Koko ajan tulee enmmän tietooni, että miksi minun tiettyjä oireita tulkittiin korvien välissä olevaksi luulotaudiksi.
Tuossa alla yksi esimerkki rypäs.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=19786&p=18&pm=1&print=1
Tuossa alla yksi esimerkki rypäs.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=19786&p=18&pm=1&print=1
Vastaukset 9
Vanhimmat
lääkärit antavat diagnoosin sen mukaan, mikä on todennäköisintä. Esim. jos kyseessä on nuori ja muuten perusterve potilas, ei osata epäillä, että moninaiset oireet olisivat merkki jostain fyysisestä viasta tai sairaudesta. Monet oireet sopivat moniin sairauksiin, sekä fyysisiin että psyykkisiin, eikä aina osata laittaa potilasta jatkotutkimuksiin, kun oireita pidetään ohimenevinä tai harmittomina. Minulla on kokemusta useiden vuosien ajalta, kun yritin saada apua lukuisilta lääkäreiltä eikä laboratoriokokeista löytynyt vastausta oireisiin. Sairauteni kehittyi vuosien kuluessa niin pitkälle, että minut täytyi leikata kahdesti. Tätä ennen tuupattiin vaan kipulääkkeitä. Jos tässä prosessissa jotain positiivista on ollut, niin se, että nyt minua uskotaan, että en todellakaan valita turhaan vaivojani.
vaikeutta. Onhan täälläkin ihmisillä vähän nipistystä sormessa ja heti ollaan niin huolissaan. Vaikeaa.
Toisaalta ymmärrän lääkärin vaikeudetta yhtä hyvin kuin lääkäri minun oireitani. vai..Päältäpäin on vaikea arvioida milloin on "psyykkinen kipu". Miten paljon kipu vaikeuttaa oloa? Miten kovaa kipu on?
Jos ihminen (minä)kertoo lääkärille, että en päässyt viime viikolla kuin hitaasti konttaamalla eteenpäin, niin lääkäri ei ehkä usko sitä, sillä enhän mennyt lääkäriin. Voihan olla, että potilas liioittelee päästäkseen "turhiin" tutkimuksiin.
Toisaalta jos sinulla on jo kipulääkitys ja olet sairaslomalla ja muutenkin silloin tällöin konttaat, miksi lähtisit lääkäriin kun istuminenkin on täysin mahdotonta. Automatka olisi yhtä helevettiä. Kipuilevat ihmiset tämän ymmärtävät, mutta lääkäri ei usko kun ei nähnyt...
Toisaalta jos käyt usein lääkärillä niin se voi ollakin merkki siitä, että kaipaat huomiota ja hoivaamista;) Siis psyykkistä.
Hyvällä tuurilla sitten vastaan tulee se lääkäri, joka kiroilee edelliset lääkärit syvälle suohon, järjestää röntgen- ja magneettikuvat ja antaa KIPUlääkkeet.
Olen purkautunut aiemmn tuolla MS- puolella. Eli se aihe:diagnoosi nimin. uupumus.
Itse en saanut vuosiin edes kunnon kipulääkitystä.
Illalla ei uni tullut ja pohdin miehen kanssa näitä asioita lääkärissä käynnin jälkeen.
A)Jos ei kerro riittävän laajasti hassuiltakin tuntuvista oireista, niin lääkärin on vaikea keksiä, että mitä pitäisi tutkia.
*Jotkut lääkärit osaavat kysyä mahdollisia muita oireita tai laittavat jatkotutkimuksiin, jotta voidaan pois sulkea tai löytää jotakin.
*Jotkut lääkärit uskovat nämä oireet ja laittavat potilaan suoraan jatkotutkimuksiin.
B) Jos kertoo kaikki mahdolliset nipistykset ja kolotukset niin lääkäri voi päätellä, että potilaalla on huomionkipeyttä ja hän kuvittelee oireensa. Kyseessä silloin psyykkinen sairaus.
*Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että suurin osa esim.naisista kärsii psyykkisistä vaivoista ja harvoin on mitään elimellistä vikaa.
Minä haluaisin nyt päästä sen lääkäri A:n puheille.
En ole kaikkia oireitani suinkaan laittanut toiselle palstalle. Olen ollut myös nokkakolarissa ja lääkärin mukaan sekään ei voi mitenkään haitata. Olinhan tajuttomana vain hetken.
Työstetään asiaa.
sinua on siis uskottu kun jouduttiin leikkaamaan. On minunkin selkä leikattu. Mutta kas kun selkä aiheutti varmaankin psyykkisiä ongelmia...olihan se raskasta mutta silti.
Juu, leikkaus oli pakko tehdä, kun olin kipujen vuoksi menossa shokkiin ja vielä sairauden takia menettää toisen munuaisen. Nyt mulla on poliklinikka-aika 20.3. jolloin katsotaan, vieläkö joudun kolmanteen leikkaukseen, mutta pahalta näyttää tällä hetkellä. Ultraäänitutkimus paljasti, että sairaus on taas uusinut.
Tuosta sinun selästäsi: jos sulla on ollut selän takia kovia kipuja, niin varmasti kipu aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia: ärtyisyyttä, väsymystä ja masennusta. Ja hermoperäinen kipu on kaikkein pahinta, siihen on todella vaikea löytää tehokasta lääkitystä.
Toivottavasti löydät sellaisen lääkärin, joka osaa auttaa sinua.
ydintä, eli hoitoon pääsyn vaikeutta yleensä.
Selkä lopulta leikattiin. Mitään jatkuvaa hermokipua ei enää ole. Väärät asennot rankaisee samoin istuminen paikallaan. Välillä en keksi syytä. Nykyään kävelen vaikka jalka siis ei aina ihan vörkki.
Selkä leikatiin 2000 luvun alussa eli unohdettu juttu, en ole katkera ja niin edelleen.
Tunnottomuus on nykyään.
Nyt on muuta oiretta, eli en pystynyt puhumaan yms. Siksi olin MS- palstalla kun samanlaisia oireita. Enkä muutakaan palstaa keksinyt.
Koska en ole mennyt tajuttomaksi enkä ole saanut mitään kramppeja niin lääkärin mielestä tämä olisi psyykkistä. Pitäisi nyt saada aivoinfarkti tai joku sätky niin pääsisin ehkä suoraan Meilahteen. Peijasta pelkään ihan riittävästi siellä muka tutkittu joskus vuosia siten.
Älä ystävä hyvä sano tuollaista!En itse toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni tätä tulevaksi,kas kun se on elämänmittainen vaiva.Katsoisit ympärilles ja ajattelisit.Ymmärrän kyllä,kun on kipuja ja väsynyt,niin tulee mitä tulee ajatelleeksi mitä sattuu.Ei mielialankaan hoito ole pahaksi,ainakin se jossain määrin auttaa kestämään tätä kivuliasta ja "pelottavaakin"elämää.Kannattaa ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu,muttei toivoa infarktia,ei se noin oireile,yleensä ei juuri mitenkään.Se iskee yleensä varottamatta ja seuraukset on rajut.
joskus asiat väärällä tavalla.
Syksyllä lakkasin kirjoittamasta koko nettiin kun oli se "älyttömyys" vaihe päällä eli en saanut kirjoitettua enkä pohdittua asioita kunnolla. Nytkin on välillä niin vaikeaa ja unohtuu ihan kesken mistä oli kyse.Joutuu tulemaan selittelemään tänne höpinnöitään.
En toivo itselleni mitäänn tautia. En toivo kellekkäään muullekaan.
Olen sen ikäinen, että nähnyt tuskaa ja elänyt siinä mukana paljon. Vuoden sisällä kuoli yksi tuttu. Ei uskottu mahakipuja vaan väitettiin psyykkisikis. kun siten diagnoosi tuli niin kuoli kahden viikon päästä, syöpään. Minusta on vähän hölmöä kirjoittaa näitä tänne kun on ihmisiä, jotka pelkäävät jopa karvojen pystyyn nousua joksikin taudiksi, jos liioitellaan.
Olen läheltä seurannut myös rajua epilepsiaa yms. Tämä epi niin paha, ettei ainuttakaan yötä nuku ilman kohtauksia. Päivällä hetken valveilla ja sitten unta vaan.
Sitä on niin kaikkea. Neurofibromatoosi pienellä sukulaislapsella.
En nyt näe järkeä laittaa tähän kaikkia sairauksia kuitenkaan, jota meidän suvussakin on.
Oletin, ettei lääkäri enää vihjaile mitään luulotaudeista kun kerran on fyysisiäkin tauteja löydetty. Tai vikoja miten sen sanoiisi.
On leikattu muutakin kuin selkää mutta en halua kaikkea tänne laittaa. Tuntuu jotenkin "pornoolta" laittaa koko elämänsä kirjo tuntemattomien luettavaksi.
Nyt on varattu ajat yksityisille lääkäreille. Silmät ja pää tutkitaan vähän tarkemmin. Jos ei ihminen pysty suoraan pystyssä kävelemään niinn sehän voi johtua vaikka korvista tai mistä vaan.
Ei minua pelota muu kuin se, että ei saa edes tutkimuksia, joilla katsottaisiin, että miksi ihmiellä yhtäkkiä neljäkymppisenä tulee lukihäiriö yms. miksi ei voi tehdä töitä jne. Miksi kaatuilen? On mulla henkinen puoli pahasti häröllään ja mieletön masennus jos ei ees pystyssä pysy.;)
Lääkärihän se sanoi, ettei ole mitään kun ei tajuttomuutta ole eikä kohtauksia. Näkeehän sen varmaan tukan asennostakin;)
Vuosi minuakin pidettiin luulotautisena, lääkärintodistuksessa kehuttiin hyvännäköiseksi ja sairaslomalle tyrkittiin pikku pätkissä. Sinnikkäästi vaadin lisätutkimuksia, selitin joka ikisen oireen ja lopulta löytyi konsultaationa tehdyissä erikoistutkimuksissa vika: parantumaton, etenevä lihastauti.
Eli paikallinen lääkäri ei tiennyt mitä etsiä, mutta pakon edessä haki tiedon muualta - ja varmaan sai pyyhkeitä kulujen kasvamisesta!
Lääkäreiden osaaminen on usein hyvin suppea-alaista ja tiedon hakeminen joltain muulta maksaa.
Henkilökemiatkin voivat vaikuttaa saamaasi palveluun, tapa millä tuot asiaasi esille - vaikkei sitä kukaan myönnä.
Ja kaiken päälle maailmassa on edelleenkin sairauksia, joita ei tunne kukaan. Varsinkin näitä neurologisia.
aiemmin ei ahdistanut mutta nyt kyllä tuntuu, että voi v*ttu. Tosin päätin ottaa etäisyyttä koko aiheeseen. Kirjoitan vain tämän ja sitten siirryn muihin harrastuksiin. Siis sen mukaan mitä kroppa/pää suostuu tekemään.
Olin niin onskuna kun yksityinen neurologi laittoi lähetteen sairaalaan ja kiireellisenä. Viikossa pääsin kuvaukseen. Koin, että minua vihdoin uskotaan ja tutkitaan.
Sairaalan nuori neurologi sitten olikin taas kiinnostunut siitä vuosia sitten olleesta uupumuksesta. Koko tutkimus ei meinannut lähteä käyntiin kun tentattiin, etteikö varmasti ole itsemurha-ajatuksia. Mieheni oli mukana ja hän on aivan tyrmistynyt lääkärikäynnistä.
Kun pään magneettikuvassa ei näkynyt mitään niin lääkäri ei edes lukenut papereita, joihin olin kirjoittanut kaikki oireeni. Hän ei myöskään kuunnellut kun koitin itse kertoa kuulohäikästä ja näköoireista, seiniin törmäilystä yms.
Häntä ei myöskään kiinnostanut verenpaineeni eikä veriarvoni. Ei kuulemma tarvitse niitä tietoja!?
Kun lääkäri napauttaa äänirautaa ja laittaa sen otsalle ja pään päälle, en kuullut vasemmalla korvalla mitään ääntä. Värinä ei edes tuntunut vasemman puolen iholla.
Se on kuulemma ihan ok.??
En myöskään pysty puhumaan autossa kännykkään jos en pidä toista korvaani, vasenta, kädellä tukossa. Ihan normaalia???
Kuitenkin tuo hälinässä kuuleminen on mennyt tosi heikoksi. Kirjastossakin pitää olla tulpat korvissa jos meinaa kirjaa lukea.
Ne käsitestit, joissa lääkäri vatkaa toista kättä ja minä pyöritän itse toista kättä. En osannut pyörittää toista kättä lainkaan vaan se alkoi tehdä ihan omia kaariaan. Sekin on ihan ok.
Silmät kiinni ja kädet koholle. Tiukkaa heilumista ja lähes kaatuminen, kova tutina ja tärinä. Ihan ok, ei mitään huolestuttavaa.??
Jalassa tuntopuutosta. Kaikki ihan ok. Sukupuolielimet vajaatuntoiset samoin alavatsa. Ei siinä mitään outoa ole.
Ollaan sitten ok. Onneksi on alkanut pyöräilykausi. Jos ei humalassa huojuminen ole vaarallista niin mennään sitten harrastelemaan. Väsymyshän ei ole enää sitä luokkaa kuin syksyllä.
Miettikääpäs sitä, että silloin tällöin ajan koulukuljetuksia. Ei mitään hätää, minähän olen ihan terve. Lapsenne on täysin turvassa kyydissäni. Enhän ole kuin muutaman kerran unohtanut risteyksessä, että kenellä se etuajo-oikeus on. Eksyinkin vain joka päivä ja unohdin missä olen. Mutta ei siinä mitään.
Nuorta lääkäriä tuo ei ainakaan tuntunut haittaavan mutta luulen, ettei hänellä ole lapsia.
Myös 5 minuutin mittainen muistitesti meni suht hyvin. Sehän tarkoittaa sitä, että ihminen pärjää 8 tunnin työpäivänkin. Minulle ei tarvitse heittää kuin kysymys tai kaksi niin menen lukkoon ja alkaa sanojen hakeminen. Se on niin normaalia nelikymppisillä naisilla.
Hienoa on se, ettei löytynyt kasvaimia eikä MS-tautia, eikä merkkejä aivoverenkiertohäiriöistä.
Huonoa on se, että herne meni nenään sekä itselläni, että miehelläni ja en varmasti osannut kertoa riittävän tarkasti oireistani.
Hyvää lienee se, että sain edes lähetteen neuropsykologisiin testeihin, joskus kesällä.
Että näin. Terveisin normaali nainen, joka uskoo, että kyllä se tästä vielä hyväksi muuttuu.
Jos kerran uupumuskin lähtee ilman lääkkeitä kuukaudessa pois niinkuin minulla kävi? Niin tämä ei ole sen kummoisempi juttu.
Taidankin keittää oikein ison hernekeiton;)