....Ei ole helppoa, mutta nyt 32-vuotiaana voin sanoa että älkää lannistuko vaikka teitä arvosteltaisiin kovalla kädellä! Vanhemmat miehet, isät antavat kritiikkiiään niin viisaina ja kun minä 17-vuotiaana työnsin rattaita niin vanhat ukot ja akat halveksuivat minua.
Poikani on 16 ja vaikka kasvatan ns. vapaalla kasvatuksella niin eipä tuo ole minusta sen huonompaa isää tehnyt. Kritiikkiä tulee, mutta pääasia on kuunnella itseään ja omia vanhempia. Isäni kun on sellainen armeija-setä niin piti kuria niin kovasti ja neuvoo minuakin pahemmin kuin äitini.
Huonoksi isäksi ei voi ketään sanoa, kaikki tekevät virheitä ja virheistä oppii. Onhan poikani hieman vilkas, mutta haluan että hän on vapaa. Sitä paitsi parempi olla lapsensa ystävä kuin vihollinen ja kääntää huonot tilanteet hauskaksi.Esim. harrastan pojan kanssa samoja harrastuksia ja koska vielä pysyn hänen vauhdissaan niin vanhaksi junnuksi on turha sanoa. Kaverit ovat säilyneet minulla vaikka erilaisissa kuvioissa elämmekin eivätkä kaikki ole isiä edelleenkään.
Minusta yleistetään liikaa sitä että nuoret miehet eivät kokemattomina osaa kasvattaa. Lapset ovat yksilöitä eikä ketään voi kasvattaa samalla tavalla kuin naapurin Mirjan ja Teuvon täydellisiä lapsia. Varsinkin eritasoisia lapsia on, itsenäisempiä ja älykkäitä ja niitä joita saa kädestä pitäen neuvoa. Jotkut tarvitsevat kuria koko ikänsä jotkut ovat kilttejä aina. Tietenki perussäännöt on oltava, mutta minä en lähtisi pakottamaan ketään harrastamaan jotain niin kuin naapurin isä pakottaa poikansa pelaamaan jalkapalloa viikorahojen poisviemisen uhalla.
Joskus ajattelin että varmaan se nappurin Teuvo olisi osannut kasvattaa paremmin ja olisi ollut parempi isä lapselleni, mutta tosia-asia on että kukaan ei voi isyyttänne viedä ja olemalla isä lapsellesi tekee sinusta lapselle hyvän isän ja varmasti lapsesi arvostaa sinua myöhemmin vaikka ei sitä nyt ilmaisisikaan. Tsemppiä kaikille teini-isille!
Poikani on 16 ja vaikka kasvatan ns. vapaalla kasvatuksella niin eipä tuo ole minusta sen huonompaa isää tehnyt. Kritiikkiä tulee, mutta pääasia on kuunnella itseään ja omia vanhempia. Isäni kun on sellainen armeija-setä niin piti kuria niin kovasti ja neuvoo minuakin pahemmin kuin äitini.
Huonoksi isäksi ei voi ketään sanoa, kaikki tekevät virheitä ja virheistä oppii. Onhan poikani hieman vilkas, mutta haluan että hän on vapaa. Sitä paitsi parempi olla lapsensa ystävä kuin vihollinen ja kääntää huonot tilanteet hauskaksi.Esim. harrastan pojan kanssa samoja harrastuksia ja koska vielä pysyn hänen vauhdissaan niin vanhaksi junnuksi on turha sanoa. Kaverit ovat säilyneet minulla vaikka erilaisissa kuvioissa elämmekin eivätkä kaikki ole isiä edelleenkään.
Minusta yleistetään liikaa sitä että nuoret miehet eivät kokemattomina osaa kasvattaa. Lapset ovat yksilöitä eikä ketään voi kasvattaa samalla tavalla kuin naapurin Mirjan ja Teuvon täydellisiä lapsia. Varsinkin eritasoisia lapsia on, itsenäisempiä ja älykkäitä ja niitä joita saa kädestä pitäen neuvoa. Jotkut tarvitsevat kuria koko ikänsä jotkut ovat kilttejä aina. Tietenki perussäännöt on oltava, mutta minä en lähtisi pakottamaan ketään harrastamaan jotain niin kuin naapurin isä pakottaa poikansa pelaamaan jalkapalloa viikorahojen poisviemisen uhalla.
Joskus ajattelin että varmaan se nappurin Teuvo olisi osannut kasvattaa paremmin ja olisi ollut parempi isä lapselleni, mutta tosia-asia on että kukaan ei voi isyyttänne viedä ja olemalla isä lapsellesi tekee sinusta lapselle hyvän isän ja varmasti lapsesi arvostaa sinua myöhemmin vaikka ei sitä nyt ilmaisisikaan. Tsemppiä kaikille teini-isille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin että voihan isää sanoa huonoksi isäksi esim. jos hakkaa lapsia ja on alkoholisoitunut jne.. unohdin sen mainita.
Kirjoituksesta päätellen voi nostaa hattua sulle. Teini-isän ja varmaan äidinkin itsetunto tai suomalaisittain sisu varmaan joutuu kasvamaan ympäristön kommenttien vuoksi.
Toivottavasti jokaiselle teinivanhemmalle löytyisi des yksi kannustava henkilö. Oli se sitten oma vanhempi, naapuri tai neuvolan tät tai vaikka entinen ope. Tälläisestä henkilöstä luulisi olevan ainakin jotain apua.
me olimme 17vuotiaita kun ensimmäinen lapsi syntyi. pian perään toinen. oli siinä ihmettelemistä ihmisillä ja on edelleen kun takana on 12 yhteistä vuotta, 10vuotta avioliittoa ja kolmas lapsikin on ehtinyt syntyä. esikoinen on pian 11 ja murrosikä tekee tuloaan. aikamoisten ongelmien kanssa saa välillä painia, mutta hyvä vanhemmuus ei todellakaan katso isän tai aidin ikää!