Niin,, millainen se oli ja nyt en tarkoita mitään pikkulasten pyörää vaan teininä ajamaasi.
Tämä nyt tuli mieleen kun tuolla laiffilla puhutaan ekasta autosta.
Itselläni oli joku Monarkki ja senhän jälkeen taisi olla muodissa nuo jopot.
Tämä nyt tuli mieleen kun tuolla laiffilla puhutaan ekasta autosta.
Itselläni oli joku Monarkki ja senhän jälkeen taisi olla muodissa nuo jopot.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Olin yhdeksän vuotias, kun sain oikean naisten polkupyörän. Se oli vanha, kunnostettu ja siihen oli laitettu kaunis verkko takapyörän sivuille. Junalta sen hain äidin kanssa. Kyllä sitä sitten rehvakkaasti ajelin, omalla pyörällä :)
Myöhemmin sain aivan uuden pyörän, merkkiä en muista, väri oli taivaan sininen.
Onhan siitä jo vierähtäny vuosi poikineen ku ensimmääsen uuren polokupyörän ittelleni sain, tai veljen kans saatihin molemmat. Kummallaki meillä oli justihin samanlaaset. Ne oli siniset väriltänsä, Vaasan Teräksen valamistamat 26" renkaalla olevat Regulus merkkiset "miesten" pyörät. Silloon elettihin kevätkesää ja vuosi oli 1964. Itte oliin 13 ja velipoika 12 vuotias. Muistan justihin ku mentihin ne hakemahan, jalan käveltihin se 4 km. matka. Kotoa olivat ne jo sinne maksanehet jotta meillä oli vain se hakuvaiva. Se oli jo silloon sellaanen vanhee kauppias mikä niitä polokupyöriä myi, tai tavallinen "sekatavara" kauppahan se oli. Karamellipussit vanhakauppias lykkäs molempain kourahan kaupantekijäästä ja kovaa varootteli notta likoolle niillä ei saa kyytiä antaa. Se oli sellaanen leikkisä vanhamies ja osaas olla tenavaan kans. Kyllähän niillä sitä käyttöä oli ja ajettihin monta vuotta. Hyvät pyörät ne oli, Vaasalaasta osaamista parhaamillahan. Ainut mikkä siitä pyörästä on säästyny on ohojaustangon kumikahavat, velipojalla ei oo niitäkään. Tuolla noon pajan hyllyys, en oo hennonnu roskihinkaan niitä heittää, olokohon muistoona ensimmääsestä polokupyörästäni. Näitä pyöräjuttuja oliis vaikka kuinka palijon, "sepällä varastoos" ja mitä hullutuksia sitä poikaporukoos niiren kanssa tehtihin.
Just tuon ikäisenä sain minäkin uuden sinisen polkupyörän ja sillä sitten pyöräiltiin kirkolle kouluun. Ei sitä matkaa tainnut olla kuin viitisen kilometriä. Taisin olla viidennellä luokalla sillon. Siihen aikaan saatiin kaupantekijäisä meilläkin päin ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Äite toi mukanaan viisi lakupätköä ja viisi tikkunekkua, jokaiselle muksulle tikkari ja laku. Kiva, kun oot taas "maisemis".
No ny ollahan taas kotona, oliin tuolla maanteillä. "Virkamatkoolla", ollu sua ikävä. Lähärettääskös pyöräälemähän,hih.?
..pyöräilemään, alotetaan varovasti, hih.
Mun oli kans mahoton ikävä. Ikävissäni kuuntelin sitä yhteistä sävelmää. Arvelin että olet reissus. Menikös hyvin? No menihän se, kun nyt täällä olet :) Kohta on kahet sukat valmiina, pikkumiähille.
kun siuta ei oo näkynyt, jottako oot meidät jättänyt. Tänään viimeks, mä siihen että sä oot varmaan töissä ollut ja oikeinhan mä arvasin.
polkupyörä oli siskoni kanssa yhteinen..Oikein nätti ja punainen väriltään.
Kävipä niin,että mäkeä kun rullasin alas sillä pyörällä,niin kaaduin vauhdilla sitten nurinniskoin ja pyörä oli romuna sen jälkeen..:(
Tais sattua :( Kun itte opettelin, oli vain miesten pyörä saatavana ja siitä rungon välistä sitä sitten poljin. Piti aina ottaa vauhtia ja siitä sitten loivaan alamäkeen. Pahinta siinä alamäes oli se, kun puolesvälis oli hirren näkösistä puista tehty silta, enkä aluksi päässyt kaatumatta sillan yli. Poraten siitä ylös noustiin ja taas uudelleen alkuun. Seuraavana kesänä sain sen mustan pyörän, enkä enää kaatunut sillalla.
Ei ollut kyllä yhtään kohtaa,missä ei olis ollu asfaltti-ihottumaa ja reikä ammotti ottassa...:¤
Tää pyörä ei ollu se,millä oikeestaan opettelin ajamaan...Jätin sen mainitsematta,ku siinä ei ees ollu istuinta, eikä kummassakaan renkaassa ollut päällyskumeja.Sellane vanha rämä,mut kyllä se asiansa kumminki hoiti...:DD
En ny kuitenkaan malta olla kertomatta yhtä tarinaa ku oltihin sellaasia vähänmoosia poikakurikoota, ihan parhaas pyörääly iääs. Kaikki hullutuksetha sitä piti teherä mitä ny terveelle poikakersoolle kuuluuki ja kaikkia piti kokeella. Naapurin Eikalla oli jo silloon sellaanen vanha Alvudella HJ.Vainionpään tehtaalla tekemä "HYVÄ 2" ja se ainakin meirän poikaan mielestä kulukupeli oli. Vaikka tottahan soon kiinni vahti polokijastaki. Se Eikka ei ollu iso kooltansa, enee sellaanen lyhyt mutta muutoon harteikas ja justihin niinkuun täällä pohojanmaalla sanotahan "tyrniä mies"(poika). Se sitä oli kova rimmaamahan sitä pyöräänsä, vaihtoo välityksiä ja kokeeli monenmoosta. Ei sille kukaan pärijänny ku tienpäälle lähärettihin. Se oli talavi aikaa ja rarioos tuli kuunnelma sarija "Vahtonen ei vedä vesiperää" Siinä illansuus testaaltihin kenellä on pyöräs kirkkaammat valoot. No sillä Eikallaha ne oli ku se poloki tulemahan niin tuhannen lujaa jotta sellaanen vilahruus vain kävi ku se pyyhkääsi aina ohi. Sehän oli tietysti pikkuusen ylypiää ku pakkohan meirän oli tunnustaa jotta kyllä Eikan pyörääs ne valot parhaaten näyttävät. Sitten se Eikka sanoo notta kyllä ny on lähärettävä kotio ku justihin alakaa rarios taas yksosa sitä kuunnelmaa. Hirviällä tormingilla se siitä sitte lähtiki. Meitä muitahan se jo se Eikan pyörän erinomaasuus alakoo jo siinä "aharistamahan" ja päätettiinki siinä poikaporukas jotta teherähän siitä ny huomenaamuun koulumatkalle jalakamies. Me mentihin ja vietihin se Eikan pyörä niiren tuvankatoolle ja sirottihin savupiippuhun kiinni. Ja sanottihin notta näytelköhön ny koko kylälle sitä aarrettansa, sieltän se näkyyki ja kauas. Me lähärettihin sitten liioon siitä kotio ja se pyörä jäi sinne katolle. Mua ja velipoikaa jäi se temppu vaivaamahan notta niin ei oliis saanu teherä, vaikka ei me sitä henkilökohtaasesti oltu sinne laittamaskaan siitä tieltä vain kattottihin. Lähärettihin kaksistaan sinne Eikan kotio vähin äänin ja tuotihin pyörä alas samahan kohtahan mistä pojat sen ottivatkin. Hipsittihin hilijasuures pois ja päätettihin jotta ollahan hilijaa koko asiasta. Eikä Eikka tierä varmahan tänäpäivänäkään siitä pyöränsä "tuuletuksesta" mitään. Kyllä sitä kaikkea poikakurikootten päähän päläkähtääki ja viittiväkki. Mukavaa muistella välihin poikavuosiaan.
on ollut maailman sivu. :)
Ei tässä nyt jouda, satula siinä ainaki oli päin persettä!
vihjaapa seuraava aloitukses,notta pääsis jo miettimään!
mittään pikkupyöriä, mun pyörän nimi oli SOK, siinä oli rungossa puusta tehty lauta, jossa istuin kun en lestalle yltäny.
Velipoika kiusas että mun pyörän nimi on Sonni Osuus Kunta ja se otti mua päähän.
Velipojalla oli miestenpyörä jonka runko oli pitkä ja sarvet käkkärät, sitä sanottiinkin käkkäräksi.
Meillä oli kotona sääntö, että jokainen huoltaa ja korjaa itse pyöränsä.
Sain isän ostaman vanhan pyörän. Täysi romu mutta lupaus oli myös että se korjautetaan. Se vietiin polkupyörä korjaamoon ja mä odotin ja katsoin kun se mekaanikkosetä korjasi sitä. Paljon oli tehtävää mutta valmista tuli. Ja se oli upea! Ajelin sillä monenmonta vuotta, aivan niin kauan kun sain hankittua mopon.
vähän jopon näköinen, mut sirompi ja täysin valkoinen. Se katkesi kerran keskeltä, kun ajoin sillä mäkeä alas ja nurminyppylän yli. *muistelee rakasta fillariaan, jolla teki mm monet uimalareissutkin sveitsin uimalaan* Nykyään autonikin on valkoinen ja siro, mutta tehokas. :)
s o k.. musta naisten fillari. ja 2 ulkorengasta pantiin paallekkain,kun en saanut sisakumiin rahaa,vaan ei tuo mitaan,aitini kertoi sota-ajasta,
ostettua ei saanut kumeja edes rahallakaan.
koyden laittoivat vanteen ymparille,
ja solmun kohdalla aina toyssahti.
vaan eteenpain mentiin silloinkin.l-h
ei ollut lapsuudessamme omia pyöriä, vain yksi naisten pyörä, sillä me kaikki sitten opettelimme ajamaan.
Peltomme olivat hyvin kivisiä, ja muistan montakin epäonnistunutta ajoyritystä jotka päätyivät isoon kiviraunioon, mutta sisukkaasti lähettiin yrittämään taas uudestaan. Rähjääntyihän se kai vanhempien pyörä siinä touhussa, mutta ei siitä pahempia nuhteita koskaan saatu, ihme kyllä.
Muistelen ettei omien pyörien puuttuminen ollut koskaan meille mikään ongelma, - siihen aikaan koulumatkat kuljettiin yleisesti jalkaisin; hyvin harvalla lapsella oli ikiomia kulkupelejä.
osti joskus itselleen Tunturin, sain minä vanhan nimettömän pyörän.
Sitten kai rippilahjaksi sain uuden tumman- tai ruskeanpunaisen Pyrkijän. Sen runkonumero oli 58117 F. Sillä sitten veivailin vuoteen 1962 asti, jolloin sain mopon.
Ensimmäisen pyörän runko on vuonna -58 rakennetun navetan sokkelin sisään valettuna. Toisen pyörän ilmeisesti sisaren perhe on hävittänyt, minne lienee joutunut. Mopon möin itse varaosiksi kaverille, kun se mopo oli yhtenään rikki. Jotain 73000 km silläkin ajoin.
Nyt minulla on noin v. 1980 käytettynä ostamani Crescent, vuosimallia arviolta 1960. Hyvin se tuossa pihalla ruostuu.
mikä on Crescent?
Muistitko runkonumeronkin vielä ulkomuistista? :)
ps. on tainnu kaikilla olla rikkaammat vanhemmat, vai liekö ollu muilla - rakkaammat lapset :)
tuosta rikkaudesta ihan tavallinen keskiluokkainen perhe. Se minunkin monarkki oli tätini vanha pyörä. :)
Ei ollut minullakaan omaa pyörää. Sisareni sai oman, mutta minä en saanut koskea siihen. Opettelin ajamaan vasta 22-vuotiaana, kun ostin itse pyörän itselleni. Se oli kaksivaihteinen Monarch, ainoa pyörä, joka minulla on koskaan ollut. Senkin annoin tyttärelleni, kun en oppinut kunnolla hallitsemaan tasapainoa enää aikuisiässä.
meille tuosta pahojakin traumoja, hmmmm... pittääpä ruveta yhistelemääbn asioita tuohon pyörättömään lapsuuteen :))
Cresent on polokupyörä merkki. Niitä tehtihin Ruotsissa ja Suomeskin ja hyvä ja sellaanen arvostettu merkki aikoonansa olikin. Niitä tehtihin myöskin Ameriikas ja ne vanhimmat oli kardaani vetoosia. Aatelkaa kardaani vetoonen polokupyörä. siitä ei voi ketjut katketa, ku niitä ei oo olemaskaan,hih.
housunlahkeessa ollu irti napaloimista, karttaaniakselin ympäriltä :))
Lie tuo ollu suojakotelossa ehkiis..
tämäkin pelittää taas, kun eilen ei sitten millään sivut auennut. Anteeksi kun en kaikille sitten ole vastannut. Ovat näpsäköitä vastauksia, ettei niihin oikein keksi mitään sanottavaa. :)
Ketterästi polkee vaari,
vaarilla on Jaguaari,
etupyörä menee littuun,
vaari lentää hevon vittuun.
onko sellaista pyörää ollut kuin nopsa? Mistäköhän nyt tuo napsahti mieleen.
Oli seitkytluvulla - ainakin silloin.
jo luulin että muistini teki kepposet ja se nopsa olisi ollutkin jokin muu kulkuväline.. :)
minullakin oli joskus, tyttären perintöä.
Siinä oli kuusi vaihdettakin, ja se oli lilan värinen.
Hitsi, nyt kun ajattelen mulla ei ole ollutkaan omaa pyörää ennenkuin hmm..kypsällä iällä :/
Lasten jämillä, kylläkin aikuisten pyörillä ajelin pitkään; yksikin käyräsarvinen Jupiterikohan se oli, sellainen punavalkoinen.
Täs vielä aattelin kirijoottaa "muutaman"rivin ku tua aihe on niin mielenkiintoonen, niin näistä valamistajista täällä Pohojanmaalla päin. Isäni kuorma-autoolijana niitä ajoo uusia pyöriä rahtitavarana palijonki aikoonansa maakuntahan ja monet reissut olin siinä mukana. Näin sen homman ihan aitiopaikalta, tehtaalta jälleenmyyjille ja asiakkaalle asti.
Täällä Pohojanmaalla on ollu palijon pyöräteollisuutta, Vaasas, Alavudella, Pietarsaares, Kokkolas ja Lappajärvelläki tekivät.
Vaasalaisia valmistajia oli Teräs Oy heillä tavaramerkkeinä ny ainaki muistan: Myrsky, Pohjolan-Kruunu, Pomo, Presto, Regulus, Skandia ja Special. Sitten suurehko valamistaja oli myös Oy G.L.Hasselblatt Ab liioon Vaasas: Sampo, Pohjola ja Marvel merkeillään. Oikeen piti hakia tuolta vanhoja Alamanakkoja mihinä on mainoksia ja joutuu ny täs luuraamahan notta kuinka soon ny tämä asia, tarkistamahan. Oikeen tuloo wanha-aika ihan silimille ku näitä selaaloo.
Alavudella oli HJ. Vainionpään pyöräteheras, siellä merkkeinä Hyvä 1 ja Hyvä 2, samoon valamistivat Maaseutu merkkisiä pyöriä. Kokkolas oli Veljekset Friisein Rautakauppa, siellä tehtihin Oiva 1 ja Oiva 2 ja Michigan tuotemerkeillä. Pietarsaases, Veljekset Mattson teki Otava pyöriä Stanley ja Radio olivat samoon polokupyörien niminä. Lappajärvellä E.Olli valamisti Kiva pyöriä.
Täs on ruotsinkielinen Almanakka vuorelta 1936 käressäni ja täs on Oy.From Ab.n. mainos Karjaalta, kirijootan sen lopuksi suomeksi tähän perähän: "Polkupyörän osto on tärkeä. On ostettava viisaasti, niin että todella saatte polkupyörän, joka kestää monta vuotta. Meidän FELIX-SPECIAL, VIGING, MAXIM ja TIGER pyöristä varmaan löydätte itsellenne mieleisen, siron ja kestävän pyörän. Polkupyörämme myydään takauksella. Kysykää niitä paikkakuntanne polkupyöräkauppiaalta- jos siellä ei olisi, niin kirjoittakaa meille.
OY. FROM AB.
KARJAA
norjalaista polkupyörää, muistaakseni sen nimi oli Oglaend kirjootettuna semmosella norjalaasella ööoolla.
Meillä oli semmonenki ja kaikki sitä karsaasti ko se oli kankia veivattava.
arvokasta materiaalia, olen ihan ihmeissäni...en voi muuta sanoa.
Oletko ajatellut lahjoittaa kotiseutumuseoon noita aarteitasi?
Kyllä muistetahan Norjalaanen Jonas Ogleand, teki hyviä pyöriä ja toimitti palijon pelkkiä pyöränrunkoja Suomeenkin mikkä sitten kasattihin täällä valamiiksi polokupyöriksi. Ruotsista tuotihin liioon Monarkkia ja Husgvarnaa ja sellaanen merkki ku Jagaren. Mihinä oli pultit ja mutterit messinkiä. Björg Ab Tukholmassa niitä valamisti. Olihan niiren ajettavuures isojaki eroja. Ittelläni tuos on liioon sellaanen -50 luvun Falun merkkinen pyörä ihan alakuperääses tämmiis, kyllä pitää olla mieluunen ajettava, kulukoo melekeen ittestänsä. Välitykset ihan sitte parhaat maharolliset. Sitte minulla on sellaanen "hullutus" ollu jo vuosikausia notta keräälen wanhoja polokupyörien ajovalolyhtyjä ja dynamoita. Vanhimmat karbiidilyhyryyt on 1800 luvun lopulta. Niitä valoja minulla on varmahan toistasataa erilaasta. 1910-20 luvuilta on silimää hivelevän kauniita muotoilultaan. Kaikki oon kunnostanu ne ja ovat toiminta valamiita ja suurimman osan oon maalannukki alakupeerääsen kaltaasiksi. Palijonha niis on niklattuja ja jo sitte -50 luvulta etehenpäin kromattujaki. Aina oon ollu oikeen "himo" pyöräälijä ja varsinki ne wanhat kiinnostaa.
Ikäni oon ollu sellaanen keräälijä ja "hurahtanu" wanhaan. Sukulaaset on osan mun "aarteistani" oikeen aiasta-alakain mulle tuonu, notta ku "minulla kuulemma pysyy tallees" Harmittaa niin vietävästi ku tuolla mun lapsuuren koriis oli äite vainaan rippipäiväksi saamansa Louhivuoren Sukkela naisten pyörä ihan sitte täyrees iskuus. Eiköhän velipoika ollu laittanu senki metallin keräyksehen. Äite rippijuhula on ollu 1932 vuonna ja oli ollu jo silloon käytetty pyörä varmahan 1910 luvun lopuulta tai sitte -20 luvuun aluusta. Siinä oli puiset lokasuojat ja vantehet. Sehän oliis pitäny säilyttää ilimanmuuta. Annoon mä sille velijelleni kyllä sellaaset "korvalääkkehet" sen pyörän päältä. Naama punaasena ja noloona kuunteli, korvaat luimuus mun saarnaani. Vaikka eihän se sitten enää mitään auttanu, menny mikä menny.
Ole mitään asiaa pyöristä, tulin vaan muuten moikkaamaan Sinua. Kyllä se niin on, että se mikä on mennyt, niin sille ei enää voi mitään. Samoin ajattelin, kun lapsille säästetyt kouluajan käsityöt ja muut heille tärkeät jutut kerkis meneen kaatopaikkalle, ennen kuin kerkesin hätiin. Ne olin jokaiselle kerännyt nimellä varustettuun pahvilaatikkoon. Harmitti mahdottomasti lasten puolesta. No menny mikä menny.
Hyvä ku tulitki, täs vain näistä pyöriistä oon aikani kuluksi kirijootellu, mitä ny tierän ja muistuu mielehen. Täs vanhoja alamanakkoja oon ysinäni laaraallu, justihin noota vanhoja mainoksia lukenu niistä. Mukavia ovat ja mielenkiintoosia. Justihin oot oikias ei kaikkia sais aina hävittää. Itte oon pitäny kaikki omat koulukirijani tallees ja välihin niitä luenkin samoon kaikki pojan käsityöt on tallees mikkä peruuskouluus teki. Ja samoon kirijat ja vihkokki. No voi,voi, ne on ny sitten kaatopaikalla pienten hommat, oliis kyllä saaneet säästyäkki. No ookko ny laiskootellu ku talavilomalla oot, hih? Vaikka et Sä osaa jouten olla tieränhän mä sen. Kyllä niistä sukiista tuli varmahan lämpööset ku niis on niin palijon rakkautta mukana. Saunomas tuos kävin ja pitääs juora vielä iltateet ja lähtiä nukkumahan.
kerää kaikkea taivaan ja maan väliltä. Kehoitti minua sulta kysymään, ettet kai vain ja ainoastaan täällä kirjoita noita valloittavia tekstejäsi?
Kyllä on ollut vilkas loma. Oikein mukava kaikkineen. Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä ja valmiiksi asti. Ne tekemättömät asiat tuppaa vaivaamaan ja nyt, kun ne on tehty nii mielikin on oikein hyvä. Tuli niistä sukista oikein hyvät ja pienet on tulleet ehtoon aikan kyläileen ja ovat yötä ja vielä huomisen päivän. Lasketellaan mäkeä huomenna kuten maanantainakin. Siinä vanhakin nuortuu :)
Oltiin naisten kesken hemmotteluillassa, se oli sellainen yllätysilta kakkukahveineen. Yhen nuorisoseuraystävättären synttäreitä juhlittiin, täytti vuoden enemmän kuin me ollaan. Kaunis nainen ja mukava.
Mä toivottelen Sinulle hyvää yötä ja kauniita unia. Kiva kun sai taas "jutella" hetken :), terveisin Mä täältä kotoo.
viimeksi kirpparilta ostamaani öljylamppua ja vanhaa Singer -ompelukonetta, sain häneltä huvittuneen tokaisun, että "onhan teillä isän kanssa yhteinen harrastus"; mieheni on aiemmin tykännyt kerätä vanhoja käsityökaluja.
Jokin noissa vanhoissa tavaroissa kiehtoo, olen ostanut vanhoja kuparipannuja, käsinmaalattua lasia, ja muutakin lasia ynms. "roinaa" - asuisinkin varmaan museossa, jos se oisi miun vallassa :))
Vanhojen tavaroiden keruu on mukava harrastus; ajatukset siirtyvät esineen aikakauteen.
Kyllä ja ainoastaan tällä palstalla, niiren valloottavuuresta ny voirahan olla montaa mieltä. Tällääsen jo vanhenevan "sepän" höpinöötähän nämä ny vain ovat. En oo nuille muille palstoolle koskaan kirijootellu, täällä vain teirän kanssa mitä ollahan toimiteltu. Tässähän sitä ny onki ja ku kaikki ollahan suunnillensa samaan ikääsiäki niin tänne tuntuu sillälaalla kotooselta tämä kirijoottelu. Nuas ihimis-suhure asioos oon huono neuvomahan ketään, tällaaset kourihin tuntuvat asiat on mielenkiintoosia niinkuun justihin nämä polokupyöräkki ovat.
Mukavia noon nua vanhat esinehet, sellaasia yksilöötä ja harvinaasiaki jo nykyänsä. Eihän sitä ny ihiminen kaikkia voi elämänsä matkalla säilyttää mutta ei sitä kaikkia sais hävittääkkää. Harmittaa mua se äite vainaan polokupyörä kyllä vieläki. Itteäni kiinnostaa wanha tekniikka niinkuun gramofoonit ja vanhat rariot ja jos ne ei toimi, niinkauan "rassaan" niitä jotta saan ne pelaamahan. Ihan totta soon kyllä niis se menny aika palaa mielehen ja monenlaasta tarinaa niiren ympäriltä.
Hyvää yötä nuku hyvin mäkin lähären tästä vaakasuorahan, jaksaa taas aamulla pajahan. terv. minä ja pieni varhaanen Tiitu-kani.
on vaan ajatuksissa, olin tallettanut suuren talon vinttiin kaikki lasten koulumuistot ja lelut, siellä oli myös edellisen sukupolven lelut ja poljettavat ompelukoneet.
Talo tuhoutui tulipalossa ja jäi vaan muistot.
Onneksi aika on armelias, kipu muistoista lakkaa ja pystyy ajattelemaan kaikkea menettämäänsä.
Perheessä oli 60-70-luvuilla Supo-merkkinen naistenpyörä. Oli kevyt polkea ja hyvä ajella, kunnes varastettiin, löydettiin taas, kunnes hävisi lopulta ikiajoiksi voron matkaan.
suojelupoliisi, mutta ikävästi sitten pyörällenne on käynyt. Jos se menikin sille vorolle tarpeeseen..toivottavasti..
Kyllä Supo on oikia polokupyörä merkki, tehtihin Turuus 1950 luvulla. Valamistaja oli Suomen Polkupyörä ja Konetehdas. Siellä tehtihin myös Olympia ja Aino merkeillä samas tehtahas.
minä, mutta rupesi vain se nimi hymyilyttämään. :)
polkupyöristä oikeastaan yhtään mitään.
aloituksella ollut tarkoituskaan että minä tiedän pyöristä tai kukaan muukaan mitään.
Hankittua nyt Viisikymppisenä ja se on Nishiki 405
ja kuva on tässä
http://www.raulhellberg.fi/mallisto-hybrid-hybrid-405.htm
Miss Suomi ja Miss Eurooppa:
http://www.helkama100.fi/mediakuvat/hopeasauma_pyora.jpg
pääsi perintöprinsessaksi, sorry vähän lipsahdin.
oli polkupyörän takarumpu, jonka mm. eräs naishiihtäjä laitatti polkupyöräänsä, jotta se olisi hyvä kuntoilua ajatellen?
Oliko Torpedo tai jokin muu merkki?
Torpedo on varmahan yksi eniten valamistettuja takanapoja polokupyörä teollisuures. Sitä käytti pyörissään varmahan satoja valamistajia, ympäri maalimaa. Soon enempi kiinni se poljinvoiman vastus välitys-suhteesta kuin takanavan merkistä. Näitä napojen valamistajia on liioon vuosien mittahan ollu moniaki, Torpedo, Simano, Neperture, jne... niitä kaikkia muistakkaan.
alokas pöhelöstä ja torpeeto kapasta?
niin ja lepperi oli satulamerkki kai?
Ensimmääsiä pyöräälijöitä Suomes oli Lorenzo Runeberg ja paikka Vaasankaupunki 1869. Näin kirijoottaa profesori Ivar Wilskman muistelmissaan.
"Syyskuisena iltana nähtiin Suomen ensimmäinen polkupyörä kaupungin torilla,piirilääkäri Lorenzo Runebergin (1836-1919)ajamana."
"Oli sanotun vuoden syyskuun ilta. Likellä Vaasan kirkkoa liikkui poikaparvi. Oli kirkonseinää vastaan pelattu "nappia" joka siihen aikaan ja sillä paikkakunnalla yleisin urheilumuoto. Peli oli juuri lopetettu, kun saatiin nähdä outo ilmiö. Se lähestyi torilta päin ja liikkui suunnattoman nopeasti. Riennettiin likemmäksi katsomaan, silloin huomattiin ilmiön olevan miehen, joka kahta matalaa pyörää yhdistävään tankoon kiinnitetyssä satulassa istuen sai polkemalla kulkuvälineensä liikkumaan hurjan nopeasti. Silmä kovana ja suu auki katseltiin tätä kummallista ilmiötä. Sitten koko sakki juoksujalassa pyöräilijää seuraamaan. Mutta hänen vauhtiaan emme kestäneet. Kun mies oli ehtinyt kääntyä sivukadulle, niin hän katosi pian näkyvistämme. Siinä sitä sitten seisottiin ja poikien tavoin kiivaasti keskusteltiin, kukin tovereitaan kuulematta omia ajatuksiaan selvittäen."
Tällaasia kokemuksia oli pojilla 1860 luvun Vaasas pyöräälijästä ja ihme soon ollukki. Aattelin notta kirijootan pätkän Wilskmanin muistelmia justihin pyöräälyyn liittyen, jos jotaan kiinnostaasi.