Vaimo petti

+reppuri+

Miten voi toipua pettämisestä. Olemme ollut yli 17 vuotta yhdessä ja yli 10 naimissa ja on kaksi lasta ja omakotitalo. Nyt selvisi että vaimo on pettänyt nettituttavansa kanssa minua yli vuoden ajan. Asiasta on nyt puhuttu paljon mutta kun ei pääse ajatuksesta eroon että toinen on ollut uskoton vailla mitään syytä (näin ainakin itse sanoo). Periaate tasolla olen antanut anteeksi mutta järki ei ole aivan varma. Rakastan lapsiani sekä vaimoani enkä haluaisi menettää kaikkea minkä eteen olen tehnyt kovasti töitä. Auttavia neuvoja otetaan vastaan.

113

13130

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tanzu

      Olet tosi mies, kun kykenet jatkamaan elämää vaimosi kanssa. Toivottavasti saatte selvitettyä keskinäiset ongelmanne ja avioliitto jatkuu kolhuista huolimatta. Pidä kuitenkin huoli omasta henkisestä hyvinvoinnistasi!

      • +reppuri+

        sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.


      • tanzu
        +reppuri+ kirjoitti:

        sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

        Oon pahoillani sun puolesta. Oon itse jatkanut samantyyppistä suhdetta ja koen itseni yksinäiseksi. Mulle avioliitto lupaus tarkoittaa, sitä mitä se sanoo. Ei taida enään päteä nyky-yhteiskunnassa?


      • ratkaisu..
        tanzu kirjoitti:

        Oon pahoillani sun puolesta. Oon itse jatkanut samantyyppistä suhdetta ja koen itseni yksinäiseksi. Mulle avioliitto lupaus tarkoittaa, sitä mitä se sanoo. Ei taida enään päteä nyky-yhteiskunnassa?

        pettämiseen niin ei tarvitse kärsiä.


      • itse reppuri
        +reppuri+ kirjoitti:

        sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

        Vai pettikö mies reppurin kanssa. Tämä ammattikuntahan on tunnettu siitä.


      • Tiina-
        ratkaisu.. kirjoitti:

        pettämiseen niin ei tarvitse kärsiä.

        ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.


      • Anonyymi
        Tiina- kirjoitti:

        ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.

        Oleks poliitikko puhut ympäripyöreitä ilman päätä tai häntää oletko tottunu selittelemään puollustukseksi ettei tarvi kärsiä seurauksista miltään taholta muistatko lopulta enään mitä olet puhunut millekin taholle


      • Anonyymi
        +reppuri+ kirjoitti:

        sehän tässä vaikeeta onkin kun ei meinaa pää kestää. Ajatukset seilaa aivan valtavaa vuoristorataa eikä pääteasemaa näy.

        Huoli-ilmoituksia tulee viranomaisille sekä sähköisistä palveluista että puhelimitse.

        Merkittävä osa kaikista ilmoituksista tulee esimerkiksi poliisilta tai ensihoidolta, ja viranomaisilla on myös virkavelvollisuus ilmoittaa huolestaan.


      • Anonyymi
        Tiina- kirjoitti:

        ei ole ratkaisu vaan pakenemista. On hyvä pitää mielessä, että missä tahansa suhteessa toinen voi olla uskoton. Vielä parempi on muistaa, että toinen voi olla ollut uskoton, vaikkei sitä tiedä.

        Uskallan väittää, että käry käy aina. Jos yleensäkään tuntee sitä kumppaniaan, huomaa kyllä, kun jotain on tekeillä. Näin se vaan menee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oleks poliitikko puhut ympäripyöreitä ilman päätä tai häntää oletko tottunu selittelemään puollustukseksi ettei tarvi kärsiä seurauksista miltään taholta muistatko lopulta enään mitä olet puhunut millekin taholle

        Muistan ja muistan mitä olen puhunu kenenkin kanssa ja muistan kaverinkin lapsen sairaudet joista olen hänen kanssa asiasta keskustellu ja muistan jopa tekemiäni töitä kolmenkymmenen vuodenkin päästä kuinka yksityiskohtasen tarkan selostuksen tarvit mistäkin muistan jopa parisuhdehuolet joista olen työkavereideni kanssa keskustellut heidän huolet laosestaan lapsistaan oikeudesta niitä tavata väännöistä lasten äidin kanssa lasten tapaamisista kerrot oman nimes ni voin kertoa mistä olen kanssasi keskustellut jos olen joskus kanssasi puhunut kuinkas moni teistä pystyy samaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huoli-ilmoituksia tulee viranomaisille sekä sähköisistä palveluista että puhelimitse.

        Merkittävä osa kaikista ilmoituksista tulee esimerkiksi poliisilta tai ensihoidolta, ja viranomaisilla on myös virkavelvollisuus ilmoittaa huolestaan.

        Mitä niistä huolehtiin jos eivät ole muille vaaraksi eivätkä itse ymmärrä apua hakea omahan on elämänsä minkä pilaavat mulle ainakaan virallisesti kuulu kun huoli lapsistani ja korkeintaan niiltä osin lapsen äidistä että lapsellani voi olla hänelle parasmahdollinen äiti


    • neuvo.....

      Olen melkolailla samassa tilanteessa, tai ehkä jopa pahemmassa, sillä vaimoni on pettänyt kahdesti. Tosin paljasti itse tuon 10 vuoden takaisen jutun, kun jäi verekseltään kiinni viime kesänä muutaman kuukauden kestäneestä työpaikkaromanssista. No niin tai näin, niin tiedän tasan miltä tuntuu.

      Ihan ensimmäisenä sanottakoon, että tältä palstalta et ihan kauheasti apuja tule saamaan. Tämä palsta on täynnä provokatiivisia kannanottoja tai sitten valittavia akkoja, jotka on niin katkeroituneita omaan tilanteeseensa, että ehdottavat jokaiseen pettämistarinaan ratkaisuksi eroa.

      Ensimmäinen askel kohti ehjempää pääkoppaa tapahtuu asian hyväksymisessä. Vaimosi on pettänyt ja vaikka kuinka asiaa pyörittelet päässäsi, et sille ikinä tule keksimään mitään järkevää selitystä tai saa sitä kuullostamaan yhtään kauniimmalta tai saa sitä tekemättömäksi. Vaimosi teki helvetin väärin ja rumasti.

      Tästä syntyy ensimmäinen ristiriita. Sinun pitäisi rakastaa jatkossa ihmistä, joka on pettänyt luottamuksesi. Pääset tuosta ristiriidasta eroon jakamalla elämäsi nyt osiin. Teillä oli aika ennen vaimosi pettämistä, teillä on nyt suruaika ja teille on jossain vaiheessa uuden alun ja anteeksiannon aika. Joudut tekemään tämän työn, koska muuten jäät miettimään mitä vaimosi ajatteli sinusta, kun pystyi sinua pettämään. Tuo on petollinen ajatus. Se vaanii sinua kuin pedofiili pikkupoikaa. Ajattelet että nauroikohan vaimo sinulle ollessaan sen toisen kanssa. Rakastikohan vaimosi enää sinua. Merkitsitkö enää mitään vaimollesi.

      Sinun pitää suruaikana keksiä keinot päästä eroon noista edellä mainituista asioista, koska juuri nuo on ne ajatukset, jotka aiheuttaa suurinta ahdistusta. Ajattelet että sillä ei ole mitään väliä mitä vaimosi sinusta ajatteli, koska hänen tekonsa puhuu puolestaan. Hänen tekonsa osoittaa, että hänen rakkaus ja arvostus sinua kohtaan on ollut kuopallaan. Mutta niitä hetkiä sattuu meille kaikille pitkän avioliiton varrella. Se ei ole tuomittavaa että rakkaus heittelee, mutta se toki on tuomittavaa, että vaimosi sillä heikolla hetkellä ei pitänyt housuja jalassa ja sinua mielessä. Mutta kuten sanottua, se mitä vaimosi sinusta ajatteli on täysin merkityksetön asia. Ainoa merkitys on sillä mitä vaimosi ajattelee sinusta nyt.

      Suruaika on surun lisäksi sitä varten, että rakennat uuden kosketuspinnan vaimoosi. Et voi enää pitää yllä avioliiton idylliin, ikuiseen rakkauteen ja täydelliseen sielunkumppanuuteen perustuvaa kosketuspintaa, koska vaimosi pyyhki niillä perseensä. Sen sijaan voit ajatella, että nyt viimeistään teillä on avoimempi suhde kuin koskaan ennen. Kriisin aikana tulette huomaamaan, että osaatte tapella ja sopia. Vihata ja rakastaa. Kertoa jos joku asia vituttaa. Useimmat avioparit ei tuohon koskaan pysty. Useimmat avioparit pyrkivät koko avioliittonsa välttämään kaikkia kriisejä ja siinä kriisin välttelemisen konsensuksessa syntyy usein sellainen tyhjiö, että ollaan yhdessä, kun se vaan tuntuu oikealta, mutta kosketuspinta kumppaniin ohenee. Teillä on kriisin myötä paremmat työkalut onnellisen parisuhteen ylläpitämiseen kuin monella muulla avioparilla.

      Suruaikana kannattaa myös hakea vakuutusta sille, että vaimosi on kanssasi oikeista syistä. Vaimosi tulee osoittaa sinulle rakkautta useilla eri tavoilla ja potea krapulaa tekemisistään. Jos vaimosi uhkailee itse erolla ja lasten huoltajuudella, voi olla että hän on kanssasi vain niiden lasten takia. Sinun on todella puristettava vaimostasi ulos se tieto, että jatkaessaan kanssasi ja saadessaan anteeksi hän on 100% tosissaan rakastunut sinuun ja tyytyväinen ominaisuuksiisi.

      Teidän tulee lisäksi käydä läpi keinot, joilla vältytään pettämiseltä jatkossa. Vaimosi sanoo varmasti, että ei voisi enää ikinä pettää, kun nyt tietää miten pahalta se tuntuu. Se ei yksinkertaisesti riitä. Parisuhdetta pitää osata suojella ja pitää tuntea ihastuksen ensimerkit. Ei saa mennä liian pitkälle flirtissä ja pitää uskaltaa kertoa omalle puolisolle, jos on heräämässä tunteita toista ihmistä kohtaan.

      Lopuksi koittaa anteeksianto ja uusi alku. Anteeksiannossa on lähes rajatonta voimaa. Anteeksiannon saanut ja suuren synnin tehnyt ihminen kokee sen usein heräämisenä ja uutena alkuna. Mutta sinun tehtävä on tehdä siitä todella uusi alku. Koko perhe etelään viikoksi ja siellä uudet sormukset sormiin ja anteeksianto tai sitten vaikka ihan ruotsinristeilylle. Yllätyksenä ja sellaisena vähän normaalia ikimuistoisempana kokemuksena se anteeksianto pitää viedä läpi. Mutta olet valmis siihen vasta sitten, kun et itse kelaa niitä asioita kokoaikaa ja pystyt olemaan vittuilematta vaimollesi. Kun sitten olet antanut anteeksi, se tosiaan tarkoittaa uutta alkua. Se mitä vaimosi on tehnyt on anteeksiannettu ja siihen ei palata, muuten kuin ehkä rakentavassa hengessä tai jos jotain uutta luurankoa pukkaa kaapista.

      Itsellä takana nyt 7 kk suruaikaa ja veikkaan olevani valmis antamaan anteeksi ehkä 3-4 kk sisällä.

      • toisella kierroksella

        Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.


      • erimieltä
        toisella kierroksella kirjoitti:

        Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

        Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

        Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

        Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.


      • Samassa tilanteessa

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?


      • ja uusi ihmissuhde
        Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

        turhaan jatkaa enää, toinen pettää uudestaan kun saa luvan sinulta jos annat anteeksi.


      • Pari vinkkiä
        erimieltä kirjoitti:

        Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

        Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

        Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.

        1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

        2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

        3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

        4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.


      • ETTÄ....
        ja uusi ihmissuhde kirjoitti:

        turhaan jatkaa enää, toinen pettää uudestaan kun saa luvan sinulta jos annat anteeksi.

        Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

        Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.


      • neuvo.....
        Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

        Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

        Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

        Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

        Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

        Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

        Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.


      • Samassa tilanteessa
        neuvo..... kirjoitti:

        Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

        Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

        Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

        Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

        Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

        Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

        Emme ehkä ole ihan samassa tilanteessa. Nimittäin teidän kohdallanne oli kyse vaimosi rakastumisesta toiseen. Eli se tavallaan antaa motiivin pettää. Vaikka ei tietenkään oikeuta tekoa. Mutta jokin syy löytyi.

        Oma mieheni ei ollut omien sanojensa mukaan edes rakastunut eikä keksi muutakaan syytä. Loppujen lopuksi kaikki oli kotona hyvin, mutta jännitys elämästä puuttui. Ja itsetuntoa piti kohottaa. Miten siis on mahdollista että ihminen ei erota oikeaa ja väärää jos ei ole edes sitä rakastumisen tunnetta hämärtämässä tajuntaa? Ja miten ei tosiaan ajattele seurauksia? Eli ero tulee ja kaikki mitä siitä seuraa. Luuleeko pettäjä että elämä jatkuu kuten ennenkin? Tekee siis vain tulevaisuuden suunnitelmia puolisonsa kanssa samalla kun pitää yllä merkityksetöntä sivusuhdetta? Mitä se kertoo ihmisestä?

        Pettäjä ei edes itse ole nähnyt pettämistä kuin nussimisena. Kuitenkin sitä ja enemmän oli tarjolla kotonakin. En vain tajua...Sen olen tässä pyörityksessä ymmärtänyt, että vaikka itse ajattelen asioista tietyllä tavalla, muut, minulle kovinkin läheiset ihmiset eivät ehkä näe niitä samoin. Mutta se saakin miettimään haluanko olla ihmisen kanssa joka ajattelee niin eri tavalla.


      • neuvo.....
        Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Emme ehkä ole ihan samassa tilanteessa. Nimittäin teidän kohdallanne oli kyse vaimosi rakastumisesta toiseen. Eli se tavallaan antaa motiivin pettää. Vaikka ei tietenkään oikeuta tekoa. Mutta jokin syy löytyi.

        Oma mieheni ei ollut omien sanojensa mukaan edes rakastunut eikä keksi muutakaan syytä. Loppujen lopuksi kaikki oli kotona hyvin, mutta jännitys elämästä puuttui. Ja itsetuntoa piti kohottaa. Miten siis on mahdollista että ihminen ei erota oikeaa ja väärää jos ei ole edes sitä rakastumisen tunnetta hämärtämässä tajuntaa? Ja miten ei tosiaan ajattele seurauksia? Eli ero tulee ja kaikki mitä siitä seuraa. Luuleeko pettäjä että elämä jatkuu kuten ennenkin? Tekee siis vain tulevaisuuden suunnitelmia puolisonsa kanssa samalla kun pitää yllä merkityksetöntä sivusuhdetta? Mitä se kertoo ihmisestä?

        Pettäjä ei edes itse ole nähnyt pettämistä kuin nussimisena. Kuitenkin sitä ja enemmän oli tarjolla kotonakin. En vain tajua...Sen olen tässä pyörityksessä ymmärtänyt, että vaikka itse ajattelen asioista tietyllä tavalla, muut, minulle kovinkin läheiset ihmiset eivät ehkä näe niitä samoin. Mutta se saakin miettimään haluanko olla ihmisen kanssa joka ajattelee niin eri tavalla.

        Miehesi voi toki suojellakin sinua sanomalla, että seksi oli merkityksetöntä panemista, mutta väliäkö tuolla lopulta on.

        Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut.

        Mutta ei meidän tulekaan ymmärtää täysin pettäjien motiiveja. Keskitytään siihen, että saammeko suhteen toimimaan pettämisestä huolimatta.


      • kelpasi myös minulle
        neuvo..... kirjoitti:

        Olet juuri siinä pahassa vaiheessa kriisiä, jolloin käyt läpi mitä puolisosi on sinusta ajatellut, miten hän on voinut olla niin ilkeä sinua kohtaan, millaista seksi on ollut sen vieraan kanssa ja voitko enää koskaan luottaa. Nuo on niitä kysymyksiä, joihin et tule koskaan saamaan mieltäsi tyydyttävää vastausta. Et koskaan. Silti pitäisi pystyä rakastamaan kuten sanoit. Vaikeaahan se on ja en yritä antaa noihin asioihin vastausta, koska ei sellaista ole olemassa. Aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa ja toki se miten sen ajan käyttää.

        Sen sijaan annan pari vihjettä siihen miten ainakin itse olen päässyt eteenpäin aika pitkälti samojen kysymysten pyörittelystä kuin sinä.

        Ensimmäisenä pitää katsoa sitä elämäntilannetta, jossa pettämistä tapahtui. Yleensä sieltä löytyy jokin stressitekijä tai sellainen "tässäkö kaikki mitä olen elämältäni halunnut" -tyyppinen ahdistus, joka on osaltaan edistänyt syrjähyppyä. Toinen asia on ihmisten erilaisuus. Minä olen melko varautunut uusien ihmisten seurassa. Siis olen toki hyväntuulinen ja seurallinen, mutta aina ajattelen uusista ihmisistä jotenkin varautuneesti. Vaimoni on taas yltiöpositiivinen kaikista aina 100% positiivisesti ajatteleva ihminen. No ei nyt ihan kaikista, eli joku tökerö tyyppi ei toki saa vaimoni huomiota. Mutta eroamme tuossa suhteessa aika tavalla. Juuri tuon syyn takia minun on vaikea ymmärtää, miksi vaimoni petti ja toisaalta tuo on se syy miksi minun se pitäisi ymmärtää. Nimittäin minulle tuo varautuneisuuteni on toiminut hyvänä suodattimena. En ole vienyt yhtään ihmistuttavuutta edes ihastumisen saralle, koska olen heti ajatellut mitä siitä seuraisi ja että se ei voisi toimia jne. No koska tämä on ollut oma ajatusmallini olen jotenkin ajatellut, että kaikki ihmiset ajattelevat näin. Näinhän ei tokikaan ole. Meitä on niin moneen junaan. Vaimoni on tunneihmisenä päästänyt työkaverin niin lähelle päänsä sisään, että on ihastunut. Ihastumisesta on pieni askel rakastumiseen. Tuossa rakkauden tunteessa ei sitten enää ne jarrut toimikaan. Se katumus iskee pettäjälle vasta sitten, kun se rakastumisen vaihe on ohi. Tajutaan että ei elämää voi elää kahta ihmistä rakastaen. Vaimollani meni homma juuri näin.

        Voin siis analyyttisesti ajatellen helposti ymmärtää miksi rakkaus oli kuopallaan. Voin ymmärtää miten kaveruus muuttui ihastukseksi ja myöhemmin rakastumiseksi. Ymmärrän senkin että rakastunut mieli pystyy sulkemaan pois sen oikean ja väärän tajuamisen. Se mikä on vaikeammin ymmärrettävissä on se, että vaimoni ei ajattelut seurauksia. Avioeroa, lasten huoltajuutta, uusperhettä, omakotitalon myymistä, sukulaisten häpeää jne. Olen kysynyt vaimoltani tuhat kertaa, että eikö hän todella tullut ajatelleeksi näitä asioita ja hän väittää ettei niitä koskaan ajatellut. Luettuani muutamia psykologian artikkeleita pettämiseen liittyen olen taipuvainen uskomaan vaimoani, sillä kuulemma usein pettäjälle tulee täytenä yllätyksenä hänen tekonsa rumuus ja se kuinka pahasti se satuttaa. Tähänkin on järkevä selitys... Rakastunut ihminen näkee sen yhteisen ajan sen syrjähypyn kanssa parhaana aikana elämässään. Se on ihanaa, huumaavaa ja taivaallista. Seksi on rakastelemista isolla R:llä. Petetty taas näkee seksi nussimisena ja kaiken yhdessä vietetyn ajan vastenmielisenä ja loukkaavana. Tässä on niin iso näkemysero, että ei sitä yhteistä käsitystä tapahtuneesta voidakaan löytää.

        Kysyit tuossa lopuksi, että miten olemme selvinneet suruajasta... Lapsille ollaan oltu superhyviä ja niitä ei ole mukaan otettu kiistakappaleiksi. Eli puidaan asiat muualla kuin lasten seurassa. Lapsemme on alle kouluikäisiä, joten ei ne vielä ihan kauheasti aisti tunnelmia, vaikka ei se meillä aina niin kireä olekaan. Saman katon alla asutaan ja ollaan muutenkin yhteiselämän, seksin ja muun saralla aika normaalielämässä. Sellainen pyyteettömän hellyyden osoittaminen vaimolleni on välillä aika hankalaa. En enää ota vaimoani niin usein syliin tai laita sängyssä kättä hänen ympärilleen.

        Vaatii vahvuutta elää pettäjän kanssa ja varsinkin tilanteet, joissa vaimoni on yötä poissa tai jossain firman kokkareissa on edelleen melko vaikeita. En niinkään epäile että vaimoni olisi panemassa jonkun kanssa, mutta se vetää jotenkin aina surulliseksi että vaimoni on pitämässä hauskaa jossain ja on varmasti unohtanut koko kriisin ja minä hoidan lapsia kotona omissa mehuissani kierien. Mutta noita tilanteita olen toivonut vaimoni luovan, koska ne vahvistavat minua entisestään.

        kirjoitettu. Noinhan se eheytyminen menee. Siihen tarvitaan paljon aikaa ja molemminpuoleista tahtoa. Sitä pahoittaa mielensä, kun niin monet vaativat eroa, vaikka entinen on ollut muilta osin hyvin toimiva. Ihan kuin siihen pettämiseen koko elämä kaatuisi. No tietysti kaatuukin, mutta se ei välttämättä kannata, eikä sen onnellisemmaksi edes tulla.


      • äimän käkenä

        tämä edellinen viesti. Kerrankin jotain mikä on ihan oikeasti ajateltu loppuun asti.
        Suutuspäissään ei kannata tehdä mitään, mikä sitten loppujen lopuksi kaduttaa ja sitä ei tekemättömäksi saa.
        Kerrankin kommenttia sellaiselta, joka on asioita oikein miettinyt ja osaa jo niitä myös muille jakaa.
        Tsemppiä sinulle ja niinkuin Koivistokin on sanonut KYLLÄ SE SIITÄ.


      • +reppuri+

        Kiitos aivan loistavasta kirjoituksesta. kirjoituksesi oli juuri sitä mitä hain täältä eikä sellainen että ero just nyt tyyliin koska en TODELLAKAAN aio erota vaan löytää työkaluja suhteen uudellen rakentamiseksi. Ehkä olisin niitä löytänyt itsekin mutta uskoin että tätäkautta voin niitä saada nopeammin kun oma ajatuksen juoksu pyörii aivan liikaa pettämisen ympärillä ja syiden pohdinassa. Siis kiitos vielä kerran ja voimia myös itsellesi.


      • Lnqst

        Hyvä kirjoitus. Käyn täällä aika harvoin, jutut ovat yleensä aika surkeita enkä suosittele tätä kyllä kenellekkään, mutta onneksi joku osaa kirjoittaa järkevästi, ilman turhaa vaahtoamista.


      • Anonyymi
        Pari vinkkiä kirjoitti:

        1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

        2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

        3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

        4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.

        Jos rakastuu ja jättää huoraan se on ihan hyvä ja oikein


      • Anonyymi

        Olet hihuli aisankannattaja


      • Anonyymi

        Olet homo


      • Anonyymi
        neuvo..... kirjoitti:

        Miehesi voi toki suojellakin sinua sanomalla, että seksi oli merkityksetöntä panemista, mutta väliäkö tuolla lopulta on.

        Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut.

        Mutta ei meidän tulekaan ymmärtää täysin pettäjien motiiveja. Keskitytään siihen, että saammeko suhteen toimimaan pettämisestä huolimatta.

        "Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut."

        Nimenomaan keski-ikäisillä ainakin tuosta kai usein kyse.

        Itsellä menossa erittäin paha keski-iän kriisi, tunnen olevan ruma vanha nainen ja käyn vaikeaa kamppailua naiseuteni kanssa. Olenko edes nainen enää? Voiko ruma ja kulahtanut olla edes nainen? Lihava en ole, mutta naama alkanut roikkua pahasti. Pitääkö vain hyväksyä oma vanheneminen ja rumuuntuminen ja yrittää tukahduttaa kaikki seksuaalisuus (kotona ei seksiä edes ole) ja yrittää elää seksuaalittomana olentona, androgyyninä?

        Ehkä sitä omaa naiseutta ja mieheyttä pitää itsestäänselvyytenä nuorempana, mutta kun ikää tulee lisää ja muuttuu rumaksi seinätapetiksi, niin siinä on kamppailu sen hyväksymisen kanssa. Ilmeisesti se naiseus ja mieheys on jotenkin niin syvällä ihmisessä, että siitä luopuminen on todella vaikeaa. Sukupuolisesti toki olen vielä nainen, mutta siten, että siihen liittyisi seksiä ja erotiikkaa, siitä joutuu luopumaan.
        Tuntuu, että itsellä ehkä parisen vuotta aikaa, kun voisi ehkä vielä kokea seksiä, sitten se on loppu loppuiäksi. Meikillä saan vielä jotenkin naamaani kohennettua, meikin kanssa en näytä niin petolinnun perseeltä kuin ilman.

        Itseäni kuvottaa vanhojen kulahtaneiden ihmisten seksi. Minulla seksi on edellyttänyt sitä, että voin tuntea itseni haluttavaksi ja seksikkääksi. Mutta kohta se on lopullisesti ohi, peili kertoo tosiasiat. En osaa "rakkausseksiä". Ei rakkaus saa minua kiihottumaan, vaan se, että mies haluaa minua, koska pitää minua seksikkäänä ja kiihottavana.

        Kun sain huomiota eräältä mieheltä, meneehän siinä pää ihan sekaisin. Ihmettyttää vain tosin, että miksi se mies antaa huomiota, kun olen ruma ja vanha. Ehkä hänkin on samassa tilanteessa ja yhtä epätoivoinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Veikkaan että puolisoillamme ja kaikilla pettäjillä on kuitenkin se yksi yhteinen piirre, jota en ole paljoa käsitellyt. Se on se hyväksytyksi tulemisen tarve. Tavallaan kokeilla omaa markkina-arvoaan ja hakea sitä, että kelpaisiko vielä muille. Sitten kun saa sitä kehua ja hyväksyntää tuntuukin se yhtä hyvälle kuin että olisi rakastunut."

        Nimenomaan keski-ikäisillä ainakin tuosta kai usein kyse.

        Itsellä menossa erittäin paha keski-iän kriisi, tunnen olevan ruma vanha nainen ja käyn vaikeaa kamppailua naiseuteni kanssa. Olenko edes nainen enää? Voiko ruma ja kulahtanut olla edes nainen? Lihava en ole, mutta naama alkanut roikkua pahasti. Pitääkö vain hyväksyä oma vanheneminen ja rumuuntuminen ja yrittää tukahduttaa kaikki seksuaalisuus (kotona ei seksiä edes ole) ja yrittää elää seksuaalittomana olentona, androgyyninä?

        Ehkä sitä omaa naiseutta ja mieheyttä pitää itsestäänselvyytenä nuorempana, mutta kun ikää tulee lisää ja muuttuu rumaksi seinätapetiksi, niin siinä on kamppailu sen hyväksymisen kanssa. Ilmeisesti se naiseus ja mieheys on jotenkin niin syvällä ihmisessä, että siitä luopuminen on todella vaikeaa. Sukupuolisesti toki olen vielä nainen, mutta siten, että siihen liittyisi seksiä ja erotiikkaa, siitä joutuu luopumaan.
        Tuntuu, että itsellä ehkä parisen vuotta aikaa, kun voisi ehkä vielä kokea seksiä, sitten se on loppu loppuiäksi. Meikillä saan vielä jotenkin naamaani kohennettua, meikin kanssa en näytä niin petolinnun perseeltä kuin ilman.

        Itseäni kuvottaa vanhojen kulahtaneiden ihmisten seksi. Minulla seksi on edellyttänyt sitä, että voin tuntea itseni haluttavaksi ja seksikkääksi. Mutta kohta se on lopullisesti ohi, peili kertoo tosiasiat. En osaa "rakkausseksiä". Ei rakkaus saa minua kiihottumaan, vaan se, että mies haluaa minua, koska pitää minua seksikkäänä ja kiihottavana.

        Kun sain huomiota eräältä mieheltä, meneehän siinä pää ihan sekaisin. Ihmettyttää vain tosin, että miksi se mies antaa huomiota, kun olen ruma ja vanha. Ehkä hänkin on samassa tilanteessa ja yhtä epätoivoinen.

        Itselle tullut tästä naiseuden menettämisestä myös niin paha masennus, että toivonut tulisipa esim korona ja kuolisin siihen. Tullut myös alkoholin liikakäyttöä mukaan. Nämä asiat, mitkä saattavat johtaa pettämiseen, eivät aina ole mitään kevyestä syystä välttämättä tapahtuvia asioita. Saisipa edes kerran vielä kokea olevansa nainen.


      • Anonyymi

        Minen pysty pallaamuan ennee vanhan äijän kintuksiin

        Eikä miun suruaiko lopu koskoon

        Ja myö ollian tehty selvemmiäks että se ol kummankian puolelta jotennii hyväkskäyttöö muttei myö sotä ymmärretty itsekkiän.

        Tai minenainokian

        Osaks epätietoisuutta paljonkin mutta kun ne joskus kohtas

        Mutta en halluu muistoo sit ennee kun miehellä on jo uusvanha suhdekin mänössä vai lopuilloon
        En tiedä sittä

        Ja miulla on ollunna uis elimiö kauvon aikoo

        Tul vuan pahaan saumoon joku näky

        En mie 7han oinneessti pysty palloomian entisöön
        Eikä siinä ole ies mitteen sen arvoista ennnee

        Koska miulla on puhdas oma ilämä


      • Anonyymi

        En ole eronnut vaan selkä rangainen mies ota ero


      • Anonyymi

        Runeberg mene kiikkuun


      • Anonyymi

        Hihuli olet et mies


      • Anonyymi
        +reppuri+ kirjoitti:

        Kiitos aivan loistavasta kirjoituksesta. kirjoituksesi oli juuri sitä mitä hain täältä eikä sellainen että ero just nyt tyyliin koska en TODELLAKAAN aio erota vaan löytää työkaluja suhteen uudellen rakentamiseksi. Ehkä olisin niitä löytänyt itsekin mutta uskoin että tätäkautta voin niitä saada nopeammin kun oma ajatuksen juoksu pyörii aivan liikaa pettämisen ympärillä ja syiden pohdinassa. Siis kiitos vielä kerran ja voimia myös itsellesi.

        Et löydä mitää apua vaan eroa


      • Anonyymi

        Sinuna unohtasin koko jutun meinasit siis tehdä vaimosi loppuelämästä helvettiä kanssasi oletko narsisti en ihmettele että vaimosi sua petti


      • Anonyymi
        toisella kierroksella kirjoitti:

        Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

        Muutat helsinkiin etit sen raharikkaan keski-ikäsen bilettäjän siinä sulle narsistinen mies joka käyttää rahaa hyväkseen hallitakseen sua siinä kohti voi si jo ulkopuoliset kysyä että miltä tuntuu olla huora kuukausipalkalla toki tuo asetelma muuttuu siinä kohti si kun tulet raskaaksi


      • Anonyymi
        erimieltä kirjoitti:

        Olen erimieltä hyväksymisestä. Ilman rangaistusta toinen osapuoli saattaa kokea tekemisensä hyväksytyksi.

        Itse tekisin vähintään tasoittavan "pettämisen". Vain siitä periaattesta, että näkisi välittääkö toinen todella ja tunteeko hän samaa tuskaa.

        Luultavasti en edes tyytyisi vähimmäis ratkaisuun vaan eroaisin. Koska en hyväksy pettämistä.

        Tulisiko sulle hyvämieli kun kostoksi pettäisit miltäkö se tuntuisi tietää että olet ssmanlainen pettäjä kuin hänkin vaikka sen kostoksi tekisitkin teitkin


      • Anonyymi
        Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

        Hyvä että osaat pyöritellä tärkeitä kysymyksiä mielessäsi kenties jopa tiedät itsellesi ne tärkeimmät kysymykset niihin sun tarvii keksiä itse vastaukset koska kukaan ei pysty elämään sun elämää sun puolesta jolloin sä olet ainoa joka noista kysymyksistä sulle tärkeimpiin pystyy antamaan sellaisen vastauksen joka saattaisi sut tehdä onnelliseksi


      • Anonyymi
        Pari vinkkiä kirjoitti:

        1. Älä kerro pettäjälle, että petit kostoksi. Muuten pettäjä kokee tilien olevan tasan. Jos petät kostoksi, pidä tieto itselläsi ja anna pettäjän luulla, että olet edelleen karheana asiasta. Se on paras rangaistus pettäjälle

        2. Älä kosta heti, koska silloin teet sen vain kostaaksesi ja kysehän ei silloin edes ole kostosta, koska alkuperäisen pettäjän motiivi pettää oli eri kuin sinulla.

        3. Älä rakastu. Jos menet ja kostat ja sillä reissulla rakastut, voi tällä olla arvaamattomia seurauksia. Rakkaus voi sokaista sinut niin pahasti, että teet hätiköidyn ratkaisun ja muutat tämän uuden rakkaan luokse

        4. Kosto voi johtaa oikeasti eroon ja lopulliseen tunteiden kuolemiseen vakikumppaniasi kohtaan. Oletko siihen valmis? Eikö ennemmin kannattaisi yrittää saada omaa liittoa toimimaan.

        Kovin on nämä sun neuvot ristiriidassa eikö omalla kohdallasi mikään näistä lopulta toiminu voisiko kenties johtua siitä että sinä olit se pettäjä ja vielä kostit toisen pettämisen vaikka tämä ei ollu kostanu edes sun alunperäistä pettämistä oliko riittävän vaikea selkoinen että et ymmätäny yhtään mitään mitä kirjoitukseni tarkoittaa


      • Anonyymi
        ETTÄ.... kirjoitti:

        Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

        Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

        Toisen luottamusta ei juurikaan pahemmin voisi viedä kuin pettämällä tätä koska sillä on usein vaikutus seuraavaan seuraaviin suhteisiinkin eli sinun pettämisen takia kärsii myös joku jotkut toisetkin


      • Anonyymi

        Jäin tuossa miettimään tuota "anteeksiantoa" tapauksessasi, joka on tapahtunut jo kahdesti! Kerta vielä menee, mutta kahdesti. Sehän vain kertoo, tulee kolmas, neljäs jne..
        En todellakaan jaksa ymmärtää, että joku pilaa loppuelämänsä "antamalla anteeksi". Ei se vaimosi (koskee miestäkin) herätä luottamusta missään asiassa. Vaimo lähtee kauppaan, kauppareissu kestää ja kestää, kerro nyt rehellisesti, tuleeko pientäkään ajatujsen poikasta, että missäköhän se vaimo oikeasti on? Tuotako varten sinä elät? Tuossa vaiheessa viimeistään olisin itse laittanut lusikat jakoon ja jatkanut omaa elämääni. Toinen tehköön sitä, mistä tykkää. Tosin eihän "se" vapaana enää ole yhtä jännää, kun varattuna.
        Toki, me ihmiset olemme erilaisia ja jotkut ajattelee "ei se käytössä kulu", mutta kun luottamuksen rikkoo, se ei koskaan tule takaisin sen ihmisen kanssa.


      • Anonyymi
        Samassa tilanteessa kirjoitti:

        Olen nainen mutta samassa tilanteessa ja kirjoituksesi oli ensimmäinen hyödyllinen viesti jonka olen tältä palstalta lukenut.

        Tällä hetkellä tosiaan tuntuu kaikista pahimmalta se, että minun pitäisi pystyä rakastamaan miestä, joka petti luottamukseni eikä arvostanut minua ilmeisesti yhtään. Mietin tosiaan KOKO AJAN mitä hän minusta SILLOIN ajatteli/miten pystyi loukkaamaan minua niin. En tunnu pääsevän niistä ajatuksista millään eroon. Miten pystyy jättämään nuo ajatukset taakseen?? Tiedän mitä hän ajattelee minusta nyt mutta se ei vaan riitä.

        Vaikka rakkaus olisi silloin, pettämisen tapahtuessa, ollut kuopallaan, pitäisi kuitenkin jonkinlainen kunnioitus aviopuolisoiden välillä jatkua. Ainakin itselleni se oli selviö, että toista en niin voi loukata. Ihan vaan siitä syystä, että sen ihmisen kanssa olen kuitenkin jakanut elämäni, onneni ja suruni, niin monen vuoden ajan. Siitä syntyi itselleni kunnioitus toista kohtaan joka on aina estänyt pettämisen vaikka ohimeneviä haluja ja tilanteita olisi ollutkin.

        Miten voi ikinä tietää että toinen ei tee sitä enää uudestaan? Ei mitenkään, pitää vaan LUOTTAA. Miten pettäjään voisi enää luottaa? Tämä tuntuu kaikista haastavimmalta. Miettisinkö loppuelämäni että kun pystyi siihen kerran, pystyy toistekin? Toista kertaa en enää kestäisi...Onko pettäjillä jokin sellainen luonteenpiirre tai tapa reagoida vaikeuksiin että se säilyy loppuelämän ja johtaa heidät uudestaan samoihin tilanteisiin? Jos normaalilla ihmisellä jokin sisältä tuleva moraalin tai omantunnon ääni estää loukkaamasta muita niin, puuttuuko se pettäjiltä kokonaan? Eli voiko pettäjä sellaisen omantunnon kehittää myöhemminkään? Itse olen aina tuntenut, että kun herää tunteita muita kohtaan, ne pitää kertoa kumppanille. Jotenkin vain tulee sellainen tarve, eikä sen jälkeen se ihastus enää tunnukaan miltään. Miksi kaikki eivät pysty tällaiseen avoimuuteen?

        Ainoa hyvä puoli tässä koko paskassa on se, että avoimuus suhteessa tosiaan kuitenkin kasvaa. Kaikista vaarallisinta parisuhteelle on tosiaan se, että ei pystytä olemaan avoimia ja näyttämään kaikkia tunteita. Silloin kosketuspinta tosiaan lopuksi häviää kokonaan. Ja silloin kai ne pettämisetkin tapahtuvat. Ehkä silloin ei tajuta enää pettämisen loukkausta kun ei olla kosketuksissa kumppaniin. Eli sen takia kumppanin kärsimystä ei osata ennakoida. Eletään tavallaan kuin yksin, vaikka ollaankin suhteessa.

        En tiedä vielä pystynkö koskaan antamaan anteeksi. Mutta lohduttavaa kuulla että vielä ei ole edes sen aika. Kerro vielä miten käytännössä olette pärjänneet suruaikana. Oletteko pystyneet asumaan saman katon alla ja hoitamaan lapset yhdessä? Miten siitä selviää?

        Suruaika? Minäpä kerron:
        Yhdessä, mutta yksin. Alkoi "yksinhuoltajuudesta", kaikki hommat kotona, laskujen maksut, lapset ja kaikki lapsiin liittyvä.. Kaikki jäi omille harteille, toki palkkatyö mukana. Ei ehtinyt suremaan. Illalla kaatui sänkyyn jatkaakseen samaa rataa kuukausikaupalla, nimittelyt, haukkumiset, pilkkaamiset jne "höysti" jaksamista. Suoriin kysymyksiin kieltämiset (ei toista henkilöä) vaikka kaikki asiat kertoi muuta. Valheita valheita valheita. Yritin selittää eroamisen "lapset edellä", fiksusti lasten etua ajatellen, ei vaikutusta, olisi saanut ilman muuta minusta eron. Aikansa sitä kesti, kunnes paljastui, että oli tietämättäni pyytänyt kiinteistövälittäjän arvioimaan talon, talon josta omistin puolet. Siinä vaiheessa marssin kiinteistövälitystoimistoon kysymään asiaa "mitä arvioitte hinnaksi", sain vastauksen ja taas oli hinta-arviosta valehdeltu useita kymppitonneja, lisäksi huomautin omistuksesta. Tuo oli se lopullinen niitti. Loppu ei ollutkaan niin siistiä, kun toivoin.
        Tärkeintä oli raha, raha ja raha ja miten saa minulta nyhdettyä rahaa lisää ja lisää. Ei kiinnostanut lapset, ei tavaroiden tasapuolinen jako vaan raha.
        Onneksi sain asunnon nopeasti ja pääsin lasten kanssa pois. Se minkä huomasin uudessa kodissani ensimmäiseksi, oli se, että nukuin kun tukki, muutuin iloisemmaksi jne. Siitä tajusin, kuinka paljon se elämä oli minua rassannut, mutta en ollut sitä tajunnut, kun oli pelkkää työtä työtä. Siksi ohjeistankin, älkää jääkö liittoon, ei edes lasten takia. Lapset kärsivät tuollaisesta "yhteiselosta".


      • Anonyymi

        Jeesus mitä saissea. Luottamus on kuin a4 -paperi; rypistä se palloksi, ja yritä suoristaa sen jällkeen suoraksi. Hoh-hoh. Saissea. 'Fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me.. fool me thrice, shame on both of us'.


      • Anonyymi
        ETTÄ.... kirjoitti:

        Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

        Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

        Haa haa. Erot johtuu - yllätys yllätys - eroavaisuuksista. Jos tekee mieli toista, ei pidä kummastella moista, hei hei ja ei hymyillä kun tavaitaan.


      • Anonyymi
        äimän käkenä kirjoitti:

        tämä edellinen viesti. Kerrankin jotain mikä on ihan oikeasti ajateltu loppuun asti.
        Suutuspäissään ei kannata tehdä mitään, mikä sitten loppujen lopuksi kaduttaa ja sitä ei tekemättömäksi saa.
        Kerrankin kommenttia sellaiselta, joka on asioita oikein miettinyt ja osaa jo niitä myös muille jakaa.
        Tsemppiä sinulle ja niinkuin Koivistokin on sanonut KYLLÄ SE SIITÄ.

        Jestas. Mitä paskaa.


      • Anonyymi

        Ei ajatellu etkä merkitse ja kyllä pystyy tekemään saman toistekin tekihän hän jo sen ensimmäisenkin kerran ajattelematta sinua yhtään miksi se ei muka olisi yhtä helppoa uudestaan


      • Anonyymi
        toisella kierroksella kirjoitti:

        Oletpas harvinaisen fiksu kaveri. Lujaa suoraa selkärankaa vaatii tuo ajatusmaailmasi ja jos vielä pystyt oikeasti noin toimimaan. Olisin ikionnellinen kaltaisestasi miehestä. Kaikkea hyvää perheellesi, toivottavasti puolisosi on jatkossa arvoisesi.

        Noissa jos omaa selkärankaa pystyy suhteen päättämään koska tuo on asia josta yksinkertaisesti ei vaan koskaan pääse yli ihan sama mitä teet ellet äkillisestä muistinmenetyksestä kärsi tai dementtiasta


      • Anonyymi
        ETTÄ.... kirjoitti:

        Vahvistit väitteen siitä, että tällä palstalla aina ehdotetaan eroa ratkaisuksi pettämiseen.

        Erohan ei johdu pettämisestä, vaan sitä käytetään syynä eroon. Ero johtuu siitä että kahden ihmisen on parempi olla erillään kuin yhdessä. Jos on niin heikko ihminen, että ei pysty saamaan liittoaan kuntoon jonkun naurettavan pettämissekoilun takia, niin sitten kai on niin heikko, että on erottava, mutta ei se siitä pettämisestä johdu, vaan heikkoudesta.

        Heikko oli se joka petti suhde on sillä hetkellä rikottu kun pystyy toista pettämään


    • foxi80

      Vaikea on tilanne...mutta sinun täytyy nyt miettiä omaa itseäsi.Vaimostasi se ei sit olee kivaa jos suhde menee niin että kyttäät sitten sen menemisiä...ja joskus olen kyllä kuullut sanonnan:kerran pettää...aina pettää.itse olen se pettäjä ja en voi kyllä taata että en enään petä.Menkää avioliittoneuvojalle niin jos käy niin että se pahentaa asioita niin silloin ei ole enään mitään pelastettavaa.Pettämisestä ei toivu ikinä!SE ei unohdu ei sillä että eroaisitte ja löytäisit uuden naisen...voi olla että et luota edes uuteen naiseenkaan kun sellainen tulee.Voimia sinulle ja ajattele omaa parastasi ja onneasi.

    • vaimo?

      itse suhtautuu tekoon?Onko se rhellisesti pahoillaan vai onko sellainen tunne että hän jonkun ajan päästä jatkaa?

    • moi12

      Hommaa itsellesikin rakastaja, ehkäpä kaipaatte hieman vaihtelua. Riian tiukat rajat ja jeesustelu vaan ahdiatavat, ihminen on vaan ihminen.

      • Tiina-

        tuokin. Ei hullumpi sinänsä. Moni rakastaa enemmän asettamiaan rajoja kuin kumppaniaan... Elämä sujuisi paremmin, kun muistettaisiin "ihminen on vaan ihminen": Toinen täytyisi hyväksyä sellaisena kuin tämä on.


    • Tiina-

      vaimollasi syy on; hän ei vain kerro sitä. Varmasti siksi, ettet tuntisi oloasi vielä huonommaksi.

    • Anonyymi

      Et tule sel iämään ota ero

    • Anonyymi

      Olet munaton vaimo lapsineen pihalle

      • Anonyymi

        Minulle kävi niin.ihmettelin että puheluja alkoi tulla ja vaimoni meni ulos ja puuliiterin takana jalkoi puhelua.Viikko sitten lähti ,oli lappu pöydällä.On tämä hirveetä pitkän avioliiton jälkeen.


    • Anonyymi

      Mitä ihmeelistä tuossa ? Kyllähän vanhat avioliitot ovat sisko ja sen veli liittoja. Tilaisuus tekee varkaan. Halutaan uusia kokemuksia, sen tylsäksi käyneen "pylsimisen" sijaan. Ja onhan se tilaisuuden tullen useinmiten nautinto, jota ei jätä käyttämättä.

      • Anonyymi

        Tuon takia kai niitä salapanoja on, ei ketään kiinnosta sama pillu tai kulli vuosikymmeniä vaikka muuten se perusarki toimisi tyydyttävästi, kokemusta on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon takia kai niitä salapanoja on, ei ketään kiinnosta sama pillu tai kulli vuosikymmeniä vaikka muuten se perusarki toimisi tyydyttävästi, kokemusta on.

        Höpö höpö. Vanha viestii mutta sanonpa että mun parisuhde ei okkaan riippuvainen mun miehen munasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö höpö. Vanha viestii mutta sanonpa että mun parisuhde ei okkaan riippuvainen mun miehen munasta.

        Lompakko on sun mielestä tärkeämpi?


    • Anonyymi

      Ei kannata ottaa turhan vakavasti jos vaimo jakaa tavaraansa muille, et sitä millään estä. Me kyllä selvitettiin vaimon kanssa asiat, nainen oli uskoton, myönsi mokanneensa, syynä alkoholi ja nuoruus ja tyhmyys mun sanoin. Nyt lähes 20 vuotta mennyt kun nainen petti mua, suhde toimii seksi toimii näin se joillakin onnistuu jälkeenkin. Vaimoni ei tosin löytänyt seuraa netistä vaan iski miehen vanhan perinteen mukaan ravintolasta ja siinä sitten kuukausien leikki seura ennen loppua.

    • Anonyymi

      Heitä pihalle olet hihuli

    • Anonyymi

      Älä kitise ota ero

    • Anonyymi

      Olet väsykka aisa kannattaja, ota ero

    • Anonyymi

      Ota Herran tähden huorasta ero

    • Anonyymi

      Ota ero

    • Anonyymi

      Kokeile löytää kunnon nainen itsellesi, et sinä tarvitse tuollaista. Mietippä itse, naisesi on ollut toisen pantavana? onko se toisesta välittämistä? No ei ole joten uutta etsimään ja päästä entinen naisesi sinne minne kuuluukin. Vai oletko niitä vässyköitä mitkä roikkuu tuommoisessa hutsussa niin kauan että se jättää sinut

      • Anonyymi

        On kai miehen vaimo ollut jo ennenkin jonkun muun pantavana mikäs ero siinä on.


      • Anonyymi

        Ei en tietenkaa... Ja NAIN ON TEHTY JOH... VENYIN POIKANI TAKIA VAAN... ANTEEKS VAAN MUT KYSEESSA IHMINEN KETA PYYTAA DEITTI SIVUSTOLTA 60 PAPAN VAHTIMAAN KIRJASTOON MEIDAN POIKAA KU AMMA MENEE VESSAA PANEE JTN SIIS TUNTEMATON PUOL SPURGU JA KUULEMMA PALKITSEE SIITA MITA IKINA SE TARKOITTAAKAAN... JA EN PYSTY TOLLASTA TODISTAA JA SILLON MYOSKAAN JATTAA JA LAHTEE KOSKA JOS TEKEE UUDELLEEM


    • Anonyymi

      Ota ero älä lässytä

    • Anonyymi

      Vanha juttu, munaton oot vaimo pihalle

    • Anonyymi

      Heitä pihalle eroa

    • Anonyymi

      Oletko pöljä vaimo pihalle

    • Anonyymi

      Ota ero älä inkuta

    • Anonyymi

      Uskoton akka kierrätykseen.

    • Anonyymi

      Ota ero

    • Anonyymi

      Reppuri ota ero siinä paras apu

    • Anonyymi

      Eroa äläkä uikuta vit.n ämmä. Heita lutka pihalle ja ota uusi.

    • Anonyymi

      Usko nyt ota ero

    • Anonyymi

      Ota ero se selviämisestä

      • Anonyymi

        Kannattaako ero? Lasten mukaan asia sovittava. Parempi on, ettei lapset kärsi siitä, jos jompi kumpi vanhemmista töpännyt. Lasten ehdoilla parempi edetä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaako ero? Lasten mukaan asia sovittava. Parempi on, ettei lapset kärsi siitä, jos jompi kumpi vanhemmista töpännyt. Lasten ehdoilla parempi edetä.

        Lapsillekki parempi paasta jatkuvasta riitelysta


    • Anonyymi

      Hyvä vaimo kun kelpaa mullekkin.
      Mun vaimo antoi hierojille useille ilman vaatteita hieroa.
      En kysyntä naivatko.
      Oli työpaikka romanssii sun muuta viritystä..
      Sängyssä meillä oli aina kiimaa leluja sauvoja haaveita.
      Oli pomon kyrpää luontaishoito koirakin joskus nykytti..
      Vaimo vaan parani ja paranee..
      Nyt piiska käytössä meillä 60vuotiailla lapsia liuta nyt jo maailmalla.
      Hullua vahtia.. Se ei käyttämällä kulu😘

      • Anonyymi

        Olekko näistä haaveistasi mitään päässy toteuttamaan


    • Anonyymi

      Oletko itse pettänyt ap?

    • Anonyymi

      Ei tule mitään. Kamat kasaan ja menoks. Mies ei jää tohon tilanteeseen. Lapsiin voi yhä pitää yhteyttä.

    • Anonyymi

      Lähtökohtaisesti kai onko pientäkään mahdollisuutta että pystyt aidosti antamaan anteeksi ja vielä sen päälle unohtamaan asian jos et pysty unohtamaan asiaa en itse näkisi muuta mahdollisuutta kuin erota koska se epäilys että koska kun toinen on sua vuoden pystyny pettämään toistuvasti vaikka siihen on luultavasti syynä se että hän on siltä toiselta saanut jotain enemmän kun sulta niin hän ei ole arvostanut sua niin paljon että olisi kanssasi asiasta keskustellut enemmin kuin että olisi sua pettänyt mu siltikin jos lopulta päädytte eroon kuitenkin niin on hyvä että pystyisitte kuitenkin lasten asioista yhteisymmärryksessä keskenänne sopia ilman että kumpikaan yrittää toista kiristää lasten avulla koska lapset siitä vain kärsivät koska ei se ole lasten vika tai syy että toinen on toista pettänyt ongelmaksi noissa tilanteissa tulee se että usein se luottamus on pilattu melko lailla kokonaan vaikka ei välttis olis syytä epäillä ettäkö toinen pettäisi enään ni sitä vaan ei sitä samaa luottamusta ole kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista saada yrittää sitä vaimo sulle vakuutella miten tahansa ettei tee enään sitä toiste hän pystyi sua kuitenkin vuoden ajan pettämään toistuvasti

      • Anonyymi

        Hey kyseessa ihminen joka ottaa suihin vastatessaan puhelimeen ja niinku antaa sen kuulua ja sit ku oon et pot paskiainen ja just ennen ku sammutan se on sillai sarkastisella aanella et mitaah..... Se ei tuu muuttumaan haluaa jatkuvasti uutta..... MUN PITAA SKARPPAA NYT KUNNOLLA ELAMASSA KOSKA MUN POIKA EI ANSAITSE KAKS ITSEKASTA VANHEMPAA ERI TAVOILLA OLLAAN MOLEMMAT OLTU NIITA


    • Anonyymi

      No sanot että nyt on sun vuoro ja sittenootte sujut. Tai sanot näkemiin....
      Ei varmasti ollut ainut mies, pettäjät touhaa aina sarjassa.

    • Anonyymi

      Se on todella hankalaa mutta ei mahdotonta. En usko että vailla merkitystä kukaan pettää. Haki jännitystä eroottista latausta joka teiltä ehkä puuttuu? Asiat on menneet urilleen ja kumppanista tulee ikäänkuin kämppäkaveri paikalle osuu komea mies joka vie jalat alta on kiinnostunut ja kiinnostava. Ei siinä oikeastaan ole mitään pahaa eikä epäluonnollista. Ei kiinnostukselle mitään voi tai haluilleen. On todella vaikea pitää suhde sellaisena että se säilyisi

      • Anonyymi

        Voi, halua haluaa yrittää ja kertoo puolisolle mitä kaipaa. Silloin on aina mahdollisuus.


    • Anonyymi

      Nussikaa

    • Anonyymi

      Ei siitä toivu.

    • Anonyymi

      JOS ihmisellä EI ole periaatteita eikä motiivia sellaiseen, silloin sitä on milloinkin minkäkin asian vietävänä.

      naiset kaipaa jännämiestä yhä ja aina vaan, sellaiseen on heidän mieltymyksensä.

      ota noista selvää, ei Jumalakaan saa selvää naisen ajatuksista.

    • Anonyymi

      🤔😥😥😪😪

    • Anonyymi

      Itse en jäisi tuollaiseen elämään. Kerran pettää, aina pettää. Luottamus on mennyt.

      • Anonyymi

        Totta. Suorista se rypistynyt paperi.


      • Anonyymi

        Kirkkoon kuulumattomalle vainajalle järjestetään tavallisesti jäähyväistilaisuus, jossa kirkollinen osuus jää pois eikä vainajaa siunata.


      • Anonyymi

        Kuolema tarkoittaa eliön elintoimintojen päättymistä.


    • Anonyymi

      Eroa! Maallinen mammona on yhdentekevää

      • Anonyymi

        Psykoosi voi jäädä ainoaksi psykoosiksi. Skitsofreniassa elinikäinen lääkitys voi olla tarpeen.

        Siksi ihminen kenties kauhistuu, kun hän kuulee olleensa psykoosissa – monen mielessä se on edelleen synonyymi skitsofrenialle.


    • Anonyymi

      Kuka hullu katselee hutsua, se uusii varmasti kun selvisi varoituksella, aivan pimeetä

    • Anonyymi

      Mukava paneskella varattuja ukkonsa kantaa vastuut jos maha kasvaa,

    • Anonyymi

      Vaimo heilasteli salaa työkaverinsa kanssa. Oli vähän töiden jälkeen salatreffejä milloin missäkin ja iltalenkeille en yhtäkkiä päässytkään mukaan. Laskin 1+1=3 ja seurailin tilannetta ja hetken kuluttua se käry sitten kävi. Väänsin paperit kuntoon ja rouvalta nimi alle. Hain pankista uudenlainan toiseen puoliskoon talosta ja kysyin koska aiot muuttaa pois...

      Mies oli myös varattu. Ja meidän eron jälkeen niinkuin arvata saattaa niin mies on suhteessa edelleen, vaimosta tuli pallo keski-ikäisten miesten kikkeliflipperiin. Mutta mikä nyt ketäkin kiinnostaa, sehän ei ole enää mun murhe.

      Melko varmoja merkkejä pettämisestä:
      - seksin määrä, voi vähentyä paljon tai jopa lisääntyä. Meillä oli molempia, ensin syyllisyyden tuskassa taisi jakaapillua kotonakin. Kunnes päänuppi oli jo niin kokoajan töissä, ettei seksi kiinnostanut ollenkaan.
      - Masennus/ahdistus kotona ja perheen kanssa. Rouva kävi kallonkutistajallakin tämän vuoksi. Taisi ottaa lujille kun ei saanut olla ihastuksensa kanssa vapaasti ja 24/7.
      - Lisääntyneet menot. Vaimo oli kotihiiri aiemmin, väkisin piti pyydellä terassille, baariin, elokuviin jne. Yhtäkkiä töistä palaaminen alkoi venyä ja illalla oli omia menoja.
      - Ulkonäkömuutokset. Vaatteiden valintarumba ennen työpäiviä. Salikortin hankkiminen ja iltalenkkeily. Läski palaa ja saa puhua puhelimessa samalla. Pillunkarvoja en nähnyt viimeiseen vuoteen koskaan.

    • Anonyymi

      Otin nuoren vaimon tein sopimuksen jos pettää ei saa mitää, oli siinä muutakin pientä sopimuksessa. Aloin olla kuuskyt yksi vaimolla alkoi olla menoja. Sain selville vähän ei ihan päivän kestävää.
      Palkkasin kaksi miestä kiilaamaan kun kulkee tanseissa kun en ole kotona vaan töissä firman matkoilla. Sain hyvää kuva ja filmi materiaalia ei mennyt pitkään kun alkoi vääntö erosta vaimolla oli asianajaja mukana keskusteluissa vaimo oli varma että voittaa, kysyin mennäänkö lakitupaan asianajaja sanoi mennään kysyin tiedätkö sopi muksesta sanoi tiedän vaimo hymyili vittumaisesti.
      Sanoin vaimo on kulkenut missä sattuu asianajaja sanoi se ei vaikuta mitenkään.
      avasin seinän kokoisen näytön, vaimo oli puoli alasti ja imi molempia miehiä ja kohta antoi panna kummankin. Asian ajaja sanoi tuo n ansa sanoin mikä ansa antaa piillua kuin sellainen vaimolla valui kyyneleet sanoi voidaanko sopia sanoin voidaan sinä lähdet. Se jäi siihen.
      Meillä oli yksi töissä aikanaan palkattu maahan muuttaja minun ikäinen tumma, oli kuin sihteerinä, sanoi suoraan minä epäilin kerran kun näin ravintolassa en uskaltanut puhua, jäätiin töiden jälkeen töihin.
      Sanoin nyt lopetetaan ja otin puheeksi, sanoi kostein silmin anteeksi voin ottaa lopputilin kun en kertonut. Halasin et ota ja tilasin autoni firman eteen.
      Istuttiin autossa ja tarjosin shamppaniaa kysyi miksi sanoin olet luotettava teet työt hyvin ja ... olet kaunis.
      Ameena katsoi ulos vedet valui silmistä kuiskas kiitos kiitos. Mentiin viereisen kaupungin hotelliin siellä oli allas sauna kaksi huonetta sanoin Ameenalle käykö en tule sinuun haluan vain olla.
      Käytiin syömässä ja istuttiin mentii huoneeseen syötiin pientä suolasta Ameena kysyi miksi minä sanoi siksi tunnen että olet jotenkin hyvä ihminen.
      Meni viikkoja käytin toisella paikkakunnalla ravintolassa ja tanseissa. Joulun alla kysyin voidaanko ilmoittaa suhteesta Ameena meni sokkiin ei me voida sinä olet sinä minä minä. Aloitin pjoulu puheen kiitin kaikkia meillä menee hyvin, pyysin Ameenan punaisessa lenigissä viereeni sanoi sano jotain katsoi hädissään ihmisiä oli n kontallaan kiljaisi mikrofoniin kysyin tuletko vaimoksi mikroffoni putosi kolahtaen sanoi hiljaa omalla kielellään tahdon.
      Laitoin sormuksen alko kuulua huutoa ja taputuksia Ameena kuiskas oisit vihjannut suutelin olisit kadonnut.
      On mennyt vuosia ja en kadu yhtään nyt saan oikeaa rakkautta

    • Anonyymi

      Mites +reppuri+ nyt menee, tapauksesta aikaa 17 vuotta? Vaimo uskollinen ja omakotitalo sekä Tesla pihalla? Lapset muuttaneet kotoa?

    • Anonyymi

      Pistä horo pihalle ja lopeta itkeminen. Missä itsekunnioitus? Akka kävelee nyt ja tulevaisuudessa kynnysmaton yli.

    • Anonyymi

      Nettituttavan on ollu helppo käyttää hyväksi jos on ollu yksikin hetki kun on parisuhteessa ollu hiljaisempaa silti yleisemmin itse lähtisin kysymään sulta eli parisuhteen mieheltä mitä itse teit että nainen ajautui sua pettämään olettaen että kyseessä ei ole narsistisen luonteen omaava nainen

      • Anonyymi

        Uskon vahvasti etta on narsisti ja ei valttamatta tieda ite.... Mutta minakin tein paljon vaarin omalta osaltani, kaipa jossain kohtaa epatiedossa olin joh muodastanut naiden kuvien ja videoiden antavan kuvan alusta asti epailen hanesta koska valheet ja ihan (joihin tormasin As sivulla kun joh pitkaan epailin kaytoksesta etta silla on deitti appi) no oli tehny jtn Tai ei niin han ei mua rakasta ja Aina on ajatukset vahan joka suunnalla


    Ketjusta on poistettu 68 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      79
      4227
    2. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      29
      3164
    3. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      3102
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      51
      2927
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      24
      2854
    6. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      318
      2597
    7. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      42
      2593
    8. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      233
      2263
    9. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      25
      2116
    10. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      45
      2057
    Aihe