Vaimo petti

+reppuri+

Miten voi toipua pettämisestä. Olemme ollut yli 17 vuotta yhdessä ja yli 10 naimissa ja on kaksi lasta ja omakotitalo. Nyt selvisi että vaimo on pettänyt nettituttavansa kanssa minua yli vuoden ajan. Asiasta on nyt puhuttu paljon mutta kun ei pääse ajatuksesta eroon että toinen on ollut uskoton vailla mitään syytä (näin ainakin itse sanoo). Periaate tasolla olen antanut anteeksi mutta järki ei ole aivan varma. Rakastan lapsiani sekä vaimoani enkä haluaisi menettää kaikkea minkä eteen olen tehnyt kovasti töitä. Auttavia neuvoja otetaan vastaan.

47

5852

    Vastaukset

    • Olet tosi mies, kun kykenet jatkamaan elämää vaimosi kanssa. Toivottavasti saatte selvitettyä keskinäiset ongelmanne ja avioliitto jatkuu kolhuista huolimatta. Pidä kuitenkin huoli omasta henkisestä hyvinvoinnistasi!

      • sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.


      • +reppuri+ kirjoitti:

        sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

        Oon pahoillani sun puolesta. Oon itse jatkanut samantyyppistä suhdetta ja koen itseni yksinäiseksi. Mulle avioliitto lupaus tarkoittaa, sitä mitä se sanoo. Ei taida enään päteä nyky-yhteiskunnassa?


      • tanzu kirjoitti:

        Oon pahoillani sun puolesta. Oon itse jatkanut samantyyppistä suhdetta ja koen itseni yksinäiseksi. Mulle avioliitto lupaus tarkoittaa, sitä mitä se sanoo. Ei taida enään päteä nyky-yhteiskunnassa?

        pettämiseen niin ei tarvitse kärsiä.


      • +reppuri+ kirjoitti:

        sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

        Vai pettikö mies reppurin kanssa. Tämä ammattikuntahan on tunnettu siitä.


      • ratkaisu.. kirjoitti:

        pettämiseen niin ei tarvitse kärsiä.

        ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.


    • Olen melkolailla samassa tilanteessa, tai ehkä jopa pahemmassa, sillä vaimoni on pettänyt kahdesti. Tosin paljasti itse tuon 10 vuoden takaisen jutun, kun jäi verekseltään kiinni viime kesänä muutaman kuukauden kestäneestä työpaikkaromanssista. No niin tai näin, niin tiedän tasan miltä tuntuu.

      Ihan ensimmäisenä sanottakoon, että tältä palstalta et ihan kauheasti apuja tule saamaan. Tämä palsta on täynnä provokatiivisia kannanottoja tai sitten valittavia akkoja, jotka on niin katkeroituneita omaan tilanteeseensa, että ehdottavat jokaiseen pettämistarinaan ratkaisuksi eroa.

      Ensimmäinen askel kohti ehjempää pääkoppaa tapahtuu asian hyväksymisessä. Vaimosi on pettänyt ja vaikka kuinka asiaa pyörittelet päässäsi, et sille ikinä tule keksimään mitään järkevää selitystä tai saa sitä kuullostamaan yhtään kauniimmalta tai saa sitä tekemättömäksi. Vaimosi teki helvetin väärin ja rumasti.

      Tästä syntyy ensimmäinen ristiriita. Sinun pitäisi rakastaa jatkossa ihmistä, joka on pettänyt luottamuksesi. Pääset tuosta ristiriidasta eroon jakamalla elämäsi nyt osiin. Teillä oli aika ennen vaimosi pettämistä, teillä on nyt suruaika ja teille on jossain vaiheessa uuden alun ja anteeksiannon aika. Joudut tekemään tämän työn, koska muuten jäät miettimään mitä vaimosi ajatteli sinusta, kun pystyi sinua pettämään. Tuo on petollinen ajatus. Se vaanii sinua kuin pedofiili pikkupoikaa. Ajattelet että nauroikohan vaimo sinulle ollessaan sen toisen kanssa. Rakastikohan vaimosi enää sinua. Merkitsitkö enää mitään vaimollesi.

      Sinun pitää suruaikana keksiä keinot päästä eroon noista edellä mainituista asioista, koska juuri nuo on ne ajatukset, jotka aiheuttaa suurinta ahdistusta. Ajattelet että sillä ei ole mitään väliä mitä vaimosi sinusta ajatteli, koska hänen tekonsa puhuu puolestaan. Hänen tekonsa osoittaa, että hänen rakkaus ja arvostus sinua kohtaan on ollut kuopallaan. Mutta niitä hetkiä sattuu meille kaikille pitkän avioliiton varrella. Se ei ole tuomittavaa että rakkaus heittelee, mutta se toki on tuomittavaa, että vaimosi sillä heikolla hetkellä ei pitänyt housuja jalassa ja sinua mielessä. Mutta kuten sanottua, se mitä vaimosi sinusta ajatteli on täysin merkityksetön asia. Ainoa merkitys on sillä mitä vaimosi ajattelee sinusta nyt.

      Suruaika on surun lisäksi sitä varten, että rakennat uuden kosketuspinnan vaimoosi. Et voi enää pitää yllä avioliiton idylliin, ikuiseen rakkauteen ja täydelliseen sielunkumppanuuteen perustuvaa kosketuspintaa, koska vaimosi pyyhki niillä perseensä. Sen sijaan voit ajatella, että nyt viimeistään teillä on avoimempi suhde kuin koskaan ennen. Kriisin aikana tulette huomaamaan, että osaatte tapella ja sopia. Vihata ja rakastaa. Kertoa jos joku asia vituttaa. Useimmat avioparit ei tuohon koskaan pysty. Useimmat avioparit pyrkivät koko avioliittonsa välttämään kaikkia kriisejä ja siinä kriisin välttelemisen konsensuksessa syntyy usein sellainen tyhjiö, että ollaan yhdessä, kun se vaan tuntuu oikealta, mutta kosketuspinta kumppaniin ohenee. Teillä on kriisin myötä paremmat työkalut onnellisen parisuhteen ylläpitämiseen kuin monella muulla avioparilla.

      Suruaikana kannattaa myös hakea vakuutusta sille, että vaimosi on kanssasi oikeista syistä. Vaimosi tulee osoittaa sinulle rakkautta useilla eri tavoilla ja potea krapulaa tekemisistään. Jos vaimosi uhkailee itse erolla ja lasten huoltajuudella, voi olla että hän on kanssasi vain niiden lasten takia. Sinun on todella puristettava vaimostasi ulos se tieto, että jatkaessaan kanssasi ja saadessaan anteeksi hän on 100% tosissaan rakastunut sinuun ja tyytyväinen ominaisuuksiisi.

      Teidän tulee lisäksi käydä läpi keinot, joilla vältytään pettämiseltä jatkossa. Vaimosi sanoo varmasti, että ei voisi enää ikinä pettää, kun nyt tietää miten pahalta se tuntuu. Se ei yksinkertaisesti riitä. Parisuhdetta pitää osata suojella ja pitää tuntea ihastuksen ensimerkit. Ei saa mennä liian pitkälle flirtissä ja pitää uskaltaa kertoa omalle puolisolle, jos on heräämässä tunteita toista ihmistä kohtaan.

      Lopuksi koittaa anteeksianto ja uusi alku. Anteeksiannossa on lähes rajatonta voimaa. Anteeksiannon saanut ja suuren synnin tehnyt ihminen kokee sen usein heräämisenä ja uutena alkuna. Mutta sinun tehtävä on tehdä siitä todella uusi alku. Koko perhe etelään viikoksi ja siellä uudet sormukset sormiin ja anteeksianto tai sitten vaikka ihan ruotsinristeilylle. Yllätyksenä ja sellaisena vähän normaalia ikimuistoisempana kokemuksena se anteeksianto pitää viedä läpi. Mutta olet valmis siihen vasta sitten, kun et itse kelaa niitä asioita kokoaikaa ja pystyt olemaan vittuilematta vaimollesi. Kun sitten olet antanut anteeksi, se tosiaan tarkoittaa uutta alkua. Se mitä vaimosi on tehnyt on anteeksiannettu ja siihen ei palata, muuten kuin ehkä rakentavassa hengessä tai jos jotain uutta luurankoa pukkaa kaapista.

      Itsellä takana nyt 7 kk suruaikaa ja veikkaan olevani valmis antamaan anteeksi ehkä 3-4 kk sisällä.

      • Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.


      • toisella kierroksella kirjoitti:

        Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

        Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

        Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

        Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.


      • Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?


      • Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

        turhaan jatkaa enää, toinen pettää uudestaan kun saa luvan sinulta jos annat anteeksi.


      • erimieltä kirjoitti:

        Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

        Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

        Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.

        1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

        2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

        3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

        4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.


      • ja uusi ihmissuhde kirjoitti:

        turhaan jatkaa enää, toinen pettää uudestaan kun saa luvan sinulta jos annat anteeksi.

        Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

        Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.


      • Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

        Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

        Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

        Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

        Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

        Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

        Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.


      • neuvo..... kirjoitti:

        Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

        Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

        Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

        Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

        Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

        Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

        Emme ehkä ole ihan samassa tilanteessa. Nimittäin teidän kohdallanne oli kyse vaimosi rakastumisesta toiseen. Eli se tavallaan antaa motiivin pettää. Vaikka ei tietenkään oikeuta tekoa. Mutta jokin syy löytyi.

        Oma mieheni ei ollut omien sanojensa mukaan edes rakastunut eikä keksi muutakaan syytä. Loppujen lopuksi kaikki oli kotona hyvin, mutta jännitys elämästä puuttui. Ja itsetuntoa piti kohottaa. Miten siis on mahdollista että ihminen ei erota oikeaa ja väärää jos ei ole edes sitä rakastumisen tunnetta hämärtämässä tajuntaa? Ja miten ei tosiaan ajattele seurauksia? Eli ero tulee ja kaikki mitä siitä seuraa. Luuleeko pettäjä että elämä jatkuu kuten ennenkin? Tekee siis vain tulevaisuuden suunnitelmia puolisonsa kanssa samalla kun pitää yllä merkityksetöntä sivusuhdetta? Mitä se kertoo ihmisestä?

        Pettäjä ei edes itse ole nähnyt pettämistä kuin nussimisena. Kuitenkin sitä ja enemmän oli tarjolla kotonakin. En vain tajua...Sen olen tässä pyörityksessä ymmärtänyt, että vaikka itse ajattelen asioista tietyllä tavalla, muut, minulle kovinkin läheiset ihmiset eivät ehkä näe niitä samoin. Mutta se saakin miettimään haluanko olla ihmisen kanssa joka ajattelee niin eri tavalla.


      • Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Emme ehkä ole ihan samassa tilanteessa. Nimittäin teidän kohdallanne oli kyse vaimosi rakastumisesta toiseen. Eli se tavallaan antaa motiivin pettää. Vaikka ei tietenkään oikeuta tekoa. Mutta jokin syy löytyi.

        Oma mieheni ei ollut omien sanojensa mukaan edes rakastunut eikä keksi muutakaan syytä. Loppujen lopuksi kaikki oli kotona hyvin, mutta jännitys elämästä puuttui. Ja itsetuntoa piti kohottaa. Miten siis on mahdollista että ihminen ei erota oikeaa ja väärää jos ei ole edes sitä rakastumisen tunnetta hämärtämässä tajuntaa? Ja miten ei tosiaan ajattele seurauksia? Eli ero tulee ja kaikki mitä siitä seuraa. Luuleeko pettäjä että elämä jatkuu kuten ennenkin? Tekee siis vain tulevaisuuden suunnitelmia puolisonsa kanssa samalla kun pitää yllä merkityksetöntä sivusuhdetta? Mitä se kertoo ihmisestä?

        Pettäjä ei edes itse ole nähnyt pettämistä kuin nussimisena. Kuitenkin sitä ja enemmän oli tarjolla kotonakin. En vain tajua...Sen olen tässä pyörityksessä ymmärtänyt, että vaikka itse ajattelen asioista tietyllä tavalla, muut, minulle kovinkin läheiset ihmiset eivät ehkä näe niitä samoin. Mutta se saakin miettimään haluanko olla ihmisen kanssa joka ajattelee niin eri tavalla.

        Miehesi voi toki suojellakin sinua sanomalla, että seksi oli merkityksetöntä panemista, mutta väliäkö tuolla lopulta on.

        Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut.

        Mutta ei meidän tulekaan ymmärtää täysin pettäjien motiiveja. Keskitytään siihen, että saammeko suhteen toimimaan pettämisestä huolimatta.


      • neuvo..... kirjoitti:

        Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

        Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

        Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

        Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

        Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

        Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

        kirjoitettu. Noinhan se eheytyminen menee. Siihen tarvitaan paljon aikaa ja molemminpuoleista tahtoa. Sitä pahoittaa mielensä, kun niin monet vaativat eroa, vaikka entinen on ollut muilta osin hyvin toimiva. Ihan kuin siihen pettämiseen koko elämä kaatuisi. No tietysti kaatuukin, mutta se ei välttämättä kannata, eikä sen onnellisemmaksi edes tulla.


      • tämä edellinen viesti. Kerrankin jotain mikä on ihan oikeasti ajateltu loppuun asti.
        Suutuspäissään ei kannata tehdä mitään, mikä sitten loppujen lopuksi kaduttaa ja sitä ei tekemättömäksi saa.
        Kerrankin kommenttia sellaiselta, joka on asioita oikein miettinyt ja osaa jo niitä myös muille jakaa.
        Tsemppiä sinulle ja niinkuin Koivistokin on sanonut KYLLÄ SE SIITÄ.


      • Kiitos aivan loistavasta kirjoituksesta. kirjoituksesi oli juuri sitä mitä hain täältä eikä sellainen että ero just nyt tyyliin koska en TODELLAKAAN aio erota vaan löytää työkaluja suhteen uudellen rakentamiseksi. Ehkä olisin niitä löytänyt itsekin mutta uskoin että tätäkautta voin niitä saada nopeammin kun oma ajatuksen juoksu pyörii aivan liikaa pettämisen ympärillä ja syiden pohdinassa. Siis kiitos vielä kerran ja voimia myös itsellesi.


      • Hyvä kirjoitus. Käyn täällä aika harvoin, jutut ovat yleensä aika surkeita enkä suosittele tätä kyllä kenellekkään, mutta onneksi joku osaa kirjoittaa järkevästi, ilman turhaa vaahtoamista.


      • Pari vinkkiä kirjoitti:

        1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

        2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

        3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

        4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.

        Jos rakastuu ja jättää huoraan se on ihan hyvä ja oikein


      • Olet hihuli aisankannattaja


      • Olet homo


      • neuvo..... kirjoitti:

        Miehesi voi toki suojellakin sinua sanomalla, että seksi oli merkityksetöntä panemista, mutta väliäkö tuolla lopulta on.

        Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut.

        Mutta ei meidän tulekaan ymmärtää täysin pettäjien motiiveja. Keskitytään siihen, että saammeko suhteen toimimaan pettämisestä huolimatta.

        "Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut."

        Nimenomaan keski-ikäisillä ainakin tuosta kai usein kyse.

        Itsellä menossa erittäin paha keski-iän kriisi, tunnen olevan ruma vanha nainen ja käyn vaikeaa kamppailua naiseuteni kanssa. Olenko edes nainen enää? Voiko ruma ja kulahtanut olla edes nainen? Lihava en ole, mutta naama alkanut roikkua pahasti. Pitääkö vain hyväksyä oma vanheneminen ja rumuuntuminen ja yrittää tukahduttaa kaikki seksuaalisuus (kotona ei seksiä edes ole) ja yrittää elää seksuaalittomana olentona, androgyyninä?

        Ehkä sitä omaa naiseutta ja mieheyttä pitää itsestäänselvyytenä nuorempana, mutta kun ikää tulee lisää ja muuttuu rumaksi seinätapetiksi, niin siinä on kamppailu sen hyväksymisen kanssa. Ilmeisesti se naiseus ja mieheys on jotenkin niin syvällä ihmisessä, että siitä luopuminen on todella vaikeaa. Sukupuolisesti toki olen vielä nainen, mutta siten, että siihen liittyisi seksiä ja erotiikkaa, siitä joutuu luopumaan.
        Tuntuu, että itsellä ehkä parisen vuotta aikaa, kun voisi ehkä vielä kokea seksiä, sitten se on loppu loppuiäksi. Meikillä saan vielä jotenkin naamaani kohennettua, meikin kanssa en näytä niin petolinnun perseeltä kuin ilman.

        Itseäni kuvottaa vanhojen kulahtaneiden ihmisten seksi. Minulla seksi on edellyttänyt sitä, että voin tuntea itseni haluttavaksi ja seksikkääksi. Mutta kohta se on lopullisesti ohi, peili kertoo tosiasiat. En osaa "rakkausseksiä". Ei rakkaus saa minua kiihottumaan, vaan se, että mies haluaa minua, koska pitää minua seksikkäänä ja kiihottavana.

        Kun sain huomiota eräältä mieheltä, meneehän siinä pää ihan sekaisin. Ihmettyttää vain tosin, että miksi se mies antaa huomiota, kun olen ruma ja vanha. Ehkä hänkin on samassa tilanteessa ja yhtä epätoivoinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut."

        Nimenomaan keski-ikäisillä ainakin tuosta kai usein kyse.

        Itsellä menossa erittäin paha keski-iän kriisi, tunnen olevan ruma vanha nainen ja käyn vaikeaa kamppailua naiseuteni kanssa. Olenko edes nainen enää? Voiko ruma ja kulahtanut olla edes nainen? Lihava en ole, mutta naama alkanut roikkua pahasti. Pitääkö vain hyväksyä oma vanheneminen ja rumuuntuminen ja yrittää tukahduttaa kaikki seksuaalisuus (kotona ei seksiä edes ole) ja yrittää elää seksuaalittomana olentona, androgyyninä?

        Ehkä sitä omaa naiseutta ja mieheyttä pitää itsestäänselvyytenä nuorempana, mutta kun ikää tulee lisää ja muuttuu rumaksi seinätapetiksi, niin siinä on kamppailu sen hyväksymisen kanssa. Ilmeisesti se naiseus ja mieheys on jotenkin niin syvällä ihmisessä, että siitä luopuminen on todella vaikeaa. Sukupuolisesti toki olen vielä nainen, mutta siten, että siihen liittyisi seksiä ja erotiikkaa, siitä joutuu luopumaan.
        Tuntuu, että itsellä ehkä parisen vuotta aikaa, kun voisi ehkä vielä kokea seksiä, sitten se on loppu loppuiäksi. Meikillä saan vielä jotenkin naamaani kohennettua, meikin kanssa en näytä niin petolinnun perseeltä kuin ilman.

        Itseäni kuvottaa vanhojen kulahtaneiden ihmisten seksi. Minulla seksi on edellyttänyt sitä, että voin tuntea itseni haluttavaksi ja seksikkääksi. Mutta kohta se on lopullisesti ohi, peili kertoo tosiasiat. En osaa "rakkausseksiä". Ei rakkaus saa minua kiihottumaan, vaan se, että mies haluaa minua, koska pitää minua seksikkäänä ja kiihottavana.

        Kun sain huomiota eräältä mieheltä, meneehän siinä pää ihan sekaisin. Ihmettyttää vain tosin, että miksi se mies antaa huomiota, kun olen ruma ja vanha. Ehkä hänkin on samassa tilanteessa ja yhtä epätoivoinen.

        Itselle tullut tästä naiseuden menettämisestä myös niin paha masennus, että toivonut tulisipa esim korona ja kuolisin siihen. Tullut myös alkoholin liikakäyttöä mukaan. Nämä asiat, mitkä saattavat johtaa pettämiseen, eivät aina ole mitään kevyestä syystä välttämättä tapahtuvia asioita. Saisipa edes kerran vielä kokea olevansa nainen.


      • Minen pysty pallaamuan ennee vanhan äijän kintuksiin

        Eikä miun suruaiko lopu koskoon

        Ja myö ollian tehty selvemmiäks että se ol kummankian puolelta jotennii hyväkskäyttöö muttei myö sotä ymmärretty itsekkiän.

        Tai minenainokian

        Osaks epätietoisuutta paljonkin mutta kun ne joskus kohtas

        Mutta en halluu muistoo sit ennee kun miehellä on jo uusvanha suhdekin mänössä vai lopuilloon
        En tiedä sittä

        Ja miulla on ollunna uis elimiö kauvon aikoo

        Tul vuan pahaan saumoon joku näky

        En mie 7han oinneessti pysty palloomian entisöön
        Eikä siinä ole ies mitteen sen arvoista ennnee

        Koska miulla on puhdas oma ilämä


    • Vaikea on tilanne...mutta sinun täytyy nyt miettiä omaa itseäsi.Vaimostasi se ei sit olee kivaa jos suhde menee niin että kyttäät sitten sen menemisiä...ja joskus olen kyllä kuullut sanonnan:kerran pettää...aina pettää.itse olen se pettäjä ja en voi kyllä taata että en enään petä.Menkää avioliittoneuvojalle niin jos käy niin että se pahentaa asioita niin silloin ei ole enään mitään pelastettavaa.Pettämisestä ei toivu ikinä!SE ei unohdu ei sillä että eroaisitte ja löytäisit uuden naisen...voi olla että et luota edes uuteen naiseenkaan kun sellainen tulee.Voimia sinulle ja ajattele omaa parastasi ja onneasi.

    • itse suhtautuu tekoon?Onko se rhellisesti pahoillaan vai onko sellainen tunne että hän jonkun ajan päästä jatkaa?

    • Hommaa itsellesikin rakastaja, ehkäpä kaipaatte hieman vaihtelua. Riian tiukat rajat ja jeesustelu vaan ahdiatavat, ihminen on vaan ihminen.

      • tuokin. Ei hullumpi sinänsä. Moni rakastaa enemmän asettamiaan rajoja kuin kumppaniaan... Elämä sujuisi paremmin, kun muistettaisiin "ihminen on vaan ihminen": Toinen täytyisi hyväksyä sellaisena kuin tämä on.


    • vaimollasi syy on; hän ei vain kerro sitä. Varmasti siksi, ettet tuntisi oloasi vielä huonommaksi.

    • Et tule sel iämään ota ero

    • Olet munaton vaimo lapsineen pihalle

      • Minulle kävi niin.ihmettelin että puheluja alkoi tulla ja vaimoni meni ulos ja puuliiterin takana jalkoi puhelua.Viikko sitten lähti ,oli lappu pöydällä.On tämä hirveetä pitkän avioliiton jälkeen.


    • Mitä ihmeelistä tuossa ? Kyllähän vanhat avioliitot ovat sisko ja sen veli liittoja. Tilaisuus tekee varkaan. Halutaan uusia kokemuksia, sen tylsäksi käyneen "pylsimisen" sijaan. Ja onhan se tilaisuuden tullen useinmiten nautinto, jota ei jätä käyttämättä.

      • Tuon takia kai niitä salapanoja on, ei ketään kiinnosta sama pillu tai kulli vuosikymmeniä vaikka muuten se perusarki toimisi tyydyttävästi, kokemusta on.


    • Ei kannata ottaa turhan vakavasti jos vaimo jakaa tavaraansa muille, et sitä millään estä. Me kyllä selvitettiin vaimon kanssa asiat, nainen oli uskoton, myönsi mokanneensa, syynä alkoholi ja nuoruus ja tyhmyys mun sanoin. Nyt lähes 20 vuotta mennyt kun nainen petti mua, suhde toimii seksi toimii näin se joillakin onnistuu jälkeenkin. Vaimoni ei tosin löytänyt seuraa netistä vaan iski miehen vanhan perinteen mukaan ravintolasta ja siinä sitten kuukausien leikki seura ennen loppua.

    • Heitä pihalle huora kun on

    • Heitä pihalle olet hihuli

    • Älä kitise ota ero

    • Olet väsykka aisa kannattaja, ota ero

    • Ota Herran tähden huorasta ero

    • Ota ero

    • Kokeile löytää kunnon nainen itsellesi, et sinä tarvitse tuollaista. Mietippä itse, naisesi on ollut toisen pantavana? onko se toisesta välittämistä? No ei ole joten uutta etsimään ja päästä entinen naisesi sinne minne kuuluukin. Vai oletko niitä vässyköitä mitkä roikkuu tuommoisessa hutsussa niin kauan että se jättää sinut

      • On kai miehen vaimo ollut jo ennenkin jonkun muun pantavana mikäs ero siinä on.


    • Ota ero älä lässytä

    • Vanha juttu, munaton oot vaimo pihalle

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Britti kehuu Suomalaista terveydenhoitoa.

      MTV HS: Brittimies virui Suomessa viisi viikkoa tajuttomana hengityskoneessa – elämästä kamppailu juuri Suomessa oli onnekas sattuma Brittiläinen toi
      Maailman menoa
      115
      6003
    2. Stefan Thermanin firmaa haetaan konkurssiin

      Tuoreita kuulumisia: https://www.seiska.fi/Uutiset/Stefan-Thermanin-firmaa-haetaan-konkurssiin/1151960
      Kotimaiset julkkisjuorut
      167
      3723
    3. Maskisekoilu riittäsi jo -STM!

      STM:n maskisekoilu vain jatkuu. Mitä ihmettä onkaan tapahtunut? Onko nyt menossa jälkien peittelyvaihe ja mielipiteitten hämärtämisprojekti? LUE TÄMÄ:
      Maailman menoa
      181
      1575
    4. Ketä kaipaatte?

      Sanokaa edes kaupunki tms. jossa hän asuu.
      Ikävä
      86
      1204