Kuulu tähän sairauteen myös se että välillä on iloinen mieli ja on varma että tästä paranee joskus, kun taas se välillä on sellanen että tuntuu ettei tästä pääse ikinä eroon jne. :/ Onko kellään samanlaisia fiiliksiä?
Mielialanvaihtelut.
.....
8810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulu = kuuluuko
Niin ne tulee ja menee. Toisinaan (jos) sattuu jostain kumman syystä tulemaan iloiseksi niin säikähtää omaa käyttäytymistä ja sulkeutuu taas kuoreensa.
Toi on todella ärsyttävää kun just kun on iloinen hetki menossa ja on kivaa säikähtää sitä ja on silleen mitä mä oikein iloitsen täs.. :/ ARG. Pitäis vaan osata nauttia.
Minä ainakin olen positiivinen ja iloinen suurimman osan ajasta, mutta välillä saan masennuskohtauksia jolloin tuntuu että millään ei ole välilä. Tosi nämä masennukset ajoittuvat aina viikkoa enne kuukautisten alkua joten oen laskenut ne ennemminkin PMS-oireisiin. Yleisesti ottaen tunnustan kyllä että lääkitys ,Cipramil, on muuttanut persoonallisuuttani.
Mullakin yhdessä vaiheessa ennen menkkoja oli tosi masentunu olo ja ahdisti. Sit kun ne meni ohi, niin mieli tuli paremmaks.
...että joku päivä on pieniä onnellisia hetkiä ja niin jumalattoman hyvä olo. Sitä alkaa muisteleen, että tällästäkö tää elo oli ennen tätä paskaa p-häiriötä ja masennusta.Sitä toivoo,että olotila jäis päälle,mutta eipä tuo oo vielä tähän päivään asti jäänny.Ja vaikka kuinka yrittäis ajatella positiivisesti,ei siitä mitään tule.Kevät on yleensä mulle ollu vähän parempaa aikaa,mut tuntuu,et sekin pikkuhiljaa on menettämässä merkityksensä. Sinivuokkoja kuitenkin ootellessa,päivä kerrallaan.
Täällä on kuule hyvin samantapaisia fiiliksiä.. Ja todella paljon tulee ihan ääripäitä, välillä apaattinen ja välillä ihan YLIenerginen. Se tosin voi olla jo jokin muukin sairaus?
Mulle ei kyllä mitkään lääkket ole tähän masennukseen auttanut, kolmea on jo kokeiltu.. *huokaus*
mielialat. Olen 8 kk nyt ollut lääkityksellä jo toistamiseen. menossa 40 mg citalopramia, viime viikon olin todella onnellinen, melkein liitelin onnesta. Tänään viimeisenä vuotopäivänä yritin keskustella äitini kanssa menneistä asioita. Eikä äitini ymmärrä minua ollenkaan. Hän on sitä mieltä, että kaikki ovat joskus masentuneita, pitää vaan tsempata, sillä se asettuu. Lopputulos oli, itkua väänsin kävellessäni kotiin. Se siitä onnellisuudesta.