Näin Kalevalanpäivänä tulee mieleen, että Keskustalla on joskus ollut riveissään yksi ihan oikea intellektuelli. Kaikki mitat täyttävä nero. Oppinut, lukenut, kirjoittanut, vaikuttanut. Sellainen aito nerotyyppi, joita esim. Suomen kirjallisuuden historia tietää vain muutaman. (Eino Leino, Tatu Vaaskivi, ja seuraavaksi tämä...)
Hän oli sivistyneempi ihan toisessa mittaakavassa kuin joku Santeri Alkio, hän oli edistyksellisempi kuin joku nykyinen akateeminen kolmannen tien profeetta, sanokaamme Anthony Giddens. Tieteen puolelta hän käänsi suomenkielelle mm. Marcusea, Einstein-tekstejä, Frommia, kaunokirjallisuudesta esim. Helleria ja Kerouackia. Silti hän ei vaikuttanut vain tutkijakammioissa, vaan otti osaa aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ja, merkillistä kyllä, teki myös vaikutusyrityksen politiikassa. Se tapahtui silloisessa Keskustapuolueessa.
On vahinko ettei hän saanut neroudelleen vastinetta eikä työlleen kannatusta. Kaikkein viimeksi nyt keskustaväki häneen olisikaan voinut innostua. Itse asiassa hänen tilanteensa tämän henkisesti miltei kivikauteen jämähtäneen puolueväen piirissä oli alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. Lopulta hän erosikin puolueesta. Hän sanoi eronsa syyksi "kyllästymisen keskustelemaan siitä onko Jumala olemassa".
Niin läheltä siis Keskustaa joskus on nerous liipannut. Tällaisena päivänä, Kelevalanpäivänä, on syytä palauttaa tämä kyseinen henkilö mieliin ja muistella hänen lyhyeksi jäänyttä epätoivoista elämäänsä. Kaikkien meidän tyhmyreiden keskellä saattaa muutaman kerran vuosisadassa syntyä ja elää joku aivan poikkeuksellinen lahjakkuus, ja sellaiset ihmiset me tietysti aina rusikoimme hautaan. Varsinkin keskustalainen mentaliteetti on tässä kunnostautunut.
Hyvää Kalevalanpäivää kaikille keskustalaisille. Muistakaa että on ollut älyllistä elämää Kalevalan aikojen jälkeenkin. Sitä ei vain puolueessa ole suvaittu.
Hän oli sivistyneempi ihan toisessa mittaakavassa kuin joku Santeri Alkio, hän oli edistyksellisempi kuin joku nykyinen akateeminen kolmannen tien profeetta, sanokaamme Anthony Giddens. Tieteen puolelta hän käänsi suomenkielelle mm. Marcusea, Einstein-tekstejä, Frommia, kaunokirjallisuudesta esim. Helleria ja Kerouackia. Silti hän ei vaikuttanut vain tutkijakammioissa, vaan otti osaa aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ja, merkillistä kyllä, teki myös vaikutusyrityksen politiikassa. Se tapahtui silloisessa Keskustapuolueessa.
On vahinko ettei hän saanut neroudelleen vastinetta eikä työlleen kannatusta. Kaikkein viimeksi nyt keskustaväki häneen olisikaan voinut innostua. Itse asiassa hänen tilanteensa tämän henkisesti miltei kivikauteen jämähtäneen puolueväen piirissä oli alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. Lopulta hän erosikin puolueesta. Hän sanoi eronsa syyksi "kyllästymisen keskustelemaan siitä onko Jumala olemassa".
Niin läheltä siis Keskustaa joskus on nerous liipannut. Tällaisena päivänä, Kelevalanpäivänä, on syytä palauttaa tämä kyseinen henkilö mieliin ja muistella hänen lyhyeksi jäänyttä epätoivoista elämäänsä. Kaikkien meidän tyhmyreiden keskellä saattaa muutaman kerran vuosisadassa syntyä ja elää joku aivan poikkeuksellinen lahjakkuus, ja sellaiset ihmiset me tietysti aina rusikoimme hautaan. Varsinkin keskustalainen mentaliteetti on tässä kunnostautunut.
Hyvää Kalevalanpäivää kaikille keskustalaisille. Muistakaa että on ollut älyllistä elämää Kalevalan aikojen jälkeenkin. Sitä ei vain puolueessa ole suvaittu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En unohtanut mainita neron nimeä. Kaikkienhan pitäisi se tietää. Jos Suomen kirjallisuuden historiasta löytyy vain muutama maailmanmittakaavassa noteerattava nero, kyllä jokaisen keskustalaisen tulisi muistaa se yksi, joka edusti Keskustaa.
??????????
Olisiko ko. nerolla ollut havaittavissa "sotilaspassin polttajan öykkäröivää nousukasmaisuutta"? (Kuten Jaba sanoi Erkki Tuomiojasta.)