Eino Uusitalo on yksi vastenmielisimmistä henkilöistä maamme lähihistoriassa.
Eino Uusitalo ehdotti vuonna 1974, ollessaan keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana, että Suomen Itsenäisyyspäivän ajankohtaa pitäisi muuttaa. Eino Uusitalon mielestä sopiva ajankohta voisi olla välirauhan sopimisen päivämäärä: 19 syyskuuta.
Miettikää vähän! keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ehdottaa Suomen Itsenäisyyspäivän muuttamista Neuvostoliitolle mieleiseksi?
Eino Uusitalo ehdotti vuonna 1974, ollessaan keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana, että Suomen Itsenäisyyspäivän ajankohtaa pitäisi muuttaa. Eino Uusitalon mielestä sopiva ajankohta voisi olla välirauhan sopimisen päivämäärä: 19 syyskuuta.
Miettikää vähän! keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ehdottaa Suomen Itsenäisyyspäivän muuttamista Neuvostoliitolle mieleiseksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei sitten kokoomushomosetä löytänyt mitä tuoreempaa loanheitettävää. Senkin väärin.
Jos ehdottaa vaihtoehtoa, eikö se ole syrjäyttämistä? On vain niin, kepu puliveivarina on sitä aina, Valitan.
mielestäni avauksesi oli käsittämätöntä loanheittoa epäolennaisesta ja väärin.
Uusitalo kyllä on ehdottanut neukkuja lipoessaan Suomelle toista itsenäisyyspäivän juhlaa mutta ei nykyisen poistamista.
muistetaan, vielä silloin kun Urkki jo alkoi olla jo dementiansa kolmannessa pisteessä, hän kutsui tämän Herra Uusitalon muodostamaan hallitusta. Voi herran tähären, ei voi muuta sanoa, tämmoinen tyhmä perusjuntti kutsutaan hallituksen muodostajaksi.
katso peiliin. Kyä näi oo.
Holkerin SILAKOITA?
kovin pilkaa. Olet jo siinä iässä, että ei tiedä milloin makaa kuset housuissa.
..jo..
Tietysti Hymy-Eikka oli aikanaan saappaannuolija, joka halusi edistää omaa ja puolueensa etua tavalla, joka nyt tuntuu tragikoomiselta. Seppo Kääriäinenkin kuskasi naapurimaahan lahjaksi Lepikon torpan multaa. Nämä tuntuvat ylilyönneiltä, mutta joskus poliitikot ovat valmiita menemään naurettavuuksiin asti vallantavoittelussaan. Kovin hyvää kuvaa ei saada esim. demarien Vinö Leskisestä, joka oli valmis myymänsä aatteensa ja itkemään junassa venäläispolvea vasten voidakseen päättää poliittisen uransa kunniakkaissa tehtävissä.
Yksi syy joidenkin kepulaisten nöyrään nuoleskeluun lienee ollut Kekkonen. Ilmeisesti oli todellakin niin, että Kekkonen uskoi NL:n voimistumiseen ja siihen, että se nousee sekä taloudellisesti että sotilaallisesti lännen edelle. Tämä Kekkosen viesti välittyi entisille puoluetovereille, jotka olivat lisäksi neukkujen kanssa muutoin tekemisissä. Poliitikoille saattoi syntyä harhainen kuva tilanteessa ja kansa oli itse asiassa paremmin jyvällä todellisuudesta.
Meillä oli kaikenlaisia ilmiöitä, joita kutsuttiin suomettumiseksi. Osa niistä oli suomettumista, mutta osa oli pelkästään sen varjolla tapahtunutta oman edun ja uran edistämistä. Ehkä Eikan ehdotuksessa oli mukana aimo annos kumpaakin lajia. Eikkahan oli varmistanut sen, että kotimaassa oli riittävä määrä kannatusta, minkä jälkeen piti saada kannatusta myös Kekkosen ja NKP:n silmissä, jos haluaa suurempiin tehtäviin.
Mutta ei tällaiset asiat liity vain siihen aikaan. Nyt ollaan vain tilanteessa, missä kumarretaan toisia herroja. Niiden kumartaminen saattaa tuntua meistä taas 30 vuoden kuluttua tragikoomiselta ja niitä ihmetellään samalla tavoin kuin Hymy-Eikan tempauksia aikanaan.
Otetaanpa vaikka pääministeri Lipposen kuulu vierailu Washingtonissa, missä hän ylisti USAn presidentti Bushin johtajuutta. Sen ylistämisen tuntuminen naurettavalta ei vaadi 30 vuotta. Se tuntui typerältä jo silloin. Voi myös sanoa, että hyvin pitkälle on menty rahavallan nöyristelyssä. Rahavaltaa ei siksi kehdata kutsua, vaan puhutaan mieluummin globalisaatiosta ja kansainvälisestä kilpailukyvystämme ja vaaditaan yhteisiä uhrauksia näiden edessä.
Sekin oli aika irvokasta kun Honecker ja Brezhnev suutelivat toisiaan. Enpä oikein tiedä sellaisia valtiomiehiä näinä aikoina.
Hymy-Eikan ja Paavo Lipposen tapauksissa on eroja. Hymy-Eikka havitteli jotain pientä (Kekkosen tai Varsovanliiton suosiota), Lipponen taas rationaalisuuden ylivertaa verrattuna mielettömyyteen. Perinteisestihän länsimainen tutkimus perustuu havaintoon.
Sinulla on mainiota itsetilitystä tuossa alempana jatkossa, mutta vesität analyysisi kevyesti. Usa taas tuhoaa kaiken ja Lipponen pääpukarina. Kevyttä kauraa.
Vielä ei löydy kampanjaa: "Älä osta mitään Usasta?
Kaukaa haetaan loanheittoon asianpoikasta.
Pitäkää luupäät järki kädessä.
ne piehtaroi vain menneisyydessä,niillä on elämä niin kurjaa, huruukoilla,
Itse asiassa itse ajatus ei ole hullumpi, ja sille löytyy kyllä kannattajia niin puolueiden kuin historioitsijoidenkin piiristä.
Suomi ja Saksa hävisivät sotansa, mikä merkitsi meille historiallista onnenpotkua. Ei viitsitä ajatella mitä olisi tapahtunut jos Suomi ja Saksa olisivat voittaneet. Kun hävisivät, syntyi maahamme ensimmäistä kertaa demokratia, jossa kaikki mielipidesuunnat olivat sallittuja. Siis ensimmäinen todellinen aito demokratia.
Ei ole huono ajatus, että varsinainen itsenäisen valtion alkuhetki olisi Moskovan välirauhan solmimisen päivä. Se päivä käänsi historian, historiamme, ja onnenkantamoisena mahdollisti kehityksemme kohti todellista demokratiaa.
Uusitalosta saa olla mitä mieltä tahansa. Hänen motiivinsa saattoivat olla miten läpimädät tahansa. Mutta tosiasia on, että tuonnoinen rauhanteko on tärkeä rajapyykki, ja varsinaisen valtiollisen kehityksemme voisi katsoa alkaneen siitä.
Voisimme juhlia tuota itsenäisyyspäiväämme esim. jättämällä liput komeroon. Oli vain historian, ei omaa ansiotamme ettemme kulkeneet liian pitkään natsi-Saksan rinnalla. Ja sitten, toisekseen, juhlat joutaisivat helvetin kuuseen muistakin syistä. Maalle menee tätä nykyä uusliberalismin otteessa niin päin persettä, ettei mitään aihetta mihinkään juhliin olisi.
Kuten sinulle jo mainittiinkin, Hymy-Eikka ei ehdottanut itsenäisyyspäivän vaihtamista, vaan välirauhan solmimispäivän ottamista uudeksi juhlapäiväksi kalenteriin.
Aloite kuitenkin tyrmättiin yksimielisesti presidentti Kekkosta myöten.
Huonosti ovat menestyneet myöhemmätkin uusien juhlapäivien esittäjät. Kalevi Sorsa ehdotti "Kansanvallan päivän" viettoa heinäkuussa, mutta ehdotuksen vastaanotto oli yksinomaan huvittunut.
Muutamaa vuotta myöhemmin EU:hun liittymisen jälkeen presidentti Ahtisaari ja Lipposen I hallitus yrittivät ajaa Eurooppa-päivää 9. toukokuuta "koko kansan juhlapäiväksi, jolloin EU-liput liehuvat joka talon lipputangossa". Huonosti kävi taas - ei siitä tullut edes puolen Suomen juhlapäivää. Suomen lippukin on silloin tangossa korkeintaan yhdellä prosentilla kansasta. Laimeaa on virallisenkin Suomen Eurooppa-juhlinta.