Olen tapaillut erästä naista jo itse asiassa parin kuukauden ajan. Tapaamisten väli on vain monesti aika pitkä, ja tuntuu että minä olen se innokkaampi osapuoli tapaamisten suhteen. Kyllä hän kuitenkin suostuu tapaamaan, jos tosiaan minä olen sitä ehdottanut. Olemme edenneet tosi hitaasti (itsestä tuntuu että liiankin hitaasti), mutta aina hetkittäin tuntuu että menemme "nykäyksittäin" eteenpäin; halaukset muuttuneet pusuiksi, pusut suudelmiksi jne.
Jotenkin tuo kaikka kokonaisuutena on saanut minut epävarmaksi koko jutusta, ja etenkin suoraan sanottuna vituttaa olla aina se yhteyden pitäjä ja ohjelman keksijä. Kyllä se hiukan jäyhmpikin suomalainen mies kuitenkin haluasi että toinen arvostaisi sen verran että ehdottaisi edes joskus itse tapaamista. Kysyisi joskus huvikseen että mitä kuuluu jne. Saattaa kuulostaa tyttömäiseltä, mutta niin se vaan on.
Nyt olen ajatellut sitten kuolettaa jo hiukan syventyneet tunteet häntä kohtaan. Viikonloppuna otin jo yhteyttä ex-naisystävään joka haluaisi vielä tavata minua. Parhaiten tunteista pääsee eroon hyppäämällä toisen hepan selkään. Ei tällä kirjoituksella mitään sen suurempaa tarkoitusta ollut, kunhan halusin päästä purkamaan ajatuksia ja kelaamaan itsekin juttuja.
Jotenkin tuo kaikka kokonaisuutena on saanut minut epävarmaksi koko jutusta, ja etenkin suoraan sanottuna vituttaa olla aina se yhteyden pitäjä ja ohjelman keksijä. Kyllä se hiukan jäyhmpikin suomalainen mies kuitenkin haluasi että toinen arvostaisi sen verran että ehdottaisi edes joskus itse tapaamista. Kysyisi joskus huvikseen että mitä kuuluu jne. Saattaa kuulostaa tyttömäiseltä, mutta niin se vaan on.
Nyt olen ajatellut sitten kuolettaa jo hiukan syventyneet tunteet häntä kohtaan. Viikonloppuna otin jo yhteyttä ex-naisystävään joka haluaisi vielä tavata minua. Parhaiten tunteista pääsee eroon hyppäämällä toisen hepan selkään. Ei tällä kirjoituksella mitään sen suurempaa tarkoitusta ollut, kunhan halusin päästä purkamaan ajatuksia ja kelaamaan itsekin juttuja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja sanoo sulle:
*DUMP THAT BiTCH!*
sitä vaan että älä nyt silti sen exäsi tunteilla leiki.ellei sekin sitte ole vaan vanhan hepan=seksin perässä
Vai miksi mennä seuraavan naisen luokse?
Kyllähän mä yksin osaan olla, eikä tässä siitä ollutkaan kyse vaan otsikon mukaisesti tunteiden kuolettamisesta. Eli ettei jää kiemurtelemaan itsesäälin vallassa vaan turruttaa tunteensa toisen naisen kanssa. Ja en mä usko että tuo ex-nainen kuvittelee meistä mitään suurempaa, vaikken tietysti hänelle kerrokkaan että miksi yhtäkkiä otin yhteyttä; se mitä ei tiedä ei voi myöskään satuttaa. Mä olen vaan ennenkin huomannut että olen sen verran herkkä että jään helposti märehtimään asioita jotka jälkikäteen tuntuvat melko vähäpätöisiltä.
eli sitten vaan exän kainaloon... Rumasti sanottu, mutta täyttä totta kohdallasi!
Jälkiviisaana kuitenkin voisin sanoa, että asioistahan on hyvä keskustella ja esittää niitä toiveita suhteen etenemiseksi. Tuskin siitä kukaan pahastuu kun kertoo, että toivoisi että toinenkin tekisi aloitteita tapaamisten suhteen. Mutta summa summarun, ensin pitää vanha olla takana ennen kuin voi uuttaa aloittaa eli kerro näille naisillesi totuus, siten on itsesikin helpompi jatkaa elämää.
vastaamaan, mitä hän haluaa suhteelta. Haluaako hän suhdetta ollenkaan?
Onhan sekin vaihtoehto, että nainen käpertyy naiselliseen passiivisen odottajan osaan. Ehkä hän on ujo ja epävarma siitä haluatko itse enää jatkaa ja odottaa siksi aina seuraavaa siirtoasi?
Sekin on mahdollista. Keskustelkaa rehellisesti ja tuo itse ensinnä esille että pidät hänestä ja olet kiinnostunut jatkamaan, niin hän rohkenee toivottavasti esittämään oman kantansa.
Pari kuukautta on aika lyhyt aika. Mut ehkä sä sitten oletkin mies, joka odottaa heti, että kun hiukan pussaat, niin heti pitää olla jalkojen juureen lankeamassa, vaikkei susta mitään tietäiskään. Ja jos niin ei tee, niin sähän jo juokset kiireesti eksän helmoihin. Tuolla logiikalla sun olis pitänyt löytää jo monta uutta.
Aika moni nainen mieluummin vähän katselee, koska on myös niitä miehiä, et jos niille edes kohteliaisuuttaan jotakin ilmaisee, niin kappas vaan, mies ahdistuukin vallan kauheasti ja hyi kun nainen alkoi ahdistelemaan. Jälkipuheet onkin sitten vähemmän kauniita monelle naiselle. Ja hetkessä tilanne onkin niinpäin, et nainenhan se ongelma nyt olikin. Naisestahan pitää silloin päästä keinolla millä hyvänsä eroon. Näitä miehiä on nähty niin paljon, että kaks kuukautta ei riitä sellasen karsimiseks.
Sehän se vasta vituttaakin, kun saa muutamasta kohteliaisuudesta keskenkasvuisen miehen ahdistumaan ja loppujen lopuks mies laputtaa karkuun minkä kerkeää ja tekee naisesta melkoisen syntipukin.
Toiset oikein kerjää sitä huomiota, mut kun sitä joskus edes vahingossa antaa, niin siitä saakin sit kuulla puoli kaupunkia, miten nainen taas on ahdistellut tai kuvittelee itsestään liikoja. Mulle ei mene jakeluun ne miehet, jotka hyppis vaikka päällään huomion vuoks, mut jälkeenpäin ne lähinnä valittaa siitä ja koittaa nuijia ne naiset maan rakoon jollain keinolla.
Ja moni on varmasti oikeassa kun ehdottaa kysymään tältä nykyiseltä naiselta että missä hänen mielestään mennään. Eihän siinä varmaan mitään häviä, paitsi mahdollisesti ylpeytensä, mutta tuleepahan ainakin selkeä lopetus jutulle jos on tullakseen.
Edelleen helpompaa olisi varmasti unohtaa nykyinen nainen entisellä (jotenkin ihminen suojelee itseään loukatuksi tulemiselta loukkaamalla itse ensin). Mutta ehkä nyt en anna järkeni puhua minulle vaan menen tunteiden mukana.
poika omia tunteitaan pakoon ja kehtaa vielä verhota ne neisen saamattomuuteen;) ei kun kissa pöydälle, varovasti kuitenkin.. ylpeys on perseestä.