En jaksa enää. Päivistä on tullut viikkoja ja viikoista kuukausia, aikaa, joiden aikana olen odottanut ja vielä kerran odottanut, sinua. Niin monta hetkeä olen sinua ajattelut, niin monta hetkeä toivonut sinun viereeni saapuvan. Olen itkenyt, huutanut ja rukoillut, uskonut viimeiseen asti, että sinä tulisit luokseni. Olet mielessäni aina, ikuisuuteen...
Miten sinuun yhteyden saisin?
Särkynyt enkeli
51630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
romanttisen kaunista, mutta sydäntä särkevää...
Ikävä, että olet noin raastavassa tilanteessa...
Mut hei, kyllä se siitä vielä ohi menee, mikään ihastuminen ei ole ikuista...
Ja voihan olla, että vielä saattekin toisenne, sitä toivon enemmän kuin mitään muuta:)))
En tiedä kuka olet ja mistä olet, mutta minulla on TÄYSIN sama olo. Olen todellakin odottanut, että hän jonain päivänä lähestyisi minua, mutta turhaan... En enää tiedä pitäisikö elätellä vielä toivoa hänen suhteen vai jäädyttääkö tunteet? Hän kuitenkin jatkuvasti katselee minua ja ole melko varma että hän ei tekisi sitä ilman mitään tunteita. Nyt tosiaankin tarvittaisiin sitä enkeliä kertomaan miten jatkan elämääni, näin en jaksa kuitenkaan kauaa ilman tarkempaa tietoa hänen tunteistaan. Hän on vielä kaiken lisäksi niin tajuttoman kaunis ja söpö.
Miten joku tyttö saakin pojan näin sekaisin??
m to n
päivää ja tekemään tuttavuutta!
Pitkät katseet tietävät että toinenkin on kiinnostunut mutta yhtä ujo.
Sano mitä tahansa, kunhan aukaiset suusi niin asia varmasti etenee!
Jos et keksi mitä sano vaikka että hyvännäköinen paita sulla tai kylläpä aurinko paistaa. Aivan mitä tahansa sillä eihän ole mitään merkitystä kun puhetta käytetään sosiaaliseen rapsutukseen ja tunnusteluun on jokseenkin sama mitä suustaan paiskoo, kunhan ei epäystävällistä!
Itse asiassa joku tavallinen tokaisu, itsestään selvyys "vettä sataa" "aurinko paistaa" mielellään varustettuna hymyllä toimii paljon paremmin kuin hartaasti mietitty kikkailu, millä yritetään saada itse näyttämään älykkäältä ja erikoiselta.
kirjoitettuna, mutta edellisen epistolan tarkoitus kävi kai selville, lapsukaiset?
Tilanteessa on vain iso MUTTA! En tunne häntä siis lainkaan, en tiedä nimeä ja en ole varma, että onko hän edes sinkku. Tiedän vain mitä alaa hän koulussa opiskelee ja millä luokalla hän on.
Mietin koko ajan, että onko kaikki tämä pelkkää mielikuvitustani, mutta silti tulee tunne, että tilanteet eivät ole voineet olla pelkkää sattumaa...
Kumpa hän tietäisi miten paljon hän minulle merkitsee!!
Onko pakko oppia unohtamaan? :´(