Mitä mieltä olette?
Olen menettänyt yöuneni seuraavasta syystä:
äitini saa ehkä työtarjouksen Ruotsista, ja jos/kun hän sinne lähtee veljeni 17 v. jäisi yksin tänne Helsinkiin.
Veljeni on tietysti tavallaan aikuinen, mutta samalla vielä lapsi.
Ikävintä tässä on se että isämme jo asuu Ruotsissa (hän on siis ruotsalainen ja asuimme Tukholmassa kun olimme lapsia ja muutimme -90 tänne Helsinkiin, kun vanhempamme erosivat. Äitini on suomalainen).
Veljeni siis jäisi yksin ihan uuteen elämäntilanteeseen ja joutuisi mm. seuraavien asioiden eteen:
1. hylätyksi tulemisen tunne
2. yksinäisyys
3. vastuu kaikesta mikä (yksin) asumiseen liittyy
4. koska hänellä olisi yhtäkkiä niin paljon muuta ajateltavaa hänen koulumenestyksenä saattaisi kärsiä
5. Vanhemman henkisen tuen ja läsnäolon puuttuminen
paljon muita asioita.
Äitimme on kyllästynyt työhönsä eikä ole löytänyt oman alan töitään täältä Suomesta. Hän ei vain nyt tajua että tämä tilanne voi koitua veljeni pään menoksi.
Olen itse päälle kaksikymppinen ja muuttanut kotoa, tiedän että ne viimeiset vuodet kotona ovat tosi tärkeitä että saisi omassa tahdissa kehittyä omilla jaloillaan seisovaksi aikuiseksi.
Olen puhunut sekä äidille että isälle tästä ja todella sanonut kumallekin mitä ajattelen, mutta jostain syystä ainakaan äiti ei vieläkään suostu luopumaan ajatuksesta.
Olen ihan hermorauniona. Olen niin pettynyt että äitimme oikeasti voi ajatella poismuuttamista veljeni (ja minun) luota, ihan niin kuin meillä ei olisi mitään väliä. Ihan niin kuin perheemme ei olisi jo tarpeeksi hajallaan.
Hän jopa ehdotti että minä ja poikaystäväni muuttaisimme hänen asuntoonsa veljeni seuraksi. Mutta me olemme perustamassa omaa kotia, enkä minä aio ottaa sellaista vastuuta joka kuuluu vanhemmilleni.
Olen menettänyt yöuneni seuraavasta syystä:
äitini saa ehkä työtarjouksen Ruotsista, ja jos/kun hän sinne lähtee veljeni 17 v. jäisi yksin tänne Helsinkiin.
Veljeni on tietysti tavallaan aikuinen, mutta samalla vielä lapsi.
Ikävintä tässä on se että isämme jo asuu Ruotsissa (hän on siis ruotsalainen ja asuimme Tukholmassa kun olimme lapsia ja muutimme -90 tänne Helsinkiin, kun vanhempamme erosivat. Äitini on suomalainen).
Veljeni siis jäisi yksin ihan uuteen elämäntilanteeseen ja joutuisi mm. seuraavien asioiden eteen:
1. hylätyksi tulemisen tunne
2. yksinäisyys
3. vastuu kaikesta mikä (yksin) asumiseen liittyy
4. koska hänellä olisi yhtäkkiä niin paljon muuta ajateltavaa hänen koulumenestyksenä saattaisi kärsiä
5. Vanhemman henkisen tuen ja läsnäolon puuttuminen
paljon muita asioita.
Äitimme on kyllästynyt työhönsä eikä ole löytänyt oman alan töitään täältä Suomesta. Hän ei vain nyt tajua että tämä tilanne voi koitua veljeni pään menoksi.
Olen itse päälle kaksikymppinen ja muuttanut kotoa, tiedän että ne viimeiset vuodet kotona ovat tosi tärkeitä että saisi omassa tahdissa kehittyä omilla jaloillaan seisovaksi aikuiseksi.
Olen puhunut sekä äidille että isälle tästä ja todella sanonut kumallekin mitä ajattelen, mutta jostain syystä ainakaan äiti ei vieläkään suostu luopumaan ajatuksesta.
Olen ihan hermorauniona. Olen niin pettynyt että äitimme oikeasti voi ajatella poismuuttamista veljeni (ja minun) luota, ihan niin kuin meillä ei olisi mitään väliä. Ihan niin kuin perheemme ei olisi jo tarpeeksi hajallaan.
Hän jopa ehdotti että minä ja poikaystäväni muuttaisimme hänen asuntoonsa veljeni seuraksi. Mutta me olemme perustamassa omaa kotia, enkä minä aio ottaa sellaista vastuuta joka kuuluu vanhemmilleni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos veljesi on läpi elämänsä elänyt pumpulissa niin ei varmasti pärjää yksin,ei nyt eikä myöhemminkään mutta jos taas perusasioita osaa niin pitäisi pärjätä. Olen itse muuttanut 15vuotiaana pois kotoani ja nyt kolmekymppisenä olen selvinnyt edelleenkin ilman traumoja asian tiimoilta..joten nou hätä,huolehditte suotta.. kai?!
Enpä tiedä. Itsekkin lähdin kotoa 16-vuotiaana, niinkuin monet muutkin, varsinkin maaseutujen lapset. Alkaa olla se ikä kokeilla omia siipiään.
Oletko puhunut veljesi kanssa? Mitä hän miettii asiasta?
moi! myös minä olen aikanaan muuttanut pois kotoa 15-vuotiaana, kuten myös 2 siskoani.vanhempani asuvat maalla,joten sen puoleen oli pakko.
nyt olen 25-vuotias 2 lapsen äiti ja hyvin olen omillani pärjännyt.tosin yksin en ole asunut koskaan.muutin silloisen poikakaverin kanssa yhteen(mikä oli kyllä suuri virhe) ja sen jälkeen nykyinen aviomieheni muutti kanssani samankaton alle.veljeni on nyt 17-vuotias ja muutti syksyllä pois kotoa.ja hyvin on pärjännyt. veljeni ja toinen siskoni asuu ihan lähellä ja näemme melkein päivittäin. vaikka olet aloittelemassa omaa elämääsi,niin voithan siltikin olla veljesi tukena,ilman että muutatte saman katon alle.
ilmeisesti tämä veli ei olisi kypsä elämään ja pärjäämään yksin .
En osaa kuvitella omasta pojastani joka on 15 että parin vuoden kuluttua osaisi olla omillaan .On ikäistään nuoremman olonen .
Kyllä nuori voi tuntea olonsa melko yksinäiseksi ja masentua .
Aivan eri asiahan olisi jos nuori itse olisi lähdössä kotoa .Kyllä minunkin veljeni lähti 16-vuotiaana .
Mutta että vanhemmat ovat noin kaukana ...kyllä siskolle jää silloin vanhemmalle kuuluva tehtävä huolehtia veljestään .
Eikö tälle äidille voisi puhua järkeä ...enää pari vuotta olisi jaksanut .
En kyllä haluaisi muuttaa eri maahaan asumaan vaikka omat olisivatkin jo muuttaneet omilleen .Kyllä he tukea tarvitsevat varmasti sittenkin .
Niin kyllähän vanhemmillasi on vastuu alaikäisestä veljestäsi (ja itse asiassa jos hän opiskelee niin se vastuu ei automaattisesti lopu edes siihen kun hän täyttää 18 vuotta). Et kertonut koska veljesi täyttää 18 v mutta sun kannattaisi ottaa yhteyttä alueesi sosiaalineuvontaan. Eihän sitä veljeä voi noin vain yksin jättää vaikka kuinka tulisi toimeen jo omillaan ja varsinkin kun kyse on alaikäisestä. Pitäähän yksin asumisessa ottaa huomioon monta seikkaa (asuminen, vuokrat, ruoka.. ym). Niin ja ei se todellakaan ainakaan sun tehtäväsi ole ruveta veljesi "huoltajaksi".
Kyllä tääkin asia olisi sun äitisi selvitettävä ja funtsittava.
miettinyt asian jo. Varmaankin puhunut veljesi kanssa. Ei kuulosta kyllä mitenkään heitteille jätöltä tai hylkäämiseltä. Veli pärjää ja jos tulee ikävä, niin soittaa äidille Ruotsiin. Se siitä.
Mun mielestäni 17-vuotiaan ois jo ihan aika itsenäistyä ja alkaa huolehtia itsestään.
Miksi veljesi ei lähde ruotsiin äitisi mukana?