Te joita vaivaa vanhentunut katkarapu sanoisin että teidän asemassanne ei pitäisi muuta kuin olla kiitollinen ja ikionnellinen, teillä todellakin on "avaimet" kädessänne. Teillä on ainutlaatuinen tilaisuus vapauttaa sekä itsenne pahasta olosta että "hoitajanne" syyllisyydestä.
Muistelen että Raamatussakin opetettiin positiivista asennetta vainoihin ja kärsimyksiin. Uskon että se tapahtui juuri edelle selitetystä syystä.
PELASTUKSEN SALAISUUS Jeesuksen mukaan on anteeksiANTAMINEN. Ihmisen ei toki tarvitse "suorittaa" anteeksiantamista yksin vaan Pyhä Henki auttaa siinä.
Jo Isä meidän rukouksessa sanotaan että anna meille meidän syntimme anteeksi NIINKUIN mekin anteeksiannamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Edelleen sanotaan Raamatussa että rikkaa ei voi ottaa pois toisen silmästä ellei ota sitä ensin omastaan. Palstoilla voi keskustella asiasta mutta se EI RIITÄ jos haluaa pelastua.
Anteeksiantamisesta ei tarvitse tehdä julkista showta kuten vanhoillislestadiolaisuudessa menetellään. Ei tarvitse mennä seuroihin "vilkuttelemaan" . Tärkeää on se mitä sydämessä tapahtuu. Jeesus tietää kyllä mitä siellä tapahtuu.
Ja huomatkaa nyt vielä että inhimillisellä tasolla en halua vähätellä sitä mitä noissa hoitokokouksissa on tapahtunut, ihan sairasta psyykkaamista jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Otin asian esille vain pelastuksen kannalta.
Muistelen että Raamatussakin opetettiin positiivista asennetta vainoihin ja kärsimyksiin. Uskon että se tapahtui juuri edelle selitetystä syystä.
PELASTUKSEN SALAISUUS Jeesuksen mukaan on anteeksiANTAMINEN. Ihmisen ei toki tarvitse "suorittaa" anteeksiantamista yksin vaan Pyhä Henki auttaa siinä.
Jo Isä meidän rukouksessa sanotaan että anna meille meidän syntimme anteeksi NIINKUIN mekin anteeksiannamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Edelleen sanotaan Raamatussa että rikkaa ei voi ottaa pois toisen silmästä ellei ota sitä ensin omastaan. Palstoilla voi keskustella asiasta mutta se EI RIITÄ jos haluaa pelastua.
Anteeksiantamisesta ei tarvitse tehdä julkista showta kuten vanhoillislestadiolaisuudessa menetellään. Ei tarvitse mennä seuroihin "vilkuttelemaan" . Tärkeää on se mitä sydämessä tapahtuu. Jeesus tietää kyllä mitä siellä tapahtuu.
Ja huomatkaa nyt vielä että inhimillisellä tasolla en halua vähätellä sitä mitä noissa hoitokokouksissa on tapahtunut, ihan sairasta psyykkaamista jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Otin asian esille vain pelastuksen kannalta.
Vastaukset 66
Vanhimmat
voi tilata puolueettoman tutkimuksen ja aloittaa "korvaushoidot" hoidettuja ja omaisiaan, koko yhteiskuntaa kohtaan-kyllä hyssyttelyn ja keskinäisten selvittelyjen aika on ohi-on vaan hetken kysymys, milloin srk:ta VAADITAAN tilille!
Taitavatpa pari kolme masinoida, kun vielä itse aloitaa ja vastaa muutaman kerran omaan alitukseensa, lopettakaa jo höpsiminen jos olette aikuisia.
"..kun vielä itse aloitaa ja vastaa muutaman kerran omaan alitukseensa,"
Tarkoitatko että olisin itse vastannut tässä ketjussa omaan aloitukseeni? Tiedoksi sinulle: näin en ole tennyt. Joku muu se oli joka tuosta masinoimisesta kirjoitti, eri tyylikin kuin minulla.
Muuten miksi kirjoitit tämän viestin?
yhdyn siihen täysin.
Toki ymmärrän, että monille tämä palsta on ensimmäinen paikka, jossa vaikeista asioista saa keskustella. Siksi on tärkeää kuunnella ja jakaa ajatuksia, siunata ja rukoilla toinen toistemme puolesta. Uskon, että tämä paikka, vaikkakin täällä turhuuttakin paljon on, on Jumalan sallima paikka purkaa traumojaan. Jumala haluaa eheyttää ja parantaa.
En voisi itseuskovaisena "tyrkyttää" evankeliumia traumaattiselle ihmiselle(olipa trauman syy mikä tahansa), jollen ensi kuuntelisi ihmistä ja jakaisi häntä painavia asioita.
Kyllähän lähetystyössäkin annetaan ensin ruokaa ja vaatteita ja sitten kerrotaan Jeesuksesta Kristuksesta. Näin Raamattu opettaakin.
Mutta anteeksi kehoitan antamaan ja siihen Pyhää Hnekeä voimaksi pyytämään. Itse olen saanut voiman antaa anteeksi, ihan koko sydämestäni. Minua on tosin kuunneltu aikoinaan paljon nykyisessä seurakunnassani ja minun puolestani on rukoiltu.
Mutta pakko tunnustaa, että oikeassa olet..
Saatanan kavaluus tulee tässäkin ilmi: Kun ensin pääset vl-valheopista, pois, niin katkeruus pitää sinut yhäkin saatanan kahleissa, niissä josta luulit tulleesi erotetuksi..
Olen antanut anteeksi ja olen iloinen, että minut suorastaan heitettiin vl-liikkeestä Jumalan syliin.
Mutta menneet vääryydet, täytyy selvittää, jo monen syyttömän uhrin maineenpalauttamiseksi.
eli enpä annakaan anteeksi. Ulkopuolella Jumalan valtakunnan kun ei ole mitään anteeksiantoa.
..anteeksianto on tässä maailmassa missä sitä tarvitaan. Jumalan Valtakunnassa (mikä suinkaan ei ole vanhoillislestadiolaisuus!) on kaikki jo täydellistä eikä siellä anteeksiantamusta enää tarvita. Anteeksiantamusta tarvitaan Jumalan Valtakuntaan pääsemiseksi. Itse asiassa se on Sinne ainoa Tie.
Niin ja on tässä maallinen näkökulma, kyse maallisesta yhdistyksestä.
Myös kolmas näkökulma: luterilaisen kirkon herätysliike. Muistakaa mitä Juva aikoinaan sanoi ja miksi asia jäi selvittämättä.
On mielestäsi anteeksipyynnöllämme, onko sillä mitään merkitystä?
Itse sitä tässä mietin, että joku merkitys sillä täytyy olla kun se koetaan niin hyvänä kun toinen pytää anteeksi vaikka emme sitä odottakkaan.
"PELASTUKSEN SALAISUUS Jeesuksen mukaan on anteeksiANTAMINEN. Ihmisen ei toki tarvitse "suorittaa" anteeksiantamista yksin vaan Pyhä Henki auttaa siinä."
Siiten sen tajusin (tai siis luulen tajuavani). Anteeksipyyntömme on siksi tärkeä, että se auttaa sitä toista anteeksiantamaan, anteeksiantaminen ei ole aina se maailman helpoin tehtävä.
Kun pystymme antamaan sydämestämme anteeksi, silloin se toinenkin saa anteeksiannon joka meiltä anteeksi pyysi.
Mutta miten käy sitten heidän jotka eivät ikinä pyydä anteeksi, mutta heille on kuitenkin annettu anteeksi, eikö siis anteeksipyyntökin ole tärkeä? Mutta sen anteeksipyynnön on lähdettävä aidosta katumuksesta, ja se ei saa tapahtua itsekkäistä syistä.
Voimmehan myös pyytää Jumalalta anteeksi syntejämme, ja aina viime hetkellä niitä ei olekkaan mahdollista lähteä asianosaisilta anteeksi pyytämään, ja siitä syystä me emme sitä tiedäkkään mitä Jumala kenenkin kohdalla päätti tehdä.
.auttaa toista antamaan anteeksi niin siinä mielessä se on tietysti hyvä asia! :)
Anteeksiantaja saa aina anteeksi. Jeesus omalta puoleltaan on JO antanut joka ikiselle anteeksi.
En ole tällä keskustelulla varmistelemassa pelastustani. Olen vain keskustelemassa inhimillisistä syistä!
Tarkoitatko, että kun pystyn antamaan oikeasti anteeksi niin saan sitten itsekin anteeksi? Eli anteeksianto riippuu siitä, miten itse onnistun siinä? Melkoinen ehto pelastumiselle! Mutta onhan niihin totuttu täälläkin.
En tajua tekstiäsi, enkä vertauksia rapuvaivoihin.
Sitten kun olen antanut anteeksi, niin varmaan kirjoituksenikin loppuvat? Eihän niistä saakaan enää puhua!
Tuota asiaa, että missä se raja sitten menee? Vaikka annammekin anteeksi, niin kenekään vääriätekojahan meidän ei tarvitse hyväksyä eikä pitää niitä oikeina.
Jos me annamme jollekkin hänen tekonsa anteeksi, ja hän kuitenkin jtkaa sitä syntiä, eikä luovu siitä, niin eikö sekin olisi väärin jos vaan aina antaisimme anteeksi? Eikö meidän tulisi häntä kuitenkin kehoittaa luopumaan siitä synnistä ja tekemään parannuksen, eihän syntiä tekemälläkään kukaan pääse Taivaaseen?
Mitäs sitten jos olemme todellakin yrittäneet antaa anteeksi, mutta kuitenkin toinen vaan jatkaa sitä vääryyttä, niin kyllä siinä luottamus menee ja anteeksiantaminen saattaa menäkkin todella, todella vaikeaksi. No jos ei pysty antamaan anteeksi niin onko se toinekin sitten sidottu siihen syntiin siihen asti kunnes osaa siitä synnistä luopua?
Anteeksipyyntöhän ei koskaan voi mennä hukkaan, sillä siinähän me tunnustamme oman syntimme, ja huomaamme miten väärässä olimme, ja osaamme luopua siitä vääryydestä, eikö Raamatussakin sanota, että kaiken sen minkä teette yhdellekkin lämmäisistänne teette sen minulle.
Mutta saattaahan olla, että joskus sen vääryyden tajuaa liian myöhään, ja anteeksipyyntö häneltä jota vastaan rikoimme on myöhäistä, mutta Jumalan puoleen voimme aina kääntyä silloinkin kun ajattelemme kaiken olevan jo myöhäistä.
ja anteeksi antamaan: eli kun lupaan unohtaa kaikki julmuudet, niin minullakin on oikeus odottaa jonkinlaista kompensaatiota.
Varsinaista hengellistä anekauppaa ja korruptiota suorastaan!
Täysin samaa mieltä kanssasi x-vl.
Mökin Miina
..ei ensinnäkään keskustelulla varmistella pelastusta. Itse keskustelen näistä asioista vain pelastuksen NÄKÖKULMASTA koska pelastus on mielestäni ainoa asia millä ihmiselle on merkitystä. Toisaalta minulla ei ole mitään henkilökohtaista syytä puhua hoitokokouksista maallisella tasolla, koska en ole sellaisissa ollut. Tämän vuoksi en luonnollisesti myöskään täysin voi ymmärtää sitä kärsimyksen syvyyttä jonka uhrit ovat kokeneet. Vain paikalla olleet tietävät ja ymmärtävät. Tässä mielessä kunnioitan täysin heidän kertomuksiaan.
Mutta hoitokokouksetKIN kuten mikä tahansa kärsimys käy esimerkistä kun puhutaan siitä mitä ihmisen pitää antaa anteeksi.
Katkarapu = katkeruus, sanat muistuttavat toisiaan. Vähän huumoria siis, ei sen kummempaa.
Ja kyllä, pelastumisesi riippuu siitä annatko anteeksi vai et aivan kuten minun pelastumiseni riippuu siitä annanko minä anteeksi. Kuinka voit saada mielellesi rauhaa jos joku toinen hallitsee tunteitasi ja sitä mitä muistat menneisyydestä?
Olen monta kertaa sanonut että Pyhä Henki auttaa anteeksiantamisessa. Ihmisen osa on vain VALITA HALUAAKO vai ei. Niitä haluja pitäisi ruveta löytymään kun ajattelee mitä anteeksiantamus antaa ja mitä anteeksiantamus evää. Kysymys ei ole omasta suorituksesta. Asian jättää Pyhän Hengen hoitoon se joka Pyhään Henkeen uskoo.
Olet oikeassa siinä että kun olemme antaneet anteeksi niin tarvetta kirjoitteluun ei ole. Taivassa on esillä ihan muut jutut, Jumalan Ikuiset jutut :)
Niin kauan kuin jatkan kirjoitteluani, en ole antanut anteeksi? Tai sitten olen saavuttanut sinunlaisen olotilan ja alan neuvoa muita anteeksiantamisen tielle, jotta hekin pelastuisivat?
Aika mahdoton on kanssasi keskustella tästä asiasta. En halua koko ajan leimautua silmissäsi katkeraksi ja anteeksiantamattomamksi.
Eikö sinulla ole vastaavaa viestiä 'hoitajille'? Vai ovatko he oikeassa kun eivät välitä meistä tuontaivaallista ja ovat siten kai antaneet meille anteeksi? Heillähän ei ole katkarapuvaivoja.
Myönnän, etten tajua rakkaudenneuvojasi kuten en veeällienkään.
Sinun viestisi on helppo ymmärtää...:D
Miksihän Jeesus puhui niin pahasti fariseuksille ja haukkui heidän pahoja tekojaan?
Silti Jeesus oli täydellinen esimerkki anteeksiantamisessa.
Hän antoi meidän puolestamme anteeksi kaikille meidän velvollisillemmekin, koska me olemme siinäkin niin vajaita ja epätäydellisiä.
Me tarvitsemme anteeksiantamiseemmekin täydellisen armon, koska emme voi täyttää Hänen sanomaansa ihannetta.
Vaikka sitä, että PITÄISI pystyä antamaan veljelle anteeksi PÄIVÄSSÄ satoja kertoja! Se on liikaa varmaan ketjun aloittajallekin? Miten hän meinaa selviytyä siitä vaatimuksesta? Jos se on ehtona sille, että itse saa anteeksi?
Arvaus: valehtelemalla?
Oletko uskossa / uskomassa? Arvelen, että olet.
Ymmärrän sinua hyvin. Itsekin kirjoittelen täällä ja muistelen, mitä hoitokokoukset ovat aiheuttaneet perheelleni. Samoin muistelen, minkälaisia vaikeuksia jouduin muuten kokemaan lapsuudessani ja nuoruudessani VL-seurakunnassa.
Silti olen antanut anteeksi, ihan oikeasti. Vapautin ITSENI tuosta siteestä antamalla anteeksi. Minun ei tarvitse tuomiopäivänä tehdä tiliä niistä asioista. Joku muu tekee.
En hyväksy hoitokokouksia. En hyväksy Saatanalle heittämisiä enkä ihmisten kuisaamista millään muotoa. Maallinen oikeus tulisi toteutua tässä asiassa. Hengellinen oikeus toteutuu Taivaassa, ja jo täällä maan päälläkin, kun itse sanoudumme irti hengellisistä Saatanan siteistä Jeesuksen nimessä.
Jokainen ihminen, joka saa minut tuntemaan kylmiä väreitä, kun häntä muistan, annan Jumalan haltuun. sanon Jumalalle: "Hoida sinä häntä oikeudenmukaisesti, ja vapauta minut tuosta ahdistuksesta ja masennuksesta, jota tuon ihmisen muisteleminen minussa aiheuttaa".
Ei sinun tarvitse unohtaa ja hymyillä hoitomiehille maireasti, jos annat anteeksi. Sanoudu vaan irti niistä sielunvihollisen siteistä, joissa hoitomiehet sinua yhä pitävät. Kyllä saat silti jatkaa kirjoittelua täällä tai muualla, olet vapaa ihminen, ihan oikeasti.
Jumalan runsasta siunausta!!!
Mistä esim. avaaja tietää, että me hoidetut tai minä en ole antanut anteeksi 'heille'? Haiseeko se jotenkin?
Ilmeisesti koska kirjoittaminen ei itsessään olekaan 'katkaravun' ilmenemismuoto?
Mutta en voi tavalleni ja tyylilleni mitään, kun kirjoitan noista kokemuksistani ja yritän osoittaa sen missä vl-opetus ja -käytännöt olivat/ ovat väärässä. Jos niissä näkyy sellaista, mistä avaaja sai aiheen neuvojaan antaa, niin sitten menen peilin eteen ja pysyn siellä...
..tuntuu siltä että minun pitää pyytää sinulta anteeksi. :)
Olen epäonnistunut täysin kantani selvittämisessä koska lopputulos on päinvastainen kuin mikä oli tarkoitus. Se on minulle merkkinä siitä että minun pitää ottaa askel taaksepäin ja kuunnella Pyhän Hengen ohjausta.
..kuin minä.
"Vapautin ITSENI tuosta siteestä antamalla anteeksi. "
"Sanoudu vaan irti niistä sielunvihollisen siteistä, joissa hoitomiehet sinua yhä pitävät."
Juuri noin. Anteeksiantamisen mahdollisuus on VAPAUTTA ja ARMOA anteeksiantajalle itselleen.
Ja sitten vielä sanon että näitä asioita voi vetää kahdella tasolla:
1. Maallisella jolloin toimimme maallisten lakien mukaan
2. Hengellisellä jolloin annamme Jumalan Armahtavalle laille vallan.
Itse olen kiinnostunut jälkimmäisestä (syyt selitin jo aikaisemmin). On ihan OK keskustella tästä maallisella tasolla, tämähän on vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevä palsta. Ja nuo asiat kuuluvat aivan selvästikin vanhoillislestadiolaisuuteen. Ei siinä mitään väärää ole. Me keskustelijat olemme erilaisia ja meillä on eri motiivit sanoa mielipiteemme asioista. Tulkitsemme myös toisten kirjoituksia omasta näkökulmastamme.
Nyt pyydät anteeksi. Ensin neuvot, että anteeksiantaminen on edellytys omalle pelastukselle.
Jos olen loukkaantunut tai pettynyt sinuun, sehän on minun 'syntini' ja minun PITÄÄ antaa se anteeksi vasta-aluksi, jotta itse pelastuisin?
Mitä varten sitten on anteeksipyytäminen? Eihän sitä tarvita mihinkään?
Ei pidäkkään vaieta vääryyden ja pahuuden edessä, vaan ne onkin tuotava esille, että se vääryydentekijäkin saa mahdollisuuden luopua synnistä.
Ja puhuminenhan auttaa aina, se auttaa myös meitä anteeksiantamaan, mutta vaikka olisimme antaneetkin anteeksi niin ei siltikään pidä vaieta vääryyden edessä, se olisikin vasta väärin jos salaisimme sen vääryyden.
Mutta olen kyllä acimalaisen kanssa samaa mieltä, että olisi meille itsellemme hyvä jos pystyisimme antamaan anteeksi, se poistaisi sen mielipahamme, voisimme olla vapaita, mutta se ei ole helppo tehtävä siksi on hyvä rukoilla ja pyytää apua.
Ogelmahan on hänen joka ei halua luopua synnistä vaan pitää siitä kiinni, kuitenkin hänelle on annetteu mahdollisuus synnistä luopua ja kerrottu siitä.
Toki saat epäonnistumisesi anteeksi minunkin puolestani. Eikä ole edes vaikea antaa anteeksi, koska itsekin olen niin vajaataitoinen.
Minua loukkasi jo avauksesi otsikko. Jos olisin sen heti tajunnut ja tiennyt vielä huumoriksi, niin olisin loukkaantunut vielä enemmän. Siispä tieto lisäsi 'tuskaani'... ;)
On vaarana että kehittyy lankasotku jossa jokainen vetää yhä kireämmälle omaa naruaan.
"Mitä varten sitten on anteeksipyytäminen? Eihän sitä tarvita mihinkään?"
Koska anteeksipyytäminen on se tapa minkä sinä ymmärrät, ja joka sinulle on tuttu tällaisissa yhteyksissä niin käytän sitä.
Tarkoitan että omalta puoleltani haluan lopettaa langan kiskomisen koska se ei johda siihen tulokseen mikä minulla oli mielessä. Se selittää myös vastaukseni Leenalle.
"Jos olen loukkaantunut tai pettynyt sinuun, sehän on minun 'syntini' ja minun PITÄÄ antaa se anteeksi vasta-aluksi, jotta itse pelastuisin? "
Niin siis JOS. Noinhan se periaatteessa menee...Jos sinä nukut niin kuka muu kuin sinä voi herätä sinun unestasi? Mutta oletko sinä edes loukkaantunut minuun?
..anteeksiantaminen voi ihan konkreettisesti saada ihmeitä aikaan, ihmissuhteissa ym. (Huom! Minun "Raamattuni" on IHMEIDEN Oppikurssi) ja sen kytkentä kristillisyyteen/vanhoillislestadiolaisuuteen on Jeesus. Anteeksiantaminen on suuri lahja ja salaisuus Jeesukselta meille ihmisille! Jeesuksen seuraaminen on tuon lahjan käyttämistä koska Jeesus elämällään, sanoillaan, tekemisillään ja koko olemuksellaan edustaa Anteeksiantamusta.
Haluaisin kommentoida tuota lausumaasi pelastuksesta. Kyllä meille on annettu tehtävääkin. Miten kävi palvelijalle, joka kaivoi leiviskänsä maahan? Hän p e l k ä s i eikä uskaltanut käyttää leiviskäänsä, kuten kaksi muuta palvelijaa. Nämä saivat isännälleen moninkertaisen "tuoton" omille leivisköilleen.
Ei niin, että työ olisi pelastuksen tae, mutta ei myöskään niin että voi mennä nurkkaan piiloon ja odottamaan kuolemaa. Enemmänkin se piiloutuminen on sitä "vilkuttelua" josta taisit mainita. Kun ihminen on urautunut sellaiseen elämäntapaan, että kyllä tässä perille päästään, hän saattaa jättää tuon tärkeän työn muille. Työinto laimenee.
En sano että olet väärässä, enkä edes tiedä kuinka kova "herran viinitarhan työntekijä" olet, mutta halusinpahan vain kommentoida tuota yhtä kohtaa. Pelastus on kyllä ihmissielulle tärkein asia, mutta jos jokin asia on ihmiselle tärkeä, hän siitä kertoo myös muille. Vaikkapa urheilua seuraava henkilö keskustelee mielellään urheilusta, eikö vain.
Vielä pari sanaa. Katkeruudesta ei mielestäni kannata puhua ainakaan sellaisten ihmisten, jotka eivät ole kovia kokeneet. Ilman omakohtaista kokemusta ei voi päästä toisen tuskaan, ja se on sama asia kuin vähättelisi toisen tunteita. Kyllä ne tunteet kaikilla olemassa ovat, ja joskus se on omalla kohdalla.
Minulla on pieniä omakoihtaisia kokemuksia siitä, miten väärin kohteleminen tuntuu nahoissa. Muistan ne asiat vieläkin. Muisti on ihmellinen: Kun tapaa henkilön, joka on kohdellut minua väärin, tulee tahtomattaan jonkinlainen varautuneisuus ja epäilys. Luottamuksen palautuminen ei ole kovin nopea prosessi. Ja uskallan väittää, että se on sitä hitaampaa, mitä suurempi vääryys on ollut kyseessä.
Tuo mitä sanot. Minulla on ollut joskus vaikeata antaa anteeksi, siitä kärsin minä ja läheiseni.
Minun oli turvauduttava rukouksiin, että saisin voimia ja taitoa, että osaisin antaa anteeksi koko sydämestäni, sitä minä halusin. Silti se oli vaikeaa vaikka tiesin, että toinen pyysi sydämestään asti anteeksi.
Ok. En edes ajatellut SINUA mitenkään erityisesti, vaan ehkä paremminkin hoitokokousavausten suurta määrää. Leena saisi kyllä kirjoittaa "runsaammin" ja selittää perusteellisemmin mikä tässä meni pieleen. Osittain sinä valaisit asiaa. Mutta meitä iok-oppilaita kielletään oikomasta toisia koska veljen korjaaminen on Pyhän Hengen funktio. Siksi kysyn Leenalta tästä.
"että PITÄISI pystyä antamaan veljelle anteeksi PÄIVÄSSÄ satoja kertoja! Se on liikaa varmaan ketjun aloittajallekin? Miten hän meinaa selviytyä siitä vaatimuksesta? Jos se on ehtona sille, että itse saa anteeksi? "
Totta on että sääntö pätee aina ja kaikessa minullekin. Mitenkäkö selviän?
Vastaus: Pyhän Hengen avulla, aivan kuten kaikki muutkin ihmiset.
acimlaisen kanssa samaa kirjaa lukeneena ajattelen näin: Pyhä Henki ottaa egon (oman pienen Leenan) paikan ja suhtautuu lähimmäisen (esim. pieni puoliso) aiheuttamaan loukkaukseen Taivaallisen Isän rakkaudella.
Päteekö sama suhtautuminen oppiin (ja sen opin julistajiin), joka valehtelee ihmisille, että Taivaallinen Isä ei ole rakastava, vaan pelottava julmuri? Tai kun julma ihmisyhteisö asettaa itsensä Jumalaksi, vaikka itse asiassa on vain epäjumala? Muistelen, että IOK-kirjassa on tästäkin puolesta puhuttu.
Menee ylikurssiksi täällä. :)
"Veljen korjaaminen on Pyhän Hengen funktio", eli tehtävä vissiinkin suomeksi.
SRK-lestadiolaisuudessa veljen korjaaminen on toisen veljen tai yhteisön tehtävä, koska Pyhä Henki heidän mielestään toimii vain toisten ihmisten välityksellä, ts. ei edes uskovainen saa ohjausta suoraan Pyhältä Hengeltä vaan yhteisön kautta. Tällaista ajattelua on lestadiolaisuuden historiassa kutsuttu "kolmen kyynärän jumalan" harhaopiksi, koska siinä pienennetään Iankaikkinen Ääretön Jumala kolmen kyynärän eli ihmisen mittaan. Tämä kolmen kyynärän oppi on pesiytynyt nykyiseen ry-opetukseen sitkeästi ja he pitävät juuri sitä todisteena raamatullisuudestaan ja luterilaisuudestaan.
tyydyn toistaiseksi rehellisyyteen.
Kyllä minä anteeksiantamista olen kohdallani ajatellut. Olen huomannut sen, että en toivo hoitajille mitään pahaa. Se on merkki siitä, että en ole katkera enkä kostonhaluinen.
Minulle on todellisuudessa yhdentekevää, mitä he tekevät ja sanovat. En ole heissä 'kiinni'. En tunne-elämässä enkä seurankaipauksen mielessäkään.
Olen saanut niin paljon hyviä ystäviä ja ihmissuhteita entisten ystävien ja pitkällisen yksinäisyyden tilalle. Siitä olen kiitollinen, että olen pystynyt ottamaan vastaan noita lahjoja, joita eteeni on järjestynyt. Oli tosi pitkä aika, kun elin kipsissä ja tunteettomana.
Silti avaus tuli liian lähelle sitä entistä itseäni, joka alkoi muutama vuosi sitten purkaa sisintään ja hakea apua, lohdutusta ja anteeksiantoa.
Minä käytän mieluummin tuossa kohdassa niitä Raamatun paikkoja, joissa puhutaan uskosta ja armosta. Täydellisestä armosta. En näin epätäydellisenä ihmisenä pysty omistamaan Pyhän Hengen Lahjaa, että voisin verrata itseäni Jeesukseen anteeksiantamisen määrässä ja laadussa. Se jää aina vajaaksi. Siksi puhun Armosta, johon on pakko turvautua pelastuksen toivossa.
Taidan itsekin kysyä Leenalta. Ehkä hän osaa selittää tuon sillä tavalla, että meikäkin sen edes laidalta tajuaa.
Kiitos sinulle viestistäsi. Tiedän, ettet ole kokenut noita hoitovuosia samalla tavalla kuin minä, mutta silti annat tilaa myös tuolle inhimilliselle katkarapupuolelle. Se on mielestäni pakko huomioida, kun sisintä aletaan purkaa ja niihin haavoihin balsamia hakemaan.
Voihan ne tietysti koteloida jonnekin ja siellä pysyvä? Olen kokeillut sitäkin. Ei ole hyvä ratkaisu, ei sopinut ainakaan minulle.
"Silti avaus tuli liian lähelle sitä entistä itseäni, joka alkoi muutama vuosi sitten purkaa sisintään ja hakea apua, lohdutusta ja anteeksiantoa."
Lupa tuntea, vaikka olisimme anteeksi antaneetkin. Jos jokin muistuttaa pahasta, niin emmehän me sitä pakoon pääse. Se paha on yksi asia mikä on tapahtunut elämässämme.
Ajatteleppa esim. raiskauksenuhria, hän aivan varmasti haluaisi unohtaa kaikki, ja toivoo ettei sitä koskaan muistaisi. Mutta se paha on hänelle tapahtunut, niin pienetkin asiat saattavat siitä muistuttaa, äkillisestikkin, ja ei ihminen voi sille mitään vaikka olisi kuinka halukas antamaan anteeksi.
Eihän Jumalakaan meiltä mahdottomia vaadi, ja Hän on armollinen ja ymmärtäväinen.
Tuota olen halunnut sanoa täällä. Sinäpä sen osasit suomentaa hyvin. ;)
En tiedä, miksi avaus tuli liian lähelle. Miksi otin sen sormella osoittamisena ja vaativana?
"En tiedä, miksi avaus tuli liian lähelle. Miksi otin sen sormella osoittamisena ja vaativana?"
Nuo miehet olla vähän huonoja selittamään sitä mitä ihan oikeasti haluaisivat sanoa?;)
Kyllä se meillä kotonakin joutuu mies monesti rautalangasta asian vääntämään kun en muuten ymmärrä mitä hän tarkoittaa.
Toivottavasti kukaan mies ei nyt loukkaannu, tämä ei ollut sanottu millään pahalla:)
Ehkäpä minua on kotonakin osoitettu vl-uskonasian takia sormella? Siitä se ehkä johtui? Mutta älä kerro kenellekään! ;x
Meidän on hyvin vaikea tajuta sitä mitä te olette joutuneet/joudutte kokemaan.
Acimalainen jossain tuolla itsekkin sanoi, ettei sitä kokemaanne voi ymmärtää kun ei ole itse sitä kokenut, ja senkin vuoksi se sana valinta voi tuntua sitten väärältä, kun ei jostain tiedä niin ei sitten aina osaa valita niitä oikeita sanoja.
eikä edes harkitse vääryyksien tunnustamista vaan pitää niitä siunauksellisina, näinhän pääsihteerikin on julkisuudessa sanonut. Anteeksiantamisen vaikeus onkin juuri siinä, että se, kenelle pitäisi antaa anteeksi vääryydet, ylpeilee julkisuudessaa juuri näillä julmuuksilla...
Ehkä vl-ihmiset eivät peräänkuulutakaan kiduttamiltaan anteeksiantoa vaan julmuuksien hyväksymistä? Meikäläisen oikeustaju ei ainakaan hyväksy tuollaista julmuutta, mitä vl-yhteisö pitää "siunauksellisena".
"PELASTUKSEN SALAISUUS Jeesuksen mukaan on anteeksiANTAMINEN. Ihmisen ei toki tarvitse "suorittaa" anteeksiantamista yksin vaan Pyhä Henki auttaa siinä."
Kanssasi samaa mieltä asiasta.
Mutta ajattelen sen niin, että se ei ole kiinni siitä miten me itse osaamme antaa anteeksi, vaan siinä miten lähimmäisemme antavat meille meidän väärät tekomme anteeksi.
Ilman synnintuntoa ja katumustakaan ihminen ei voi saada anteeksiantoa, siihen me tarvitsemme anteeksipyyntöä. Kun me pyydämme vääryyksiämme anteeksi lähimäisiltämme, silloin samalla me pyydämme anteeksi Jumalalta. Mutta ne vääryydet pitää tiedostaa, teennäisen anteeksipyynnön näkee Jumala, silloin se ei ole vaputtava.
"Jo Isä meidän rukouksessa sanotaan että anna meille meidän syntimme anteeksi NIINKUIN mekin anteeksiannamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Kun näin tapahtunut, niin sen vuoksi meillä on Isä meidän rukous, että me ymmärtäisimme mitä meidäkin on tehtävä, miten tärkeä on anteeksiantaminen katuvalle jotta pelastuisimme.
Me voimme antaa anteeksi vaikka kuinka monesti, mutta ihminen ei sillä pelasta sitä toista joka tekee sitä vääryyttä, sen toisenkin on tultava synnintuntoon ja pyytää suntejään anteeksi, jos mähdollista niin heiltä/häneltä jota vastaan rikkoi silloin sen kuulee myös Jumala, mutta jos se ei ole mahdollista niin Jumalan puoleenhan ihminen voi aina kääntyä suoraankin, ja pitääkin kääntyä.
Kolmas kappale tässä viestissäsi on mielestäni ihan väärin. :)
ei opeta kommunikoimaan tavallasi. Voin tietysti muistaa ja tulkitakin väärin.
Enkä vain tuosta viestistä jonka alle sinä laitoit kommenttisi. :)
Voisitko täsmentää tuota ajatustasi joka sinulle tuli minun kommunikoinnistani?
Se on väärin sanottu, ja varsinkin sellainen joka ei ymmärrä mitä yritän sanoa käsittää sen aivan väärin. Tuota sanomaanihan voisi joku jopa käyttää vääryyteen:(
Ajatuksia on joskus hyvin vaikea pukea sanoiksi, siksi onkin tärkeää että jokainen AINA LÖYTÄÄ sen TOTUUDEN ITSE, eikä usko ketään ihmistä tai ala matkimaan ketään, siinä voi mennä pahastikkin metsään.
näkee heikon pyrkimyksenkin. Siksi rakkaudellinen viesti välittää aina uskoa ja toivoa, ei tuomiota.
En kyllä itse onnistu siinä. Siksipä suostunkin olemaan vain rehellinen. Luotan siihen, että Iankaikkinen Rakkaus katsoo minua rakastavin silmin, "katkaravun hajuisenakin".
yhdistys (ja yhdistykset) on kaiken takana, vaatii se myös maallisen selvityksen, ja kun maallinen yhdistys käyttää hengellistä ja henkistä (väki)valtaa, on sekin ensi sijassa tutkittava maallisten lakien mukaan-henkioppihan on taas johtamassa eripuraan, kuten säännöllisesti 20-30 vuoden välein on tapahtunut; enpä ole kuullut anteeksipyyntö/-anto -oikeuspäätöksistä
..hengellistä puolta ja sen merkitystä pelastuksen kannalta. Maalliset yhdistykset on taas eri juttu.
suosittelen lukemiseksi muuntaen työ- tai kouluyhteisön uskonyhteisöön, esimiehet ja opettajat srk/ry-johtoon-johan on yhdennäköistä!
Alla pari arviointia kirjasta:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Arkipäivän kiduttajat/HS20070129SI1KU02i4i
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1112088
"ravunkatkuisille" hoitajille! Heille jotka leikin aloittivat ...
..puolestaan hoitajista täällä, etkö ole huomannut? ;)
Mutta vakavasti puhuttuna tarkoitukseni ei ollut jatkaa molemminpuolista loanheittoa jomman kumman puolella ollen vaan tulla ikäänkuin esittämään Jumalan ratkaisu sen lopettamiseksi. Tämä ratkaisu antaisi sisäisen rauhan ja olisi osana ihmisen pelastumista. Ilmeisesti olen kuitenkin epäonnistunut asian esittämisessä.
Mekö olemme huolehtineet hoitajien hengellisestä puolesta ja heidän pääsystään taivaaseen? Tai se on meidän tehtävämme? Ja sinä sitten huolehdit meistä raukoista?
Minä olen ollut asialla vain inhimillisen, maallisen ja ihmisoikeudellisen puolen esille tuojana.
Minä en USKALLA epäillä kenenkään taivastosuutta enkä sanoa siitä halaistuasanaa pelastumismielessä! En edes pahimman hoitajani!
Eikö meillä ole tuomareita tarpeeksi? Minä ainakin olen törmännyt sellaisiin niin usein, etten siihen laumaan suostu menemään, siis tuomareiden joukkoon.
Mutta saathan sinä siitä puolesta puhua, jos kerran sinulla on viisautta nähdä, kuka pelastuu ja kuka ei. Minullekin.
että Jumalan sanan esille tuominen aiheuttaa mielipahaa, enkä usko, että se oli aloittajan tarkoitus. Aloittaja ei mielestäni myöskään "tuominnut" ketään tai nimennyt ketään, kelle kirjoittaa.
Jumalan sana kehoittaa antamaan anteeksi niille, jota ovat MEITÄ VASTAAN RIKKONEET. Ja Jumala puolestaan lupaa antaa samanlailla meille meidän syntimme anteeksi. Tämä on Jumalan sanaa, ei ihmisten keksimää.
Siksi pyydän ystäviäni täällä palstallakin yhtymään rukokseen kanssani:
"Rakas Taivaan Isä. Opeta meitä antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet ja meitä syvästikin loukanneet. Herra, tuomio on Sinun, Sinulla on kaikki valta. Kiitos, että annat meille armosi, kun me sitä Sinulta pyydämme.
Herra, sinä näet, kuinka meitä on satutettu ja kuika arka sydämemme on. Sinä tiedät kaikki kärsimyksemme. Sinä itkit, kun me itkimme, Sinun sydämesi oli särjetty kun meitä lyötiin "sanan miekalla", se ei ollut Sinun tahtosi.
Päästä meidät vapauteen. Katko siteemme, joilla sielunvihollinen meitä pitää kiinni pahuudessaan. Kiitos, että jokainen meistä kelpaa Sinulle ihan omina heikkoina ja vajavaisina itsenämme. Sinun kätesi ovat meitä suojaamassa, Sinun rakkautesi meidät parantaa.
Kiitos taivaan Isä, ettet vaadi meiltä mitään, vain halumme kääntyä Sinun puoleesi. Sinä tulet juoksien vastaan. Sinä annat voiman, Sinä annat vapauden. Tässä me olemme, Isä, tässä on lapsesi. Aamen."
..KENENKÄÄN Taivasosuutta vaan uskon että JOKAINEN pelastuu kun on siihen valmis. Tämä on ainoa asia minkä oman uskoni mukaan voin sanoa sekä hoitajista että hoidetuista. Puhun vain siitä tavasta millä jokainen pelastuu jopa ihan vaikka sitten hoitotraumoista. Ja se tapa on edelleenkin - ei mikään muu kuin -a n t e e k s i a n t a m i n e n.
"Minä olen ollut asialla vain inhimillisen, maallisen ja ihmisoikeudellisen puolen esille tuojana." Hyvä niin. Minä valotin taas jotain muuta puolta. Joku muu taas jotain muuta.
Jos otsikossa ja viestissä on katkerille hoidetuille rakkaudenneuvoja, niin otan sen itselleni.
Olen kuitenkin sen verran näkyvästi täällä kirjoitellut, että se kuuluneekin osaltaan minulle? Ei siinä eritelty ketään hoidettua poiskaan.
Mutta haluan yhtyä tuohon rukoikseesi. Se on tärkeä ja oikealla tavalla hoitavaa.
Jos Jumalan Sana aiheutta mielipahaa, niin silloin vika on minussa itsessäni ja on aihetta parannukseen.
Ole siunattu, siunattu.
Jumalan Siunausta Sinullekin!
Nyt näyttää siltä että olemme kaikki päässeet syvempään yhteisymmärrykseen. Mahtoikohan Pyhä Henki olla kanssamme kun tätä rakentelimme?
Yhteisymmärrykseen on hyvä pyrkiä. Mutta sekin tapahtuu ajallaan ja tavallaan...
Kiitos keskustelusta! Opin jotakin. Ainakin itsestäni ja siitä että aina ei kannata lähteä mukaan, vaikka miten 'veri' vetäisi...
>> PELASTUKSEN SALAISUUS Jeesuksen mukaan on anteeksiANTAMINEN.
Minusta suurin ongelma on se, että hoitokokoustouhujen ja kaiken siihen liittyvän myötä vl-liikkeeltä ja SRK:lta on mennyt uskottavuus ja arvovalta.
Syntilistat eivät lisää uskottavuutta. VL-liike muistuttaa vanhaa juutalaisuutta. Siinähän oli yli 600 kieltoa ja käskyä. Näitä juutalaiset noudattaivat kiitollisina siitä, että olivat saaneet synnit anteeksi.
ja tuomitsee myös SRK:n syntilistat.