Mitäs nyt teen?
Mies on juuri täydellinen, ei kai parempaa voisi ollakaan, mikään hänessä ei ärsytä, ollaan tavattu muutama kerta ja viihdyn kyllä hänen seurassaan ihan hyvin ja juttu luistaa, mutta... En ole häneen tippaakaan ihastunut, vaikka oikeasti haluaisinkin.
En ole tyyppiä, joka ihastuu päätä pahkaa, ja ehkä jossain vaiheessa olikin jotakin tunteita, mutta...
Asiassa vielä hämmentää se, ettei me olla edes suudeltu (eikä tässä nyt mitään teinejä olla) yksilläkään treffeillä, tosin mieskin taitaa olla ujo ( eli ei kyllä ole edes yrittänyt) vaikka onkin vihjaillut minusta pitävänsä.
Pitäisikö vain tässä vaiheessa todeta et sorry, ei tästä tuu mitään, tuntuu aika julmalta, jos ylläpidän vääriä toiveita.
Onko ketään kohtalotovereita?
Mies on juuri täydellinen, ei kai parempaa voisi ollakaan, mikään hänessä ei ärsytä, ollaan tavattu muutama kerta ja viihdyn kyllä hänen seurassaan ihan hyvin ja juttu luistaa, mutta... En ole häneen tippaakaan ihastunut, vaikka oikeasti haluaisinkin.
En ole tyyppiä, joka ihastuu päätä pahkaa, ja ehkä jossain vaiheessa olikin jotakin tunteita, mutta...
Asiassa vielä hämmentää se, ettei me olla edes suudeltu (eikä tässä nyt mitään teinejä olla) yksilläkään treffeillä, tosin mieskin taitaa olla ujo ( eli ei kyllä ole edes yrittänyt) vaikka onkin vihjaillut minusta pitävänsä.
Pitäisikö vain tässä vaiheessa todeta et sorry, ei tästä tuu mitään, tuntuu aika julmalta, jos ylläpidän vääriä toiveita.
Onko ketään kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tosiaan oli parasta kummankin kannalta sanoa suoraan, että ei tästä tule mitään. Kyllä sen sitten huomaa, kun on oikeasti ihastunut;)
paras on kertoa suoraan, mutta hienotunteisesti asia. "Olen pahoillani, mutta..."
Et ole pohdiskellessasi huomannnut antaa tunteillesi sijaa. Ei kaikki tapahdu aina salamannopeasti. Tsemppiä! Taitaa olla tosissaan hyvä mies kyseessä.
erona sinuun, jos en ole ollut tippaakaan ihastunut, en ole oikeasti halunnutkaan olla.