Sosiaalisesta fobiasta kärsivät kärsii todellisuudesta itsekeskeisyydestä, siitä kuvitelmasta että on merkittävä henkilö johon kaikki kiinnittää jatkuvasti huomiota ja jonka tekemiset kiinnostaa muita todella paljon. Paraneminen mahdollistuu, kun tajuaa kuinka merkityksetön todellisuudessa on eikä ketään kiinnosta vaikka mokaisi. Mäkin kuvittelin aiemmin, että kaikki kiinnittää jatkuvasti huomiota just MUHUN, mutta nyt olen onneksi päässyt eroon siitä harhakuvitelmasta ja saanut samalla sosiaaliset pelot aisoihin.
Sosiaalinen fobia on
itsekeskeisyyttä
102566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vai olet sinä löytänyt sosiaalisten tilanteiden pelolle yleispätevän syyn itsekeskeisyydestä ja kuvitelmasta, että henkilö, joka pelkää ko. tilanteita kuvittelee olevansa merkittävä henkilö. Saanen HIEMAN oikaista sinua.
Olen yksi sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivistä ihmisistä ja minun SUURIN ongelmani on ÄÄRIMMÄISEN HUONO itsetunto ja kuvitelma omasta MITÄTTÖMYYDESTÄNI. Pelkään, että ihmiset halveksuisivat minua, EN kuvittele / ole missään elämäni vaiheessa kuvitellut olevani jotenkin MERKITTÄVÄ henkilö, päinvastoin!!!
Että menisi perille yksinkertaistan vieläkin selvemmin:
Pelkoni johtuu halveksituksi tulemisen pelosta, koska kuvittelen, että ihmiset pitävät minua ENTISTÄ HUONOMPANA jos esiintyessäni satun mokaamaan.
Oletko koskaan ajatellut, että ihmiset eivät ole toistensa kopioita, vaan YKSILÖITÄ? Vaikka määritelmäsi on ehkä pätenyt SINUN tilanteeseesi, se EI tarkoita, että se pätisi KAIKKIEN sosiaalisia tilanteita pelkäävien ihmisten diagnoosiksi!
Älä ala leikkimään psykologia, äläkä esitä mitään yleispäteviä teorioita, mikäli tietotaitosi ei ole siihen riittävä. Lyhyesti (että paatuneimmatkin keittiöpsykologit ymmärtäisivät!)
ÄLÄ YLEISTÄ!
samaa mieltä!!
Saanen selventää ajatuksiani.
Ensinnäkään en tehnyt johtopäätöksiä pelkästään oman tilanteeni perusteella vaan otin itseni esimerkiksi siksi, että olen itse ollut tasan samassa veneessä. En häpeä myöntää tehneeni virhettä, sen myöntäminen on osa paranemisprosessia.
Merkittävä henkilö ei välttämättä ole sitä mitenkään positiivisessa mielessä. Myönnän esim. Hitlerin olleen merkittävä henkilö, vaikken todellakaan ihaile häntä. Hän vaikutti kuitenkin suuresti miljoonien ja taas miljoonien ihmisten elämään, joten merkittävyyden kriteerit täyttyy epäilemättä.
Kyllä, sosiaalinen foobikko pelkää kritiikkiä ja muiden arvostelua. Mutta samalla hän kuvittelee olevansa paljon merkittävämpi kuin todellisuudessa onkaan. Ihan kuin muita kiinnostaisi aivan erityisesti, mitä juuri MINÄ teen. Ihan kuin olisin niin erityisen merkittävä ihminen, että kaikki seuraisi MINUN elämääni oikein suurennuslasin kanssa.
Ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä joku täysin merkityksetön mitättömyys tekee.
on jotain jujua, sillä itse kun kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin kuvittelin toisaalta olevani merkityksetön, mutta toisaalta mietin, että kuinka ihmiset ajattelevatkaan minusta sitä ja tätä.
Olen päässyt sosiaalisten tilanteiden peloista eroon, kun en ajattele, mitä muut ajattelevat vaan keskityn siihen, mitä itse olen. Toisaalta olin sosiaalisissa pelkotilanteissa itsekeskeisempi kuin nykyään, jolloin sos. pelkoja ei juurikaan mainittavissa määrin ole. Vaikka nykyään puhun enemmän itsestäni, niin keskityn myös muiden asioihin huomattavasti enemmän.
Jotenkin käsitin olevani aikaisemmin hieman hullu, kun kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se taas ruokki sitä, että olen jotenkin "erityinen" ja "erikoinen" omasta mielestäni. Nykyään tajuan asian niin, että olen hieman ujo, mutta en mitenkään "erityinen" tai "hullu". Olen käsittänyt, että kaikilla ihmisillä on pelkoja. Mitä pelkoja? Se on taas eri kysymys, mutta pelkoja on jokaisella.
Oliko tuohon ilkeilyyn nyt aihetta?
Herra (?) tohtori haluaa nyt sen huonon itsetunnon korvikkeeksi oikein kunnolla päteä ja projosoida omia ongelmiaan toiseen. Käyhän se niinkin, mutta on aika alhaista.
Sitten vielä teille kaikille kekusteluun osallistuneille, minusta tämä on väärä palsta. Pitäisikö teidän siirtyä noille terveyspalstojen puolelle?
Mikä sitten olisi oikeampi palsta? Palstakuvauksen mukaan täällä keskustellaan "pelkäämisestä, jännittämisestä ja fobioista". Jos tulit tänne Tunteet-palstan kautta, et ehkä huomannut että tämä on Terveys-palstan alaisuudessa, mikä on tietysti täysin ymmärrettävää.
En tiedä, oletko tosissasi vai onko tämä joku ärsyyntyneen ihmisen provo.
Luulisi, että jos olet kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin ymmärtäisit vähän paremmin, että kaikki ei ole niin yksinkertaista. Ja vaikka kärsisitkin, niin luulisi, että tajuat, että se mikä pätee sinuun ei välttämättä päde kaikkiin muihin.
Typerää tulla tänne "valistamaan" ja syyllistämään ihmisiä, joilla oikeasti on ongelmia. Helppo sinun on syyttää muita, mutta kannattaisi vähän ajatella ennen kuin alkaa leikkiä jotain asiantuntijaa.
Kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista, että kun vaihdat ajatuksen, niin kuuluu vain naps ja pelot kaikkoaa.
Olet kyllä oikeassa siinä, että itse kiinnittää mokiinsa ja oireisiinsa enemmän huomiota kuin kukaan muu, mutta mielestäni asenteesi oli silti turhan syyllistävä, eikä tuolla tavalla lähdetä toisten pelkoja parantamaan.
esiintyy tätä ekassa viestissä mainittua liiallista luuloa omasta näkyvyydestä. Ihmiset, sosiaalisilla peloilla tai ei, uskovat että heihin kiinnitetään huomiota enemmän kuin mikä on todellista. Jos koet mokanneesi, ajattelet kaikkien huomanneen sen ja ajattelevan sitä. Tosiasiassa ihmiset, jotka eivät joudu sairautensa takia fokusoimaan kaikkea huomiota itseensä, tarkkailevat suht laajasti kaikkia ja toki kiinnittävät huomiota myös sinuun.
Mutta ilman muuta maailma on täynnä yhteisöjä, joissa massat halveksuvat yksinäisiä ja väärinkohdeltuja yksilöitä ja edistävät täten pahaa oloa. Ikävää mutta totta. Itseluottamuksen vauvaiästä alkava rakentaminen on supertärkeä prosessi, johon voi AINA vaikuttaa edistäen tai alentaen. Kaikilla meillä on mahdollisuus olla sekä "luuseri" että "se suosittu" - olosuhteet ja me itse vaikutamme lopputulokseen. Se luokan syrjitty hyypiö voi olla myös suosituin ja pidetyin ja samoin se päällepäsmäri voi joutua syrjityksi.
Itseluottamusta saa voittopuolisesti kokemuksista. Etsikää ja löytäkää hyviä kokemuksia ja asia ratkeaa kyllä. Mutta työlästä ne prosessit voivat olla. ):
Hyvän olon tunteen voi hankkia. Se riippuu siis kehon terveydestä ja omista ajatuksista. Omat ajatukset voi itse päättää, millaisissa ajatuksissa liikkuu.
Yleensä hyvän olon tunteeseen ei tarvita enempää kuin raitista ilmaa. Hengitys antaa hyvän olon tunteen ja puhdas ilma tuoksuukin hyvältä.
Tällaiseen kehon ja mielen terveyteen voidaan kyllä opettaa. Niitä opettajia pitää etsiä.
Valitettavasti kaikki tiedotusvälineet ovat aika negatiivisiä. Voisi olla hyväksi lopettaa television katsominen ja lehtien lukeminen ainakin vuodeksi. Olisi parempi elää lähempänä luontoa.
Itsekeskeisyys ja itsetietoisuus ovat kaksi eri asiaa. Itse ainakin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivänä olen liian itsetietoinen, mutta itsekeskeisyyden olen huomannut alkaneen lisääntyä parantuneen itsetuntoni ohella - kenties se onkin jokin perustavista luonteenpiirteistäni, tai sitten hyvä itsetunto ja itsekeskeisyys kulkevat käsi kädessä. Hyvän itsetunnon omaavat ihmisethän tuntevat merkitsevänsä jotain jollekin, ja ne joilla on huono itsetunto, tuntevat olevansa mitättömiä (ja ainakin minulla ja ilmeisesti monella muullakin huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko korreloivat). Käsitykseni mukaan sosiaalisia pelkoja ei ihan noin vain panna "aisoihin", joten saan kirjoituksestasi ennemminkin sen kuvan, että olet kasvuiässä ollut hieman hukassa (kuten niin moni muukin) ja sitten vain kasvanut ulos nuoruusiän harhakuvitelmista ja peloista.