Pienenä minulle opettiin ero näiden kahden paikan välillä. Taivaassa istuisimme jossain kauniissa ja ihanassa paikassa yhdessä muiden vl:ien kanssa.
Tulimeressä olisivat kaikki muut, naapurimme, koulutoverimme, opettajamme... koska he eivät ole vl:iä. Heitä rangaistaan kaikesta siellä: korvakoruista, meikeistä, televisioista, seuroissa käymättömyydestään ja ihan kaikesta, joita meitä täällä rangaistiin. Eli heillä on mukava ja helppo elämä nyt, meillä sitten taivaassa.
Tulimeriläiset näkevät meidän ilomme ja onnemme taivaassa. He kadehtivat meitä. Meidän ei tarvitse onneksi nähdä heitä siellä tulisessa meressä. Säästymme siltä.
Kun minua kiusattiin koulussa, olin iloinen, että nuo pahat lapset päätyvät jonain päivänä tulimereen!!!!
Olin aivan varma, että jokainen ei-vl, jokainen, jolla näin korvakorut, meikkiä, kynsilakkaa, hiusväriä tai kaljapullon, joutuisivat tulimereen! En koskaan ajatellut, että heidän "kohtalonsa" voisikin muuttua, Jumala voisi heitä armahtaa tms. Koskaan emme rukoilleet kotona tai seuroissa tulimeriläisten puolesta.
Kun sitten traumatisoiduin ja petyin murronsikäisenä taivaspaikkalaisiin, siirryinkin itse tulimeriläisiin. Ostin meikkejä, laitatin korvakorut ja joskus jopa ostin pullon tai pari oluttakin. Olin yksi selkeimmistä tulimeriläinen! En edes halunnut taivaseen iankaikkisesti taivaspaikkalaisten kanssa, olin saanut jo nyt heistä tarpeekseni. Olin heihin lopen väsynyt ja pettynyt.
Mutta joku väärän seurakunnan tulimeriläinen (ja pahempaakin pahempi sellainen =helluntailainen) uskoikin, että myös minun, paatuneen kohdalla Jumala haluaisi vielä tehdä ihmeitä. Hän laittoi kädet ristiin ja rukoili kaikkivaltiasta Jumalaa.
Tässä hajanaisia muisteloita lapsuudestani :)
Tulimeressä olisivat kaikki muut, naapurimme, koulutoverimme, opettajamme... koska he eivät ole vl:iä. Heitä rangaistaan kaikesta siellä: korvakoruista, meikeistä, televisioista, seuroissa käymättömyydestään ja ihan kaikesta, joita meitä täällä rangaistiin. Eli heillä on mukava ja helppo elämä nyt, meillä sitten taivaassa.
Tulimeriläiset näkevät meidän ilomme ja onnemme taivaassa. He kadehtivat meitä. Meidän ei tarvitse onneksi nähdä heitä siellä tulisessa meressä. Säästymme siltä.
Kun minua kiusattiin koulussa, olin iloinen, että nuo pahat lapset päätyvät jonain päivänä tulimereen!!!!
Olin aivan varma, että jokainen ei-vl, jokainen, jolla näin korvakorut, meikkiä, kynsilakkaa, hiusväriä tai kaljapullon, joutuisivat tulimereen! En koskaan ajatellut, että heidän "kohtalonsa" voisikin muuttua, Jumala voisi heitä armahtaa tms. Koskaan emme rukoilleet kotona tai seuroissa tulimeriläisten puolesta.
Kun sitten traumatisoiduin ja petyin murronsikäisenä taivaspaikkalaisiin, siirryinkin itse tulimeriläisiin. Ostin meikkejä, laitatin korvakorut ja joskus jopa ostin pullon tai pari oluttakin. Olin yksi selkeimmistä tulimeriläinen! En edes halunnut taivaseen iankaikkisesti taivaspaikkalaisten kanssa, olin saanut jo nyt heistä tarpeekseni. Olin heihin lopen väsynyt ja pettynyt.
Mutta joku väärän seurakunnan tulimeriläinen (ja pahempaakin pahempi sellainen =helluntailainen) uskoikin, että myös minun, paatuneen kohdalla Jumala haluaisi vielä tehdä ihmeitä. Hän laittoi kädet ristiin ja rukoili kaikkivaltiasta Jumalaa.
Tässä hajanaisia muisteloita lapsuudestani :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten nykyisin ajattelet? Onko tulimerta ja taivasta? Ketkä mihinkin kuuluvat? Ovatko lestadilaiset taivaassa ja kaikki muut tulimeressä kuolemansa jälkeen?
edelleen, että on "tulimeri ja taivas". Jokainen, joka henkilökohtaisesti, omasta sydämestään uskoo siihen, että Jeesus Kristus on maksanut syntivelkamme ristinpuulla ja noussut kuollesta, pääsee Taivaaseen. Toki on varmaan ihmisiä, ja kansoja (varsinkin aikaisemmin ollut), joille ei ole viety tietoa Raamatun sanomasta ja Jeesuksesta. Heidän kohtalonsakin on silti Jumalan käsissä.
Jumala odottaa, että jokainen kääntyisi Hänen puoleensa, jotta Hän voisi armahtaa. Monet hylkäävät silti Jumalan kutsun. Jumala ei tee itsestään kaukausta ja vaikeasti saavutettavaa, vaan hän vetää jokaista ihmistä puoleensa, koska rakastaa.
Uskon, että Taivaassa yllätymme kolmesta asiasta: 1."Missä on se henkilö, jonka olisi mielestäni kuulunut olla täällä?"
2."Miksi tuo henkilö on täällä?"
3."Miten MINÄ olen tänne päässyt?"
Taivaaseen päästään Jumalan armosta, mutta väkivalloin Jumala ei ketään sinne vie. Taivaassa ei ole syntiä, sairautta eikä kuolemaa.