Saarnan valmistamisen tavoitteena ei tule olla tyylillisten tehokeinojen etsiminen, vaan pyrkimys selvittää ensin itselle ja sitten kuulijoille, mitä Jumala silloin sanoi niille ihmisille, ja mikä nyt on hänen ja tämän tekstin sanoma tähän tilaisuuteen kokoontuneille tämän päivän ihmisille; sekä uskovaisille että epäuskoisille.
Tämän tähden oikeaan saarnaan valmistautumiseen tulee kuulua Jumalan sanaan ja erityisesti tekstiksi tulevaan raamatunkohtaan perehtyminen.
Vanha ja koeteltu ja oikea Raamatun selitysperiaate on, että Raamattua tulee selittää Raamatulla. Tällä tarkoitetaan sitä,että tekstiä selittävä aines, mikäli mahdollista, tulisi löytää Raamatusta itsestään.
Allegorisella selityksellä tarkoitetaan selitystä, joka selitettävien sanojen takaa etsii salaista, syvempää merkitystä. Allegorioiden rakentaminen tulee lähelle mielikuvitusta. Puhuja suorastaan irtaantuu Raamatusta ja lähtee rakentamaan mielikuvituksen varaan.
Jumalan teot ovat todella suuria ilman, että meidän tulisi mielikuvituksellamme niitä parannella. Emme saarnaa omia mielikuvituksiamme ja keksittyjä tapahtumia, vaan Jumalan sanaa ja hänen ylistettäviä tekojaan.
Saarnaaminen ei ole mikään ekstaattinen eli puhujan tiedosto ja tahdosta riippumaton toiminto, vaan puhe, jonka puhuja - tosin Jumalan Pyhän Hengen voiman kautta - joutuu itse luomaan. Paljon evankeliumin työstä on meidän vallassamme, mutta kuitenkin on kokonaan niin, että Jumala on se, joka kasvun antaa.
Saarnatilaisuuteen valmistautuminen on tarpeellista. On hyvä perehtyä Raamattuun ja tunnustuskirjoihin. Saarna saattaa kulkea "eri latuja", kun on ajatellut, mutta valmistautuminen ei ole silti mennyt hukkaan. Kuulijakunta on otettava huomioon oikealla tavalla (esim. ikärakenne ja tilaisuuden luonne).
Ei ole oikein muokata saarnaa sellaiseksi, että ihmiset siitä pitäisivät. Sananpalvelija joutuu taisteluun oman kunnian vuoksi.
Olisi tyydyttävä Jumalan antamiin lahjoihin. Suuri merkitys on sillä, että läsnä oleva seurakunta ja kotiväki rukoilee sananpalvelijan puolesta. Olen pohtinut, mitä merkitsee se, että osalla puhujaveljistä on teologinen koulutus, osalla taas ei. Pyhä Henki on täällä sekä jo aikaisemminkin osoittanut sen, ettei minkäänlaista orjuutta tarvitse tuntea sellaisenkaan, joka ei ole saanut kyseistä koulutusta.
Jumala avaa sanaansa ja antaa lapsilleen määräosan taivaan leipää huolimatta siitä, että sananjulistajat on varustettu erilaisilla lahjoilla ja erilaisilla koulutustaustoilla.
Vanhojen pujujaveljien kokemukset ovat merkittäviä. Puhuja tuntee usein pelkoa, arkuutta ja lahjattomuutta. Varsinkin silloin, kun on vasta asetettu sananpalvelijan tehtävään, joutuu pohtimaan sitä, onko sopivaa valmistautua saarnatilanteeseen ja miten.
Sananpalvelijan tehtävässä on tyydyttävä Jumalan antamiin lahjoihin. Puhujaveljiä toimii monenlaisissa ajallisissa ammateissa ja eri koulutuspohjilla.
Pyhä Henki avaa Jumalan sanan tahtonsa mukaan, olipa ammatti tai koulutus mikä tahansa.
Jumalan sana ei tyhjämä palaa, vaan se tekee sen, mitä varten se on lähetettykin.
Hengen hedelmät ovat rakkaus, ilo ja rauha.
Kysymys on Pyhän Hengen armotyöstä.
Vanhurskauttava Pyhä Henki toimii ainoastaan Jumalan valtakunnassa.
Ihmiset uskovat mieluummin eksytyksen hengen kuin Jumalan sanan. Jeesus tuntee nimeltä omansa.
Seuroissa Jumala kuuluttaa kutsuaan myöskin teille armosta osattomat palstan kirjoittajat.
Jumalan valtakunnan ovi on aina auki halukkaiden käydä sinne sisälle.
Köyhiä armolapsiaan Jumala ruokkii runsailla taivaan lahjoilla. Sinäkin kaikkein huono-osaisimmaksi itsesi tunteva palstan kirjoittaja saat omistaa täydellisen anteeksiantamuksen pyhässä evankeliumissa, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Siunatkoon taivaallinen Isämme puhutun sanani teidän sielujenne autuudeksi.
Tämän tähden oikeaan saarnaan valmistautumiseen tulee kuulua Jumalan sanaan ja erityisesti tekstiksi tulevaan raamatunkohtaan perehtyminen.
Vanha ja koeteltu ja oikea Raamatun selitysperiaate on, että Raamattua tulee selittää Raamatulla. Tällä tarkoitetaan sitä,että tekstiä selittävä aines, mikäli mahdollista, tulisi löytää Raamatusta itsestään.
Allegorisella selityksellä tarkoitetaan selitystä, joka selitettävien sanojen takaa etsii salaista, syvempää merkitystä. Allegorioiden rakentaminen tulee lähelle mielikuvitusta. Puhuja suorastaan irtaantuu Raamatusta ja lähtee rakentamaan mielikuvituksen varaan.
Jumalan teot ovat todella suuria ilman, että meidän tulisi mielikuvituksellamme niitä parannella. Emme saarnaa omia mielikuvituksiamme ja keksittyjä tapahtumia, vaan Jumalan sanaa ja hänen ylistettäviä tekojaan.
Saarnaaminen ei ole mikään ekstaattinen eli puhujan tiedosto ja tahdosta riippumaton toiminto, vaan puhe, jonka puhuja - tosin Jumalan Pyhän Hengen voiman kautta - joutuu itse luomaan. Paljon evankeliumin työstä on meidän vallassamme, mutta kuitenkin on kokonaan niin, että Jumala on se, joka kasvun antaa.
Saarnatilaisuuteen valmistautuminen on tarpeellista. On hyvä perehtyä Raamattuun ja tunnustuskirjoihin. Saarna saattaa kulkea "eri latuja", kun on ajatellut, mutta valmistautuminen ei ole silti mennyt hukkaan. Kuulijakunta on otettava huomioon oikealla tavalla (esim. ikärakenne ja tilaisuuden luonne).
Ei ole oikein muokata saarnaa sellaiseksi, että ihmiset siitä pitäisivät. Sananpalvelija joutuu taisteluun oman kunnian vuoksi.
Olisi tyydyttävä Jumalan antamiin lahjoihin. Suuri merkitys on sillä, että läsnä oleva seurakunta ja kotiväki rukoilee sananpalvelijan puolesta. Olen pohtinut, mitä merkitsee se, että osalla puhujaveljistä on teologinen koulutus, osalla taas ei. Pyhä Henki on täällä sekä jo aikaisemminkin osoittanut sen, ettei minkäänlaista orjuutta tarvitse tuntea sellaisenkaan, joka ei ole saanut kyseistä koulutusta.
Jumala avaa sanaansa ja antaa lapsilleen määräosan taivaan leipää huolimatta siitä, että sananjulistajat on varustettu erilaisilla lahjoilla ja erilaisilla koulutustaustoilla.
Vanhojen pujujaveljien kokemukset ovat merkittäviä. Puhuja tuntee usein pelkoa, arkuutta ja lahjattomuutta. Varsinkin silloin, kun on vasta asetettu sananpalvelijan tehtävään, joutuu pohtimaan sitä, onko sopivaa valmistautua saarnatilanteeseen ja miten.
Sananpalvelijan tehtävässä on tyydyttävä Jumalan antamiin lahjoihin. Puhujaveljiä toimii monenlaisissa ajallisissa ammateissa ja eri koulutuspohjilla.
Pyhä Henki avaa Jumalan sanan tahtonsa mukaan, olipa ammatti tai koulutus mikä tahansa.
Jumalan sana ei tyhjämä palaa, vaan se tekee sen, mitä varten se on lähetettykin.
Hengen hedelmät ovat rakkaus, ilo ja rauha.
Kysymys on Pyhän Hengen armotyöstä.
Vanhurskauttava Pyhä Henki toimii ainoastaan Jumalan valtakunnassa.
Ihmiset uskovat mieluummin eksytyksen hengen kuin Jumalan sanan. Jeesus tuntee nimeltä omansa.
Seuroissa Jumala kuuluttaa kutsuaan myöskin teille armosta osattomat palstan kirjoittajat.
Jumalan valtakunnan ovi on aina auki halukkaiden käydä sinne sisälle.
Köyhiä armolapsiaan Jumala ruokkii runsailla taivaan lahjoilla. Sinäkin kaikkein huono-osaisimmaksi itsesi tunteva palstan kirjoittaja saat omistaa täydellisen anteeksiantamuksen pyhässä evankeliumissa, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Siunatkoon taivaallinen Isämme puhutun sanani teidän sielujenne autuudeksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
tarinankerronnan kannalta juttu menee näin:
-huikautetaan alkulaulu
ja sitten "asiaan":
-luetaan jakeet / jae
-selitetään kyseistä tarinaa / kytketään siihen muitakin vastaavanlaisia
-löydetään matti-meikäläisen elämästä samankaltainen tarina
-kiihdytetään tarinoiden kautta lammaskatras synnintuntoihin
-huudetaan nimeä ja pirskotaan verta, annetaan kaikki anteeksi
-lopuksi "nöyrä" saarnamieskin saa anellen omansakin anteeksi
-lauletaan laulu ja painutaan kahville ja tupakille
kokemusta kaavamaisuudestanne löytyy 60-luvulta lähtien eli maailma muuttuu-vl ei!
Jumalan sana on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Jumalan valtakunta on näkymätöin, se ei ole ulkoisia asioita, syömistä, juomista tai tupakointia, vaan se on hengellinen ja elää sydämissä. Sitä ei voi nähdä, eikä kokea, sen tuntee vain sydämessään ja sitä on vaikea löytää. Yhtä vaikeata, kuin oli kamelin käydä neulansilmästä.
"..sitä on vaikea löytää.."
.löytää Jumalan valtakunnta niin tässä olisi pieni vihje:
Anna sydämessäsi anteeksi kaikille ihmisille.
Minua ilahdutti suuresti kun sanot että Jumalan valtakunta on näkymätön. Et siis voi tarkoittaa RY:n omistamia rakennuksia koska ne ovat esim. satelliittikuvista näytettävissä kaikkialla maailmassa.
Elävä usko ei ole uskonnon harjoittamista, vaan se on elävää yhteyttä Jeesukseen Kristukseen. Se on sydämen kristillisyyttä. Tänäänkin saamme kuulla hänen lähettämäänsä hyvää sanomaa syntien anteeksiantamuksesta.
Kun on Pyhän Hengen vaikutuksesta saanut kokea, mitä on Herran Jeesuksen rakkaus syntistä kohtaan, saamme iloisin ja vapain sydämin hoitaa meille annettua tehtävää. Tärkeää on hoitaa uskon lahjaa. Anteeksipyytäminen on tärkeää, ettei katkeruuden karvas juuri syö uskonelämäämme.
Jumalan valtakunnan evankeliumilla on kaksi tarkoitusta: kutsua epäuskoisia valtakuntaansa ja siunata uskovaisia elämän tiellä.
Jeesuksen tavoin toimimista = anteeksiantamista.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä että elävä usko ei ole uskonnon harjoittamista.
Hoh hoijaa. Tuttua liturgiaa.
sanat. Se riittää uskolla vastaanotettuna puheeksi ja tyynnyttää sydämen. Ihmisten monisanaisuus vaikka se olisi kuinka kaunista ihmismielestä saarnattuna ei sitä tee.
Miksi raamattua pitää selittää aivan kuin se olisi jotain salakieltä? Tekstiä voi toki ja käytännössä on välttämätöntäkin tulkita, mutta että selittää. Sitä en ymmärrä.
Selityshän on aina tulkintaa. Tulkinnassa ei saisi koskaan unohtaa kuka puhuu, kenelle ja missä tilanteessa. Pitäisi katsoa mihin laajempaan kokonaisuuteen teksti liittyy ja mitä tekstissä alunperin haluttiin sanoa. Raamatunlauseita ei saisi irottaa asiayhteydestään. Kun lähetään sille linjalle, että toisilla raamatunkohdilla selitetään toisia, niin pitäisi katsoa, että tekstinpätkiä ei sovelleta mielivaltaisesti uuteen ympäristöönsä.
Traditio ja lukijan esiymmärrys vaikuttavat tulkintaan ratkaisevasti.
Kysymys kristillisen opin perustuksesta oli tärkeä jo Uuden testamentin syntyaikoina.
Nykyiselle monioppisuuden kaudelle on ominaista, että keskustelua opista ja sen perustuksesta kartetaan.
Toista ääripäätä edustaa näkemys, jossa pidetään sanatarkasti kiinni kirkon oppilauselmista. Uskonnosta tulee näin kuollutta totenapitämistä, josta sydämen elämä puuttuu.
Oppi tarkoittaa koko kristillisen sanoman syvällistä täyteyttä, ei vain joitakin yksittäisiä opinkappaleita. Keskeistä opissa on vanhurskauttamisoppi, oppi uskonvanhurskaudesta. Oppi ei tarjoa uskolle vain totenapidettäviä lauseita, vaan siihen kätkeytyy uskon koko pyhä salaisuus.
Kristillinen oppi perustuu Jumalan erityiseen ilmoitukseen Kristuksessa ja Pyhässä Raamatussa. Raamatun sanan valossa kaikki opit ja opettajat tulee tutkia ja arvostella. Oppi on profeetallisen ja apostollisten kirjoitusten oikeaa tulkintaa ja ilmausta.
Oikeaan tulkintaan pystyy vain Pyhän Hengen valaisema uskonymmärrys. Luterilaisessa kirkossamme on opetettu, että muodollinen, Raamatun arvovaltaa korostava periaate ja sisällöllinen, uskonvanhurskautta korostava periaate liittyvät yhteen.
Pyhä Henki saattaa Jumalan sanasta kunakin aikana kuuluville tuoreen ja koskettavan puhuttelun ja vastauksen kaikkiin uskonvanhurskauden kannalta tärkeisiin kysymyksiin.
Tällä mielellä meidän tulee lukea myös uskontunnustuksia, jotka on kirjoitettu tietyissä historiallisissa kiistatilanteissa rajaamaan oikeaa uskonymmärrystä.
Vaikka yksittäiset oppilauselmat eivät koskaan sisällä koko uskoa tai koko oppia, ne ovat tosia ja oikeita, jos niiden sisältö on Jumalan sanan mukainen. Jumalan seurakunnan raamatullinen julistus vetoaa sellaiseen ihmiseen, joka etsii kestävää perustaa jalkojensa alle. Vaikka pelkkä oppi ei pelasta ketään vaan tarvitaan sydämen usko. On tärkeää keskustella oikeasta opista ja pitää siitä kiinni, sillä väärässä opissa ei tulla autuaaksi
näkymiä nykyisyyteen tai menneisyyteen, vaan Pyhällä Hengellä on eläväksi tekevä voima. Oppi ei siis ole vain upea kokonaisuus jossakin, vaan "Kristus minussa".
No niin tulihan ne pyhät henget sieltä. Odotinkin, että seuraavaksi kerrotaan, kuinka vain pyhä henki avaa tekstit jne. Mutta kun oppi- ja uskoriitoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Riidanaiheet olivat jo näkyvissä alkukirkossa. Vertaa esim. Galattalaiskirjettä ja Apostolin tekoja keskenään.
Historian varrella on ollut aina niitä, jotka omivat oikean opin ja ymmärryksen itselleen. Riitaahan siitä sellaisesta asenteesta tulee.
Uskonpuhdistuskin hajosi heti alkumetreillään. Ja täälä Suomessa esimerkiksi lestadiolaisuus on jakaantunut ainakin 20 eri ryhmään ja nykyisessä SRK-laisuudessakin näyttäisi olevan ainakin kaksi linjaa.
Raamatun esimerkit osoittavat, että uskosta osattoman ihmisen tulee käyttää anomista ja rukoilemista Jumalan valtakunnan ja sitä kautta saatavan pelastavan uskon etsimiseen.
Kanaanilaisen naisen esimerkki kertoo sydämen halusta etsiä Jumalan apua hätään, josta ei ollut pääsyä ihmisvoimin.
Rukouksesta saatetaan ajatella ja opettaa, että sen kautta ihminen saa syntinsä anteeksi. Näin Jumalan sana ei kuitenkaan opeta.
Esimerkiksi Jumalan valtakuntaa etsinyt roomalainen upseeri Kornelius ei sanut uskoa ja Pyhää Henkeä unessa, jossa Jumala puhutteli häntä. Kornelius löysi etsimänsä uskovaisen ihmisen, Pietarin julistaman evankeliumin sanan kautta. (Apt.t.10.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti, että jos ihminen tahtoo löytää Jumalan valtakunnan, hänen on ensin löydettävä tämän valtakunnan asukkaat eli uskovaiset ihmiset. Tämän ihmeen löytymistä saamme pyytää jokaisen ihmisen kohdalle.
"Pitäisi katsoa mihin laajempaan kokonaisuuteen teksti liittyy ja mitä tekstissä alunperin haluttiin sanoa."
Luin joskus aikoja sitten pakinan, jossa _tulkittiin_ EU-direktiivejä kuten raamattua. Kaikenlaista ihmeellistä sieltä sitten tulkitsemalla löytyikin, sellaistakin, mitä ei varmasti ollut alunperin tarkoitettu. ;)
Pätee varmaan raamatun tulkintaankin ihan samalla tavalla: tekstit ovat aikansa ihmisten tekstejä aikalaisilleen, eikä niistä millään pysty tekemään suoria päätelmiä nykyajan ihmisten uskonelämästä.
jossa Jumala on toimeton? Ihmisten riitaisuus ei kaiketi ole tie iankaikkiseen elämään =)
Hyvä VL teologi. Sinussa on karismaa ja selittelyssä olet jopa Uuno Turhapuron luokkaa, mutta et negatiivisesti, vaan positiivisesti. Olet oikealla asialla, mutta kun tulee tosi paikka, osaat kyllä vastuksen kiertää.
Jutuistasi tulee mieleen eräs Karjula niminen puhuja, jota kuuntelen Pookista mielellään, vaikkapa oletkin sama, mutta olette uskossa, joko te tai molemmat, näin minä näen.
Olen ennekin kysynyt sinulta eräitä asioita, koska olet teologi, mutta myös VL, ja jopa uskovainen, koska kulmakivesi ja Vapahtajasi on Jeesus Kristus. Myös koen lukevani sinua, ettet ole lahkohenkinen, sillä koet että on kristitttyjä ulkopuolellakin, se hyvä ja Jumalalle kiitos.
Puhuit Gorneliusesta, (näyt käyttävän tuota vahaa käännöstä vielä kaikessa, joten miksei -92 käännös myös käy) joka haetutti Pietarin hänelle evankeliumista puhumaan, kuten sanoit Hän ei saanut rauhaa unessa ja koki olevansa vieläkin uskoa vailla, kuten olikin, niin Pietarin hänelle kertoessa evankeliumia, Apt 10; 44 > Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin. he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi.
Sitten Pietari kastoi heidät. Sinulta jäi vain tämä tärkein asia kaste mainitsematta, johon koko luku kulminoituu.
Kysynkin veljeni Teologi.
Mikä on suhteesi luvussa esiintyvään Pyhän Hengen antamaan armolahjaan, ylistämisen ja kielilläpuhumisen armolahja, sekä siihen, mitä Paavali sanoo 43 jakeessa, että Jeesuksen uskon voimalla saa synnit anteeksi, ei Jeesuksen verellä. Samoin mikä on suhteesi aikuiskasteeseen, heidät kastettiin vasta uskoontulon jälkeen.
Siunausta.
Juuri näin minäkin ajattelen.
On mielenkiintoista, että jotkut omivat Pyhän Hengen itselleen ja sanovat että vain se avaa raamatun. Siis heillä vain on PH ja vain he taitavat oikean tulkinnan.
Historia osoittaa, että riitojahan siitä seuraa.
Väännänpä sinulle oikein rautalangasta. On äärimmäisen kyseenalaista mennä omiaan ja rajaamaan pyhä henki omaan porukkaan. Siitä syntyy vaan riitoja - omassa porukassa.
Missä kaksi tai kolme lestadiolaista kokoontuu, siellä syntyy eriseura.
sopivaa puhujan lukea puheensa paperilta?
Voiko siis seurapuheen kirjoittaa kotona valmiiksi, pohtien ja miettien päivän teemaa, kaikessa rauhassa, ja sitten tukeutuen tähän kirjoitettuun tekstiin, esittää sen seuraväelle?
Muistan joskus 60-70-luvulla kun vahvat saarnamiehet tulivat puhujakorokkeelle viimeisen virrenvärssyn aikana, avasivat Ison kirjan jostain umpimähkäisestä kohdasta, ja virren loputtua alkoivat saarnata voimallisesti.
He eivät varmaankaan olleet valmistaneet puhetta etukäteen, vaan "Henki" antoi heille sanat suuhun.
Kaikesta näki, että heillä oli sana hallussa.
Onko siis ilman valmista tekstiä, puhujanpöntössä sattumoisin(johdatuksesta) avautunut tekstinkohta, ja sen tulkinta, oikeaa Pyhän hengen saarnaa, vai tuo kotona valmisteltu ja kirjoitettu ja seuroissa luettu saarna samaa rieskaa?
Jos noin oli 50-luvulla niin asiathan oli hyvin. Miksei enää tehdä näin?
Luulenpa, että puheet olivat toinen toistensa kaltaisia. Luettu teksti vain vaihteli. Puhe oli aina valmiina. Teksti vaan oli hukassa.
Jos tilanne on vieläkin tällainen, niin vl-usko on koteloitunut liturgiaksi. Ketä nuo saarnat todella kiinnostavat? Olen kuullut monen vl-uskoisenkin sanovan, että saarnat ovat kovin yksitoikkoisia, samanlaisia keskenään.
Puhetta paperilta ei halua kukaan kuunnella.
Tiedän että mm. Kullervo Hulkko valmisteli puheensa siten, että kirjoitti ne paperille. Ei hänkään kyllä sitten paperilta niitä lukenut. Puheissa oli sisältöä eikä pelkkää liturgiaa ja tuttuja sananparsia.
Oletko sama vl-teologi, joka kirjoitti tänne viime kesänä ja syksyllä? Silloin ajatuksesi ei oikein vastannut henkeen. Nyt vastasi. Jos olet sama, jotakin on tapahtunut välillä, tai sitten muuttuneen puheesi takana on jokin muu tavoite.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018669612
Tein kuule lestadiolaisen parannuksen tässä välillä. Kaikki aukeni kerralla.
Huomaathan eron: vl-teologi ja vl.teologi.
Vl-teologi on aito, mutta vl.teologi on väärennös.
Allegorioissa kysymys on vertauskuvallisuudesta, jossa ilmaistu kohde ei ole koskaan eksakti eikä yksiselitteinen, vaan aina monimerkityksellinen ja siksi monitulkinnallinen:
allegorialle ei löydy yhtä selkeää viitattua kohdetta, eli allegorioilla ilmaistaan sellaista, mikä ei ole eksaktia eikä tarkkaa, vaan kukin kuulija saa tehdä omat johtopäätelmänsä omassa mielssään, omien mielikuviensa varassa.
Tämän tähden, papit eivät käytä saarnoissaan juurikaan allegorioita. Jopa symbolien ja metaforien käyttäminen on käytännössä
suositeltavampaa kuin allegorioiden käyttäminen sillä symboleidenkin ja metaforienkin viittaamat kohteet ovat selkeämpiä kuin allegorioissa.
Allegoriassa aina kuvattava (kohteena oleva asia) esitetään aivan muuna kuin sinä, mistä on kysymys.
Siksi allegoriat esimerkiksi hengellisissä asioissa antaa kuulijoille aina pelkästään aineksia mielikuivtuksellisiin tulkintoihin Jumalasta ja käsiteltävistä asioista, mutta ei anna mitään eksaktia ja tarkkaa.
Papit eivät käytä niinkään allegorioita, sillä he ovat saaneet koulutusta Jumalan Sanan tuntemiseen siten, että heillä on periaatteessa tietoa ja kyky ilmaista hengellisiä asioita suoraan ilman allegorioitakin :)
pääsevät taivaaseen ja saarnaatko kirkkain silmin tätä käsitystä? Uskotko siihen sydämestäsi?