itsenikin.
Tarina menee niin, että juhlimme viime kesän suht. tiuhaan. Sitten syksyllä alkoi jo homma näkyä ulkonäössä. Olimme paisuneet oluen vaikutuksesta. Samaten avopuolisolla oli maksa-arvot koholla.
No sitten lopetimme juopottelun yhteisestä päätöksestä. Avokki otti vielä antabukset, kun ei oikein muuten meinannut pysyä hallinnassa.
No nyt se sitten on alkanut taas, pikkuhiljaa tissutella. Ostaa olutta tai lonkeroa etc... kotiin 2-4 kpl 0,5 litran pulloa. Noin niinkuin meille molemmille. Minä sitten kituuttelen, etten juo. Tai no yhden saatan juoda, kun seuraksi vaaditaan. No hän sitten juo loput usein.
No se alkoi jo rassata. No minä sanoin, että jos sä nyt molemmille ostat, niin jätä ne minun osuudet juomatta, niin juon ne sitten kun huvittaa. No niitä sitten alkoi kertyä jääkaappiin, se kun ostaa aina molemille.
Alkaa rasittaa tuo kieroilu, koettaa sitten puhua mulle, että ota sinäkin, niin ei ole niin yksinäistä tai ettei tuntuisi niin syylliseltä.
No minua se ei huvita, kun keotan painoakin hallita ja urheilla nykyisin. Olen myös huomannut, että nukun paremmin, jos jätän ne muutamat pari ottamatta.
Se on jotenkin vielä pirun noloa olla mies ja kieltäytyä ottamasta. Kun nuorisokin "teini-ikäiset tytöt" hymähtelee, että mikähän tota nyt vaivaa kun se jeesustelee muutaman oluen takia.
Vaikka näen jo tässä huonoja suuntia. Se avokin käytös alkaa olla taas pahasti sitä agrresiivistä ja "deekumaista" retostusta.
alkaa ottaa päähän koko nainen. Selvinpäin se on ok.
Olen koettanut puhua, mutta se masentuu, jos ei saa muutamaa olutta, silloin tällöin. Sitten se ei taas ole kivaa. Mutta kun se ei jää siihen muutamaan silloin tällöin, vaan kääntyy päivittäiseksi ja määrät lisii. sitten pitää taas rähjätä. No viikonloppu kännäminen siitä usein seuraa ja sitten riitely etc... sen vahtiminen.
Mieluummin antaisi sen tissutella, kun ottaa sitten kerralla kunnolla.
Mutta kun monesti se tissuttelu johtaa siihen vkl kännäämiseen sitten joka tapauksessa.
Tekisi oikeastaan, mieli provosoida se juomaan se kunnolla, niin että se mokaisi jotain oikein taas. joutuisi putkaan tai tappelisi tai hakkaisi mua. Niin voisin syystä vaatia eroa.
Kun ei tässä tunnu mikään auttavan,. enkä jaksa vuosikausia sitä vahtia. Kun homma on ylä ja alamäkeä koko ajan. Itselle on helppoa olla juomatta, mikäli olen yksin. Hänen seurassaan, minunkin on houkutus sortua suurempi.
Tarina menee niin, että juhlimme viime kesän suht. tiuhaan. Sitten syksyllä alkoi jo homma näkyä ulkonäössä. Olimme paisuneet oluen vaikutuksesta. Samaten avopuolisolla oli maksa-arvot koholla.
No sitten lopetimme juopottelun yhteisestä päätöksestä. Avokki otti vielä antabukset, kun ei oikein muuten meinannut pysyä hallinnassa.
No nyt se sitten on alkanut taas, pikkuhiljaa tissutella. Ostaa olutta tai lonkeroa etc... kotiin 2-4 kpl 0,5 litran pulloa. Noin niinkuin meille molemmille. Minä sitten kituuttelen, etten juo. Tai no yhden saatan juoda, kun seuraksi vaaditaan. No hän sitten juo loput usein.
No se alkoi jo rassata. No minä sanoin, että jos sä nyt molemmille ostat, niin jätä ne minun osuudet juomatta, niin juon ne sitten kun huvittaa. No niitä sitten alkoi kertyä jääkaappiin, se kun ostaa aina molemille.
Alkaa rasittaa tuo kieroilu, koettaa sitten puhua mulle, että ota sinäkin, niin ei ole niin yksinäistä tai ettei tuntuisi niin syylliseltä.
No minua se ei huvita, kun keotan painoakin hallita ja urheilla nykyisin. Olen myös huomannut, että nukun paremmin, jos jätän ne muutamat pari ottamatta.
Se on jotenkin vielä pirun noloa olla mies ja kieltäytyä ottamasta. Kun nuorisokin "teini-ikäiset tytöt" hymähtelee, että mikähän tota nyt vaivaa kun se jeesustelee muutaman oluen takia.
Vaikka näen jo tässä huonoja suuntia. Se avokin käytös alkaa olla taas pahasti sitä agrresiivistä ja "deekumaista" retostusta.
alkaa ottaa päähän koko nainen. Selvinpäin se on ok.
Olen koettanut puhua, mutta se masentuu, jos ei saa muutamaa olutta, silloin tällöin. Sitten se ei taas ole kivaa. Mutta kun se ei jää siihen muutamaan silloin tällöin, vaan kääntyy päivittäiseksi ja määrät lisii. sitten pitää taas rähjätä. No viikonloppu kännäminen siitä usein seuraa ja sitten riitely etc... sen vahtiminen.
Mieluummin antaisi sen tissutella, kun ottaa sitten kerralla kunnolla.
Mutta kun monesti se tissuttelu johtaa siihen vkl kännäämiseen sitten joka tapauksessa.
Tekisi oikeastaan, mieli provosoida se juomaan se kunnolla, niin että se mokaisi jotain oikein taas. joutuisi putkaan tai tappelisi tai hakkaisi mua. Niin voisin syystä vaatia eroa.
Kun ei tässä tunnu mikään auttavan,. enkä jaksa vuosikausia sitä vahtia. Kun homma on ylä ja alamäkeä koko ajan. Itselle on helppoa olla juomatta, mikäli olen yksin. Hänen seurassaan, minunkin on houkutus sortua suurempi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
katkasua.Ne on kaikki keksittyjä tekosyitä,jos sanoo,että ottaa siksi kun toinenkin.Alkoholisti löytää aina syyn.Eikä juoppo lopeta,ellei itseään ota niskasta kiinni.
tuota ongelman hallintaa.
Avokki ottaa joka ilta sen pari kolme olutta.
Itse pystyn olemaan ilman vaikka hinku onkin silloin kova. Ihan vain sisulla, en muuten oikeastaan. Sitten jos olen yksin, niin en edes ajattele koko asiaa. Olen 37 vuotta elänyt toisenlaista elämää, johon ei alkoholi ole kuulunut, joten yksin ollessa pääsen heti siihen ajatusmaailmaan ja toiseen elämään. Ja on hyvä olla.
Mutta avokin seurassa se todellisuus on toisenlainen se on sitä alkoholistista koko ajan.
Onneksi asutaan nyt erillään välillä, joten saan olla myös yksin paljon. Pakenen sitä harrastuksiin ja jätän sen sohvalle riipimään sitä olutta ja tuijottamaan tv:tä.
Juon kuitenkin pari kertaa kuussa kavereiden kanssa enemmän, eli käyn viikonloppuna yhtenä iltana baarissa.
Mutta kun tuo avokki tulee mukaan ja juo silloinkin.
En minä sittten tiedä onko tämä lopulta niin vakava ongelma vielä.
Koska käymme töissä etc... Osaamme lopettaa sen kännäämisen. Vaikka avokille se tasottelu jääkin päälle.
Itse linjaan homman niin, ettei niitä tasottavia sitten pitäs ottaa ollenkaan. Kärsiä se krapula pois ja sitten mennä taas 2 viikkoa ilman kokonaan.
Muttei se toiselle käy.
Mua vituttaa suoraan sanottuna, niin paljon, että olen ajatellut lopettaa kokonaan, kun ei oikein tule tolkkua tuohon juomisen hallintaan.
Eli emme saa yhteisiä pelisääntöjä siihen.
Ongelmaa lisää vielä se, että selvinpäin meillä ei oikein synkkaa hyvin. Nousuhumalassa tullaan juttun oikein hyvin kuten varmaan kaikki. Sitten kun alkaa akka olla päissään, niin tulee riitelyvaihe. Se saattaa hiukan lätkiäkin. No se vituttamaan on alkanut. Olen siitä sille sanonut, että ei se riitely haittaa, mutta että ei saa lyödä tai purra. No kolme kertaa on moista sitten tapahtunut.
Niin no krapulassa olemme taas sulassa sovussa.
Sen mielestä se elämän tyyli on ok ja kivaa.
Minä en siitä pidä. Riidellä tyhjänpäiväisistä ja samoista vanhoista asioista, joka kerta.
Väkivalta varsinkin on alkanut rassata. Tiedä vaikka itse hiiltyy joskus ja lyö takaisin.
Kerran meinasinkin kun se pääsi yllättämään, en ehtinyt silmää laittaa kiinni vaan se osu suoraan paljaaseen silmään. Kipu oli niin kova, että meinasin lätkästä takasin, ihan refleksinomaisesti ajattelematta.
Todellakin olet oikeassa, meillä taitaa alkaa olla vakava alkoholiongelma. Siksi ajattelinkin joko erota tai lopettaa itse juomisen. Koska tulen lopulta hänen kaltaisekseen jos jatkan.
hänellä runsasta alkoholin käyttöä on ollut jo 15 vuotta. Alkuun oli nätisti, mutta viime aikoina on alkanut olla aika rankkaa tuo käytös
hyvä kuvaus. kiitos teksteistä, vaivannäöstäsi.
En ole mikään toisia ihmisiä neuvomaan, mutta mistä voit olla varma ettei avokilla ole puukko jossain vaiheessa kädessä kun huitaisee kännipäissään?
miehen on pakko saada ne muutamat paukut, selvinpäin on kiukkunen......
Mutta minä en ota yhtään eikä houkutakkaan, muu kuin ukon pellolle potkiminen.
Niin se minuakin kiehtoo sen naisen ulos potkiminen minun elämästä. Kuitenkin yksinäisyys on vielä kammotavampi asia toistaiseksi.
No olen siitä yrittänytkin eroon päästä. Ei se vain minusta irti päästä. Keplottelee itsenä milloin mitenkin takaisin kainaloon. Väkivallalla, säällä, lahjonalla, rakkauden vuodatuksilla. Vaikea siinä on sitten toista ajaa pois.
Minulla olikin toinen naisystävä ehdokas, kun olimme vähän aikaa erossa tästä nykyisestä. Niin eikös tuo onnistunut senkin säikyttämään. Baarissa oli vessassa retelöinyt ja uhkaillut. Sen jälkeen tuli minua lätkimään. Syyttämään, että olen pettänyt häntä, vaikka ei edes oltu yhdessä. Käänsi vain asian, niin että minä ehkä olin lähtenyt, mutta ero ei ollut hänelle selvä.
No yksinäisyyttäni ja säälistä sitten koetettiin taas. Mutta ongelmat nousee heti pintaan kun hän vähänkään ottaa alkoholia. Alkaa se raivoaminen siitä toisesta naisesta, vaikka itse on horoillut milloin missäkin.
Jos nykytilanne rasittaa, tulevaisuus tulee olemaan paljon, paljon, paljon pahempaa.
Älä jää katsomaan, mitä se tulevaisuus tuo.
Koira auttaa yksinäisyyteen - tai kissa, jos sattuu olemaan ns. kissaihminen.
T. kokemusta on