän suostu, niin sitten avioero, koska ihminen (väkivallantekijä) on erottanut synnillään sen, jonka Jumala yhdisti.
Monet, sen sijaan että asiallisesti eroaisivat, he ryhtyvät ruikuttamaan toisen pahuutta ja kurjaa avioliittoaan. Sen lisäksi vielä julmaa Jumalaa, joka ei muka hyväksy avioeroa.
Jumala ei sen sijaan hyväksy aviopuolisoiden erottamista, jotka hän yhdisti, siksi aviopuolisoiden tehtävä on hoitaa hyvin liittoaan, kunnioittaa ja palvella rakkaudella toinen toisiaan. Sen takaamiseksi jokainen aviopari tarvitsee koulutusta avioliitossa elämiseen, ja vertaistukea muilta aviopareilta.
Virallinen ero on vain sen vahvistamista joka on tapahtunut kenties useita vuosikymmeniä sitten.
Syntiä on siis se, että puolisot eivät rakasta kaikesta sydämestään toinen toisiaan.
Ajat sitten päättyneessä avioliitossa eläminen väkisin, on silloin enää turhaa ja tulee vain lisää syntiä, rojut on jo housuissa.
(Synnistä ei tehdä parannusta, liitto on oikeasti jo päättynyt, ja pari elää väkisin ainoastaan synnissä, siis välinpitämättömyydessä ja keskinäisessä vihassa).
mutta, avioliitossakin voi ihminen haavoittua tosi vakavasti. Niin henkisesti kuin ruumiillisestikin.Silloin ei kykene enää likkumaan, jää vain odottamaan mitä tuleman pitää. Aivan kuten vakavasti haavoittuneet sotatantereella, ei he omin voimin sieltä selviä hoidettavaksi. Jos siinä kaverit vain kulkee ohi ja jakelee neuvojaan, mitä pitäis tehdä, ei se sitä kuolemankielissä olevaa paljoa auta. Aivan samallatavalla kuten Jerikontien kulkijakin, siinä se makasi henkitoreissaan. Siinä meni monenlaista kaduntallaajaa ohi. Joku ehkä siinä viisaana käski nousemaan omin avui. Mutta mitä tekikään Todellinen Lähimmäinen, nosti ylös ja vei hoidettavaksi.
Kyllä tässä on sinullekin esimerkki, jos sinulla on ystäväpiirissäsi tälläisiä vakavasti elämän sotatantereella haavoittuneita. Vai haluatko sinäkin vain kulkea ohi kuten pappi ja leviitta. Pilkkaat vielä. Tänä päivänä tälläisellä voimattomalla ihmisrauniolla ei juuri ystäviä ole, ei lähimmäisiä. On niin helppo olla onnistuneiden ihmisten lähimmäinen ja vertailla onnistumisia. On niin helppoa ajatella ja puhuakkin, että eipäs kuulu mulle.
Sanon vielä kerran, että näin ei tehnyt Jeesus Kristus. Ja näin ei tee hänen opetuslapsensa.
Väittäisin, kun Jeesus on saanut olla mukana häissä ja myötä elää avioliitossa ei mitään "avioliitto leirejä" tulla tarvitsemaan jossa puoliheränneet yrittävät paikata kristillista avioliittoa lihallisilla opeillaan ja tämän maailmankostimestarin keinoilla.
Tuolla asenteella. Pelottaa ajatella kuinka 'onnellinen' on puolisosi.
puoliheränneitä paljonkin?
Ovatko kaarneenpojat niitä?
Mitä puoliherännyt tarkoittaa?
Olis tärkeä erottaa, ketkä ovat puoliheränneitä. Tähän mennessä on opetettu, että jos muut kristityt alkavat näyttämään viallisilta, niin omaan uskoon on tullut vika. Onko tämä puoliherännäisyys sitten eri juttu, joka pitäs huomata?
Asia on juuri näin kuin sanot. Mutta kaikki ei kuitenkaan onnistu aina. Katsos kun saatana käy umpäriinsä kuin kiljuva jalopeura etsien nielaistavaa.
Avioliitto on oikein mieluisa repimätanner perkeleelle, koska se on itsensä Jumalan asettama ja säätämä.Se kun haluaa kaiken Jumalan järjestyksen.
Jumala kun loi ihmisen, hyvänhän Hän siitä teki, kaikintavoin. Joku sen viotti. Ihmisiä on , niin henkisesti kuin fyysisesti vammautuneita. Kun ei pysty kävelemään trvitaan kyynärsauvoja tai pyörätuolia. Tarvitaan hyös lääkäreitä ja terapeytteja. Kuitenkin tälläinenkin ihminen on Jumalasuhteessa ja rakastaa Häntä.
Samoin tarvitaan terapeutteja silloin kn avioliitto on ajautunut karille, ja niin voi tapahtua monin eri tavoin. Vaikka alussa olisi kuinka ollut vakaa tarkoitus. Oli solmittu siitto rukouksella ja uskolla siihen.
Ei kannata ruveta pilkkaamaan, se voi joskus sattua omaan nilkkaan. Niin on myöskin monelle käynyt. Varmasti ihan Jumalankin sallimuksesta.
Kaltaisiasi on paljon. Kyllä niitä konsteja löytyy joiden varjolla estyy avioliiton oikea hoitaminen. Edellisestä viestistäni jäi mainitsematta, että nimenomaan Jumalan sanalla ja hänen neuvoillaan hedelmällistä avioliittotyötä tehdään.
Mutta niinhän sitä makaa kun petaakin, eli anna palaa.
Älä kuitenkaan pyri estämään niitä jotka ovat avun löytäneet, ja siitä toisillekin kertovat omien hyvien kokemuksiensa perusteella.
-Raamatullisesti taas asiasta puhutaan siten, että jos et voi olla yksin, niin mene naimisiin, sillä se on parempi kuin huoruus.-
Eikös sitä kunnon lestaado voi elää selibaatissakin?
" jos et voi olla yksin"
Siinä se.
asioita varmasti.
Ihminen tarvitsee apua silloin kun ei ymmärrä että Jumala siunaa liiton.Ihminen itse sen sitten rikkoo kun ei hyväksy Jumalaa sinne.
Avioliitto on rakkausliitto. Jos se on muuta, niin mitä se silloin on?
Silloin on ehkä juuri aika tutustua mainitsemiisi apuihin.Uskon, että Jumala on antanut seuraamme myös ihmisiä joilla on taito auttaa toisia tällaisissakin ahdingoissa.
Lähtökohtaisesti uskon kuitenkin niin, että automaationa uskovainen ihminen ei tarvitse apua.Ainoastaan ongelmien koittaessa tai asioiden ahdistaessa.
Minäpä ajattelen niin kuin Jeesus opetti:Miehet rakastakaat vaimojanne niin kuin Kristuskin on seurakuntaa rakastanut................
Jos kristitty alkaa pitäämään epäuskoisia kristittyinä niin silloin on todellakin tullut SUURI vika
"Ihminen tarvitsee apua silloin kun ei ymmärrä että Jumala siunaa liiton.Ihminen itse sen sitten rikkoo kun ei hyväksy Jumalaa sinne."
Näinhän se on että Jumala siunaa liiton. Mutta entä sitten kun on eronnut ja menee uudelleen naimisiin niin kieltäytyykö Jumala silloin siunaamasta liittoa? Vai onko Taivaallinen Isämme armelias ja rakastava ja siunaa myös tämän uuden liiton?
Useinhan avioeron hakija ajatellaan liiton rikkojaksi, varsinkin jos kulissit on ulospäin kunnossa. Mutta, kuten tässäkin ketjussa on hyvin kirjoitettu, on todellinen ero voinut tapahtua vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Sen yhden kaavakkeen täyttäminen ei liene tässä asiassa se suurin synti?
Avioliitto on minunkin mielestä vain ja ainoastaan rakkausliitto. Olen kyllä kuullut ihmisistä joille naimisiin menon "kriteeriksi" riittä se että tuleva puoliso on samasta uskon haarasta. Onko silloin kyse rakkaudesta?
Mutta vaikka menisikin naimisiin silkasta rakkaudesta niin joskus voi käydä niinkin että rakkaus loppuu. Tai kuten valitettavan monelle on käynyt niin tuo mitä on luullut rakkaudeksi muuttuukin yhdeksi suureksi kärsimykseksi. Ehkä henkiseksi, ehkä fyysiseksi. Silloin on vaan itse valittava miten pitkään tuota kärsimystä kestää. Jotkut kestää pidemmän, jotkut lyhemmän aikaa.
Erilaisiahan me ihmiset ollaan.
Miksi ylipäätään eron sattuessa monelle (usein vieläpä ihan ulkopuoliselle) ihmiselle on niin kovin tärkeää löytää syy ja ennenkaikkea syyllinen tapahtuneeseen? Pitääkö ehkä jotenkin tietää että kumpaan osapuoleen suhtautua laupeudella ja kumpaan taas paheksunnalla?
Tällaiseen ei ainakaan Jeesus meitä opettanut.
Aloittajalle: Usko rohkeasti, Jeesus on syntimme sovittanut. Ja rakastu rohkeasti jos rakkaus kohdalle osuu. Kyllä Jumala siunaa myös sen mahdollisen uuden avioliiton!
Joka jumalattoman sanoo vanhurskaaksi, se on Herralle kauhistus. Tämä on suora lainaus Raamatusta.
Ehkä se ohje koskee myös eroon joutunutta ,että parempi mennä naimisiin jos ei yksin voi elää, ettei tekisi huorin.
En kuitenkaan kävele Jumalan ilmoituksen päälle koskaan.
Kyllä noita lukiessani mietin tuota alkuperäistä kirjoitusta kaikenaikaa.
Siihen ei ole myöntävää vastausta, koska Raamattu puhuu toista.
Tämämpä takia elämä ei olekaan " leikkiä vaan" koska asioilla on seuraamuksensa.
Kuitenkin Jeesuksen luonamme käynti oli viesti Jumalalta , että katuvalle annetaan ( synnit anteeksi).
Minä itse keskustelisin saarnaajien kanssa tällaisista asioista ja ehkä usemammankin siksi, että pystyisin muodostamaan oman käsitykseni.
Kukaanhan ei vastaa minun synneistäni muuta kuin minä.Siksi kaikki ihmisten puheet pitää ottaa varauksella, sillä niistä ei löydy viimeisenä päivänä vastuunkantajiksi kuitenkaan.
Kai nämä asiat ovat myös yksilöllisiä sydämen asioita ,sillä omatunto kolkuttelee siellä, jos väärin tekee.
Kannattaisi lukea Raamattua.
Minun mielestäni se on syntiä, kun keksii kaikenlaista itse ja väittää keksintönsä olevan suoraa lainaiusta Raamatusta. Vanhurskaaksi ei voi ketään sanoa, eikä vanhurskaudettomaksikaan, koska vain Jumala voi ihmisen vanhurskauttaa, taikka kadotukseen tuomita.
Luuk. 16:15 Ja hän sanoi heille:
"Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne;
- sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan ...
- uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, ...
*) sille luetaan hänen ...
*uskonsa*
vanhurskaudeksi;
Room. 4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle ...
*Jumala lukee*
*) vanhurskauden ilman tekoja:
Room. 4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Room. 4:8 Autuas se mies, ...
*jolle Herra*
*) ei lue syntiä!"
Jumalalle kelpaa vain Kristuksen uhri.
Kristuksen voi voittaa omakseen ainoastaan USKOLLA, ei lainkaan omilla töillä. Siitä huolimatta moni yrittää vanhurskautua omilla teoillaan, ja näkee sen vuoksi paljon vaivaa.
Niinkö o tapatunu ?
Millä lailla sitten? Onko joku kristitty aterioinu jonku syntise kanssa ?
Vai muute vua pitäny seuroo ?
Jeesustakin moitittiin, että hän syntisiä ottaa vastaan ja syö heidän kanssaan.
Muuten: Ei meidän tule pitää niin suurta lukua muunlaisista uskovista.
Jumalan valtakunta on hengellinen. Iloitkaamme siitä, että itse saamme olla sen jäseniä. Ei meidän tarvitsekaan tietää, ketä kaikkia muita Jumala on valtakuntaansa johdattanut. Kaikki epäuskoistenkin pienet lapsethan kuuluvat siihen.
Samoin muidenkin ryhmien lapsenmieliset.
Pyrkikäämme siihen, että itse saattaisimme olla lasten kaltaisia. Lisäksi voimme iloita niistä uskon ystävistä, joita meillä on.
Ei meillä ole syytä mennä tuomitsemaan ketään muuhun joukoon kuuluvaa, Jeesukseen uskovaa. Mutta ei ole syytä mennä ketään kiittelemäänkään.
Kuitenkin jo ennen vanhaan saarnaajat sanoivat, että meidän tulee kritisoida kirkkoa siinä, missä se hyväksyy syntiä, mutta pitää myös antaa tunnustusta siinä, missä he noudattavat Jumalan Sanaa.
Jumalan Pyhän Hengen työ on laajempaa, kuin pelkästään se, jota tapahtuu esikoisten keskuudessa.
Meidän tulee ottaa lakki pois ja kiittää siitä kaikesta, minkä Jumala vaikuttaa myös ulkopuolella.
ovat "kepulikontit". Ne ovat tehokkaampia !
Henkien erottamisen lahja
Hyvin kirjoitit! Kyllä pitää kiittä kaarneenpoikia oikein kädestä... sillä juuri heidän eriseuraisuutensa vuoksi valitutkin tulevat koitelluksi ja siitä me tiedämme että el on elävä seurakunta
kristittyinä, enkä tunne yhtään kaarneenpoikaa.
Silti minua ihmetyttää, mikä kumma niissä oikein on, kun niitä vihataan.
Onkohan avioliittotyöllä joku yhtymäkohta heidän ryhmänsä kanssa.
Alkaa jo kiinnostaa, keitä he oikein ovat.
no sehän pitäis olla päivän selvää...
et vain kuolema voi erottaa liiton.
jos toinen ei enää välitä perheestään, tekee mitä tykkää on ainoa mahdollisuus minun mielestä mennä erilleen asumaan...ja jos toisesta aika jättää, niin
sitten on mahdollista avioitua uudelleen...raamatussa nämä selvästi sanotaan...
Oletko yhtä jämtti kaikkien muidenkin käskyjen suhteen?
Tiedämme mitä Sana sanoo, emmekä voi sitä laventaa, mutta hairahtuneen tuomitsemisella emme pääse eteenpäin. Kysymys kuuluu: Eikö Jeesuksen teko ristillä riitä tämän asian yli?
nainen, lestadiolais piireissä on yhtäkuin täysin lainsuojaton. Hän ei enää ole kenenkään oma, eikä hänellä ole kukaan puolustamassa. Hänet unohdetaan ja hänen niskaansa saa kaataa kaikenlaista soopaa. Jos sattuu olemaan lapsia, hekin ovat kaiken hyvän saavuttamattomissa. Heidän elämäänsä tarkkaillaan ja heidän nujeertamisekseen tehdään kaikki. On mukava olla nokkimasa raatoa.
Jos lestadiolainen nainen jätetään, on samantien paras jättää koko yhteisö ja etsiä ystäviä muualta.
et olisi voinut enää sanoa. Naulan kantaan.
että onkohan tuossa värjääntyminen tapahtunut.
Elämä jatkuu kuten ennenkin tai ainakin niin pitäisi.
Rakentuuko yksinäisen naisen ajatuksissa sitten tuollaisia ilmiöitä?
Kukaan ei voi erottaa Jumalasta ihmistä jollei ihminen itse sitä halua.
Eiköhän se ole vähän itsestä kiinni eikä niinkään toisista.Missä on ymmärryksesi toisia kohtaan vai ajatteletko että olet oikeutettu vaatimaan muiden elämästä itsellesi vain siksi, että sinusta tuntuu siltä.
Toisia on vaan ilmeisesti niin mukava syytellä omasta tilasta.
Toivon että ajattelet uudestaan asioita ja pyydät Jumalalta ymmärrystä.
Elämässä on monia asioita joissa minä itse ainakin käännyt Jumalan puoleen rukouksissa ja huokauksissa.
Jumala antaa ihmiselle kaikkea mitä ihminen tarvitsee päästäkseen taivaankotiin.
Jos hyviä asioita niin myös ikäviä.
Niiden tehtävä on kasvattaa ihmistä.
Ehkä kirjoituksesi on jonkinasteista kiukuttelua tilanteesi johdosta?
Kyllä sekin saattaa kuulua kuvaan ,mutta kaiken takana on suuremmat asiat.
Kukaan ei ole väittänyt että elämä olisi helppoa.
Joistakin se saattaa hetkittäin tuntua siltä, mutta totuus on, että meitä koetellaan , valmistellaan ja meillä on suoja ja turva , kun vaan muistamme hänet.
Jos hylkäämme Jumalan ja syyttelemme toisiamme, se ei varmaankaan enää ole hyväksi, sillä takana on sielun vihollinen.
Olisi paljon opittavaa ihmisistä joilla on vaikeaa elämässä, mutta he hymyilevät.
He ovat onnellisia hetkistä eivätkä vaadi mitään.
Sellasista ihmisistä ei voi olla tykkäämättä.
Mistä se johtuu ?
Siitä yksinkertaisesta syystä, että heissä on oikea mieli.He ovat niitä pieniä, jotka ovat taivaassa suuria.
Siksi heistä tykkää jo nyt elomme tiellä.
sillä Raamatussa on myös kohta ( tai kohtia) joissa puhutaan eroamisesta.
Yhden muistan ajatuksellisesti ( en sanasta sanaan) ,mutta siis siinä sanotaan, että sydämen kylmyyden takia voidaan erota.
Kyllä sydän kylmenee, jos aviopuolisoista toinen ei ymmärrä osaansa.
Kaikessa kuuluisi olla Jumala mukana, koska Jumalalta on siunaus liitolle saatu.Myös ohjekirjana Raamattu on valona elämäntiellä.
Muistaisin hämärästi myös avioliiton sisöltömääritystäkin, että siinä kuuluu olla rauha ja rakkaus.Silloin se on koti, jossa on hyvä olla.
Rauhaan ja rakkauteen pyrkiminen kotioloissa on aivan välttämätöntä.Jos sitä ei ole, niin huonosti käy.
mitä kirjoitit. Paljon sanoja mutta ei mitään muuta sanomaa kuin, jos sinulla on vaikeaa, kärsi kärsimyksesi. Onko tämä sitä kuuluisaa lestadiolaisten lähimmäisen rakkautta. Viestistäsi sai sen käsityksen, että iloitsevien kanssa kyllä iloitaan, mutta itkevien kanssa ei itketä.
En ole lestadiolainen,mutta olen utelias. Tunnen yhden perheen tosi hyvin muutaman vuoden ajalta. Tässä perheessä ei kaikki ole hyvin. Äiti yrittää viedä perhettä eteenpäin kun isä nautiskelee omasta elämästään. Siksi olen aina miettinyt minkälaisia avioliittoneuvoja annatte. Olen kuvitellut, että uskovat ihmiset hulehtivat perheestään. Tässäkin perheessä äiti on kunnon ihminen, mutta isä täysi renttu, mutta uskovaista se esittää.
Jos vastailet viesteihin niin syvenny ihmeessä ensin siihen tekstiin mihin vstaat, "kuuntele".
Ihmissuhteet ovat keskinäistä antamista ja saamista, puolin ja toisin. Yhtään tarpeetonta ihmistä ei ole maailmaan syntynyt, joten jokainen tarvitsee henkilökohtaisille ajallisillekin tarpeilleen mahdollisimman hyvän täyttäjän. Terveessä vuorovaikutussuhteessa saadaan ja annetaan, siis jaetaan. Ja tässä jakamisessa "pääoma" ei vähele, vaan lisääntyy.
Yksinäisyys on moniulotteinen asia, johon ei löydy mitään yksiselitteistä vastausta. Ellet kuuntele yksinäistä, vaan ryhdyt heti neuvomaan kuinka hänen pitäisi elää, silloin et pääse koskaan ymmärtämään juuri hänen sisintään ja hänen tarpeitaan.
Merkittävä seikka on hyös se, että älä koskaan ryhdy toisen tunteiden tulkiksi! Vain omat tunteensa voi tuntea, ja omista tunteistaan voi puhua, jos niillekään sattuu olemaan nimiä.
Moni ihminen on nimittäin todella tukossa oman sisäisen tunne-elämänsä suhteen. Silloin käy helposti niin, että hänestä ei kehity omaa itseään persoonana, vaan hänestä tulee toisten hyväksikäyttämä lattiarätti, taikka sitten yksinäisyyteen vetäytyvä ihminen joka ei uskalla luottaa kehenkään. Hänellä on vaikeuksia sitoutua ja liittyä pitkiin ihmissuhteisiin.
Mikään suhde ei kestä, jos sitä hoidetaan joko syyllisiä etsimällä tai sormella osoittelemalla.
Hyvin usein vasta avioliittokurssilla
"syyttömälle" osapuolelle selviää, että hän itse oli yhtä syyllinen tilanteeseen kun tuokin jota hän oli oppinut syyttämään huonosta avioliitostaan.
Tavallista on että pari juuttuu tiedostamattaan kiertämään samaa opittua kehää, jossa vain kipu lisääntyy ja suhde kylmenee. Väärät mallit ovat usein peräisin jo lapsuuden kodosta. Vasta vertaisryhmien avulla tuo kuvio alkaa hahmottumaan oikealla tavalla, jolloin siitä pois pääseminenkin tulee mahdolliseksi.
Mutta ilmaista lounasta ei ole, opituista tavoista poisoppiminen on hankalaa ja pitkäjänteistä puuhaa. Kaikken tärkeintä on silloin sitoutuminen tuohon liittoon, ja pakoteiden sulkeminen. Yksi hyvin tavanomainen pakotie on syyttää toista. Se tie ei johda koskaan avioliiton solmujen avautumiseen.
Jokainen joutuu kärsimään kärsimyksiä.
Jumala myös auttaa ihmistä tarpeen mukaan.
Mistä luulet maailman kehittyneen jollei kärsimyksistä?
Emme saa olla kehityksen tiellä heti tukahduttamassa toisen kehitystä.
Tietenkin tuemme heikkoja kanssamatkustajia.
En minäkään ole lestadiolainen, mutta minusta saattaa tulla.
Nykyinen kirkkolaitos kun ulosmittaa Raamattu-uskovaisia, niin katson missä totuus kelpaa ihmisille ja uskon että siellä on paikkani tulevaisuudessa.
Maksan luonnollisesti vastaavan kirkollisveromäärän kyseiseen totuuden pesään.
Puhut jostakin perheestä joka sinun silmin oli ongelmainen?
Mikä on sinusta elämän tarkoitus ja mikä on eteenpäin menoa?
Tänään katselin tv:stä erästä ohjelmaa jossa puhuttiin ihmiskunnan tuloksesta.
Olen samaa mieltä erään puhujan kanssa , että viimeiset 50-100 vuotta ihminen on mennyt hurjaa vauhtia takapakkia.Miten se mitataan?
Hyvänmielen ja pahanmielen erotuksesta.
Ihmisillä on nykyään pahaa mieltä /- oloa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.Se on kasvava trendi.
Huomaat sen itsestäsikin varmaan, mutta myös muista.Ehkä minustakin vaikka sinulla ei ole vertailutietoa minusta.
No mennäänpä sinuun.
Sinusta "eteenpäin vieminen" oli joku asia, josta pidit.Sitten seurasit toista avioliiton osapuolta jonka tuomitsit siksi, että se ei ollut mieleesi.
Mihinpäin siis ulkopuolisena käskyttäisit tätä perhettä, koska kuitenkin sinulla on selkeä suunta toisten elämästä?
Miten lasket lasten kehityksen primääriseen eteenpäin kulkemisen?
Eikö toisen osapuolen nautiskelu ole mikään arvo?
Tiedätkö että hän varmasti nautiskelee myös silloin kun et näe häntä?
Ihmettelen , että mikä sinä olet arvostelemaan toisten perheyhteisöjä, kun et ole osallisena niissä ,etkä kanna kuitenkaan vastuuta siitä tuloksesta , jota kovasti kuitenkin mielessäsi olisit suuntaamassa tahtomaasi suuntaan.
Itketäänkö itkevien kanssa?
Voitko todellakin asettua toisen elämään itkemään sitä, vai olisiko viisasta antaa ihmisen tuntea tunteita ihan itsenäisesti.
Kyllä itkut ja naurut ovat luonnollisia asioita ja ne kuuluvat ihmiselle.
..ja kuten sanoin niin tukeminen ei ole paha asia, silloin kun ihminen tukea tarvitsee.
Mielestäni kiukuttelu ei ole vielä tuentarvetta vaan kasvamisen tarvetta.
Onko lestadiolaisilla jokin kuuluisa lähimmäisen rakkaus?
Minä olen luullut että kristuksen rakkaus on se mistä on kyse ja vielä tarkemmin Jumalan rakkaus luotuaan kohtaan.
Varmasti olet oikeassa jossain suhteessa, mutta miksi ihminen tuntee asiat sisällään?
Suuria on Jumalan tiet ja kaikella on tarkoituksensa.
Minusta nykyään hössötetään yksilöllisyyttä liikaa.
Varmaan johtunee siitä, että ihmisellä ei ole enää mitään järkevää tekemistä.Sodista on liian pitkä aika ja ihminen turhautuu.Sitten ihminen esittelee itseään luullen olevansa jotain suurta itsekseen.
Minä ajattelen, että aina ihmiset ovat olleet yksilöitä vaikka siitä ei ole puhuttu.Tunteetkin ovat ihmisen sisällä aivan kuten ajatuksetkin.
Siihen on syynsä! Usko pois.
Sitten kun se sisäinen asia kasvaa ongelmaksi, se näkyy uloskin ja silloin on lähimmäisen aika auttaa.
Nyt erilaiset tyytymättömyydet nostetaan ongelmiksi ja uidaan siinä mömmössä, vaikka siihen ei ole mitään syytä.
Antakaa ihmisten kehittyä .Jos itse ette ole saanut kehittyä, niin miksi estätte sen muilta?
Pitää siis nähdä avun tarve,auttaakseen.
Ei kaikki valitus ole avuntarvetta.
Liiallinen hyvinvointi sokaisee silmät ihmisiltä ja lopulta he eivät ymmärrä enää edes näkemäänsä.
Älkää luopuko toivosta.Menkää ulos kävelemään ja ihmetelkää luonnon monimuotoisuutta.
Se on osa Luojamme kokonaisuutta.
Kärsivälle sanoisin, että luota Jumalaan.
Kaiken hän antaa meille kaikille, sen mitä oikeasti tarvitsemme.Siinä ei toisten ihmisten mielipiteet merkitse mitään.
Jumala on suurin.
Kukaan ei voi tuntea muuta, kuin vain omia tunteitaan.
On hyvin paljon ihmisiä joilla ei ole nimiä edes omille tunteilleen. Tämä on suuri puute, sillä tunteet kertovat meille itsellemme sen, mitä MINUSSA juuri tällä hetkellä tapahtuu.
Kun ihminen ei elä itsessään omaa tervettä ja antoisaa elämää, silloin hän alkaakin "elämään" toisten elämää. Hän elää aivan kuin eläisi itsensä ulkopuolella, hän kävelee ylitse muiden ja tunkeutuu toisen persoonan yksityiselle aluelle luvatta ja usein hyvin inhottavalla tavalla, havaitsematta sitä kuitenkaan itse.
Ja mikä pahinta, ihmisen kamalin taipumus, tarve tulla Jumlan kaltaiseksi, saa sangen usein varsin paljon pahaa aikaan muun muassa seurakunnissa ja Jumalan lasten joukossa, josta sitten nousevat ne ylpeät sudet jotka eivät laumaa säästä, saadakseen tuon kamalan hallitsemisen himonsa täytetyksi.
Sanoit viestissäsi että suuria ovat Jumalan tiet.
Epäilen kuitenkin vahvasti että et ole ollut päivääkään Jumalana, voidaksesi sanoa kuinka suuria ovat hänen tiensä, vai kuinka?
Ihmisen pitäisikin tulla mahdollisimman paljon itsensä kokoiseksi, eli pieneksi ja heikoksi ihmiseksi, joka tarvitsee toisten ihmisten ja ennen muuta Jumalan apua sinänsä oikeutettujen tarpeidensa täyttämisessä.
kuuluu olla.Ei kaikki sanominen ole syyttelyä.
On vaan niin yksinkertaista, että kaikki asiat ei ohitu positiivisesti vaan niistä otetaan yhteen.
Se on varmasti totta että moni asia on juuri järjettömyyden huippu, eli opittu asia.
Eikä aikuisen ihmisen tarvitse ajatella kuitenkin ihan itse.
Opitut tavat eivät voi olla elämänsäännöstö, koska elämän kuviotkin muuttuu.Ihminenkin muuttuu.
Vastuu on kaikilla itsestään ja toiselle on sanottava , jos sanottavaa on.
voivat seurustella, kunhan se kaikki tapahtuu siveyden hengessä ja toistensa kunniiaa ja koskemattomuutta loukkaamatta. Oikeastaan ihmiset yleensäkin seurustelevat toistensa kanssa ihan liian vähän ja juuri tästä syystä nykyisin on niin paljon kyräilyä ja epäluuloja ihmisten keskuudessa.
minä nimittäisin kanssapuheeksi .
ei siinä mistään jämpteydestä ole kysymys,asiat vaan ovat niin miten raamatussa sanotaan....kaikki vaan ei ymmärrä...
Onkos nimimerkki teu = Lasse-setä, joka täällä kans paljon kirjoittelee? Vai onko "setä" liikkeella taas uudella nimimerkillä?
Aikuisten uskokin vahvistuu, jos seurusteltaisiin enemmän.