Vaakanainen ja rapumies..?

yhtälö!!!!!!

on syntymäpäivät tiedossa, niin käy tsekkaamassa
vaikka tältä sivulta.
www.astro.fi/index.php?p=2&up=11

jk. Hyvin vaa´alla ja ravulla yhdessä sujuu.

Aluksi voi olla ihanaa, mutta sitten tulee luultavasti ero, ja tuskin vaa'an puolelta. Vaaka pitää ravusta mutta rapu ei jaksa. t.Vaakanainen

rakkauteni on rapumies, mutta ei siitä sitten mitään tullutkaan, vaikka vuosia elettin ollako vai eikö.
Sulle toivon onnea koska se on todellakin sen arvoista.
Nyt yritän vaan unohtaa ja ehkä joskus uskallan muistella sitä aikaa kunhan aikaa kuluu.

Minä olen vanhentunut rapumiehen kanssa lapsesta lähtien, naimisissa olemme olleet 30 vuotta, hän on edelleen suuri rakkauteni ja minä hänen. Mieluiten vietämme aikaa yhdessä, mitä enemmän sen parempi, nautimme toistemme seurasta.

Joten yhtälö on loistava!

En tiedä, voiko tällaiseen vastata suoraan kyllä tai ei.. Voi vain kertoa omista kokemuksistaan. Itse seurustelin rapumiehen kanssa reilu puoli vuotta. Alku oli aivan ihanaa, rapu mies antoi huomiota enemmän kuin kukaan mies ennen. Sitoutunut oli heti alusta asti, ja vakavissaan. Eron jälkeen sain selville että olisi jopa kosinut piakkoin, jos emme olisi eronneet. Jälkeenpäin tuntuu, että etenimme aivan liian nopeasti. Rapumies hurmasi, vei jalat alta heti kättelyssä, ja kohteli kuin prinsessaa, antoi periksi ja myöntyi minun haluihini, oli epäitsekäs kaikilla tavoilla. Tietenkään ei mikään suhde ole täydellinen, riitoja oli, tosin minun aloittaminani, sillä ex-mieheni eli haavemmaailmassaan, eikä halunnut säröjä siihen. Rapumies osaa olla ihana, mutta myös takertuu puolisoonsa, ja haluaa omistaa itsensä, ja aikansa tälle. Se voi loppujen lopuksi tuntua ahdistavalta. Hän oli mies, jonka kanssa mennään naimisiin, tehdään lapsia ja eletään koko loppu-elämä onnellisena yhdessä. Nuoria olemme, ja olimme molemmat, joten en ollut vielä valmis kyseiseen sitoumukseen, joten erosimme, minun päätöksestäni. Tämä tunteellinen mies (joskus hieman liikaakin) ei pelkää näyttää mitä tuntee, ja ei pelkää rakastaa.

Nyt kuuden vuoden jälkeen tuli ero. Eikä suinkaan rapumiehen aloitteesta vaan minun. En vaan enää jaksa. Olisi varmasti ero tullut jo paljon aijemmin ilman lapsia. Loppupelissä rapu ja vaaka ei sovi yhteen ollenkaan...Meillä rapu on liian minä itse ja teki mitä huvitti. Minä taas pitkään sopeuduin ja annoin vaan olla ja mennä.. Mutta en enää!

Itse olen juuri vaakanainen ja rakastan rapumiestä yli kaiken. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin kultaani, ehdottomasti samanlaisin ihminen ikinä mielipiteiltään ja silleen. Kuitenkin todellakin vetäytyy kuoreensa heti jos sanon jotain väärin ja on vähän vaikeaa tietää, että tunteeko rapu oikeasti samoin miten minä. Sanoo liian harvoin rakastavansa ja on täysi taiteenorja. Toivon kuitenkin että saisin pitää hänet, vaikka hän tekee minut hulluksi vaikeudellaan ja ihanuudellaan.