Mut aina jätetään, mulle aina vittuillaan, mulla ei oo koskaan "ihanaa". Mulla on kaikki masennuksen merkit ainakin mitä nettiin uskomista. Pitäisi vaan ajaa rekkaa päin autolla mutta kun uskaltaisi..no ehkä joku päivä.
elämä on perseestä
Mies kohta 22v
4777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuitenkaan rekkaa päin, sillä sen kuljettaja on syytön sinun ongelmiisi ja ratkaisullasi tuhoaisit hänen, ja ehkä monen muun sivullisen ja viattoman elämän, ja heidän läheistensä elämän.
Itsemurha on itsekäs teko, mutta vaikka kuinka ottaisi päähän ja olisi päättänyt päättää päivänsä, niin ihan niin itsekäs ei saisi olla, että sotkee siihen täysin ulkopuolisia.
Rekkojen ja junien alle hyppijät ovat itsemurhapoppoon pohjasakkaa.
Ei mee nallekarkit tasan, ei. Itse kyllä epäilen onko niitä jaossa ollenkaan. Todellakin olisi parasta poistua näyttämöltä. Rekan alle ajaminen ei vain ole kovin reilu tapa toteuttaa itsemurhaa. Tämä kaikella kunnioituksella ja hienotunteisuudella.
syy ja seuraus. muista se mies...
jos sut aina jätetään?
Äläkä korvaasi kallista nim. Pessinistin rohkaisulle. Hän on tällä palstalla toistuvasti kannustanut jengiä päättämään päivänsä. Vastuutonta ja moraalitonta touhua.
Mikä saa sinut tuntemaan itsesi hylätyksi tai jätetyksi. Miksi koet, että sinulle aina v:laan?
Tässä ne peruskysymykset, jotka sinun pitää määritellä, kun heti huomenna, tai siis mieluiten jo tänään hakeudut hoitoon. Tarvitset pikimmiten apua, eli mene terveyskeskuksen päivystykseen, tai muuhun lähimpään paikkaan, jossa pääset terveydenhoitajan tai lääkärin juttusille.
Minulla on sinua vuotta nuorempi poika ja voin äitinä kuvitella sen tuskan, joka vanhemmillesi aiheutuisi, jos sinulle jotain pahaa tapahtuisi.
Vielä kysymys, oletko jutellut esim. äitisi kanssa tilanteestasi. Mielestäni vanhempiesi, riippumatta siitä, asutko kotona tai jo muualla, pitäisi tietää, jotta he voivat tukea sinua.
Minä sairastuin masennukseen muutama kuukausi sitten ja sain valtavasti tukea eri puolilta, koska kerroin lähipiirille avoimesti, mikä oli tilanne. Muista, että masennuksessa ei ole mitään hävettävää. Se on sairaus siinä kuin sappikivet tai mikä tahansa. Mutta siitä voi parantua ja toipumisessa läheisten ihmisten apu on ihan ratkaiseva.
Hae apua ja huomaa, että elämä on muutakin kuin peestä. Tsemppiä sinulle juniori. Omaa poikaani aina halaan, kun se pistäytyy murkinalla viikonloppuisin, mutta sinulle ne halaukset näin virtuaalisesti.