Vaimo petti

sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

+reppuri+ kirjoitti:

sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

Oon pahoillani sun puolesta. Oon itse jatkanut samantyyppistä suhdetta ja koen itseni yksinäiseksi. Mulle avioliitto lupaus tarkoittaa, sitä mitä se sanoo. Ei taida enään päteä nyky-yhteiskunnassa?

tanzu kirjoitti:

Oon pahoillani sun puolesta. Oon itse jatkanut samantyyppistä suhdetta ja koen itseni yksinäiseksi. Mulle avioliitto lupaus tarkoittaa, sitä mitä se sanoo. Ei taida enään päteä nyky-yhteiskunnassa?

Lue lisää

pettämiseen niin ei tarvitse kärsiä.

+reppuri+ kirjoitti:

sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

Vai pettikö mies reppurin kanssa. Tämä ammattikuntahan on tunnettu siitä.

ratkaisu.. kirjoitti:

pettämiseen niin ei tarvitse kärsiä.

ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.

Tiina- kirjoitti:

ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.

Lue lisää

Oleks poliitikko puhut ympäripyöreitä ilman päätä tai häntää oletko tottunu selittelemään puollustukseksi ettei tarvi kärsiä seurauksista miltään taholta muistatko lopulta enään mitä olet puhunut millekin taholle

+reppuri+ kirjoitti:

sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

Huoli-ilmoituksia tulee viranomaisille sekä sähköisistä palveluista että puhelimitse.

Merkittävä osa kaikista ilmoituksista tulee esimerkiksi poliisilta tai ensihoidolta, ja viranomaisilla on myös virkavelvollisuus ilmoittaa huolestaan.

Tiina- kirjoitti:

ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.

Lue lisää

Uskallan väittää, että käry käy aina. Jos yleensäkään tuntee sitä kumppaniaan, huomaa kyllä, kun jotain on tekeillä. Näin se vaan menee.

Anonyymi kirjoitti:

Oleks poliitikko puhut ympäripyöreitä ilman päätä tai häntää oletko tottunu selittelemään puollustukseksi ettei tarvi kärsiä seurauksista miltään taholta muistatko lopulta enään mitä olet puhunut millekin taholle

Lue lisää

Muistan ja muistan mitä olen puhunu kenenkin kanssa ja muistan kaverinkin lapsen sairaudet joista olen hänen kanssa asiasta keskustellu ja muistan jopa tekemiäni töitä kolmenkymmenen vuodenkin päästä kuinka yksityiskohtasen tarkan selostuksen tarvit mistäkin muistan jopa parisuhdehuolet joista olen työkavereideni kanssa keskustellut heidän huolet laosestaan lapsistaan oikeudesta niitä tavata väännöistä lasten äidin kanssa lasten tapaamisista kerrot oman nimes ni voin kertoa mistä olen kanssasi keskustellut jos olen joskus kanssasi puhunut kuinkas moni teistä pystyy samaan

Anonyymi kirjoitti:

Huoli-ilmoituksia tulee viranomaisille sekä sähköisistä palveluista että puhelimitse.

Merkittävä osa kaikista ilmoituksista tulee esimerkiksi poliisilta tai ensihoidolta, ja viranomaisilla on myös virkavelvollisuus ilmoittaa huolestaan.

Lue lisää

Mitä niistä huolehtiin jos eivät ole muille vaaraksi eivätkä itse ymmärrä apua hakea omahan on elämänsä minkä pilaavat mulle ainakaan virallisesti kuulu kun huoli lapsistani ja korkeintaan niiltä osin lapsen äidistä että lapsellani voi olla hänelle parasmahdollinen äiti

Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

toisella kierroksella kirjoitti:

Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

Lue lisää

Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.

Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

Samassa tilanteessa kirjoitti:

Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

Lue lisää

turhaan jatkaa enää, toinen pettää uudestaan kun saa luvan sinulta jos annat anteeksi.

erimieltä kirjoitti:

Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.

Lue lisää

1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.

ja uusi ihmissuhde kirjoitti:

turhaan jatkaa enää, toinen pettää uudestaan kun saa luvan sinulta jos annat anteeksi.

Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

Samassa tilanteessa kirjoitti:

Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

Lue lisää

Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

neuvo..... kirjoitti:

Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

Lue lisää

Emme ehkä ole ihan samassa tilanteessa. Nimittäin teidän kohdallanne oli kyse vaimosi rakastumisesta toiseen. Eli se tavallaan antaa motiivin pettää. Vaikka ei tietenkään oikeuta tekoa. Mutta jokin syy löytyi.

Oma mieheni ei ollut omien sanojensa mukaan edes rakastunut eikä keksi muutakaan syytä. Loppujen lopuksi kaikki oli kotona hyvin, mutta jännitys elämästä puuttui. Ja itsetuntoa piti kohottaa. Miten siis on mahdollista että ihminen ei erota oikeaa ja väärää jos ei ole edes sitä rakastumisen tunnetta hämärtämässä tajuntaa? Ja miten ei tosiaan ajattele seurauksia? Eli ero tulee ja kaikki mitä siitä seuraa. Luuleeko pettäjä että elämä jatkuu kuten ennenkin? Tekee siis vain tulevaisuuden suunnitelmia puolisonsa kanssa samalla kun pitää yllä merkityksetöntä sivusuhdetta? Mitä se kertoo ihmisestä?

Pettäjä ei edes itse ole nähnyt pettämistä kuin nussimisena. Kuitenkin sitä ja enemmän oli tarjolla kotonakin. En vain tajua...Sen olen tässä pyörityksessä ymmärtänyt, että vaikka itse ajattelen asioista tietyllä tavalla, muut, minulle kovinkin läheiset ihmiset eivät ehkä näe niitä samoin. Mutta se saakin miettimään haluanko olla ihmisen kanssa joka ajattelee niin eri tavalla.

Samassa tilanteessa kirjoitti:

Emme ehkä ole ihan samassa tilanteessa. Nimittäin teidän kohdallanne oli kyse vaimosi rakastumisesta toiseen. Eli se tavallaan antaa motiivin pettää. Vaikka ei tietenkään oikeuta tekoa. Mutta jokin syy löytyi.

Oma mieheni ei ollut omien sanojensa mukaan edes rakastunut eikä keksi muutakaan syytä. Loppujen lopuksi kaikki oli kotona hyvin, mutta jännitys elämästä puuttui. Ja itsetuntoa piti kohottaa. Miten siis on mahdollista että ihminen ei erota oikeaa ja väärää jos ei ole edes sitä rakastumisen tunnetta hämärtämässä tajuntaa? Ja miten ei tosiaan ajattele seurauksia? Eli ero tulee ja kaikki mitä siitä seuraa. Luuleeko pettäjä että elämä jatkuu kuten ennenkin? Tekee siis vain tulevaisuuden suunnitelmia puolisonsa kanssa samalla kun pitää yllä merkityksetöntä sivusuhdetta? Mitä se kertoo ihmisestä?

Pettäjä ei edes itse ole nähnyt pettämistä kuin nussimisena. Kuitenkin sitä ja enemmän oli tarjolla kotonakin. En vain tajua...Sen olen tässä pyörityksessä ymmärtänyt, että vaikka itse ajattelen asioista tietyllä tavalla, muut, minulle kovinkin läheiset ihmiset eivät ehkä näe niitä samoin. Mutta se saakin miettimään haluanko olla ihmisen kanssa joka ajattelee niin eri tavalla.

Lue lisää

Miehesi voi toki suojellakin sinua sanomalla, että seksi oli merkityksetöntä panemista, mutta väliäkö tuolla lopulta on.

Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut.

Mutta ei meidän tulekaan ymmärtää täysin pettäjien motiiveja. Keskitytään siihen, että saammeko suhteen toimimaan pettämisestä huolimatta.

neuvo..... kirjoitti:

Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

Lue lisää

kirjoitettu. Noinhan se eheytyminen menee. Siihen tarvitaan paljon aikaa ja molemminpuoleista tahtoa. Sitä pahoittaa mielensä, kun niin monet vaativat eroa, vaikka entinen on ollut muilta osin hyvin toimiva. Ihan kuin siihen pettämiseen koko elämä kaatuisi. No tietysti kaatuukin, mutta se ei välttämättä kannata, eikä sen onnellisemmaksi edes tulla.

tämä edellinen viesti. Kerrankin jotain mikä on ihan oikeasti ajateltu loppuun asti.
Suutuspäissään ei kannata tehdä mitään, mikä sitten loppujen lopuksi kaduttaa ja sitä ei tekemättömäksi saa.
Kerrankin kommenttia sellaiselta, joka on asioita oikein miettinyt ja osaa jo niitä myös muille jakaa.
Tsemppiä sinulle ja niinkuin Koivistokin on sanonut KYLLÄ SE SIITÄ.

Kiitos aivan loistavasta kirjoituksesta. kirjoituksesi oli juuri sitä mitä hain täältä eikä sellainen että ero just nyt tyyliin koska en TODELLAKAAN aio erota vaan löytää työkaluja suhteen uudellen rakentamiseksi. Ehkä olisin niitä löytänyt itsekin mutta uskoin että tätäkautta voin niitä saada nopeammin kun oma ajatuksen juoksu pyörii aivan liikaa pettämisen ympärillä ja syiden pohdinassa. Siis kiitos vielä kerran ja voimia myös itsellesi.

Hyvä kirjoitus. Käyn täällä aika harvoin, jutut ovat yleensä aika surkeita enkä suosittele tätä kyllä kenellekkään, mutta onneksi joku osaa kirjoittaa järkevästi, ilman turhaa vaahtoamista.

Pari vinkkiä kirjoitti:

1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.

Lue lisää

Jos rakastuu ja jättää huoraan se on ihan hyvä ja oikein

Olet hihuli aisankannattaja

Olet homo

neuvo..... kirjoitti:

Miehesi voi toki suojellakin sinua sanomalla, että seksi oli merkityksetöntä panemista, mutta väliäkö tuolla lopulta on.

Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut.

Mutta ei meidän tulekaan ymmärtää täysin pettäjien motiiveja. Keskitytään siihen, että saammeko suhteen toimimaan pettämisestä huolimatta.

Lue lisää

"Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut."

Nimenomaan keski-ikäisillä ainakin tuosta kai usein kyse.

Itsellä menossa erittäin paha keski-iän kriisi, tunnen olevan ruma vanha nainen ja käyn vaikeaa kamppailua naiseuteni kanssa. Olenko edes nainen enää? Voiko ruma ja kulahtanut olla edes nainen? Lihava en ole, mutta naama alkanut roikkua pahasti. Pitääkö vain hyväksyä oma vanheneminen ja rumuuntuminen ja yrittää tukahduttaa kaikki seksuaalisuus (kotona ei seksiä edes ole) ja yrittää elää seksuaalittomana olentona, androgyyninä?

Ehkä sitä omaa naiseutta ja mieheyttä pitää itsestäänselvyytenä nuorempana, mutta kun ikää tulee lisää ja muuttuu rumaksi seinätapetiksi, niin siinä on kamppailu sen hyväksymisen kanssa. Ilmeisesti se naiseus ja mieheys on jotenkin niin syvällä ihmisessä, että siitä luopuminen on todella vaikeaa. Sukupuolisesti toki olen vielä nainen, mutta siten, että siihen liittyisi seksiä ja erotiikkaa, siitä joutuu luopumaan.
Tuntuu, että itsellä ehkä parisen vuotta aikaa, kun voisi ehkä vielä kokea seksiä, sitten se on loppu loppuiäksi. Meikillä saan vielä jotenkin naamaani kohennettua, meikin kanssa en näytä niin petolinnun perseeltä kuin ilman.

Itseäni kuvottaa vanhojen kulahtaneiden ihmisten seksi. Minulla seksi on edellyttänyt sitä, että voin tuntea itseni haluttavaksi ja seksikkääksi. Mutta kohta se on lopullisesti ohi, peili kertoo tosiasiat. En osaa "rakkausseksiä". Ei rakkaus saa minua kiihottumaan, vaan se, että mies haluaa minua, koska pitää minua seksikkäänä ja kiihottavana.

Kun sain huomiota eräältä mieheltä, meneehän siinä pää ihan sekaisin. Ihmettyttää vain tosin, että miksi se mies antaa huomiota, kun olen ruma ja vanha. Ehkä hänkin on samassa tilanteessa ja yhtä epätoivoinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut."

Nimenomaan keski-ikäisillä ainakin tuosta kai usein kyse.

Itsellä menossa erittäin paha keski-iän kriisi, tunnen olevan ruma vanha nainen ja käyn vaikeaa kamppailua naiseuteni kanssa. Olenko edes nainen enää? Voiko ruma ja kulahtanut olla edes nainen? Lihava en ole, mutta naama alkanut roikkua pahasti. Pitääkö vain hyväksyä oma vanheneminen ja rumuuntuminen ja yrittää tukahduttaa kaikki seksuaalisuus (kotona ei seksiä edes ole) ja yrittää elää seksuaalittomana olentona, androgyyninä?

Ehkä sitä omaa naiseutta ja mieheyttä pitää itsestäänselvyytenä nuorempana, mutta kun ikää tulee lisää ja muuttuu rumaksi seinätapetiksi, niin siinä on kamppailu sen hyväksymisen kanssa. Ilmeisesti se naiseus ja mieheys on jotenkin niin syvällä ihmisessä, että siitä luopuminen on todella vaikeaa. Sukupuolisesti toki olen vielä nainen, mutta siten, että siihen liittyisi seksiä ja erotiikkaa, siitä joutuu luopumaan.
Tuntuu, että itsellä ehkä parisen vuotta aikaa, kun voisi ehkä vielä kokea seksiä, sitten se on loppu loppuiäksi. Meikillä saan vielä jotenkin naamaani kohennettua, meikin kanssa en näytä niin petolinnun perseeltä kuin ilman.

Itseäni kuvottaa vanhojen kulahtaneiden ihmisten seksi. Minulla seksi on edellyttänyt sitä, että voin tuntea itseni haluttavaksi ja seksikkääksi. Mutta kohta se on lopullisesti ohi, peili kertoo tosiasiat. En osaa "rakkausseksiä". Ei rakkaus saa minua kiihottumaan, vaan se, että mies haluaa minua, koska pitää minua seksikkäänä ja kiihottavana.

Kun sain huomiota eräältä mieheltä, meneehän siinä pää ihan sekaisin. Ihmettyttää vain tosin, että miksi se mies antaa huomiota, kun olen ruma ja vanha. Ehkä hänkin on samassa tilanteessa ja yhtä epätoivoinen.

Lue lisää

Itselle tullut tästä naiseuden menettämisestä myös niin paha masennus, että toivonut tulisipa esim korona ja kuolisin siihen. Tullut myös alkoholin liikakäyttöä mukaan. Nämä asiat, mitkä saattavat johtaa pettämiseen, eivät aina ole mitään kevyestä syystä välttämättä tapahtuvia asioita. Saisipa edes kerran vielä kokea olevansa nainen.

Minen pysty pallaamuan ennee vanhan äijän kintuksiin

Eikä miun suruaiko lopu koskoon

Ja myö ollian tehty selvemmiäks että se ol kummankian puolelta jotennii hyväkskäyttöö muttei myö sotä ymmärretty itsekkiän.

Tai minenainokian

Osaks epätietoisuutta paljonkin mutta kun ne joskus kohtas

Mutta en halluu muistoo sit ennee kun miehellä on jo uusvanha suhdekin mänössä vai lopuilloon
En tiedä sittä

Ja miulla on ollunna uis elimiö kauvon aikoo

Tul vuan pahaan saumoon joku näky

En mie 7han oinneessti pysty palloomian entisöön
Eikä siinä ole ies mitteen sen arvoista ennnee

Koska miulla on puhdas oma ilämä

En ole eronnut vaan selkä rangainen mies ota ero

Runeberg mene kiikkuun

Hihuli olet et mies

+reppuri+ kirjoitti:

Kiitos aivan loistavasta kirjoituksesta. kirjoituksesi oli juuri sitä mitä hain täältä eikä sellainen että ero just nyt tyyliin koska en TODELLAKAAN aio erota vaan löytää työkaluja suhteen uudellen rakentamiseksi. Ehkä olisin niitä löytänyt itsekin mutta uskoin että tätäkautta voin niitä saada nopeammin kun oma ajatuksen juoksu pyörii aivan liikaa pettämisen ympärillä ja syiden pohdinassa. Siis kiitos vielä kerran ja voimia myös itsellesi.

Lue lisää

Et löydä mitää apua vaan eroa

Sinuna unohtasin koko jutun meinasit siis tehdä vaimosi loppuelämästä helvettiä kanssasi oletko narsisti en ihmettele että vaimosi sua petti

toisella kierroksella kirjoitti:

Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

Lue lisää

Muutat helsinkiin etit sen raharikkaan keski-ikäsen bilettäjän siinä sulle narsistinen mies joka käyttää rahaa hyväkseen hallitakseen sua siinä kohti voi si jo ulkopuoliset kysyä että miltä tuntuu olla huora kuukausipalkalla toki tuo asetelma muuttuu siinä kohti si kun tulet raskaaksi

erimieltä kirjoitti:

Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.

Lue lisää

Tulisiko sulle hyvämieli kun kostoksi pettäisit miltäkö se tuntuisi tietää että olet ssmanlainen pettäjä kuin hänkin vaikka sen kostoksi tekisitkin teitkin

Samassa tilanteessa kirjoitti:

Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

Lue lisää

Hyvä että osaat pyöritellä tärkeitä kysymyksiä mielessäsi kenties jopa tiedät itsellesi ne tärkeimmät kysymykset niihin sun tarvii keksiä itse vastaukset koska kukaan ei pysty elämään sun elämää sun puolesta jolloin sä olet ainoa joka noista kysymyksistä sulle tärkeimpiin pystyy antamaan sellaisen vastauksen joka saattaisi sut tehdä onnelliseksi

Pari vinkkiä kirjoitti:

1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.

Lue lisää

Kovin on nämä sun neuvot ristiriidassa eikö omalla kohdallasi mikään näistä lopulta toiminu voisiko kenties johtua siitä että sinä olit se pettäjä ja vielä kostit toisen pettämisen vaikka tämä ei ollu kostanu edes sun alunperäistä pettämistä oliko riittävän vaikea selkoinen että et ymmätäny yhtään mitään mitä kirjoitukseni tarkoittaa

ETTÄ.... kirjoitti:

Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

Lue lisää

Toisen luottamusta ei juurikaan pahemmin voisi viedä kuin pettämällä tätä koska sillä on usein vaikutus seuraavaan seuraaviin suhteisiinkin eli sinun pettämisen takia kärsii myös joku jotkut toisetkin

Jäin tuossa miettimään tuota "anteeksiantoa" tapauksessasi, joka on tapahtunut jo kahdesti! Kerta vielä menee, mutta kahdesti. Sehän vain kertoo, tulee kolmas, neljäs jne..
En todellakaan jaksa ymmärtää, että joku pilaa loppuelämänsä "antamalla anteeksi". Ei se vaimosi (koskee miestäkin) herätä luottamusta missään asiassa. Vaimo lähtee kauppaan, kauppareissu kestää ja kestää, kerro nyt rehellisesti, tuleeko pientäkään ajatujsen poikasta, että missäköhän se vaimo oikeasti on? Tuotako varten sinä elät? Tuossa vaiheessa viimeistään olisin itse laittanut lusikat jakoon ja jatkanut omaa elämääni. Toinen tehköön sitä, mistä tykkää. Tosin eihän "se" vapaana enää ole yhtä jännää, kun varattuna.
Toki, me ihmiset olemme erilaisia ja jotkut ajattelee "ei se käytössä kulu", mutta kun luottamuksen rikkoo, se ei koskaan tule takaisin sen ihmisen kanssa.

Samassa tilanteessa kirjoitti:

Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

Lue lisää

Suruaika? Minäpä kerron:
Yhdessä, mutta yksin. Alkoi "yksinhuoltajuudesta", kaikki hommat kotona, laskujen maksut, lapset ja kaikki lapsiin liittyvä.. Kaikki jäi omille harteille, toki palkkatyö mukana. Ei ehtinyt suremaan. Illalla kaatui sänkyyn jatkaakseen samaa rataa kuukausikaupalla, nimittelyt, haukkumiset, pilkkaamiset jne "höysti" jaksamista. Suoriin kysymyksiin kieltämiset (ei toista henkilöä) vaikka kaikki asiat kertoi muuta. Valheita valheita valheita. Yritin selittää eroamisen "lapset edellä", fiksusti lasten etua ajatellen, ei vaikutusta, olisi saanut ilman muuta minusta eron. Aikansa sitä kesti, kunnes paljastui, että oli tietämättäni pyytänyt kiinteistövälittäjän arvioimaan talon, talon josta omistin puolet. Siinä vaiheessa marssin kiinteistövälitystoimistoon kysymään asiaa "mitä arvioitte hinnaksi", sain vastauksen ja taas oli hinta-arviosta valehdeltu useita kymppitonneja, lisäksi huomautin omistuksesta. Tuo oli se lopullinen niitti. Loppu ei ollutkaan niin siistiä, kun toivoin.
Tärkeintä oli raha, raha ja raha ja miten saa minulta nyhdettyä rahaa lisää ja lisää. Ei kiinnostanut lapset, ei tavaroiden tasapuolinen jako vaan raha.
Onneksi sain asunnon nopeasti ja pääsin lasten kanssa pois. Se minkä huomasin uudessa kodissani ensimmäiseksi, oli se, että nukuin kun tukki, muutuin iloisemmaksi jne. Siitä tajusin, kuinka paljon se elämä oli minua rassannut, mutta en ollut sitä tajunnut, kun oli pelkkää työtä työtä. Siksi ohjeistankin, älkää jääkö liittoon, ei edes lasten takia. Lapset kärsivät tuollaisesta "yhteiselosta".

Jeesus mitä saissea. Luottamus on kuin a4 -paperi; rypistä se palloksi, ja yritä suoristaa sen jällkeen suoraksi. Hoh-hoh. Saissea. 'Fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me.. fool me thrice, shame on both of us'.

ETTÄ.... kirjoitti:

Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

Lue lisää

Haa haa. Erot johtuu - yllätys yllätys - eroavaisuuksista. Jos tekee mieli toista, ei pidä kummastella moista, hei hei ja ei hymyillä kun tavaitaan.

äimän käkenä kirjoitti:

tämä edellinen viesti. Kerrankin jotain mikä on ihan oikeasti ajateltu loppuun asti.
Suutuspäissään ei kannata tehdä mitään, mikä sitten loppujen lopuksi kaduttaa ja sitä ei tekemättömäksi saa.
Kerrankin kommenttia sellaiselta, joka on asioita oikein miettinyt ja osaa jo niitä myös muille jakaa.
Tsemppiä sinulle ja niinkuin Koivistokin on sanonut KYLLÄ SE SIITÄ.

Lue lisää

Jestas. Mitä paskaa.

Ei ajatellu etkä merkitse ja kyllä pystyy tekemään saman toistekin tekihän hän jo sen ensimmäisenkin kerran ajattelematta sinua yhtään miksi se ei muka olisi yhtä helppoa uudestaan

toisella kierroksella kirjoitti:

Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

Lue lisää

Noissa jos omaa selkärankaa pystyy suhteen päättämään koska tuo on asia josta yksinkertaisesti ei vaan koskaan pääse yli ihan sama mitä teet ellet äkillisestä muistinmenetyksestä kärsi tai dementtiasta

ETTÄ.... kirjoitti:

Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

Lue lisää

Heikko oli se joka petti suhde on sillä hetkellä rikottu kun pystyy toista pettämään

tuokin. Ei hullumpi sinänsä. Moni rakastaa enemmän asettamiaan rajoja kuin kumppaniaan... Elämä sujuisi paremmin, kun muistettaisiin "ihminen on vaan ihminen": Toinen täytyisi hyväksyä sellaisena kuin tämä on.

Minulle kävi niin.ihmettelin että puheluja alkoi tulla ja vaimoni meni ulos ja puuliiterin takana jalkoi puhelua.Viikko sitten lähti ,oli lappu pöydällä.On tämä hirveetä pitkän avioliiton jälkeen.

Tuon takia kai niitä salapanoja on, ei ketään kiinnosta sama pillu tai kulli vuosikymmeniä vaikka muuten se perusarki toimisi tyydyttävästi, kokemusta on.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon takia kai niitä salapanoja on, ei ketään kiinnosta sama pillu tai kulli vuosikymmeniä vaikka muuten se perusarki toimisi tyydyttävästi, kokemusta on.

Höpö höpö. Vanha viestii mutta sanonpa että mun parisuhde ei okkaan riippuvainen mun miehen munasta.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö. Vanha viestii mutta sanonpa että mun parisuhde ei okkaan riippuvainen mun miehen munasta.

Lompakko on sun mielestä tärkeämpi?

On kai miehen vaimo ollut jo ennenkin jonkun muun pantavana mikäs ero siinä on.

Ei en tietenkaa... Ja NAIN ON TEHTY JOH... VENYIN POIKANI TAKIA VAAN... ANTEEKS VAAN MUT KYSEESSA IHMINEN KETA PYYTAA DEITTI SIVUSTOLTA 60 PAPAN VAHTIMAAN KIRJASTOON MEIDAN POIKAA KU AMMA MENEE VESSAA PANEE JTN SIIS TUNTEMATON PUOL SPURGU JA KUULEMMA PALKITSEE SIITA MITA IKINA SE TARKOITTAAKAAN... JA EN PYSTY TOLLASTA TODISTAA JA SILLON MYOSKAAN JATTAA JA LAHTEE KOSKA JOS TEKEE UUDELLEEM

Kannattaako ero? Lasten mukaan asia sovittava. Parempi on, ettei lapset kärsi siitä, jos jompi kumpi vanhemmista töpännyt. Lasten ehdoilla parempi edetä.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaako ero? Lasten mukaan asia sovittava. Parempi on, ettei lapset kärsi siitä, jos jompi kumpi vanhemmista töpännyt. Lasten ehdoilla parempi edetä.

Lapsillekki parempi paasta jatkuvasta riitelysta

Olekko näistä haaveistasi mitään päässy toteuttamaan

Hey kyseessa ihminen joka ottaa suihin vastatessaan puhelimeen ja niinku antaa sen kuulua ja sit ku oon et pot paskiainen ja just ennen ku sammutan se on sillai sarkastisella aanella et mitaah..... Se ei tuu muuttumaan haluaa jatkuvasti uutta..... MUN PITAA SKARPPAA NYT KUNNOLLA ELAMASSA KOSKA MUN POIKA EI ANSAITSE KAKS ITSEKASTA VANHEMPAA ERI TAVOILLA OLLAAN MOLEMMAT OLTU NIITA

Voi, halua haluaa yrittää ja kertoo puolisolle mitä kaipaa. Silloin on aina mahdollisuus.

Totta. Suorista se rypistynyt paperi.

Kirkkoon kuulumattomalle vainajalle järjestetään tavallisesti jäähyväistilaisuus, jossa kirkollinen osuus jää pois eikä vainajaa siunata.

Kuolema tarkoittaa eliön elintoimintojen päättymistä.

Psykoosi voi jäädä ainoaksi psykoosiksi. Skitsofreniassa elinikäinen lääkitys voi olla tarpeen.

Siksi ihminen kenties kauhistuu, kun hän kuulee olleensa psykoosissa – monen mielessä se on edelleen synonyymi skitsofrenialle.

Uskon vahvasti etta on narsisti ja ei valttamatta tieda ite.... Mutta minakin tein paljon vaarin omalta osaltani, kaipa jossain kohtaa epatiedossa olin joh muodastanut naiden kuvien ja videoiden antavan kuvan alusta asti epailen hanesta koska valheet ja ihan (joihin tormasin As sivulla kun joh pitkaan epailin kaytoksesta etta silla on deitti appi) no oli tehny jtn Tai ei niin han ei mua rakasta ja Aina on ajatukset vahan joka suunnalla