Syöpikseltä tuli ajat mammoon ja verikokeisiin ja lääkäri pääsiäisen jälkeen.
Miten olette itse pärjänneet näistä kontrollien koettelemuksista?
Miten olette itse pärjänneet näistä kontrollien koettelemuksista?
3 vuotis kontrolli HIRVITTÄÄ!
Rintsari.
181261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kontrollissa ,ultran jälkeen otettiin ohutneula näyte.Ja kyllä pelästyin ihan hirveesti että joko,,,mutta kyllähän ne herkästi ottaa,toivon ettei mitään olis.Torstaina on lääkäri.
Kyllä se on aina pelko kurkussa, kun jossain nipistelee ja kolottaa.
Hyvähän se on, että tutkitaan, mutta se on aina se elämä tavallaan katkolla siihen asti ennenkuin tulokset tulee.
Voimia sinulle!
Meitä näköjään kaksi samalla nimmarilla :)
Täytyy kyllä sanoa, että minä en jännitä seurantoja juuri ollenkaan. Tosin toivon hiljaa mielessäni, ettei mitään löytyisi, mutta ei se hermoilu mitään auta.
Olen ajtellut, että otan jokaisen tilanteen sellaisena kun se on etukäteen murehtimatta. Minä sairastuin vuonna 2000 syksyllä. Hoidot oli 2001 keväällä.
Miten kauan seurantoja on teillä muilla ollut ja millä aikavälillä?
Rintsareita kumpikin. Sinä olet pienellä alkukirjaimella minä isolla.
Ihailtavaa asennetta sinulla toi rauhallisuus kontrollien kanssa. Oliko näin myös ensimmäisinä vuosina vai onko varmuutesi tullut ajan kansa?
Sinähän olet jo näiden kontrollien kautta jo TERVE!
Etelässä vuoden, kolmen ja viiden vuoden päästä kontrollit ja jos ei näissä mitään ilmene, niin sinä olet terve nykykäytännön mukaan. Ja syöpikseltä sinut heivataan terveyskeskuseen.
Mulla on kontrollit nyt kolmen kuukauden välein, sitten hiljalleen harvenee puolen vuolen jaksoihin ja sitten joskus jopa vuoden välein ois kontrollit, jos sinne asti selvitään! :)
Toisaalta helkkarin hyvä, että on näinkin usein, mutta mietityttää että onko tiuhaan otetusta tt-kuvasta loppujenlopuksi enemmän hyötyä vai haittaa....? Ei minua toki olla kolmen kk:n välein altistettu niille säteille, mutta usein kuitenkin.
Kyllä olen ollut rauhallinen alusta asti seurantojen suhteen, vaikka alussa löydettiin maksasta jotain, jonka kirurgi ehti tuomita metastaasiksi. Saatuani lähetteen Helsinkiin Kirurgiseen sairaalaan maksaosastolle, todettiin se siellä suureksi riemukseni "valuvirheeksi", eräänlaista sidekudosta oli neulanäytteen perusteella.
Alussa oli puolen vuoden välien tarkastukset täälläpäin, sitten harvenee. Nyt on vieläkin ensi syksynä mammografia! Eikä ole vieläkään siirretty terkkariin. Tosin taitaa johtua siitä, kun sairastuin toiseen syöpään 2004, jolla ei ole kylläkään rintasyövän kanssa mitään tekemistä keskenään. Molemmista syövistä on tarkastuksensa.
tarkoitin siis, että kummallista noiden seurantojen tiheystaajuus paikkakunnasta riippuen.
Käyn minäkin Helsingissä kontrolleissa. Siis kolmen kuukauden välein. Outoa...
Voisitko vastata?
Levinneessähän rintasyövässä tietysti ja onneksi kontrollit ovatkin tiuhempaan jo hoitojenkin vuoksi.
toiveikas koska hoitoni purevat ja lääkärini sanoi, että tilenteeni on se, että voin vielä vuosiakin elää ja uusia hoitoja kehitellään koko ajan.
Ei luovuteta, koska tämä on krooninen sairaus ja joka toinen sitä JO sairastaa.
Rintasyöpää tutkitaan ja tuetaan todella kovalla kampanjalla. Siinä mielessä turvallinen olo, mutta tämän toisen syöpäni kanssa on niin, ettei oikeastaan ole mitään hoitoja siihen, jos uusii ja leviää, koska on harvinaisempi.
Tietysti jokainen tapaus on omansa, mutta mulle sano onkalogi, että rintasyöpä uusiutenaakin on hoidettavissa oireenmukaisesti.
Mutta nykytietämyksellä ei voida parantaa. Valitettavasti, mutta ei anneta periksi.
Tässä myöskin jo viisi vuotta terveenä olleena rintasyöpäläisenä.
Kerron kuitenkin minulla oli levinnyt jo kainaloihin, mutta lääkärini sanoi kaikkien tapausten olevan omansa.
Sama viiva ja päämäärä kaikilla.
Kainalolevinnäisyyttähän vasta on paremmin pystytty tutkimaan tämän vartijaimusolmukututkimuksen kautta.
Moni jäi huomaamatta ja osa leikattiin turhaankin.
rintasyöpän löytyy moniakin lääkkeitä, jos uusii, mutta minun toinen syöpäni ei ole rintasyöpä, vaan paljon harvinaisempi.
Kolmas kontrolli minullakin tulossa, verikokeet jne. ennen pääsiäistä ja lääkäri pääsiäisen jälkeen Meilahdessa. Olen ollut siis kahtena keväänä jo samoihin aikoihin. Tähän saakka ne vaan olivat täällä oman kaupungin sairaalassa. Nyt ilmeisesti käyntäntö muuttunut, mikä onkin hyvä. Jotenkin turvallisempaa... Ensimmäisellä kerralla sain tajuttoman itkukohtauksen kun odottelin bussia sairaalassa. Töihin en voinut mennä sinä päivänä ollenkaan enää. Jotenkin se itku vaan ei loppunut ollenkaan. Viime vuonna en pelännyt enää niin paljoa. Toivottavasti en nyt ala itkemään kun olen vielä kaukana kotoakin.
En tiedä mistä sitten johtuu, että minulla on se kontrolli joka vuosi. Yhteen (vartija)imusolmukkeeseen oli levinnyt. Sekö on sitten syy. Mutta mitä siitä, hyvä kun tutkivat.
Ei ollu rintasyöpää mulla, vaan paljon harvinaisempi homma. En ymmärrä miksi kontrollit on niin usein, koska tässä ei edes pitäisi olla juurikaan uusiutumisriskiä.. luulisi että puolen vuoden välein riittäisi, mutta hyvä näin. :)
Itsellä kohta kontrolli ja mielessä ei ole muuta kuin se tilanne kun lääkäri avaa oven....ja jo ilme kertoo paljon.
Miten näihin pelkoihin voisi suhtautua hieman rennommin?