Meirän perhetutulta on kunpainenkin lapsi lentänyt pesästä pois, äitiltä ensin äitin elämän tyylin takia muuttivat isälleen ja sit lapset ovat jo sen verran isoja että ovat jo muuttaneet isältäkin pois.
Koska ovat jo omassa elämässä kiinni.
Mutta kysyisin etä kun lapset ovat lentäneet kotoa pois kaipaattko te lapsia tai jos lapsi asuu toisen vanhemman tykönä vakituisesti?
Omasta puolestni luulisin että tulen kaipaamaa omaa lastani kun sen aika on muuttaa omille.
Mutta tämä tuttavani ei kaipaa että lapset kävis hänen tykönä. Minusta se on outoa.
Koska ovat jo omassa elämässä kiinni.
Mutta kysyisin etä kun lapset ovat lentäneet kotoa pois kaipaattko te lapsia tai jos lapsi asuu toisen vanhemman tykönä vakituisesti?
Omasta puolestni luulisin että tulen kaipaamaa omaa lastani kun sen aika on muuttaa omille.
Mutta tämä tuttavani ei kaipaa että lapset kävis hänen tykönä. Minusta se on outoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuota. En tiedä, minkäikäiset lapset sinulla on, mutta ihminen tuota katsos muuttuu ajan kanssa.
Olen 30. Äitini on ollut koko elämänsä hirveän ylihuolehtivainen hössöttäjä ja hänen hössötyksensä on kohdistunut aina vain minuun ainoana lapsena. Kun asuin vielä kotona yli 18-vuotiaana, äitini halusi päättää, mitkä vaatteet laitan aamulla päälle ja miten laitan hiukseni. Hän päätti muistakin asioistani aina niin voimakkaasti, että oma tahtoni ei päässyt normaalisti muodostumaan. Lähdin kotoa 21-vuotiaana, mikä oli äidilleni suuri järkytys: hänen lapsensa muuttaa hurjan kahdeksan kilometrin päähän. Asunnon saaminen kesti puoli vuotta, ja tänä aikana ilmeisesti jotain tapahtui äitini päässä.
Myöhemmin hän on kertonut, että "ei edes huomannut", että minua ei ollut kotona, ja ihmetteli, kuinka jotkut tätä asiaa surevat. Itse halusi lähteä. Ei kuulemma tuntunut missään. Siis noin hysteerinen äitini koki asian kuitenkin lopulta tosi rauhallisesti. Huomattavasti kamalampaa oli koiran kuolema siitä muutama vuosi eteenpäin. Nykyisin välimme ovat melko hyvät.