En ole tarpeeksi terve että kelpaisin jonnekkin töihin, enkä taas tarpeeksi hullu kaikki tietävän suuren kelan mielestä, että kelpaisin eläkkeelle. Työvoimatoimiston mielestäkään en kuulu heidän tietokoneilleen vaan jonnekkin muualle. Eli missähän minun paikkani olisi tässä yhteiskunnassa? Työmarkkinatuella kotona poraamassa ja miettimässä kaikkea paskaa.
Onko muita joilla on samoja ongelmia? Miten olette päässeet eteenpäin ja jaksaneet? En ole alkoholisti enkä narkkari, vaan aika ajoin vakavasti masentunut, lisäksi pakko-oireinen ja ahditununeisuushäiriöinen, joten apuahan ei silloin saa mistään.
Onko muita joilla on samoja ongelmia? Miten olette päässeet eteenpäin ja jaksaneet? En ole alkoholisti enkä narkkari, vaan aika ajoin vakavasti masentunut, lisäksi pakko-oireinen ja ahditununeisuushäiriöinen, joten apuahan ei silloin saa mistään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko mtt:n asiakas? Mielestäni sinun kannattaisi selvittää olisiko sinun tapauksessasi kuntoutustuki paras vaihtoehto. Se ei ole eläke ja se on määräaikainen, mutta sitä voidaan jatkaa tarvittaessa.
Kuntoutustuella et olisi velvoitettu työvoimatoimiston koulutuksiin tai vastaavaan.
Itselläni on ahdistusta, mitä ei osata, haluta tai voida parantaa. Samoin olen myös fyysisesti vajaakuntoinen. En käytä vajaakuntoisten palveluja, enkä ole hakenut osa-aika eläkettäkään mistä minulle on keskusteltu, koska niihin kuuluu kuukausi kaupalla ilmaiseksi työn tekemistä ja koko sen ajan tarkkailtavana ja arvosteltavana olemista.
Näihin työkokeiluihin en pysty juuri siksi, kun ne aiheuttavat minulle niin voimakasta ahdistusta ja häpeää. Olen kuitenkin pystynyt oikeisiin suht. itsenäisiin töihin, missä sitä tarkkailua ja arvostelemista on vähemmän, pätkissä.
Näin taplaamalla olen onneksi saanut ansiosidonnaisen päivärahan hankittua itselleni. Mutta nyt olen työtön ollut pari kuukautta ja aion hakea eräänlaiselle työnhaku kurssille koska haluan pitkittää ansiosidonnaistani.
Työharjoittelu tietysti pelottaa, kun se on sitä tarkkailun alla olemista. Olen kuitenkin ajatellut hakea sellaiseen, mitä tiedän osaavani ja missä näitä pilipalikurssilaisia on ollut niin paljon ennenkin, ettei ne pahemmin kyttäile. Ja ahdistusta en ehkä saa siksi kun salaan sairauteni ja siksi tunnen itseni tasaveraiseksi toisten ihmisten kanssa.
Suosittelen näiden omien kokemuksieni pohjalta sinulle työnhaku kurssia ja työharjottelupaikkaa sellaiseen paikkaan, mikä oikeasti tuntuu sinusta itsestäsi mukavalta.
Pitkäaikaistyöttömänä sinusta myönnetään työnantajalle jotain palkkaavustusta, käyttävät nimeä"seteli" minimissään se on työnantajalle 515euroa/kk. Ja jos nuo työharjottelut sen kurssin puitteissa sujuisi hyvin, voisit mahdollisesti ajatella sellaista palkkatuki juttua jatkossa.
Työharjottelupaikkaa kannattaa miettiä oman kiinnostuksen tai harrastusken pohjalta. Itse menen käsityö ja askarteluharrastusteni pohjalta kysymään työharjottelupaikkaa sellaisesta työpaikasta, missä on minua kiinnostavaa käsityötoimintaa.
Minä en saa noita palkkatukietuja vielä pariin vuoteen, mutta olen optimistinen kuitenkin.
Tsemppiä sinulle ja harkitse suosittelemaani kurssivaihtoehtoa. Kerro ihmeessä miltä ideani tuntuu ja onko sinulla jotain mielenkiintoista työtoimintaa mielessäsi.
Työkykyä ja halua on jäljellä vielä jonkin verran. Hauskinta on se, että olen käyttänyt nämä kaikki mahdolliset työkokeilut ja työelämän valmennukset jo kohtapuoleen loppuun. Olen tällä hetkellä ihan kivassa paikassa vielä 3 kk työkokeilussa, sitten sekin lysti loppuu ja kotona itkeminen alkaa. Sitten pitää taas olla 500 päivää työtön, että saan osallistua noihin työelämänvalmennuksiin yms. joista nyt tienaa edes sen n. 160 € lisää kuussa tmt:n päälle. Minulla nuo harjoittelut ovat olleet kyllä ihan rankan työn tekoa, eikä työkkärit, kelat tai sairaalat ole edes kertaakaan kysyneet miten siellä menee. Eli olen ollut ilmaisena orjana eri työpaikoissa. 1 vuoden käytännössä pyöritimme työkokeilijat/työelämänvalmennuslaiset yhtä puljua. Liikaa vastuuta tällä terveydellä ja kun en jaksanut sain lähteä. Kuntoutustuki on hylätty ja siitä valitettu. Kun saisikin kuntoutustuen niin olisi varmaankin helpompaa päästä edes johonkin osapäivä hommiin vaikka kelan postimerkkejä nuolemaan. Ja noille alatason kirjoittelijoille : turha yrittää, ette te minun mieltäni pahenna. Tekisittekös itse te terveet 6 tunnin työpäiviä 536 € kuukausi palkalla. Tuskinpa. Meidän sairaiden on pakko. Ja jos näissä diapam huuruissa nyt tulee muutama kirjain väärään paikkaan, niin voi voi. Palkkatukityön vastaan otto pelottaa kyllä minua, kun on jaksaminen vähissä ja jos sairastun taas tulee työkkäriltä vaan karenssia. Tekeminen olisi todella tärkeää, ei pelkästään taloudellisista syistä vaan myös kuntoutumisen kannalta. Suojatyö tai jotain sellaista.
Olet pystynyt todella upesti tekemään noita pakotettuja ilmaishommia. Ihailen sinun sitkeyttäsi.
Itse en pystyisi koskaan tuohon. Häpeän j pelkään todella niin paljon sellaisia työkokeiluja joissa minua tarkkaillaan.
En osaa sinua neuvoa yhtään sen paremmin nytkään vaikka selostit tosi hyvin tilannettasi. Olen itsekkin vaikeassa tilanteessa, koska en ole terve ja salaan sitä kaikin mahdollisin keinoin. Sairauteni ei näy päällepäin.
Oletko kysynyt niiltä työkyvyn arvijoijilta tai muilta ns.asiantuntijoilta onko sinulle asetettu tavoitteita siinä työhön kuntoutumisessa?
Tsemppiä sulle ja ihailen sitkeyttäsi.
En ymmärrä ollenkaan tuota asennetta, että salaa sairautensa, ja käy kaikenlaisissa ihme hommissa. Jos on todella sairas, niin ei sitä pidä salata tai mitenkään hävetä. Rohkeasti vaan lääkärin vastaanotolle, ja sairauslomalle. Mitä ihmettä sitä sairauttansa salailee. Siksi yhteiskunta veroja makselee, että sairaat saa sairastaa. Lääkäriin tai mielenterveyspalveluiden piiriin, siitä se elämän laatu paranee huomattavasti, ja pääsee erillaisten tukijärjästelmien sokkeloihin, mutta siellä, on ammatti ihmiset mitkä osaavat neuvoa asiassa eteenpäin. Kotonta ei tule kukaan hakemaan hoitoon...................
Sitä minä niissä työkokeiluissa ihmettelenkin kun ei minulle mitään tavoitteita ole laitettu kuin joku kuntoutuminen ja se on sitä että paikan järjestäjä komentaa paikasta a paikkaan b tekemään töitä, eli orjana olen ollut. Ja sitten kun lähdin yhdestäkin paikasta pois kun en jaksanut komentelua ja valitusta että hommat on myöhässä tai väärin tehty (kun ei opastettu mitenkaan) tuli karenssit. Pomot saa ilmaisia työläisiä.
Ja työkkäriinhän riittää kun olet edes vähän aikaa pois sieltä ruikuttamasta.
Saisi jotain henkisesti kevyttä hommaa vaikka neljäksi tunniksi päivässä.
Olin aikoinani seitsemän vuotta (voitteko kuvitella) kotona vaan kun en uskaltanut juuri talosta ulos mennä ja hoito sairaalassa oli lääkkeiden tarkistamista. Nyt kun on sen verran rohkaistunut (itse olen itseäni tässä parantanut) niin haluan pitää itseni jossain ihmisten ilmoilla, mutta yhteiskuntapa ei anna mitään tukea tähän asiaan.
Ei minulta ole työkkärissä juuri kyselty harjoitteluista mitään, kirjattu vaan harjoittelun loputtua taas työttömäksi. Ja unohdettu.
Ja kyllästyin psykologilla käymiseen kun käynnit alkoivat olla viime aikoina sitä, että kysyi mites menee ja katotaanko seuraavaa aikaa vai lopetetaanko käynnit kokonaan. Eli sellaisia kymmenen minuutin seuraavan ajan sopimis tuokioita.
Ja psykiatri tenttasi viimeisellä käynnillä lääkitystä viimeisen 15 vuoden ajalta, että mitä kaikkea olen vetänyt. Ei kysynyt edes mitä kuuluu ja käski mennä kouluun.
Luokkatilanne ja väkijoukot sekä kiire ja stressi vie minulta toimintakyvyn ja saan paniikkeja. Ja masennun enkä pidä itseäni enää edes ihmisenä kun epäonnistun. Ei kai sokeritautisellekkaan määrätä lääkkeeksi rasvaa ja siirappia. Miksi sitten minulle lisää näitä ahdistusta ja paniikkeja aiheuttavia asioita määrätään oikein lääkärin toimesta? Kuinka ne saisi tajuamaan?
Kun menet lääkäriin, niin pyydä sieltä lääkärintodistus sairauteesi, niin olet silloin sairauslomalla. Eikä työkkäri enää puutu asioihisi.
Älä siellä lääkärissä käy lämpimiksisi puhumassa tai moikkailemassa lääkäriä, vaan jos olet sairas, niin kuulut silloin sairaslomalle, ja sillä siisti........
300 pv, sen jälkeen on vasta edessä kuntoutustuen (joku sitä tuolla ehdotteli) haku.