Vielä reilu kuukausi sitten elämäni oli järjestyksessä: opinnot hyvällä mallilla ja kaksi seuraavaa vuotta mielessäni selkeästi suunniteltuina. Viihdyin sinkkuna, nautin vapaudestani. Sitten tapasin hänet, aivan yllättäen, hetkellä jolloin sitä vähiten odotin. Liekö amorin nuoli meihin iskenyt vai mikä, mutta välillämme kipinöi. Aloimme tapailla ja intouduimme pitkiin kiihkeisiin keskusteluihin. Ensisuudelman jälkeen jännite välillämme kasvoi kasvamistaan, kunnes meidän oli suorastaan pakko repiä vaatteet pois päältämme ja syöksyä toistemme kimppuun.
Hänen kanssaan aika lentää kuin siivillä. Kuin salaa minuutti muuttuu tunniksi, tunti vuorokaudeksi. Öisin, kun herään hänen viereltään, kuuntelen hänen rauhallista hengitystään ja katselen hänen kasvojensa siluettia ajatellen: "Kuinka kaunis hän onkaan". Päivät kuljen kuin sumuharsossa. Olen hajamielinen, unohtelen asioita, aistini ovat hämärtyneet, minulla on nälkä mutta ei ruokahalua. Missasin taas aamuluennon, mutta ei se haittaa, mieluummin vain istun sängyssä ja ajattelen häntä. En ole lukenut viikkolehtiä enkä vastannut sähköposteihin moneen viikkoon. Siivonnutkaan en ole, keittiössäni haisee kamalalle, sillä jääkaappi on täynnä pilaantunutta ruokaa. Mutta millään tällä ei ole minulle merkitystä. En tarvitse ruokaa, en vettä, en edes happea, kunhan vain saan olla hänen lähellään hänen ihonsa tuoksua hengittäen.
Kun ajattelen häntä, sydämeni miltei pakahtuu. Arvostan häntä suunnattomasti ihmisenä. Hänen luonteenpiirteitään haluaisin tulevilla lapsillani olevan, lapsilla joita rakastaisin yli kaiken niinkuin haluan rakastaa häntä.
Viime yö meni taas hänen kanssaan valvoen. Juttelimme syvällisiä tuntikausia, suutelimme, kuhertelimme. Kerran puin jo päälleni lähtiäkseni, mutta kohta löysin taas itseni hänen vierestään alastomana, avuttomana. Emme voi vastustaa toisiamme.
Minua pelottaa. Olen menettämässä otteeni todellisuudesta. Mitä oikein on tapahtunut? Kuinka kauan tämä kestää? En voi elää normaalia elämääni näin. Olisi parempi vain pysytellä erossa hänestä. Mutta ajatuskin hänen menettämisestään tuo rintaani kuristavan tuskantunteen. Ja kuinka edes voisin tiputtautua näin korkealta pilvistä ruhjomatta itseäni hengiltä?
Hänen kanssaan aika lentää kuin siivillä. Kuin salaa minuutti muuttuu tunniksi, tunti vuorokaudeksi. Öisin, kun herään hänen viereltään, kuuntelen hänen rauhallista hengitystään ja katselen hänen kasvojensa siluettia ajatellen: "Kuinka kaunis hän onkaan". Päivät kuljen kuin sumuharsossa. Olen hajamielinen, unohtelen asioita, aistini ovat hämärtyneet, minulla on nälkä mutta ei ruokahalua. Missasin taas aamuluennon, mutta ei se haittaa, mieluummin vain istun sängyssä ja ajattelen häntä. En ole lukenut viikkolehtiä enkä vastannut sähköposteihin moneen viikkoon. Siivonnutkaan en ole, keittiössäni haisee kamalalle, sillä jääkaappi on täynnä pilaantunutta ruokaa. Mutta millään tällä ei ole minulle merkitystä. En tarvitse ruokaa, en vettä, en edes happea, kunhan vain saan olla hänen lähellään hänen ihonsa tuoksua hengittäen.
Kun ajattelen häntä, sydämeni miltei pakahtuu. Arvostan häntä suunnattomasti ihmisenä. Hänen luonteenpiirteitään haluaisin tulevilla lapsillani olevan, lapsilla joita rakastaisin yli kaiken niinkuin haluan rakastaa häntä.
Viime yö meni taas hänen kanssaan valvoen. Juttelimme syvällisiä tuntikausia, suutelimme, kuhertelimme. Kerran puin jo päälleni lähtiäkseni, mutta kohta löysin taas itseni hänen vierestään alastomana, avuttomana. Emme voi vastustaa toisiamme.
Minua pelottaa. Olen menettämässä otteeni todellisuudesta. Mitä oikein on tapahtunut? Kuinka kauan tämä kestää? En voi elää normaalia elämääni näin. Olisi parempi vain pysytellä erossa hänestä. Mutta ajatuskin hänen menettämisestään tuo rintaani kuristavan tuskantunteen. Ja kuinka edes voisin tiputtautua näin korkealta pilvistä ruhjomatta itseäni hengiltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
rakastunut...
Vai joko luonteesi urahai kaivautuu kirskuhampaillaan sieltä esille!!!
1 kk ja katastrofi ettei uraohjus kiidä kuin sputnik?
puolestasi! :)
Älä ota elämää niin vakavasti silti! Mieti mitkä on ne elämän kohokohdat ja tärkeimmät jutut! Eli rakkaus tietty! :) :)