Mä en oikeesti tiedä mitä mä teen. Kaikki on niin sekasin.
En sitte tiedä johtuuko tää siitä et luovutan vaan liian aikasin, et oikeesti mulla olis kaikki hyvin.
Tätä on jatkunu niin kauan jo, jotain 2 vuotta pahimmillaan.
En saa öisin unta, sillon alkaa aina pyörimään kaikki huolet päässä.
mieli ala muuttuu koko ajan. välillä olen ihan ilonenkin, mutta ei se kauaa kestä kunnes huomaanki et ei eläms mitää kivaa olekkaan. Mul on ihan hirveesti kaikkia ongelmia. olen lihonu tosi paljon, koska syön suruuni, saan ahmimis kohtauksia. Ennen harrastin liikuntaa tosi paljon, enään ei vaan jaksa. En ole ollut pitkään aikaa kaverien kanssa, välillä vaan on ollut pakko nähdä kavereita.
Mulla on sosiaalisia ongelmia, en pysty menemään esim. kahville enään kenenkään kanssa! pelkään toisia ihmisiä! Enkä voi olla hirveesti kaverien kanssa, nolaan itteni aina, nolostun kaikesta, en uskalla puhua!
On se niin hirveetä, ku välillä pakko mennä jollekin kaverille kylään, kädet tärisee ja menen niin vaikeeksi..
Elämä on vaan niin hirveetä, joka päivä ajattelen että olis parempi kuolla, mut tiedän et en mä sitä kuitenkaan tekis! voi olla et ne on vaan jotain ihme ajatuksia.
Stressaa koko ajan, en saa mielen rauhaa ja pysty ajattelemaan järkeviä asioita.
Elämä tuntuu tylsältä, en innostu mistään. Ei oo mitään järkeä tässä enää.
En jaksa jutella vanhempieni kanssa, ne kyselee koko ajan miten päivä on mennyt ja haluaa jutella päivän menoista, ei mulla ole aikaa sellaseen, haluun olla rauhassa.
Kertokaa miltä kuulostaa? Olenko masentunu?
En sitte tiedä johtuuko tää siitä et luovutan vaan liian aikasin, et oikeesti mulla olis kaikki hyvin.
Tätä on jatkunu niin kauan jo, jotain 2 vuotta pahimmillaan.
En saa öisin unta, sillon alkaa aina pyörimään kaikki huolet päässä.
mieli ala muuttuu koko ajan. välillä olen ihan ilonenkin, mutta ei se kauaa kestä kunnes huomaanki et ei eläms mitää kivaa olekkaan. Mul on ihan hirveesti kaikkia ongelmia. olen lihonu tosi paljon, koska syön suruuni, saan ahmimis kohtauksia. Ennen harrastin liikuntaa tosi paljon, enään ei vaan jaksa. En ole ollut pitkään aikaa kaverien kanssa, välillä vaan on ollut pakko nähdä kavereita.
Mulla on sosiaalisia ongelmia, en pysty menemään esim. kahville enään kenenkään kanssa! pelkään toisia ihmisiä! Enkä voi olla hirveesti kaverien kanssa, nolaan itteni aina, nolostun kaikesta, en uskalla puhua!
On se niin hirveetä, ku välillä pakko mennä jollekin kaverille kylään, kädet tärisee ja menen niin vaikeeksi..
Elämä on vaan niin hirveetä, joka päivä ajattelen että olis parempi kuolla, mut tiedän et en mä sitä kuitenkaan tekis! voi olla et ne on vaan jotain ihme ajatuksia.
Stressaa koko ajan, en saa mielen rauhaa ja pysty ajattelemaan järkeviä asioita.
Elämä tuntuu tylsältä, en innostu mistään. Ei oo mitään järkeä tässä enää.
En jaksa jutella vanhempieni kanssa, ne kyselee koko ajan miten päivä on mennyt ja haluaa jutella päivän menoista, ei mulla ole aikaa sellaseen, haluun olla rauhassa.
Kertokaa miltä kuulostaa? Olenko masentunu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä vaan kotona mökötän enkä jaksa pukee tai lähtee mihinkään!
Johtuuko siitä et olen laiska, eikö mul ole itsekurii?
Vai sitten jostain masennuksesta tai stressistä?
Kun mä en vaan usko et olisin masentunut, luulen että mä valitan turhasta.
Elämä maistuu niin puulle. Yht äkkiä saatan saada yksinäni sellasen pienen raivokohtauksen, et heitän tavaroita tai potkin seiniä.
ELÄMÄ ON KAUHEETA!
Haluun puhuu jollekki mun kaikki asiat ja ratkoa ne! En vaan uskalla avautua kenellekkään.
Lähes juuri kuin mun suusta toi sun teksti! Siis et ollaan aika samiksii... Ikävä kyllä. ;< Mä luulin myös, etten pystyis avautumaan ja kertomaan koko jatkuvasta paskastaolostani kellekkään, mutta olin todella väärässä (oon siis ihan älyttömän sulkeutunut). Suosittelisin sua vaikka pyytämään äitiis tai jotain varaa ajan lekurille. Terveyskeskuksen kautta luultavasti pääset parhaiten diaknosoitavaks (ja hoitoon) tjn.
haluaisin hoitoon kyllä, ja aijon hakeutua joskus. en vaan saa itteeni ihan heti.
mistä haen apua?
vähän vain voimakkaampana versiona. Enkä siis osaa sanoa, mistä tuo kaikki johtuu..
mutta tiedän miltä susta tuntuu. jos läheisiä/tuttuja ei olisi olemassa ja minulla olisi Oikeasti pokkaa, päättäisin päiväni. Tuntuu nimittäin niin typerältä olla täällä, kun mikään ei nappaa eikä pääse toteuttamaan unelmiaan. Ja tuo sosiaalinen kanssakäyminen vieraiden/puolituttujen kanssa on aivan kamalaa. Plus se, että ei enää jaksa tehdä mitään.
Tulisiko joku nyt diagnosoimaan meitä likkoja, mitä tämä kaikki on? Masennusta? Laiskuutta? Stressiä vai mitä?
Moi!!
Tekstisi on kuin suoraa omasta elämästäni! kaikki huipentui tammikuussa kun sain paniikkikohtauksen bussissa jonka jälkeen ei liikkumisesta ihmisten ilmoilla meinannut tulla enään mitään.
Menin terveyskeskuksen päivystysajalla lääkäriin,ajan sain heti samalle päivälle, koska kerrroin mitä tunnen ja mitä on tapahtumassa. joka määräsi aloitettavaksi lääkityksen heti( Sertlalin) sekä antoi puh.nro:n psykiatriselle sairaanhoitajalle keskustelua varten.
Nyt olen syönyt lääkkeitä n. 6 vkoa ja vaikutuksen huomaa itse sekä myös läheiset ovat kertoneet, että en ole enään niin ärtynyt kuin ennen sekä myös rauhallisempi. Ja niin on mielikin ;)
Myös keskustelusta sairaanhoitajan kanssa on apua.
Ennen lääkitystä ajattelin, että miten joku edes haluaa elää, jos "normaali" tunne on tämä.
Tuntuu, että olisin nukkunut vuosia ja nyt herännyt unesta... Tämä kuulostaa varmaan tosi typerältä, jos ei ole masennusta kokenut itse.
Joten vaikka se avun hakeminen ottaa todella koville, suosittelen lämpimästi. Mitään muuta et kadu kuin sitä, ettet mennyt aikaisemmin..
mäkin ajattelen juuri niin, että miten joku haluaa edes elää jos tämä on normaali tunne. Oikeastaan toivon että tämä olis jotain masennusta, koska en halua että elämä olis oikeesti aina tällästä.
eilen oli ihan hirveä päivä, oli pakko mennä vieraille kylään, ja mun kädet vaan tärisi kun juotiin kahvia, toivoin että kukaan ei olis huomannut. sen jälkeen kotona tuli taas kauhea olo. en halua olla kenenkään ihmisten kanssa, koska nolaan aina itseni jotenkin ja sitten murehdin sitä koko seuraavat päivät.. ei elämässä ole mitään nauttimista!
stressan vaan ja istun koneen äärellä, puren kynsiä ja yritän keskittyä johonkin, mutta en pysty, pystyn vaan ajattelemaan sitä, miten kauheeta tää elämä on.
se pahentaa asiaa, kun en nuku hyvin. iltaisin ei uni tule millään. sitten menen jääkaapille ahmimaan itseni ähkyyn. muutenki olen alkanut syömään tosi paljon ja lihonutkin silmissä..
välillä on niin pahoja päiviä, että ajattelen et olis parempi kuolla, mut en kuitenkaan halua kuolla! joskus pelkään sitä, että jos olen niin huonolla tuulella, että tekisin itselleni jotain, mutta siitä haluan pitää huolen etten tee, vaikka olis kuin vaikeeta!
Sinulla on samanlaisia oireita,kuin minulla.Kyllä se vaikuttaa masennukselta.Hakeudu omalääkärille kerro oireesi,hän auttaa sinua asiassa eteenpäin.
VOIMIA JA ROHKEUTTA
Musta ainaki kuulostaa harvinaisen tutulta... Itellä kans sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en oo käyny koulussa kohta lähes vuoteen... Ja kyllä kuulostat masentuneeltakin.
Sun pitäis vaan saaha ittelles apua tuohon, terveydenhoitajalta tai omalta lääkäriltä kysyä.
Mä menin aluksi kouluterveydenhoitajan puheille, sieltä lääkärille ja lopuksi terapeutille. Sain siis lääkkeet tuohon ongelmaan ja muutenkin tähän masennukseen. Toivottavasti oli jotain apua sulle. :) Jaksele!
Olen niin hermostunut, huudan vanhemmille, olen kunnon heikko hermo. säälittää mun rakkaat vanhemmat jotka on mulle niin ihania ja tahtoo vaan hyvää, en ehdi rakastamaan heitä kunnolla, ja näyttämään sitä niille, jos tää masennus kestää viellä kauan, mutta eihän tämä itsestään lähde pois. varmasti joskus myöhemmin mä kadun, kun en ole viettänyt aikaa enemmän vanhempieni kanssa tai nauttinut elämästä. pelottaa vaan se etten ehdi nauttimaan.
haluaisin tehdä kaverien kanssa kaikkea kivaa, lähtee matkalle ja mennä kahville... mutta en mä uskalla!
vanhemmatkin vaa haukkuu muo, kun olen aina niin hermostunu ja kaverit ei enään viitti soittaa, koska tietää että mä olen niin tylsä etten lähde mihkään.
poikaystävän vanhemmat ei enään pyydä kylään, koska en ole mennyt kun ne aikasemmin pyysi.
ehkä pitäisi ottaa itteesä niskasta kiinni ja alkaa parantaa asiaa!