Polttelin tupakkaa seitsemän vuotta säännöllisesti ja sitten lopuksi pari vuotta vähemmän säännöllisesti. Niiden seitsemän vuoden aikana mietin, että kerranhan täällä vaan eletään ja sytytin kääryleen huuleen.
Loppuvaiheessa, siis niiden kahden vuoden aikana halusin lopettaa ja mietin miksi poltan, samoihin aikoihin mietin, että miksi pitäisi lopettaa. Ei löytynyt oikein kunnollista syytä polttaa mutta ei toisaalta lopettaakaan ja siksi aina ratkesin uudestaan ensin viikonloppusiin ja lopulta jo torstaista sunnuntaihin. Sitten taas joka päivä. Lopulta onneni oli se, että muuttaessani uuteen kerrostalokämppään, siellä ei saanut poltella ikkunasta ja piti olla muutenkin tupakoimaton. Lopetin tupakoinnin siihen. Sitäpaitsi tupakka ei jostain syystä enää hujahtanut hattuun. Olin pureskellut toisinaan nikotiinipurkkaa jolla olin pari vuotta aikaisemmin päässyt eroon säännöllisestä tupakoinnista. Nyt ostin yhden paketin ja juhannuksena nikotiini sitten loppui kokonaan. Kolme neljä kuukautta teki toisinaan mieli tupakkaa ja joskus sen jälkeenkin.
Nyt yhdeksän kuukauden jälkeen muistelen kaiholla niitä ensimmäisiä savuja, kun oli pitkän aikaa kännissä ja elämä tuntui niinä hetkinä loistavalle, mutta inholla niitä viimeisiä, kun oli nuhaa ja köhää, väsytti ja rahat meni. Nyt mietin että miksi poltin sitä sontaa kaikki nämä vuodet. Miksi pitää pilata elämänsä kun kerranhan täällä vain eletään?
Loppuvaiheessa, siis niiden kahden vuoden aikana halusin lopettaa ja mietin miksi poltan, samoihin aikoihin mietin, että miksi pitäisi lopettaa. Ei löytynyt oikein kunnollista syytä polttaa mutta ei toisaalta lopettaakaan ja siksi aina ratkesin uudestaan ensin viikonloppusiin ja lopulta jo torstaista sunnuntaihin. Sitten taas joka päivä. Lopulta onneni oli se, että muuttaessani uuteen kerrostalokämppään, siellä ei saanut poltella ikkunasta ja piti olla muutenkin tupakoimaton. Lopetin tupakoinnin siihen. Sitäpaitsi tupakka ei jostain syystä enää hujahtanut hattuun. Olin pureskellut toisinaan nikotiinipurkkaa jolla olin pari vuotta aikaisemmin päässyt eroon säännöllisestä tupakoinnista. Nyt ostin yhden paketin ja juhannuksena nikotiini sitten loppui kokonaan. Kolme neljä kuukautta teki toisinaan mieli tupakkaa ja joskus sen jälkeenkin.
Nyt yhdeksän kuukauden jälkeen muistelen kaiholla niitä ensimmäisiä savuja, kun oli pitkän aikaa kännissä ja elämä tuntui niinä hetkinä loistavalle, mutta inholla niitä viimeisiä, kun oli nuhaa ja köhää, väsytti ja rahat meni. Nyt mietin että miksi poltin sitä sontaa kaikki nämä vuodet. Miksi pitää pilata elämänsä kun kerranhan täällä vain eletään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt olen ollut 2 kuukautta polttamatta,ja ajattelen samoin,että sellaista sontaa vedin.Ei tee mieli tupakkaa,
Tupakoinnissa ei ole kysymys nikotiinin tarpeesta - muuten voisivat kaikki lopettaa sen muita nikotiinivalmisteita hankkimalla.
Kysymys on hengellisestä asiasta, savun vetäminen keuhokoihin, ulos puhaltaminen, tilanne jossa on irti hetken aikaa...missä muualla kuin tupakkapaikalla voi joko pitää turpansa kiinni tai keskustella täysin outojen ihmisten kanssa - ei erotella.
Intiaaneilta lähetenyt tapa. (Osa veteli piippua seremoniallisesti, Apassi heimo iltaisin ihan illan ratoksi tupakanlehdistä käärittyjä savukkeita - just kuin nykyajan savukkeet). Vaan eipä heitä keuhkosyöpä kai haitannut, kun tapettiin muuten.
Jos joku kehittäisi röökin ilman terva/häkä etc. terveydelle vaarallisia haittoja niin tupakointi olisi kaunis tapa. Nyt ei ole...tupakoitsijoita vainotaan.
Nikotiinitabletit ym. purkat on joutavia; niihin vasta jääkin koukkuun. Ja on jatkuvasti huono omatunto kun voisi olla ilman nikotiinia.
fransuherman 8.2.2007 klo 12.08
Tulee neljäviikkoa täyteen, ilman savuakaan. Kaikki alkoi siitä kun tuli jumalaton flunssa, pienemissä flunsissa tuli poltettua, mutta nyt ei maistunut, joten kun meni yksipäivä ilman meni toinen meni kolmas, ajattelin että kohta alkaa hirveet vieroitus oireet, mutta ei istuin komantena päivänä jonka olin ilman ja flunssakin hiukan hellitänyt, siis pöydän päässä ja katsoin tupakointi välineitä ja ajattelin en tarvitse enään tuota myrkkyä. Muistan kun kaksivuotta sitten samatilanne myös flunssa ei maistunut tupakka. Mutta silloin neljäntenäpäivänä ollessani koirankanssa lenkilä iski hirvee tupakanhimo aivan juoksin kotiin koska tupakat olivat kotona, vedin sauhun ja aivan kuin huume kun olin polttanut sen makasin soffalla ja ihan kuin olisin ottanut huumetta siis varmaan niillä samanmoinen olo kun saavat annoksensa? Mutta nyt kun olen asennoitunut eri tavalla asiaan en ole tarvinnut purukummia en muitakaan poppakonsteja, sen verran kun iskee se että pitäis eli vetää savu siis se mikä iskostunut se tekeminen aivoihin, puran sen siihen keitän teetä, jota muuten en ole juonut moneen vuoteen ja syön muutaman siivun pullaa se menee sillä ohi. Eli ei ihmeempiä taisteluita, ihmettelenkin miksi sitä ainetta pitää ottaa josta koittaa päästä eroon (vrt. huume, eihän niillekään anneta huumetta vieroituksessa). Olen polttanu about 35 vuotta melkein tauotta.
Siirsin tuon kirjoitukseni tänne kun olen laiska enkä jaksa kirjoittaa. Mutta lakko, lopetus pitää edelleen päiväkerrallaan, taas yksi päivä takana polttamatta, näin se menee.