Ajattelin nyt kirjoittaa tänne, jos vaikka löytyisi kohtalotovereita :)
Kirjoitan ylioppilaaksi nyt keväällä ja olen hakemassa kasvatustiedettä lukemaan. Koko aika on kuitenkin sellainen olo, että en pääse kuitenkaan sisälle ja välivuosi on väistämättä edessä.
Normaalisti itseluottamukseni on hyvä, eikä mulla ole tapana vähätellä itseeni. Tässä asiassa kaikki on kuitenkin toisinpäin. Ajattelen vaan, että yliopistoon on vaikee päästä ja että minä en ole yksi niistä onnekkaista jotka sinne tänä vuonna pääsee (entä jossen ensi vuonnakaan??).
Onks kellään samanlaisia fiiliksiä? En tiedä voisko tää johtua siitä, että vielä syksyllä olin kiinnostunut toisesta alasta ja sinne sisäänpääsyprosentti on niin pieni, että olin jopa ihan tyytyväinen vaikka edessä oliskin ollut välivuosi..(Siis oikeasti, ajattelin että teen kunnolla töitä ja kerään paljon rahaa säästöön). Sitten kuitenkin "pongasin" kasvatustieteen ja nyt välivuosi tuntuu inhottavalta ajatukselta - ehkä kun olen niin innoissani tästä uudesta alasta :)
Mikä siis neuvoksi?
Aion lukea pääsykokeisiin kunnolla mutta se ei auta tän hetkistä oloa..
Kirjoitan ylioppilaaksi nyt keväällä ja olen hakemassa kasvatustiedettä lukemaan. Koko aika on kuitenkin sellainen olo, että en pääse kuitenkaan sisälle ja välivuosi on väistämättä edessä.
Normaalisti itseluottamukseni on hyvä, eikä mulla ole tapana vähätellä itseeni. Tässä asiassa kaikki on kuitenkin toisinpäin. Ajattelen vaan, että yliopistoon on vaikee päästä ja että minä en ole yksi niistä onnekkaista jotka sinne tänä vuonna pääsee (entä jossen ensi vuonnakaan??).
Onks kellään samanlaisia fiiliksiä? En tiedä voisko tää johtua siitä, että vielä syksyllä olin kiinnostunut toisesta alasta ja sinne sisäänpääsyprosentti on niin pieni, että olin jopa ihan tyytyväinen vaikka edessä oliskin ollut välivuosi..(Siis oikeasti, ajattelin että teen kunnolla töitä ja kerään paljon rahaa säästöön). Sitten kuitenkin "pongasin" kasvatustieteen ja nyt välivuosi tuntuu inhottavalta ajatukselta - ehkä kun olen niin innoissani tästä uudesta alasta :)
Mikä siis neuvoksi?
Aion lukea pääsykokeisiin kunnolla mutta se ei auta tän hetkistä oloa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä tuo välivuosi kuitenkaan niin paha juttu ole. Menee töihin, tienaa säästöjä, kasvaa ihmisenä ja pystyy tarkastelemaan toivottavasti vähän paremmasta perspektiivista mille tulevaisuuttansa alkaa rakentaa..
Älä nössöile vaan mene eteenpäin elämässäsi.
kai olet valmis uhraaman itses jos nyt et pääsekään oopeeksi kallasvuon paikalle, pressaksi tms. menestyjäksi. Vihaan vässyköitä jotka uhoavat kovuudesta eivätkä ole valmiita vetämään sitten johtopäätöksiä omasta luuseriudestaan. Veikkaan että kuulut juuri noihin luusereihin,
Muaki ahdistaa tää nykyinen tilanne kun tulevaisuus on niin epävarma, jossei pääsekään. Ja sitten kun kattoo sitä pääsyprosenttia niin alkaa vielä enemmän masentumaan ja miettimään ettei sinne pääse. Todella turhauttavaa tämä. Itse ajattelin alkaa lukemaan heti yo-kokeiden jälkeen, mutta riittääköhän se? Kauheeta ahdistusta aiheuttaa tällainen ajatteleminen, eikä sille mitään voi.
Itse olen opiskellut yliopistossa jo useamman vuoden, mutta muistan kyllä varsin hyvin millaista "helvettiä" aika ennen pääsykokeita oli.
Voin rehellisesti sanoa että yliopistoon päässeet ovat ihmisiä. Jos minä olen päässyt sisään niin mikset sinäkin? En ole mikään mensan jäsen, pääsin sisään tekemällä kovasti töitä (sisäänpääsy % alle 7 omalle alalle). Sisäänpääsy% ei kannata liikaa tuijottaa, jokaisissa kokeissa on niitä jotka tulevat vain "katsomaan" ilman että ovat panostaneet kokeisiin, näitä saattaa olla jopa yli puolet hakijoista. Jos kokeisiin panostaa niin on huomattavasti vahvemmalla pohjalla.
Kasvatustiede on siitä hankalahko että siinä lasketaan aikaisempi työkokemus, tai ainaski ennen on tehty, nyt siihen on kuulemma tulossa jotain muutoksia (jollei jo ole). Olisiko mitenkään mahdollista että jos et nyt pääsisikään sisään niin olisit vuoden töissä esim. koulunkäyntiavustajana, saisit lisäpisteitä ja sitten yrittäisin uudestaan? Entä oletko hakenut esim.ammattikorkeeseen kakkosvaihtoehtona? Kannattaa myös muistaa että avoimessa yliopistossa voi opiskella kasvatustieteitä, silloinhan ei tulis varsinaista välivuotta ja saisit varmistuksen onko kasvatustiede todella "sinun oma alasi".
Tsemmpiä lukemiseen!
Kiva kuulla muidenkin kokemuksia! Kiitos vastauksista!
Joo, kyllä on tullut mietittyä sitä vaihtoehtoa, että hakisin amk:n opiskelemaan - toisaalta avoin yliopistokin kiinnostaa. Sieltä ainakin saisin opintojen lisäksi varmuuden juuri siihen, onko kyseinen ala oikeasti sopiva minulle.
En ole ihan varma tuosta saako lisäpisteitä työkokemuksella, mutta muistelisin että joiltain kasvatustieteen "aloilta" saa ja tältä johon olen itse pyrkimässä ei saa. Tälläinen mielikuva, täytyy tarkistaa paremmalla ajalla. :)
Pääsykokeista ja itse tilanteesta opit jo paljon ekalla hakukerralla, vaikket heti sisään pääsiskään. Pidä välivuosi jos et nyt pääse ja hae sitten ens vuonna uudestaan.
Moi!
Itse olen hakemassa lukemaan yleistä kasvatustiedettä/aikuiskasvatustiedettä ( sama pääsykoe)Helsinkiin. Tähän ei ainakaan saa työkokemuksesta tms. lisäpisteitä, ne liittyy siihen kun pyrkii opeksi jne.
Luen töiden ohessa, takana jo yliopisto-opintoja mutta nykyinen ala ei tunnu omalta. Tuntuu viimeiseltä mahdollisuudelta "vaihtaa" alaa, on tullut mietittyä tonne kasvikseen pyrkimistä jo monta vuotta. Nyt vihdoin uskallan, mutta jännittää, miten kerkiän lukea.
Tsemppiä sulle!
Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja: käy pääsykokeissa.
Jos itseluottamuksen puutteesta huolimatta kykenet kokeeseen valmistautumaan, saattaa jopa käydä niin, että saat haluamisi opiskelupaikan.
Jos et opiskelupaikkaa saa, tiedät ainakin paljon enemmän kokeesta ja koetilanteesta, eikä tarvitse sitten niitä asioita jännittää kun se "tosi paikka" tulee välivuoden jälkeen vastaan.
Niin kauan kun jännittäminen ja hermoilu omasta osaamisesta ei sabotoi lukusuunnitelmia, eikä kirjat lennä seinään tyyliin "emmä kuitenkaa pääse", sinulla on varsin hyvät onnistumismahdollisuudet. :)