Tarkkailkaa lapsenne syömistä ja liikkumista!
En oikeastaan vieläkään käsitä, miksi olen ylipainoinen, mutta olen ollut aina lihava. Johtuen tietysti vähäisestä liikkumisesta ja syömisestä. Kun olin lapsi, niin äitini ei ehtinyt kiinnittää huomiota liikkumiseeni, koska oli jäänyt leskeksi hetkeä ennen syntymääni, joka tietysti sitten tarkoitti, että äitini vei mut perhepäivähoitajalle kun olin vuoden ikäinen ja meni itse töihin. Äiti tuli töiden jälkeen hakemaan mut hoitajalta ja mentiin kotiin ja äiti laittoi ruokaa. Söin ja leikin enimmäkseni sen jälkeen sisällä, koska olinhan ollut jo hoitajan luonna ulkoilemassa. Karkkia ja muita makeisia en saanut usein syödä, johtuen ehkä myöskin siintä, että niihin ei ollut rahaa. Harrastuksia ei ollut sitten alle kouluikäisenä, mutta neljännellä luokalla aloitin ryhmätanssin, jota harrastin kolme vuotta. Mutta sekään ei auttanut ylipainooni.
Nyt olen 18vuotias ja yritän löytää motivaatioita laihduttamiseen, mutta koulu vie paljon voimia ja kun asun vielä poikaystäväni kanssa niin on paljon kotitöitäkin. Ruokavaliota koitan pitää suht normaalina, mutta opiskelijana ei ole varaa ostella salaatteja kovinkaan usein ja muita kevyitä ruokia. Helpommin menee siihen, että ostaa pastaa ja esim. jauhelihaa.
olen yrittänyt monesti laihduttaa, ala-asteelta lähtien. Ja tiedän sen, että olisin laihempi nyt jos äitini oli oikeasti tukenut mua ja katsonut syömisiäni!
Onneksi en ole koskaan joutunut kiusatuksi ja aina ollut muutamia ystäviä!
Mutta tehkää asian eteen jotakin, jos lapsi on ylipainoinen! Tai vielä normaalipainoinen, mutta ei liiku! Laittakaa liikkumaan! Nykyään on liikaa lapsia jotka pelaavat ja katsovat liikaa telkkaria! Teette lapsellenne palveluksen, kun tarkkailette hänen syömisiään ja pistätte rajoja!
Ja etenkin jos tuette häntä liikkumalla!
En syytä äitiäni lihavuudestani, mutta hän olisi voinut tehdä asialle jotakin.
En oikeastaan vieläkään käsitä, miksi olen ylipainoinen, mutta olen ollut aina lihava. Johtuen tietysti vähäisestä liikkumisesta ja syömisestä. Kun olin lapsi, niin äitini ei ehtinyt kiinnittää huomiota liikkumiseeni, koska oli jäänyt leskeksi hetkeä ennen syntymääni, joka tietysti sitten tarkoitti, että äitini vei mut perhepäivähoitajalle kun olin vuoden ikäinen ja meni itse töihin. Äiti tuli töiden jälkeen hakemaan mut hoitajalta ja mentiin kotiin ja äiti laittoi ruokaa. Söin ja leikin enimmäkseni sen jälkeen sisällä, koska olinhan ollut jo hoitajan luonna ulkoilemassa. Karkkia ja muita makeisia en saanut usein syödä, johtuen ehkä myöskin siintä, että niihin ei ollut rahaa. Harrastuksia ei ollut sitten alle kouluikäisenä, mutta neljännellä luokalla aloitin ryhmätanssin, jota harrastin kolme vuotta. Mutta sekään ei auttanut ylipainooni.
Nyt olen 18vuotias ja yritän löytää motivaatioita laihduttamiseen, mutta koulu vie paljon voimia ja kun asun vielä poikaystäväni kanssa niin on paljon kotitöitäkin. Ruokavaliota koitan pitää suht normaalina, mutta opiskelijana ei ole varaa ostella salaatteja kovinkaan usein ja muita kevyitä ruokia. Helpommin menee siihen, että ostaa pastaa ja esim. jauhelihaa.
olen yrittänyt monesti laihduttaa, ala-asteelta lähtien. Ja tiedän sen, että olisin laihempi nyt jos äitini oli oikeasti tukenut mua ja katsonut syömisiäni!
Onneksi en ole koskaan joutunut kiusatuksi ja aina ollut muutamia ystäviä!
Mutta tehkää asian eteen jotakin, jos lapsi on ylipainoinen! Tai vielä normaalipainoinen, mutta ei liiku! Laittakaa liikkumaan! Nykyään on liikaa lapsia jotka pelaavat ja katsovat liikaa telkkaria! Teette lapsellenne palveluksen, kun tarkkailette hänen syömisiään ja pistätte rajoja!
Ja etenkin jos tuette häntä liikkumalla!
En syytä äitiäni lihavuudestani, mutta hän olisi voinut tehdä asialle jotakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tossa noin vuosi sitten kuulin mahtavia laihdutusideoita. :D
Menimme tekemään vuokraemännän kanssa vuokrasopimusta asuntoon, siinä sitten vuokraemäntä(yli 80vuotias ja itsekin lihava!!!)
sopimusta kirjoittaessa tokaisi, että sinun täytyykin alkaa syömään vähemmän. Tokaisin siihen jotain että "heh, niin..." luulin että rahallisesti asiaa tarkoitti, kun vuokra maksaa aika paljon. Sitten hän jatkoi, että "minä olen laihtunut kolme kiloa kolmessa kuukaudessa vain niin että en syö ilta kuuden jälkeen mitään ja kuudelta syön näkkileivän ja omenan." Meinas sopimus jäädä mun kohdalta tekemättä, kun menin hiljaiseksi. :D Eihän kukaan oikeasti neuvoisi noin "epäterveellisesti" syömään väärin? Ja se mummeli heräilee jo yöllä kolmen aikoihin...aamupalalle. Ei mulla ole varaa yöllä alkaa heräileen! :)
Tokaisin sitten autossa poikaystävälleni, että jos mä en ilta kuuden jälkeen söis mitään, vois tulla päiviä etten söis ku kerran. Ku välillähän mä olen kotona vasta siinä kuuden aikoihin ja viimeksi syöny siinä yhentoista aikoihin. :) Ja tokaisin myös, että tainnut liikaa katsoa Dr.Philiä, heh. ;D
Minulla on melkein tasan samanlainen lapsuus kuin sinulla. Jos yhtään lohduttaa, niin kolmikymppisenä, "aikuistuttuani" aloin laihtua ilman mitään kuureja, ja olen nykyisin normaalipainoinen.
Muuten, yksi kaverini laihdutti tuolla vuokraemäntäsi keinolla 20 kiloa. Harkitsemisen arvoinen metodi. Mutta sitten sinun täytyy toki päivällä syödä.
lapsuus. En huomannut mitään erityistä aloittajan lapsuudesta.
Yleensä pikkulapset hosuvat sisätiloissakin ihan tarpeeksi pysyäkseen normaalipainossa. Kaikki eivät jaksa mennä lasten kanssa ulos tarhapäivän jälkeen, jossa on jo kahteen kertaan ulkoiltu.
Vai ei ollut alle kouluikäisenä harrastuksia, no voi voi... Olen nelikymppinen ja voin kertoa, että minun lapsuudessani oli harvinaista että kymmenvuotiaallakaan olisi ollut mitään erityisiä harrastuksia. Rikkaiden perheiden juttuja olivat.
Miten niin olet yrittänyt? Ei yrittämistä ole se, että ostaa jauhelihaa ja höttöpastaa kaupasta ja jättää liikunnan väliin.
Kaksi vaihtoehtoa:
a) Olet tyhmä/sivistymätön ja et tiedä miten laihdutus tulisi suorittaa järkevästi.
b) Sinulla ei ole itsekuria ja voit syyttää siitä vain itseäsi.
Valitse noista toinen. Minulla ei ole ikinä ollut ongelmia painon kanssa, eikä tule olemaan. Sen verran on järkeä päässä ja selkärankaa jäljellä. Turha parjata äitiäsi, parjaa itseäsi.
normaalisti työssä käyvää leskiäitiä ruvetaan syyttelemään aikuisiän lihavuudesta.
Harvassa perheessä enää hoitopäivän jälkeen joka päivä ulkoillaan lasten kanssa eikä alle kouluikäisillä ole sellaisia harrastuksia, jotka painonhallintaan vaikuttaisivat.
Viisivuotiaat käyvät kerran pari viikossa jossain jumpassa, jos käyvät.
Miten äidilläsi olisi ollut aikaa sinua liikutella pienen lapsen äitinä yksin kotitöineen, jos sinulla ei lapsettomana opiskelijanakaan ole? Ihme valitusta!
Ota nyt lusikka lihavaan käteesi ja lopeta ruikutus ja selittelyt. Ei laihduttamiseen mitään ylikalliita talvisalaatteja tarvita. Osta sesongin mukaisia kasviksia ja juureksia ja rupea liikkumaan, niin kyllä ne kilot lähtee.
"työssä käyvää leskiäitiä ruvetaan syyttelemään aikuisiän lihavuudesta." Lainaus tekstistäsi. Lastako sitten olisi pitänyt syyttää? Ei kai se vielä syyttämistä ole, jos kertoo isänsä kuolleen ennen syntymäänsä?
Isän kuolema noin kriittisellä hetkellä on varmasti vaikuttanut äidin käyttäytymiseen ja ne jäljet kyllä rekisteröityvät vauvan aivoihin, vaikka niitä ei pysty tietoisesti muistamaan. Siellä ne kuitenkin ovat, ns. tunnemuistissa. ei tarvitse syyttää enempää äitiä kuin lastakaan. Ainako teidän täytyy syyttä jotakuta?
Itse asiassa, äidillä olisi pitänyt olla aikaa lapselle. Ei lapsi ymmärrä niin isoja asioita kuin kuolema. Lapsella oli vain äiti, jonka aikuisena olisi pitänyt pitää huoli myös lapsensa tunnekasvatuksesta, ei pelkästä ravinnosta.
Em. seikoilla on kauaskantoiset vaikutukset. Jos teillä ei ole tietoa, ottakaa selvää, sitä on saatavilla, jos vain kiinnostaa. Ja lopettakaa se ainainen syyttely!
Minulla on neljä lasta ja kaksi lastenlasta, enkä käsitä lainkaan tätä tarinaa. Lapsethan liikkuvat luonnostaan, jos sitä ei heiltä erikseen isolla vaivalla kielletä? Paikallaan pysyminen ois joskus ollut toivottavaa, mutta se vaati jo erikseen paneutumista.
Ei ole pakko mennä ulos eikä osallistua johonkin ohjattuun toimintaan, riittää kun saa leikkiä vapaasti eikä komenneta istumaan tuolinreunalla kädet sylissä. Ravitsemuspuoli on tietysti vanhempien hallinnassa, mutta siitähän et sentään äitiäsi moittinutkaan.
Olet aikuinen, ota vastuu omasta elämästäsi ja tee tarvittavat muutokset, jos et ole johonkin tyytyväinen äläkä tuhlaa aikaa syyttävällä sormella osoittelemiseen!
olen kanssasi samoilla linjoilla vanhempien vastuusta siinä mielessä, että ruualla rakastamisen voisi korvata vaikka yhteisellä ajalla, olipa sen sisältö sitten mitä tahansa satujen lukemisesta lasten kanssa liikkumiseen. Monet tavat tulevat "perintönä" kodista. Useissa ns. normaalipainoisissa perheissä syödään terveellisemmin ja liikutaan paljon. Sitten on näitä perheitä, joissa kaikilla perheenjäsenillä kissoja ja koiria myöden on ylipainoa.
Molemmissa em. tapauksissa ruoka- ja liikuntakulttuuri yleensä siirtyy lapsille; normaalipainoisten onneksi ja lihavampien epäonneksi. Lihavien on tehtävä elämäntaparemontti, dieeteillä ei kauan normaalipainoisena pysy.
Tsemppaisin sinuakin sen verran, että otat kevyemmät ruuat ja säännöllisen liikunnan osaksi elämääsi. Tehkää poikakaverisi kanssa yhdessä ruokaa, hoitakaa kotihommia yhdessä niin teille jää aikaa yhteisiin ja omiin harrastuksiinne. Yhdessä voitte lenkkeillä, hiihtää, pyöräillä... Mahdollisuuksia on. Herkkuja ei tarvitse unohtaa, itse en voisi kuvitella eläväni loppuelämääni ilman jäätelöä! Herkkujen määrä täytyy vain pitää kurissa.. Toivottavasti sinulta löytyy tarpeeksi tahtoa ja päättäväisyyttä uuden, terveellisemmän elämän aloittamiseen :)
Nyt ei todellakaan ollut tarkoitus syyttää äitiäni! Hän on todellakin huolehtunut kolmesta lapsestaan erinomaisesti! Leskeksi jäätyään oli ollut vuoden uusi talo ja lainaa paljon! Saipahan viime vuonna maksettua lainan loppuun!
Ja en mä nyt mitenkään sairaalloisesti ole lihava! Mutta, kun nykyää on kamalasti huolta lapsien ruokailusta ja liikkumisesta, niin ajattelin nyt sitten kertomuksellani muistuttaa, että vanhemmat todellakin voisivat vaikuttaa lapsensa ruokavalioon! Mun mielestäni kaikki nää lapsille tarkoitetut maksulliset kanavat ovat turhia! Tulee pitkin päivää lastenohjelmia telkusta, niin eihän lapset edes halua mennä ulos! Ja se vielä miten ne kaikki nykyajan lastenohjelmat vaikuttavat lapsen kehitykseen? Mielestäni ei hyvin. Ja onko niitä edes todettu, että miten lapsi käsittelee ne kaikki asiat mitä lastenohjelmissa näytetään?
Ala-asteella neljännellä luokalla ja siintä eteenpäin mulla on ollut kavereita joiden kanssa olin ulkona, pyöräilin ja rullaluistelin. Ja koko lapsuuteni uin aina mökillä kesät, vaikka koko päivän. Kuitenkin olen lihava. Eiköhän se ruokavaliosta johtunut? Kun kuitenkin olin ja olen äidilleni todella tärkeä, niin hän halusi hemmotella mua...Ruoalla. Äitini on sanonut, että mun takia hän jaksoi jatkaa elämäänsä ja yrittää parhaansa ja siinä hän onnistui!
Syön kasviksia ja yritän mahdollisimman kevyitä valintoja tehdä kaupassa. Mutta kun välillä on varaa vain lähteä neljällä eurolla kauppaan ostamaan kahdelle ruokaa? Ei siinä voi alkaa, että ukolleppa ostankin tosta noin makkaraa ja itselleni ostankin jotain kasviksia että teenkin jotain herkkukasvisruokaa. Ukko on kuitenkin normaalinpainoinen ja hän ei nyt mitään kasvisruokia ala syömään. Kesäisin rullaluistelemme ja kuljen pyörällä.
Mutta kyllä mä uskon, että saan vielä jossain vaiheessa itseäni niin paljon niskasta kiinni, että laihdutan tosissani.
Mutta todellakin halusin vain kirjoituksillani todeta, että jos lapsenne sanoo teille lihavana, että haluaa laihduttaa, koittakaa tukea ja muuttakaa vaikka koko perheen ruokailutottumuksia. Ja liikkukaa perheenä.
Aivan sen takiakin, että se on aika rasittavaa kuunnella ja vastailla kysymyksiin kouluterveydenhoitajalla ja jos joutuu vielä kiusatuksi koulussa niin siinähän onkin mukavaa... Mutta aivan sama. Tää maailma on ny muutenkin on sekasin. Että eikös Suomi nyt kuulunutkin aikas alkupäähän tilastoissa, joissa on ylipainoa? Mä ainakin aion vaikuttaa siihen osaltani ja laihduttaa. Ja sitten, kun saan lapsia ja olen aikaisemmin kärsinyt itse lihavuudesta. Varmistan todellakin, että lapseni syö monipuolisesti ja terveellisesti ja liikkuu.