Miten ymmärrätte sen, että demarit kampanjassaan pelottelevat kepun ja kokoomuksen ”porvarihallituksella” (sitaatit eivät ole tarpeettomat), jos kepu pysyisi suurimpana puolueena ja kepu nyt puoluesihteerinsä suulla sateenkaarihallituksella, jos demarit voittaisivat. Eli sellaisella, joita Lipposen kumpikin haalitus oli, joiden sateenkaaresta puuttui vain apilanvihreä väri.
Mistä tuollainen pelottelu mielestänne kertoo?
Minun mielestäni se kertoo toisilleen mustasukkaisista rakastavaisista. Siitä, että niin kepulla kuin demareillakin on niin kiihkeä halu jatkaa rakkaussuhdettaan, että puolin ja toisin ollaan mustasukkaisia itseään puoleensavetävämmäksi koetulle kokoomukselle: Jospa se kumppani sitä sittenkin vilkuilee syrjäsilmällä, ja mitä sillä lieneekään mielessään?
Harmi, ettei kokoomus uskalla suoraan sanoa, kumpi olisi sille mieluisampi kumppaniksi. Jos se ilmoittaisi, että kepu olisi mieluisampi, se karkottaisi joukon kokoomuslaisia demareiden äänestäjiksi. Mutta jos se ilmoittaisi demarit mieluisammaksi, en usko, että suurta äänestäjäkatoa syntyisi. Kokoomuksen kannattajat ovat kuitenkin valtaosin järkiporukkaa, ja he hyvin tietävät, että Suomea ei voida menestyksellä hallita ilman demareita.
Jos kokoomus niin tekisi, saattaisimme hyvinkin saada sen sinipunan. Mutta tuo rakastavaisten kepun ja demarien mustasukkaisuus vain vahvistaa varmuuden siitä, että punamulta jatkaa.
Ellei sittenkin kokoomuksella ja demareilla olisi jotain pientä "vispilänkauppaa" verhojen takana, ja Jarmo Korhonen on saanut siitä vihiä?
- - -
Ihan eri asiasta:
Oiva Härkönen ei sittenkään ole niin hyvä historiantuntija kuin väittää olevansa. Tuolla toisaalla hän sanoo näin:
- - -
Minä esitin Kääriäistä jo ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 26.2.2007 klo 08.15
... viime kerralla Keskustan ehdokkaaksi. Turha siihen on Vanhasta uhrata, sillä maa tarvitsee päämonisterin. Lisäksi koskaan ei istuva pääministeri ole voittanut istuvaa presidenttiä presidentin vaalissa.
- - -
Pääministeri Kyösti Kallio voitti istuvan presidentin P.E. Svinhufvudin presidentinvaaleissa 1937, kun sosialidemokraatit antoivat äänensä tälle Tannerin tiputtua ensimmäisellä kierroksella ja Ståhlbergin vedettyä pois ehdokkuutensa.
Erityisen yllättynyt olen, että hän ei tunne edes ihailemansa Kekkosen uraa. Presidentiksi vuonna 1956 valittiin pääministeri Kekkonen, vaikka vastaehdokkaanaan oli myös presidentti Paasikivi, joka vielä 85-vuotiaana tuli pyydettynä mukaan viime vaiheessa torjumaan maalle vaaralliseksi koetun Kekkosen pääsyä virkaan. Mutta eihän Juho-Kusti päässyt enää toiseen äänestykseen, jossa vastakkain olivat siis Kekkonen ja Fagerholm, ja jonka vaalin sitten Kekkonen voitti sillä yhdellä äänellä, jonka myyjä ei ole vieläkään tullut ilmi.
Mistä tuollainen pelottelu mielestänne kertoo?
Minun mielestäni se kertoo toisilleen mustasukkaisista rakastavaisista. Siitä, että niin kepulla kuin demareillakin on niin kiihkeä halu jatkaa rakkaussuhdettaan, että puolin ja toisin ollaan mustasukkaisia itseään puoleensavetävämmäksi koetulle kokoomukselle: Jospa se kumppani sitä sittenkin vilkuilee syrjäsilmällä, ja mitä sillä lieneekään mielessään?
Harmi, ettei kokoomus uskalla suoraan sanoa, kumpi olisi sille mieluisampi kumppaniksi. Jos se ilmoittaisi, että kepu olisi mieluisampi, se karkottaisi joukon kokoomuslaisia demareiden äänestäjiksi. Mutta jos se ilmoittaisi demarit mieluisammaksi, en usko, että suurta äänestäjäkatoa syntyisi. Kokoomuksen kannattajat ovat kuitenkin valtaosin järkiporukkaa, ja he hyvin tietävät, että Suomea ei voida menestyksellä hallita ilman demareita.
Jos kokoomus niin tekisi, saattaisimme hyvinkin saada sen sinipunan. Mutta tuo rakastavaisten kepun ja demarien mustasukkaisuus vain vahvistaa varmuuden siitä, että punamulta jatkaa.
Ellei sittenkin kokoomuksella ja demareilla olisi jotain pientä "vispilänkauppaa" verhojen takana, ja Jarmo Korhonen on saanut siitä vihiä?
- - -
Ihan eri asiasta:
Oiva Härkönen ei sittenkään ole niin hyvä historiantuntija kuin väittää olevansa. Tuolla toisaalla hän sanoo näin:
- - -
Minä esitin Kääriäistä jo ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 26.2.2007 klo 08.15
... viime kerralla Keskustan ehdokkaaksi. Turha siihen on Vanhasta uhrata, sillä maa tarvitsee päämonisterin. Lisäksi koskaan ei istuva pääministeri ole voittanut istuvaa presidenttiä presidentin vaalissa.
- - -
Pääministeri Kyösti Kallio voitti istuvan presidentin P.E. Svinhufvudin presidentinvaaleissa 1937, kun sosialidemokraatit antoivat äänensä tälle Tannerin tiputtua ensimmäisellä kierroksella ja Ståhlbergin vedettyä pois ehdokkuutensa.
Erityisen yllättynyt olen, että hän ei tunne edes ihailemansa Kekkosen uraa. Presidentiksi vuonna 1956 valittiin pääministeri Kekkonen, vaikka vastaehdokkaanaan oli myös presidentti Paasikivi, joka vielä 85-vuotiaana tuli pyydettynä mukaan viime vaiheessa torjumaan maalle vaaralliseksi koetun Kekkosen pääsyä virkaan. Mutta eihän Juho-Kusti päässyt enää toiseen äänestykseen, jossa vastakkain olivat siis Kekkonen ja Fagerholm, ja jonka vaalin sitten Kekkonen voitti sillä yhdellä äänellä, jonka myyjä ei ole vieläkään tullut ilmi.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Varmasti osa totuudesta on tuo mustasukkaisuudeksi nimittämäsi punamullan osapuolten keskinäinen pelko toisen lipsumisesta uuden kaverin kelkkaan.
Demareilla on kova tarve herätellä omia peruskannattajiaan, sillä kepu näyttäisi pysyvän suurimpana. Vaikka SAK tulee koko voimallaan mukaan kampanjaan, ei se yksin riitä, sillä moni perusdemari ei ammattiliitoista kuitenkaan perusta tai kuuluu esim Tehyn jne kautta muihin kuin SAKlaisiin liittoihin.
Mielenkiintoista mielestäni on se, että SDP lähti ensimmäisenä muita mustamaalaavaan amerikkalaistyyliseen TV kampanjaan "sinistä maailmaa" vastaan. jossa vanhukset eivät pääse vessaan elleivät maksa ensin tai ekaluokkalaisten pitää tuoda opettajalle setelinippu. Moni demari kauhistelee amerikkalaisuutta ja sen lieveilmiöitä, joihin tuollainen lokakampanjointi kuuluu, mutta puolue on ensimmäisenä sitä toteuttamassa.
Vaikka sininen maailma on suunnattu Kokoomusta vastaan, näkee moni kepulainenkin punaista noissa mainoksissa. Eli SDP on itse ajamassa kovaa kyytiä porvaripuolueita itseään vastaan, rakentamalla täysin keinotekoista vastakkainasettelua mm. veronkevennysten ja palvelujen välille demarit vain ajaa porvaripuolueita yhteiseen rintamaan. Jos ei vielä seuraavaa hallitusta muodostettaessa niin 2011 vaaleissa viimeistään. Kovin kovin lyhytnäköistä ja tyhmää demereilta.
En oikein ymmärrä, miksi koet demarien kampanjan mustamaalusksena. Sehän ei kohdistu toisia puolueita vastaan, vaan talousohjautuvaa ja rahavaltaista yhteiskuntamallia vastaan. Itse näen niin, että kampanjan tavoite on vastustaa koventuvien arvojen yhteiskuntaa. Valitettavasti on jo nähtävissä monia merkkejä koventuvista arvoista, missä ihmiselle ei anneta esim. työssä itseisarvoa, vaan vain välinearvo rahantekokoneena. Ylipäätään taloudellinen tehokkuus ja saalistustaloudellinen asenne ovat lyöneet itsensä niin hyvin läpi, että ne polkevat muut päämäärät ja ihmisen yksilönä allensa.
Minusta on korkea aika, että tällaiseen vaaralliseen kehitykseen aletaan reagoida jo poliittisella tasolla. Tähän asti kielteisiä asioita on nostettu esiin akateemisella ja kansalaistoiminnan tasoilla.
Vastakkainasettelu ei ole keksitty ilmiö. Niin kansainvälisesti kuin vähitellen jo myös Suomessa monet yhteiskunnalliset indikaattorit viittavat eriarvoistumiseen, köyhälistön määrän lisääntymiseen ja köyhyyden syventymiseen, sosiaalisten ongelmien kasvuun, päihdeongelmien lisääntymiseen, sairastavuuden kasvuun, työssä viihtymisen vähentymiseen jne. Tällaiset negatiiviset kehityssuunnat pitisi ottaa todesta eikä panna päätä pensaaseen ja kieltää ongelmien olemassaolo puhumalla teennäisestä vastakkainasettelusta. Kukaan ei ole sanonut, että vastakkainasettelu esiinty, vaan niin, että vastakkainasetteluun joudutaan, jos kehityssuuntaa ei yritetä muuttaa.
En ole vielä nähnyt ainuttakaan SDP:n tv-mainosta, mutta jos ne ovat sellaisia, mitä lehdissä on kuvailtu, niin huh huh sentään. Silloin on demareilta pallo täysin hukassa.
Jos tv-kampanja sosiaan perustuu tuollaiseen vastakkainasetteluun, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä, niin se kääntyy demareita itseään vastaan, koska kampanjasta täysin puuttuu kaikki asiallinen uskottavuus.
Ja kun kampanjassa vedotaan tunteisiinkin todella kärjistettyjen ja negatiivisten esimerkkien kautta, niin tuo kampanja ei tuo SDP:lle ainuttakaan lisä-äänestäjää, joita se olisi voinut saada niistä ihmisisitä, joiden kanta on vielä auki.
SDP:n tv-mainonta tulee nousemaan kouluesimerkiksi sellaisesta mainonnasta joka toimii maksajaansa vastaan. Harvasta asiasta olen median ennakkouutisten perusteella niin varma kuin tästä, mutta olen valmis muuttamaan mielipiteeni sitten, kun olen mainokset "livenä" nähnyt.
On täysin luonnollista, että sinä pidät demareiden tv-mainontaa hyvänä, koska kannatat demareita.
Sillä nyt ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska demareiden keinotekoisesti ja valheellisesti vastakkaiasetteleva mainonta on kaikkien muiden kuin demariuskovaisten mielestä vastenmielistä.
Jos demareiden tv-mainonnan tavoite on vahvistaa omien kannattajien uskoa, niin kuin saatanaa parjaava saarna vahvistaa uskovaisten uskoa, niin se toimii.
Mutta ketään tuo mainonta ei käännytä demareiden kannattajaksi, joka ei aiemmin ole demari ollut.
Miten päädyt siihen, että kampanjalta puuttuu asiallinen uskottavuus. Asiahan on niin, että NuSujen piiristä tehtiin jo 90-luvulla erilaisia ehdotuksia sosiaaliturvavaltion purkamiseksi. Valtion tehtäväksi koettiin lähinnä vain turvallisuuden takaaminen eli ns. yövartijavaltio. Sen jälkeen meillä on myös käytännössä vähennetty yhteiskunnan palveluja tai ne ovat vähentyneet kysynnän kasvaessa kuten esim. lastensuojelussa ja päihdehoidossa.
On yhä enemmän otettu esille käyttäjien maksuosuuksien lisäämistarpeita eli lääkekorvausten osalta, koulutuksessa on esitetty lukukausimaksuihin palaamista ja on puhuttu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopumisesta. Toimeentulotukien ostovoima on radikaalisti vähentynyt ja ylipäätään köyhemmän väen ostovoima ei ole lainkaan kasvanut tai se on suorastaan vähentynyt.
Kuten yhdelle kylähullulle jo kommentoin monet sosiaaliset indikaattorit kertovat ongelmien kasvusta sitä mukaa kuin hyvinvointipalvelujen myöntämistä on yhteiskunnassa kiristetty.
Minusta on hyvä herätellä ihmisiä huomaamaan, mihin suuntaan ollaan menossa. Monille kansalaisille on tästä kehityksestä vain ehkä omakohtaisia tai lähiympäristöön liittyviä kokemuksia. Ihmisten kyky havaita ongelmien koko laajuus on siten rajoitettu, kun asioihin perehtyminen lukemisen avulla on kuitenkin suppeata. Jos negatiivinen kehityssuunta onnistutaan tätä kautta paremmin tiedostamaan, pieni vaalimenestyksen vähentyminen on siitä mitätön hinta. Itse on ymmärrä kyllä sitä, miten tällainen heräte kaatuisi demarien niskaan kanatuksen vähentymisenä.
En osaa sanoa, käännyttääkö kampanja ketään demarien kannattajaksi. On jo tärkeää sinänäs, että ihmisten kokemat ongelmat otetaan todesta. Riittää aivan hyvin, että ne joita tuo kampanja asiasisältönsä osalta puhuttelee, ottavat sen todesta, olivatpa demarien kannattajia tai eivät.
Samanlaisia huolen aiheita esiintyy myös muiden puolueiden kampanjoissa. Näitä muita ovat Vasemmistoliitto, Vihreät, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Kepulla tämä on jäänyt vaaliteemoissa jo enemmän taakse, kun vielä Jäätteenmäen puheenjohtakaudella oli Kepun politiikan keskiössä. Matti Vanhanen on kovasti viehättynyt siihen totuuteen tai näkemykseen, mitä kepulaiset talousasiantuntijat vierittävät tietoisuuteemme, etunenässä Vesa Vihriälä ja Vanhasen avustaja Mikko Alkio.
Jos lapsi vie tv-mainoksessa opettajalle rahaa ja pääsee sen ansiosta kouluun ja se, joka ei vie rahaa jää ilman, niin siinä ei ole asiallista uskottavuutta tippaakaan muuta kuin ehkä niiden mielestä, jotka todella uskovat noin.
Minä nimittäin edellä kirjoitin ainoastaan mainosten uskottavuudesta, mutta sinä ryhdyit selittelemään omaa uskoasi kirjoittamalla ongelmista ja niiden olemassaolosta.
Ikävä sanoa, että olet väärässä myös tämän ajatuksesi suhteen.
>>Jos negatiivinen kehityssuunta onnistutaan tätä kautta paremmin tiedostamaan, pieni vaalimenestyksen vähentyminen on siitä mitätön hinta.>Itse on ymmärrä kyllä sitä, miten tällainen heräte kaatuisi demarien niskaan kanatuksen vähentymisenä.
Jos tavoite on saada ihmiset tiedostamaan vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, niin se onnistuu parhaiten, kun tehdään asiallisesti uskottava kampanja ja hylätään sinänsä omia joukkoja hivelevä idea, joka keinotekoisessa ja liioittelevassa vastakkainasettelussaan on muiden kuin omien kannattajien mielestä asiallisesti epäuskottava.
Miksi demarit kampanjoisivat talousohjautuvaa yhteiskunta mallia vastaan koska heidän kannattajiensa enemmistö on täysin talouden menestyksestä riippuvaisia.
Niin paperitehtaiden kuin vielä jäljellä olevien elektroniikkapajojen työpaikat säilyy vain jos maassamme tehdyt tuotteen menevät kaupaksi maailmanmarkkinoilla. Vientiteollisuuden menestyksen kautta saamme sitä lisäarvoa ja vaurautta jolla sitten maksamme vanhuksiamme hoitavien ja lapsiamme opettavien työntekijöiden palkat. Noissa hoito- ja opetusalan ihmisisssä on niitä ei-SAKlaisia demareita joiden maailma ei ole noiden mainosten kaltainen, mustavalkoinen (tai punasininen), ihmisiä joilla on korkea koulutus ja kyky itsenäiseen ajatteluun, vaikkakin palkka on pieni.
Esittelemiäsi ongelmia kieltämättä on, vaikkakin esim. köyhyyden lisääntyminen on suhteellista, keskimääräisen tulotason ja tuloerojen noustessa köyhyysrajan tasokin on noussut. Alkoholiongelmiin voidaan vaikuttaa verotuksella, ja siihen käsittääkseni kaikki puolueemme ovat sitoutuneet, ei porvaripuolueet ole siinäkään suhteessa sen vastuuttomampia kuin vasemmisto.
Työssä viihtymättömyys on lisääntynyt eritoten julkisen sektorin puolella, eikä siellä ihminen suinkaan ole rahanteon väline tai kapitalistin työrukkanen, vaan hyvinvointipalveluiden tuottaja ja toteuttaja. Juuri veropohjan kapeus on estänyt kehittämästä julkisen talouden palkkoja ja muita työviihtyvyyteen liittyviä seikkoja, siksikin on tärkeää, että uutta tuotantoa pyritään löytämään kaikin keinoin ja turvaamaan työtä kaikille. Sieltä ne verorahat sitten poikii joilla noihin ongelmiin voidaan vaikuttaa. Toisiamme palvelemalla syömme vain pikkuhiljaa eväämme loppuun.
Siinä missä porvaripuolueet pyrkivät hakemaan tulevaisuuden turvaavia ratkaisuja, demarit näytävät katselevan peruutuspeiliin ja rakentelevan uhkakuvia "vääristä" hallitusvaihtoehdoista. En usko kansamme olevan niin lapsellista että tuollainen kampanjointi puree. Toivoisin toki mieluummin sinipunaa kuin porvarihallitusta punamullasta puhumattakaan, mutta demarit ovat tekemässä noille toiveille tosi pahaa hallaa ajamalla lyhytnäköisesti kepua ja Kokoomusta kauemmas itsestään.
...
Voi tietysti olla mainos on yliampuva ja painottaa asiaa väärin. Siihen on pysty ottamaan kantaa, kun mainoksissa aina joudutaan pelkistämään ja kärjistämäänkin sanomaa. On tietysti tärkeää, että mainonnan sanomaa vahvistetaan ja annetaan sille sisältöä poliittisessa keskustelussa. Olisikin varsin kaamea ajatus, jos puolue ja sen poltiikan sisältö tyhjenisi jossain mainosiskussa. Mainoksen pitää toimi luonnollisesti herätteenä ja ihmisten pitää kysyä, että mitä tarkoittaa ja puolueen edustajan tulee vastata sekä omatoimisesti tuoda esiin, mihin kampanjalla tähdtään ja mikä on sen ajatuksellinen tausta. Poliittinen tietoisku ei ole sama kuin joku suklaapatukkamainos.
Tämän takia poliittisilla mainoksilla ei ole mitään itsenäistä uskottavuutta. Ne liittyvät kiinteästi siihen kontekstiin ja mielikuvaan, mitä jokin puolue edustaa. Tämän vuoksi poliittinen mainossanoma vaatii selityksiä, jos niitä ei muuten osaa ymmärtää. Voi hyvinkin olla, että Espoon Westendissä asuva kansalainen ei kohtaa sitä yhteiskunnalista todellisuutta liikuessaan Bemarillaan 200 neliön luksustalonsa ja yrityskonttorin väliä. Kolmen lapsen kahta työtä tekevä yksihuoltajaäiti voi sen sijaan nähdä mainoksen ja yhteskunnallisen todellisuuden hyvinkin toisiaan vastaaviksi.
Olen sitä mieltä, että vakavasti otettavat puolueet eivät voi alkaa ottaa esille vaalien alla vain sellaisia kysymyksiä, jotka ehkä juuri päiväkohtaisesti voivat tuntua useammista mukavilta saadakseen suurimman mahdollisen kannatuksen. Kepuhan on valinnut tällaisen tien esim. markkinoidessaan ruuan alvin alennusta ja vieläpä valheellisessa muodossa siten, että se mukan auttaisi parhaiten pieni- ja keskituloisia. Siinä on juuri sellainen maku, että jaetaan kansalle leipää ja sirkushuvia niin vältytään ottamasta esille suurempia ongelmia ja tulevaisuuden uhkia. On kiva puhua mukavista asioista ja jättää ikävistä puhumatta.
SDP on valinnut itselleen ne mainokset, jotka heidän sivuiltaan ovat nähtävissä:
http://www.sdp.fi/vaalit07/
Nämä ovat lähetettyjä sanomia, joita kukin äänestäjä tulkitsee omien korviensa välissä täysin subjektiivisella tavalla omien aiempien uskomustensa, asenteittensa ja mielikuviensa perusteella.
Asia on siis ajateltava kahdella tasolla:
Lähetetty sanoma on vakioitu omaan muotoonsa, eli se ei ole enää kampanjassa muuttuva tekijä.
Vastaanotettavia sanomia on yhtä monta yksilöllistä tulkintaa kuin on niitä ihmisiä, jotka näkevät SDP:n mainokset. Jokainen ihminen tulkitsee demareiden mainokset täysin omalla tavallaan riippuen kokemuksistaan, uskomuksistaan, mielipiteistään, asenteistaan, vakaumuksestaan, arvoistaan, omista sidosryhmistään, jne.
Niinpä jokainen vastaanottaja mainoksia tulkitessaan itse ja myös täysin itsenäisesti arvioi onko mainoksen sisältö - siis MAINOKSEN sisältö - hänen mielestään asiallisesti täysin uskottavaa vai täysin epäuskottavaa, vai jotain siltä väliltä.
Tämä arvio on siis täysin subjektiivinen ja tapahtuu yleensä ensivaikutelman perusteella, ja sen jälkeen se vaikuttaa kaikkeen muuhun, mitä mainoksesta ollaan mieltä.
Toinen seikka, joka on merkittävä lähetetyn viestin yksilöllisessä tulkinnassa, on miten tunneperäiseksi, tunteisiin vetoavaksi mainos koetaan.
SDP on tv-mainoksissaan (joita heidän vaalisivuillaan ei valitettavasti vielä ole nähtävissä) ottanut mukaan lapset ja vanhukset, eli tunnepuolen erittäin vahva läsnäolo näyttää selvältä.
Jos mainos koetaan asiallisesti epäuskottavaksi ja tunteisiin vetoaavuudeltaan vahvaksi, niin se koetaan samalla usein myös erittäin vastenmieliseksi ja torjuvaksi. Näin kävi mm. Esko Aholle hänen porvariuhossaan, kun uskonnollisuus liitettiin leventämään railoa hänen ja kirkosta eronneen Halosen väliin.
Kyse siis ei ole mukavien asioiden valinnasta mainonnan sisältöön, vaan mainosidean (otsikoiden tekstien, kuvien) suunnittelemisesta sellaiseksi, että se voidaan tulkita sisällöltään asiallisesti USKOTTAVAKSI.
Muuten ei mikään muukaan mene mainoksesta perille; paitsi niille, jotka uskovat jo ennestään, kuten Oiva uskoo Annelin olleen oikeassa ja sinä katsot yksinomaan demareiden edustavan yhteiskunnan hyvää.
Suomen kansa on kokonaisuudessaan riippuvainen taloudellisesta menestyksestämme. Näin on nyt ja näin oli aiemmin. Kysymys on vain siitä, että siirryimme pitkään kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa aina 80-luvun lopulle asti. Sen jälkeen on koko ajan lisääntyvässä määrin mentykin sitten päinvastaiseen suuntaan eli kohti taloudellista eriarvoisuutta. Tässä astelmassa on kyse siitä, annetaanko asioiden edetä talousohjautuvasti loppuun saakka vai puututaanko politiikalla siihen, että eriarvoisuuskehitystä ei sallita. Nyt politiikka on joutunut koko ajan antamaan anonyymille talousvallalle periksi.
Työssä viihtymättömyys on lisääntynyt julkisen sektorin puolella eikä se ole mikään ihme. Tottakai tehokkuusvaatimusten tuominen julkiselle sektorille on näkynyt viihtyvyysmittareissa. Yhä enemmän on saatava aikaa pienemmällä porukalla. Tämä on juuri seurausta siitä, että halutaan ajaa alas julkista sektoria. Siinä työn laatu ennen kaikkia kärsii, sekä asiakkaat että työntekijät hermostuvat.
Julkisen sektorin työpaikat poikkeavat radikaalisti yksityisektorin töistä. Ne ovat erityisen herkkiä mittaamaan työympäristö heikennyksiä. Tyypillisiä julkispalveluita ovat sairaanhoitopalvelut, sosiaallipalvelut, opetustyö ja poliisitoimi. Resurssien vähennys näillä aloilla näkyy nopeasti laadun heikkenemisenä, mikä taas johtaa negatiiviseen asiakapalautteeseen ja se taas aiheuttaa työuupumusta ja työssä viihtymättömyyttä, kun työ ei enää palkitse eikä ole tunnetta, että on saanut jotain tärkeää aikaiseksi.
Kaiken kaikkiaan tehokkuusmittarien tuominen julkisen sektorin töihin on vihoviimeinen ajatus. Sehän tarkoittaa sairaanhoitotyössä sitä, että kun vanhuspotilaan kanssa saattoi ennen jutella muutaman minuutin, niin nyt aika riittää hänen kääntämiseensä kerran pari ympäri vaippojen vaihdon ohella. Kun työnkuva alkaa muodostua näin epäinhimilliseksi, niin kyllähän se normaalilla moraalilla varustettua työntekijää alkaa tietysti piankin vituttamaan.
Siinä olet oikeassa, että veropohjan kapeus estää hoitamasta asioita. Veropohjaa saadaan leveämmäksi, kun suositaan pienituloisia tulonjaossa, koska kaikki siitä aiheutuva ostovoiman lisäys tulee kotimaiseen kysyntään ja laventaa veropohjaa kysynnän muuttuessa työpaikoiksi. Veropohja lavenee huomattavasti myös sitä kautta, että vakutetaan tehokkaammin ihmisten viihtyvyyteen työpaikoilla ja torjutaan päihdeongelmaisuutta. Sairastavuus ja päihdeongelmat lisäävät välittömästi ja välillisesti tuntuvasti yhteiskunnan kustannuksia. Kolmas tapa laventaa veropohjaa, on saattaa kaikkein rikkammait samalle veroasteelle kuin suurituloiset palkansaajat. Esim. osakkeiden myyntivoitoista tulonsa saava maksaa veroa alle 30 %, kun keskiverto palkansaajakin maksaa selvästi enemmän veroja. Neljänneksi veropohjaa voidaan laventaa erilaisilla ympäristöveroilla, jotka samalla vähentävät ympäristölle haitallisia toimintoja. Hyviä kohteita ovat lentoliikenne ja elintarvikkeiden pakkaukset. Haja-asutusvero voisi olla myös hyvä eli jos haluaa erakoitua, siitä pitää mysö maksaa.
Kävin nyt vilkaisemassa noita demarimainoksia ja poimin niistä satunnaisesti kolme tähän erillistarkasteluun eli tarkempaan syyniin.
Ensimmäisessä on pyörätuolissa istuva ihminen, jossa kuvaparissa hänellä on toisessa hoitaja ja toisessa hän on pyörineen yksin. Teksti kuuluu: Kivikova kilpailuyhteiskunta veisi hoitajan monilta pienitulosilta. Olisiko se sinusta oikein?
Tässä otetaan siis kantaa kivikovan kilpailuyhteiskunnan seurauksiin julkispalveluissa. Tällaisia huononnuksia onkin jo jossain määrin koettu näissä julkispalveluissa. Tietoisku ei luo vastakkainasetelua muiden kuin niiden välille, jotka kannattavat kivikovaa kilpailuyhteiskuntaa ja niiden, jotka taas asettavat julkispalvelut eetusijalle jo asenteellisena lähtökohtana.
Toisessa tietoiskussa on yksityisauto, jossa istuu yksi ihminen ja sen vastinparina bussi, mikä kuljettaa useita ihmisiä. Tekstissä kerrtotaan, että julkinen liikenne ajaa ihmisten lisäksi myös luonnon asiaa. Astu kyytiin, jos olet samalla kannalla.
Tämä tietoisku muistuttaa hyvin paljon niitä, joita on viime vuosina nähty pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä. Tässä ovat vastakkain yksityisautoilun ja joukkoliikenteen kannattajat silloin, kun nämä kaksi ovat toistensa vaihtoehtoja kuten esim. pääkaupunkiseudulla useasti on.
Kolmas teema koskee meidän palkkoja ja minun optioitani. Teksti kuuluu, että emme kannata tuloerojen räikeää kasvua Suomessa. Kannatatko sinä?
Tässä ollaan huolissaan tuloerojen kasvusta, koska ne ovat mittarien mukaan kasvaneet. Äänestäjältä kysytään, kannattaako hän on tuloerojen räikeää kasvua.
Yhdessäkään teemassa ei hyökätä jotain toista puoluetta vastaan. Kaikki teemat ovat ajankohtaisia asioita, joihin SDP ottaa kantaa ja kysyy, kannattaako myös äänestäjä asiaa. Minun on todella vaikea nähdä tässä mitään perustavaa laatua olevaa vastakkainasettelua. Vai onko olemassa jokin poliittinen taho, joka asettaa esim. yksityisautoilun joukkoliikenteen edelle, on valmis karsimaan pienituloisten hoivapalveluissa ja hyväksyy tuloerojen räikeän kasvun?
Mielenkiintoinen havainto kirjoituksessasi on, että olet lisäämässä monia veroja, ympäristöveroja sun muita. Jotkut niistä kuulostaa kateus- ja rangaistusveroilta.
Mitäs jos alennettaisiin tasaisesti tuloveroja ja myös työnantajamaksuja, pienennettäisiin sitä verokiilaa joka pakottaa yrittäjän tienaamaan lähes kolme euroa jotta työmies saisi euron nettopalkkaansa lisää, ja luotaisiin sitä kautta työantajalle tilaisuus antaa työmahdollisuus yhä useammalle kustannuksia lisäämättä. Saamme lisää veronmaksajia ja verotuloja eikä tarvitse rankaista ketään. Lisäksi pääsemme työn kustannuksissa askeleen lähemmäs niitä maita joihin työpaikamme uhkaavat valua.
Saattaisipa siinä yrittäjäkin saada paremman tuloksen. Ja maksaa osingoistaan olematonta veroa.
Julkisen sektorin kulujen lisääntyminen korreloi selvimmin eliniän kohoamisen ja toisaalta aikaisen eläköitymisen kanssa, resurssipula on seurausta näistä tekijöistä eikä suinkaan mistään tehokkuusvaatimuksista. Huoltosuhde on muuttunut kun huollettavia on enemmän ja tekijöitä vähemmän. Vielä 60- ja 70-luvulla ihmiset kuolivat kuvainnollisesti saappaat jalassa työnsä ääreen, nyt meitä hoivataan keskimäärin lähes kahdeksankymppisiksi ja vaikeimmatkin sairaudet pyritään hoitamaan. Mikä on tietysti aivan oikein. Se kuitenkin maksaa, tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvitsemme siis uusia työpaikkoja, uusia työntekijöitä ja uutta verotuloa. Siksi pitää katsoa eteenpäin ja ratkoa tulevaisuuden haasteita eikä pelotella sinisen maailman keinotekoisilla uhkakuvilla. Myös poliittisessa mainonnassa ja retoriikassa. Olemme sen verran pieni kansakunta että meidän on oltava isoja vikkelämpiä ja viisaampia.
Suomi on viimeisten 20 vuoden aikana muuttunut paljon tasa-arvoisemmaksi. Jokaisella lapsella on paljon tasa-arvoisemmat mahdollisuudet mm. koulutukseen.
Aikuisilla on paljon tasa-arvoisemmat mahdollisuudet työelämässä. Koulutuksen luokkaerot työpaikoilla ovat madaltuneet, kun esim. pankkimaailmassa oli vielä jokunen vuosikymmen sitten henkilöstöruokalassa omat salit akateemisen tutkinnon suorittaneille ja muulle konttoriväelle. Arvaa kumman salin pöydillä oli pöytäliinat ja kummassa salissa ei.
Talousohjautuvuudessa sinulla on selvä ajatusvirhe. Kun olemme riippuvaisia taloudellisesta menestyksestämme, tavoittelemme talouskasvua maailman markkinoilta ja myös kotimaisen kysynnän kasvua. Tämän varmaan hyväksyt, koska vain kasvu kartuttaa verotuloja.
Aina kun talous kasvaa, kasvu tapahtuu väistämättä voimakkaampana niillä toimialoilla, joiden markkinat vetävät muita enemmän, kun joillain toisilla toimialoilla voi samaan aikaan jopa syntyä kysynnän laskua ja työttömyyttäkin.
Tuloeroja siis syntyy aina, kun syntyy talouskasvua. Ja kun talouskasvu on (toivottavasti) syntynyt nimenomaan poliittisten päätösten seurauksena, on jotenkin erikoista lukea vaatimuksiasi siitä, että tähän "eriarvoistumiseen" pitäisi puuttua politiikan keinoin, koska vapaassa markkinataloudessa eri toimialat kehittyvät eri tavalla, toiset yritykset menestyvät, toiset taantuvat, niin kaikkien kansalaisten tulot eivät tietenkään kasva tasaisesti keskiarvoprosentin suhteessa.
Työssä viihtyvyys sen sijaan on isompi ongelma. On kuitenkin hyvä ttaa huomioon, ettei se ole kovinkaan usein työnantajan vallassa oleva valintatilanne. Julkinen sektori lienee pahimmassa tilassa, mikä johtuu paitsi rahasta, myös johtamistaidosta. Jousuin yli kymmenen vuoden aikana hoitamaan ja vierestä seuramaan parin tätini ja äitini - kolmen yli 90-vuotiaksi eläneen sisaruksen viimeisiä vuosia julkisen vanhushuollon ja sairaalasysteemin puitteissa, jossa yhteydessä tutustuin muutamaan palvelutaloon, sairaalaan ja saattohoitovanhainkotiinkin.
Palvelutasossa ja henkilöstön työviihtyvyydessä oli suunnattomia eroja eivätkä ne johtuneet rahasta, vaan siitä, millaisen työilmaston kunkin yksikön johto oli saanut aikaan omassa yksikössään. vastaavaa olen huomannut päiväkodeissa, joista tunnen kolme Pohjois-Helsinkiläistä vaimoni ja parin hänen ystävänsä sekä lastenlasteni kautta. Työviihtyvyys on täysin kiinni kunkin yksikön johtajan ammattitaidosta, ei niinkään rahasta.
Niinpä ongelma minusta on siinä, että julkishallinnon palvelujen esimies- ja johtajakoulutukseen tulisi panostaa paljon nykyistä enemmän, koska kusipää ja tehtäväänsä kykenemätön esimies ei pysty työviihtyvyyttä rahallakaan paikkaammaan.
Pääomaverotuksen kiristämisessä olisin aika varovainen, koska jos se kiristetään palkkaverotuksen tasolle, niin Suomesta katoavat ne pääomat, joita ehdottomasti tarvittaisi pitkäjänteisen tuotekehityksen rahoittamiseen.
Veropohjan kapeutta voisi pikemminkin pyrkiä laajentamaan erilaisilla maksuilla ja tariffeilla, eli siirtyä aiheuttamisperiaatteeseen. Myös yhteiskunnan menoja pienentävää toimintaa kannattaisi tukea, mitä on nimenomaan liikuntaharrastuksen tukeminen. Esimerkkinä vaikkapa vanhusten liikuntaterapia, johon vanhukset kannattaa hakea vaikka puoliväkisin, koska se, että ysikymppisellä säilyvät normaalit raajojen liikuntaradat ja kohtuullinen lihasvoima, vähentää huikeasti niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat ennen aikojaan sängynpohjalle kangistuneen vanhuksen hoidosta, kun häntä pitää enää elävien kirjoissa pelkkä vahva sydän, vaikka muu toimintakyky puhetaitoa myöden on täysin kadonnut.
Tulkintasi SDP:n mainoksista vahvisti sataprosenttisesti sen, mitä edellä yritin kertoa: Jokainen mainoksen katsoja esittää siitä oman tulkintansa, joka perustuu hänen omiin arvoihinsa ja asenteisiinsa.
Sinä teit juuri noin.
Minä en pidä noita uskottavina, koska "kivikova kilpailuyhteiskunta" on pelkkä SDP:n propagandatermi ja sinänsä erittäin epäuskottava, koska Suomessa ei niin huonosti koskaan mene, että vanhukset jätettäisi ilman hoitoa.
Joukko- ja yksityisautoliikenteen rinnastaminen leimaamalla yksityisautoilu rikkaiden itsekkyydeksi, lienee valittu estämään äänestäjien valumista vihreille. Kateuden lietsomisessaan aika ala-arvoista tunnepohjaisiin vaistoihin vetoamista. Joukkoliikenteen ongelma olisi ollut jo ajat sitten ratkaistavissa, jos siihen olisi ollut poliittista tahtoa.
Palkkojen ja optioiden rinnastaminen on todella valheellista vasemmiston talouspopulismia, koska yksikään yritys ei maksa optioita siitä budjetista, josta palkat maksetaan. Tämän sinäkin tiedät erinomaisen hyvin. juuri tällainen ihmisen alhaisimpiin tunteisiin, kuten kateuteen ja parempiosaisten vihaan perustuva mainonta on vastenmielistä - avan yhtä vastenmielistä kuin Ahon pressakampanjan sisältämä Halosen solvaus.
Taloudesta kaikki tietävänä pankkimiehenä varmaan ymmärrät että optiovoitot maksaa yhtiöiden omistajat eikä yhtiö saati palkansaaja. Vastustat kovasti rahavaltaa ja omistajien rikastumista, optioillahan siirretään rahavaltaa edustavien omistajien rahaa yrityksen palkoillisille, sillä palkoillisiahan pomotkin ovat.
demareiden talousosaaminen on aina ollut olematonta
Punapääoma onnistuttiin tuhoamaan 90-luvun alussa kun Eka, kansa, Haka, STS-pankki ja monet pienemmät demaripuolueen talousimperiumin rakennelmat luhistuivat osaamattomuuteen ja politiikan ja talouden sotkemiseen keskenään.
Entäpäs nämä optiot.
Nokian optioita kauhisteltiin vaikka Nokian menestys perustui älykkääseen riskinottoon, uuden teknologian kehittämiseen ja taitavaan johtamiseen hyvin haasteellisessa toimintaympäristössä.
Kun demariministeri junailee optio-ohjelman valtionyhtiöön jälki on mielenkiintoista.
Fortumin suurten voittojen ja kohonneen pörssikurssin syynä ei ole liikkeenjohdollinen nerokkuus vaan päästökauppa, niukat sateet ja olemattoomat investoinnit sähköntuotantoon. Voittoja ei myöskään ole kerätty viennistä vaan kotimaisilta sähkönkuluttajilta ennätyskalliina sähkönhintana.
Ja kuinka ollakkaan. valtionyhtiön johtajien optiotulot lyö kaikkien aikojen ennätykset, Nokian Ollilakin on pienituloinen Liliuksen rinnalla. Saahan toki verottajakin omansa, mutta tällä kertaa veronmaksaja on myös kustantanut koko jutun. Veronmaksaja jonka omistajavaltaa käytti demariministeri optioista päätettäessä.
Tuollaisella osaamisella voikin sitten MPP:n lailla kansaa neuvoa.
Poliittisesta osamisesta on kysymys.
Demarit juoni Liliukselle ja muulle Fortumin poppoolle ennätystulot jotta voivat vaaleissa jeesustella tuloerojen kasvulla.
Mönkäreen talousosaaminen lienee kotoisin EKA-Yhtymän ex-pääjohtajan "oikean käden" suunnasta. Eli se siitä sitten.
Mitä Liliuksen optioihin tulee, niin hän nosti Fortumin osakekurssia nimenomaan sillä, että laajensi toimintaa yritysostoilla, eli otti markkinoita haltuun. Silloin ostaa itselleen myös väljemmän hinnotteluvapauden, mistä pörssisijoittajat tykkäävät, mikä edelleen nostaa osakekurssia.
Mönkäreen kyky aikanaan arvioida mille kurssitasolle optioiden laukeaminen tulee asettaa, lienee siis ollut lievästikin sanottuna täysin asiantuntematon, joten Lilius kumppanenineen sai rakentaa itselleen rahastusautomaatin ilman riskiä.
Tyhjästäkö se optioraha luodaan? Luuletko, että niitä optiovoittoja olisi yhtä paljon, jos yritykset maksaisivat vaikka 20 % enemmän palkkoja tai perisivät kuluttajilta kohtuullisempia maksuja esim. sähköyhtiöissä?
Palkat maksetaan yrityksen asiakkailta saaduilla rahoilla, joilla katetaan muutkin yrityksen kustannukset ja osakkeenomistajien osingot, mutta ei optioita.
Yrität lietsoa sellaista uskomusta, että yritysjohto saisi optiosopimuksensa laukeamaan maksamalla pieniä kilpailijoitaan pienempiä palkkoja ja pitämällä hinnat kilpailijoitaan korkeammalla.
Tuo ajattelu on lähtökohtaisesti virheellinen, koska se johtaisi pörssikurssien laskuun, jolloin optio-ohjelma ei laukea ja optiot jäävät saamatta.
Jos yritys maksaisi työntekijöilleen kilpailijoita pienempiä palkkoja, se menettäisi parhaat työntekijänsä kilpailijoilleen eikä saisi tilalle pätevää väkeä, koska maksaa liian pieniä palkkoja. Yrityksen tuotantomäärät laskisivat ja myyntitulot pieneisivät, jolloin osakekurssi kääntyisi laskuun.
Yritys ei myöskään pysty pitämään hintojaan korkeammalla, mitä kilpailu sallii, eli sekään ei johda suurempiin voittoihin, isompien osinkojen tarjoamiseen eikä osakkeiden kurssinousuun, eli optio-ohjelmien laukeamiseen.
Optio-ohjelmat ovat pääsääntöisesti ja jokatapauksessa tavoitteellisesti aina sellaisia, että ne osakekurssin arvon noususta palkitessaan kannustavat yhtiön toimivan johdon sellaiseen toimintaan, joka on pitkällä aikavälillä sillä tavalla yhtiölle edullista, että se saa aikaan sijoittajien suuremman kiinnostuksen yhtiön omistamista kohtaan.
Ja siitä, että sijoittajien kiinnostus kasvaa, on harvemmin yhtiölle tai sen kotimaalle mitään haittaa.
Palkkojen ja optioiden rinnastaminen siihen tapaan kuin SDP kampa njassaan tekee on minusta niin alhaista valehtelua, etten olisi osannut mitenkään kuvitella SDP:n alentuvan noin ala-arvoiseen taluspopulismiin.
Eniten olen hämmästynyt siitä, että SDP uskoo äänestäjiensä olevan niin tomppeleita, että tuollainen toisi lisää ääniä.
Todella typerää. Antaisin SDP:n kampanjapäällikölle kenkää heti, jos se olisi minun vallassani ja SDP:n kampanjabudjetin käytön ja tulosten vastuu minulla.
että kaikista eniten kuvaputkitehdas Valcoa johdettiin SDP:n ja täällä MPP:n esittämien oppien mukaan. Mitenkäs siinä kävikään?
Kokoomus tuolloinkin lipesi äänestämään demaria.
Oletteko huomanneet, että Kirsi Piha pilasi Niinistön kampanjan kuten pilaa myös Kokoomuksen kampanjan eduskuntavaaleissa.
...yhteistoiminnassa demarien kanssa varmaan haluaisi olla kokoomus, kuten kepukin. Yksinhän meillä ei yksikään noista "kolmesta suuresta" voi hallita, vaan kumppanin se tarvitsee.
Kepulle demarit ovat aina olleet mieluisampi vaihtoehto. Olisi ollut myös 1991, mutta demarit eivät suostuneet, ja niin Aho joutui muodoatamaan sen provarihallituksensa.
Kepu kokee demarit kokoomusta mieluisammaksi varmaan siksi, että molemmat ovat ns. jakopuolueita. Kokoomus nähnee demarit kepua mieluisammaksi mm. Kekkosen ajalta alkaneen historian vuoksi, ja varmaan noiden puolueiden monet EU- ja ulkopiliittiset näkemykset ovat lähempänä toisiaan kuin kepun vastaavia. Ja onhan kyseessä myös kaksi suurinta palkansaajapuoluettamme.
Tuollaisten kirsipihojen merkitys on olematon. Ei kokoomuksessa enempää kuin semareissakaan ole samanlaista henkilöpalvontaa kuin kepussa, vaan asiat kulkevat henkilöiden edellä.
(Kuka sitten oli se paha nainen tai mies, joka pilasi Matti Vanhasen kampanjan, kun tämä muka suuresta suosiostaan huolimatta hävisi Niinistöllekin?)
Juuri tuollaisten kokoomuksen helsinkiläisten nännipihojen vuoksi Niinistö ei saanut riittävästi kannatusta muualta Suomesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000024065601
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000024065601
Mutta sen tiedän ,jos Demarit saavat vaalivoiton, Kepu pudotetaan Hallituksesta kuten eno veneestä, syntyy sinipuna Ruottalaisilla täydennettynä, yksi vihreä muodon vuoksi. Siten päästään taas rakentamaan tätä yhteiskuntaa oikealla tavalla, ilman Kepun siltarumpumiehiä.
Kyllähän me tiedämme, että asia on niin kuin sanot, mutta puhukaamme siitä hiljaa, ettemme häiritsisi kepulaisten unta!
suosittelen pakkohoitoon.
Suomea vodaan erittäin hyvin hallita ilman demareita, ja pitäisi vaihteeksi hallitakin.
350 000 suomalaista on työttöminä, työhakuun opastavassa koulutuksessa tai tukityöllistettynä ketjutettuihin pätkätöihin julkiselle sektorille, vaikka SDP on SAK:n tuella hallinnut työministeriötä 12 vuotta ja sinä aikana säädetty uudet työsopimus- ja yt-lait SAK:n sanelemin ehdoin eduskunnassa "pilkkuakaan muuttamatta".
Nyt on niin, ettei työmarkkinoita voida johtaa keskitetysti samoilla ehdoilla, kun toimittiin suljetussa suunntelmataloudessa vielä 20 vuotta sitten. Työmarkkinat on ihan pakko saada toimimaan joustavammin niin, etytä yritykset voivat nopeammin reagoida suhdanne- ja kysyntävaihteluihin ja niin, että työpaikan ja työurankin vaihtaminen pitää olla paljon helpompaa kuin nyt.
Kokoomuksen kannalta tilanne on hyvin selvä. Keskustan kanssa työmarkkinat saataisi helpommin toimiviksi, kun SDP pelkää kannatuksensa valuvan telaketjukommunisteille, jos SDP ryhtyisi tarvittaviin muutoksiin hallituspuolueena.
Keskustan kanssa kokoomus pystyisi myös uusimaan sosiaaliturvan rakenteet selkeämmiksi ja yksinkertaisemmiksi niin, että pätkätyön tilapäinenkin tekeminen kannattaisi, kun nykyisessä sosialidemokraattien rakentamassa systeemissä pätkätyöstä rangaistaan vähentämällä sosiaalitukia välittömästi, kun tukien varassa elänyt tienaa jotain.
Suomeen ei saada oikeudenmukaista työmarkkinajärjestelmää niin kauan kuin SAK/SDP vahtii pelkästään elittiduunareiden saavutettuja etuja. Jos SDP olisi köyhän puolella, niin köyhän asia olisi jo kauan aitten ollut kunnossa.
Näillä paltoilla on vuosikaudet itketty kokoomuksen kovasta kamreerilinjasta, joka kyykyttää köyhiä, muttaq kukaan ei ole koskaan tuonut esiin ainuttakaan sellaista köyhän aseman parantamiseen pyrkinyttä SDP:n aloitetta, jonka kokoomus olisi kaatanut.
SDP:n omahyväinen touhu keinotekoisine vastakkainasetteluineen ja ihmisten peloitteluineen porvarihallituksella on minun mielestäni mennyt niin pitkälle, että keskustan ja kokoomuksen olisi aika panna SDP hetkeksi aikaa jäähylle oppimaan tapoja sen suhteen, miten politiikassa asioita hoidetaan ja miten niitä ei hoideta.
Lopuksi on pakko tunnustaa, että yllä oleva mennee toiveajattelun piikkiin, koska Vanhanen ja Heinäluoma ovat jo sopineet punamullan jatkosta, mikäli kokoomus jää 3. tilalle, kuten gallupit nyt näyttävät.
Ja kun tuollainen kättä päälle -sopimus on jo ennakkoon tehty, niin niillä keskustalaisilla, jotka haluavat porvarihallitusta ja niillä demareiden aiemmilla äänestäjillä, jotka haluavat sinipunan takaisin, on ainoastaan yksi vaihtoehto punamullan välttämiseen - se on kokoomus.
Kokoomus on nimittäin tällä erää ainoa rehellinen puolue, joka täysin avoimesti ilmoittaa, että se voi tehdä hallituksen joko keskustan tai sosialidemokraattien kanssa täysin sen mukaan, kumman kanssa syntyy kokoomuksen tavoitteiden kannalta parempi hallitusohjelma.
…taisit jäädä sen vangiksi itsekin!
Ensin olet varma, että ”keskusta ja kokoomus ne yhteen soppii, pannnaan ne pussauskoppiin”, kun sanot:
>> Kokoomuksen kannalta tilanne on hyvin selvä. Keskustan kanssa työmarkkinat saataisi helpommin toimiviksi, kun SDP pelkää kannatuksensa valuvan telaketjukommunisteille, jos SDP ryhtyisi tarvittaviin muutoksiin hallituspuolueena.
Keskustan kanssa kokoomus pystyisi myös uusimaan sosiaaliturvan rakenteet selkeämmiksi ja yksinkertaisemmiksi niin, että pätkätyön tilapäinenkin tekeminen kannattaisi, kun nykyisessä sosialidemokraattien rakentamassa systeemissä pätkätyöstä rangaistaan vähentämällä sosiaalitukia välittömästi, kun tukien varassa elänyt tienaa jotain.> Vanhanen ja Heinäluoma ovat jo sopineet punamullan jatkosta, mikäli kokoomus jää 3. tilalle, kuten gallupit nyt näyttävät.> Kokoomus - - - ilmoittaa, että se voi tehdä hallituksen joko keskustan tai sosialidemokraattien kanssa täysin sen mukaan, kumman kanssa syntyy kokoomuksen tavoitteiden kannalta parempi hallitusohjelma.> niillä keskustalaisilla, jotka haluavat porvarihallitusta ja niillä demareiden aiemmilla äänestäjillä, jotka haluavat sinipunan takaisin, on ainoastaan yksi vaihtoehto punamullan välttämiseen - se on kokoomus.
Se, että kokoomus saisi työelämän lainsäädännön parhaiten kuntoon keskustan kanssa on fakta. Demareiden kanssa työlainsäädännön joustavoittaminen ei onnistu.
Se, että kepu ja SDP ovat lyöneet kättä päälle punamullan jatkosta, jos puolueiden nykyinen suuruusjärjestys säilyy, on uskoakseni myös selvä fakta.
Jos siis kepun kannattaja haluaa välttää punamultaa, niin ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa, kuin kokoomuksen nostaminen tarpeeksi suureksi, eli äänen antaminen kepun sijaan kokoomukselle.
ja jos demari haluaa sinipunan takaisin, nii ei se onnistu, jos äänen antaa SDP:n ehdokkaalle, koska vain kokoomus voi palauttaa sinipunan.
Tämän takaa juuri se, että kokoomus on avoimin mielin valmis menemään hallitukseen sen puolueen kanssa, jonka kanssa se saa aikaiseksi omien tavoitteidensa kannalta parhaan hallitusohjelman, on myös täysin pitävä fakta.
Tuleeko tuossa asetelmassa sitten porvarihallitus vai sinipuna, niin se riippuu siitä, millaisia aineksia keskusta ja SDP hallitusohjelmiensa kynnyskysymyksinä pöydälle laittavat, jos kokoomus pääsee valitsemaan.
Ja ellei kokoomus pääse valitsemaan, niin punamulta jatkaa.
...puhut vastineessasi höpö-höpöjä. Olet niin innoissasi kokoomuksen puolesta puhuessasi, että menet sanoissasi solmuun eli kun ensiksi puhut yhtä totuutta, kumoat sen toisella totuudelalsi.
Ensiksikin olet varma, että kokoomukselle keskusta olisi toivottavampi kumppani, mutta sitten vakuutat, että sille käy kumpi vaan.
Ja tuossa lupaat sellaista, mikä ei voi olla mahdollista:
>> niillä keskustalaisilla, jotka haluavat porvarihallitusta ja niillä demareiden aiemmilla äänestäjillä, jotka haluavat sinipunan takaisin, on ainoastaan yksi vaihtoehto punamullan välttämiseen - se on kokoomus.
Höpö höpö itsellesi. Voisit lopettaa panemasta sanoja muiden suuhun ja keskittyä lukemaan, mitä sinulle vastineeksi kirjoitetaan.
Olen huomannut, että sinulla on joskus vaikeuksia muiden kirjoittajien lukemisen ymmärtämisessä, varsinkin kun kyseessä ovat "moraaliset periaatteesi", mutta luulisi sinun sentään ymmärtävän sen, mitä itse olet kirjoittanut.
Kirjoitit noin:
>> niillä keskustalaisilla, jotka haluavat porvarihallitusta ja niillä demareiden aiemmilla äänestäjillä, jotka haluavat sinipunan takaisin, on ainoastaan yksi vaihtoehto punamullan välttämiseen - se on kokoomus.
Jos kirjoitellaan toisillemme politiikasta ja hallitusvaihtoehdoista, niin minulla alkaa juttuhalut hiipua, kun sinä alat väittää, minun kirjoittavan höpöhöpöjä.
Niin, että lukeminen auttaisi ennen muuta sinua. Silloin olisit saattanut jo muutama dialogivaihe aikaisemmin huomata, että kokoomus auttaa porvarihallitusta haluavat välttämään punamultaa samoin kuin kokoomus auttaa sinipunaa haluavat välttämään punamultaa.
Se taas toteutuuko porvarihallitus vai sinipuna riippuu siitä, mitä asioita kepu ja demarit tuovat neuvottelupöytään tilateessa, jossa hallitusohjelmaa ryhdytään kasaamaan.
Kokoomus ei takaa kenellekään äänestäjälle porvarihallitusta eikä sinipunaakaan, koska kokoomus katsoo hallituskortit vasta hallitusneuvotteluissa.
Ainoa, minkä kokoomus vaalivoitollaan voi taata, on se, ettei ainakaan punamultaa tule.
Kiemurtelusyyttelyt voisit myös jättää. Ne antavat sinusta sellaisen kuvan, ettet tajua asioita muuta kuin mustavalkoisen on/off-asetelman tasolla.
…kun lopulta lopetat kiemurtelusi myöntämällä, että ei ole mahdollista se, mitä tuossa sanot
>> niillä keskustalaisilla, jotka haluavat porvarihallitusta ja niillä demareiden aiemmilla äänestäjillä, jotka haluavat sinipunan takaisin, on ainoastaan yksi vaihtoehto punamullan välttämiseen - se on kokoomus.> Kokoomus ei takaa kenellekään äänestäjälle porvarihallitusta eikä sinipunaakaan, koska kokoomus katsoo hallituskortit vasta hallitusneuvotteluissa.
Ainoa, minkä kokoomus vaalivoitollaan voi taata, on se, ettei ainakaan punamultaa tule > Kiemurtelusyyttelyt voisit myös jättää. Ne antavat sinusta sellaisen kuvan, ettet tajua asioita muuta kuin mustavalkoisen on/off-asetelman tasolla.
Olisi luullut päivän valehteluannoksen tulleen jo aamuvarhaisella täyteen mutta ei - Korhonen pistää uuden vaihteen päälle illan aluksi:
"Mutta lopuksi taas annat väärää todistusta lähimmäisestäsi, jonka kyllin hyvin tunnet tietääksesi, että minuun sopii mahdollisimman huonosti tuo:
>> Kiemurtelusyyttelyt voisit myös jättää. Ne antavat sinusta sellaisen kuvan, ettet tajua asioita muuta kuin mustavalkoisen on/off-asetelman tasolla.
Ilmeisesti et malta lukea muiden vastineita. Jos malttaisit, olisit jo aikaa sitten ymmärtänyt nämä perusasiat:
Kokoomus ei TAKAA mitään muuta kuin sen, ettei punamulta jatku.
Kokoomus on valmis hallitukseen joko keskustan tai SDP:n kanssa riippuen siitä, mitä nämä asettavat omien hallitusohjelmiensa kynnyskysymyksiksi.
Tästä seuraa, että kokoomus on ainoa vaihto punamullan jatkon estämiseksi niille, jotka toivovat punamullan tilalle, joko sinivihreää tai sinipunaista vaihtoehtoa, eli kokoomus on vaihtoehto kaikille punamullasta tarpeeksi saaneille olivat nämä kepulaisia tai demareita.
Mene siis lukemaan "alkuperäiset vastineet" tarkemmin ja lakkaa saivartelemasta, koska jos tässä joku on kiemurrellut, niin se olet sinä, koska panet jatkuvasti sellaisia sanoja suuhuni, joita en ole sanonut:
>>Siis korostat vihdoin PUNAMULLAN VÄLTTÄMISTÄ; tietenkään hallitus, jossa kokoomus olisi toisena jommankumman muun kanssa ei olisi punamulta.>Mutta ei pitäisi ensin sanoa, että keskustalaisten, jotka haluavat porvarihallituksen, pitäisi äänestää kokoomusta, ja demarien, jotka haluaisivat sinipunan, pitäisi tehdä samoin.>Tuolla kehotuksella petetään jompia kumpia.
Voiko luottaa tälläisiin hulikaaneihin, kuten kapiporsaskin on.
Minä esitin Kääriäistä jo ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 26.2.2007 klo 08.15
... viime kerralla Keskustan ehdokkaaksi. Turha siihen on Vanhasta uhrata, sillä maa tarvitsee päämonisterin. Lisäksi koskaan ei istuva pääministeri ole voittanut istuvaa presidenttiä presidentin vaalissa.
Sillä presidentti on hävinnyt ja menettänyt virkansa kaksikin kertaa pääministerille, kuten avauksessani totean: Svinhufvud 1937 Kalliolle ja Paasikivi 1956 Kekkoselle. Suuresti ihmettelen, että Oiva ei tunne asiaa, jossa voittajana kummallakin kertaa oli maalaisliittolainen!
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&q=anneli ei valehdellut kertaakaan
Kapin ja keriksen tai Kapin ja Istvanin tai Kapin ja Ukin tai Kapin ja Suolijunan lemmenpuuhista. Mutta se olikin taas vain tylsää itseilyä ja väärinymmärrettyä politiikkaa ja historiaa.
on jäänyt suolijunaan "pannumieheksi" ja uusi-ukki "ulosvetäjäksi". Naurua.
Asia on tullut keskustelluksi puoleltani, ja olen vastaillut useimpiin niistä vastineista, jotka olen nähnyt asiallisiksi, vaikka ne olisivat olleet omasta näkemyksestäni poikkeaviakin.
Tähänkin avaukseeni tietysti on tullut myös joukko tyhjäpäitä mitättömyytensä tuottamaa pahaa oloaan purkamaan. He ovat antaneet lausuntojaan myös minusta. Huomioin heidätkin lopuksi muutamalla hieman muokkaamallani Omar Khaijamin nelisäkeellä:
Pahinta, minkä tiedän täällä, on
omata maine miehen mainion.
En mitään kurjempaa vois kuvitella
kuin taakka kepulaisten suosion!
Kun saat diagnoosin ”psykologien”,
siis noiden, jotka tuntee jokaisen
paremmin kuin itse itses tunnet,
tai he itsensä (niin huomaan sen),
niin älä emmi viisauttasi heille näyttää!
Vaikka typeryys sen joukon täyttää
niin, että muista paitsi törkimyksistä
se törkyilijän nimitystä käyttää!