MIEHEN TYÖ

Elokuvan perusasetelma on ihan mielenkiintoinen (vaikkakin epäuskottava); työttömäksi jäänyt perheellinen mies ryhtyy myymään itseään, kun pitää perhe elättää ja pitää kipeä parisuhdekin vaimon kanssa kasassa.

Mutta sitten ryhdytään kertomaan liina montaa muuta tarinaa, jotka vievät huomiota päätarinasta, jota ei siis syvennetä.

Se, että oma kaveri on parittajana ja että tuo oma kaveri on päähenkilön vaimon ex- ja vanhimman pojan oikea isä... hoh hoijaa... Päälleliimattuja ratkaisuja, käsikirjoitukseen väen vängällä luotuja draaman elementtejä, jotka eivät toimi leffassa.

Ohjaajan olisi pitänyt keskittyä kuvaamaan päähenkilön mieltä, ajatuksia ja tunteita itsensä myynnissä enemmän. Mitä mies itseään myydessään tuntee ja kokee?

Vai kävikö niin, että leffan lähtökohta oli kuitenkin niin epäuskottava (perheellinen mies ryhtyy elannokseen myymään itseään), ettei siitä olisi kokonaista elokuvaa tullut ilman näitä päälleliimattuja lisukkeita? Todellisuudessahan itseään myyvät alle 40-vuotiaat vapaat miehet...

Väkivaltainen kohtaus, jossa päähenkilö kuristaa sitä lihavaa naista... jej jep, hohhoijaa... Draaman kaarta siinä yritettiin rakentaa, mutta lopputulos on kökkö.

Samoin se lopun kohtaus, missä omaa kaveria pitää kurmoottaa.

Ja lopun latteudeksi leffa päätetään itsemurhayritykseen ja orastavaan sovintoon vaimon kanssa.

En vaivautunut elokuvassa itseään myyvän miehen vuoksi. Vaivaannuin ohjaajan puolesta.

Tästä olisi tullut vähän helvetin raju leffa, jos leffassa ei olisi kuin itseään myyvä mies, naisasiakkaat sekä perhehelvetti. Eikä mitään sovitusta tai katharsista lopuussa.

Man at work kirjoitti:

Elokuvan perusasetelma on ihan mielenkiintoinen (vaikkakin epäuskottava); työttömäksi jäänyt perheellinen mies ryhtyy myymään itseään, kun pitää perhe elättää ja pitää kipeä parisuhdekin vaimon kanssa kasassa.

Mutta sitten ryhdytään kertomaan liina montaa muuta tarinaa, jotka vievät huomiota päätarinasta, jota ei siis syvennetä.

Se, että oma kaveri on parittajana ja että tuo oma kaveri on päähenkilön vaimon ex- ja vanhimman pojan oikea isä... hoh hoijaa... Päälleliimattuja ratkaisuja, käsikirjoitukseen väen vängällä luotuja draaman elementtejä, jotka eivät toimi leffassa.

Ohjaajan olisi pitänyt keskittyä kuvaamaan päähenkilön mieltä, ajatuksia ja tunteita itsensä myynnissä enemmän. Mitä mies itseään myydessään tuntee ja kokee?

Vai kävikö niin, että leffan lähtökohta oli kuitenkin niin epäuskottava (perheellinen mies ryhtyy elannokseen myymään itseään), ettei siitä olisi kokonaista elokuvaa tullut ilman näitä päälleliimattuja lisukkeita? Todellisuudessahan itseään myyvät alle 40-vuotiaat vapaat miehet...

Väkivaltainen kohtaus, jossa päähenkilö kuristaa sitä lihavaa naista... jej jep, hohhoijaa... Draaman kaarta siinä yritettiin rakentaa, mutta lopputulos on kökkö.

Samoin se lopun kohtaus, missä omaa kaveria pitää kurmoottaa.

Ja lopun latteudeksi leffa päätetään itsemurhayritykseen ja orastavaan sovintoon vaimon kanssa.

En vaivautunut elokuvassa itseään myyvän miehen vuoksi. Vaivaannuin ohjaajan puolesta.

Tästä olisi tullut vähän helvetin raju leffa, jos leffassa ei olisi kuin itseään myyvä mies, naisasiakkaat sekä perhehelvetti. Eikä mitään sovitusta tai katharsista lopuussa.

Minusta Miehen työn loppu ei ollut mitenkään katharttinen, pikemminkin ahdistava. En nyt paljasta yksityiskohtia, etten pilaa yllätystä niiltä, jotka eivät vielä ole elokuvaa nähneet, mutta minusta loppu jäi auki. Varsinkin vaimon keino saada mies pysymään kotona oli aika kolkko.

Olin vähän pettynyt, koska minustakaan tarina ei ollut uskottava. Huumoria siinä ei ollut nimeksikään, paitsi ihan alussa Juhan ja Ollin sanailussa.

Koskettavin kohta oli oikeastaan se, kun Juha meni yksinhuoltaja-asiakkaansa luo kotikäynnille, ja siellä olivat lapset vielä hereillä. Siinä vieraalle pojalle iltasatua lukiessaan Juha sitten ratkesi tajuttuaan oman tilanteensa karmeuden: lukea nyt vieraalle iltasatua, kun omat lapset ovat ilta toisensa jälkeen ilman isää.

Asiakkaatkin olivat ensimmäistä lukuunottamatta aika epätoivoisia tyyppejä. Oli aika epäuskottavaa, että pienessä asunnossa asuva yksinhuoltaja käyttäisi vähiä rahojaan maksullisiin seksipalveluihin. Olisin odottanut enemmän kahden ensimmäisen asiakkaan tapaisia, rikkaita mutta yksinäisiä.

Olisikin mielenkiintoista tietää, mihin Salmenperä perustaa tarinansa, onko hänellä kenties tutkittua tietoa seksipalveluja ostavista naisista. Uskon nimittäin, että he ovat vähän erilaista porukkaa kuin vastaavia palveluja ostavat miehet, joista suurin osa on tavallisia, parisuhteessa eläviä miehiä. Siitäkin huolimatta, ettei tarinan tarkoitus ollut kertoa niinkään seksipalveluja myyvästä miehestä kuin miehen roolin ahtaudesta ja isänä olemisen vaikeudesta.