Terve!
Tässä olen parin viikon aikana saanut pari vapina-/ahdistus-/paniikkikohtausta. Tuntui kun henki loppuisi, raajat lopettaisia toiminnasta jne jne.
Myös pienempiä kohtauksia on ollut. Rauhattomuutta, väsymystä ja suunkuivumista jatkuvasti. Usein kohtaukset ovat laukaiseet ääretön väsymys tai fyysisen krapulan mentyä
ohi tullut ns. psyykkinen krapula tjsp.
Tätä kaikkea on edeltäny jo kuukausia kestäny
stressi tai "harmaassa maailmassa" eläminen.
Rationaalinen ajattelu on toiminut ja keskustelutaito ollut normaalia, mutta en ole vain tuntenut itseäni omaksi itsekseni.
No siitä sitten lääkäriin ja labraan ja röntgeniin. Kaikki oli kuitenkin OK. Lääkäri päätti määrätä 5mg Diapameja kerran päivässä illalla otettavaksi ennen nukkumaan menoa kuukauden ajan.
Onko kellään kokemuksia mietojen diapamien
käytöstä paniikkihäiriön oireisiin tai vastaavaan? Auttavatko? Onko muilla ollut samanlaisia oireita?
Tässä olen parin viikon aikana saanut pari vapina-/ahdistus-/paniikkikohtausta. Tuntui kun henki loppuisi, raajat lopettaisia toiminnasta jne jne.
Myös pienempiä kohtauksia on ollut. Rauhattomuutta, väsymystä ja suunkuivumista jatkuvasti. Usein kohtaukset ovat laukaiseet ääretön väsymys tai fyysisen krapulan mentyä
ohi tullut ns. psyykkinen krapula tjsp.
Tätä kaikkea on edeltäny jo kuukausia kestäny
stressi tai "harmaassa maailmassa" eläminen.
Rationaalinen ajattelu on toiminut ja keskustelutaito ollut normaalia, mutta en ole vain tuntenut itseäni omaksi itsekseni.
No siitä sitten lääkäriin ja labraan ja röntgeniin. Kaikki oli kuitenkin OK. Lääkäri päätti määrätä 5mg Diapameja kerran päivässä illalla otettavaksi ennen nukkumaan menoa kuukauden ajan.
Onko kellään kokemuksia mietojen diapamien
käytöstä paniikkihäiriön oireisiin tai vastaavaan? Auttavatko? Onko muilla ollut samanlaisia oireita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
diapamit eivät kyllä ole paniikkihäiriölääkkeitä, vain lievään tai keskivaikeaan ahdistukseen tarkoitettuja, ja 5 mg on muutenkin mitätön määrä. Alprox/xanor tai rivatril ovat kyllä sitten kunnon troppeja, mutta niitä kannattaa ottaa vain todella tarvittaessa...itse tosin en osaa sanoa minkä luokan ahdistuneisuushäiriö sinulla on, joten paha mennä sanomaan.
sulla ei taida paniikkihäiriöstä olla tietoakaan!?!?!kylläpäs on ollut tyhmä lääkäri ku tollasii lääkkeitä antaa...
paniikkihäiriö on aivan erillainen mitä kuvailit itelles tapahtuvan.ei se oo sellanen että suuta kuivaa ja vapisuttaa...ja harvalla todetaan oikeasti paniikkihäiriö..oot ehkä vaa jotekii ahdistunu...kysy psykiatrilta..
tuo taisi siis olla vastaus threadin aloittajalle eikä minulle?
Yleisimmin käytetty lääke paniikkihäiriön hoitoon on Cipramil. Se myös tehoaa, kokemusta on. Psykoterapia olisi suureksi avuksi, mutta siihen on tosi hankala päästä, ellet sitten pysty maksamaan itse.
Vähän ihmettelen lääkärisi reseptejä... Diapam ei tähän ongelmaan kyllä auta kuin hetkellisesti.
on maininnut lääkärillä että tulleet krapulan yhteydessä, antavat pameja juopoillekin.
kantsii vähentää dokaamista niin paljon ettei krapulaoireita tule.
Juu mulla on ollut samanlaisia oireita! Menin erikoislääkärille ja se määräs seromex 20mg aproxeja 0.5mg rauhottavia!
Olen nyt popsinu seromexejä viimevuoden syyskuusta saakka ja olo on ehkä vähän parantunut mutta se samanlainen normaali olotila ei ole palautunut!
Välillä funtsii et onkohan sitä tässä! Joskus taas jos antaa ajatusten lentäÄ vapaasti jossain melussa jossa on paljon ihmisiä niin alkaa kuumottaan ja iskee mietoa paniikkia pääle!
Mut niistä toipuu melko nopeesti ku ajattelee mukavia asioita!
Toivottavasti saat hyvää apua ja olisin kiitollinen jos voisit sitten laittaa tänne et mikä sai sinut palautumaan ennalleen...
Minulla on vaikka minkälaisia kokemuksia paniikkihäiriöntyylisistä kohtauksista n. 20 vuoden ajalta. Niistä vois kirjottaa tosi pitkän stoorin. Kerran olen mennyt ambulanssilla sairaalaan, kun sydän rupes hakkaamaan 200 kert/min ja päässä huimasi. Siitäkin selvittiin diapamilla. Muutaman kerran olen joutunut lähtemään keskellä yötä terveysasemalle milloin minkäkinlaisen pahoinvointikohtauksen seurauksena. Ne ei ole kyllä mitään kivoja kokemuksia.
Siinä sitä on joutunut opettelemaan vuosien varrella kuntelemaan itseään ja selvittämään tunne-elämän sotkuja. Ennenkaikkea puhumaan omista tunteistaan muille.Kyllä kohtauksien kanssa pystyy elämään, kun on tarpeeksi karski luonne, eikä välitä esim. pienistä tai suuremmista sydän tuntemuksista ollenkaan.
Vaikeinta on se, että oireet saattavat olla hyvin samantyyppisiä kuin esim. sydäninfraktissa. Silloin on vaikea tietää onko jostain vakavasta kyse vai onko se vain ns. paniikkijuttuja. Tai jos kohtaus tulee, kun olet jossain ulkomailla reissussa tai hiihtelet yksikseen erämaassa jossain Tunturi-Lapissa. Sellaisiakin kokemuksia on ollut. Minulla on noihin juttuihin sellainen menttaliteetti, kun kun kohtaus on mennyt ohi asia unohdetaan ja elämä jatkuu, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaa.
Olen minä joskus lääkkeitäkin käyttanyt mm. Betasalpaajia, alprox:ia diapamin lisäksi. Yritin kerran aloittaa Seroxat kuurin, mutta sain siitä niin pahat sivuvaikutukset, että piti lopettaa se kokeilu alkuunsa.
Mulla on kans todettu vahvan stressin aiheuttama paniikkihäiriö, johon syön tällä hetkellä Seroxat 20mg x1 ja tarvittaessa Xanor 0,5 mg. Kaikki alko viime syksynä kun huhkin vähän liikaa koulussa ja töissä... Kaikki sitten ajautu siihen pisteeseen, että oli pakko lopulta jättää jopa koulu kesken, eli nyt vaan lepäilen ja odottelen parempia aikoja. Seroxat on auttanut aika paljon, tosin aloitin sen aika aikaisessa vaiheessa (paniikkihäiriön taustallahan on yleensä masennus)ja vaikka sivuvaikutuksia on syön mieluummin sitä kuin olen ahdistunut ja väsynyt.. Diapamit on yleensä siitä "huonoja" että niihin voi kehittyä riippuvuus, samaten kuin unilääkkeisiinkin jne.
Terveydenhuoltoalan ammattilaisena ja omaa kokemusta omaavana voin sanoa, että jos Diapamit ei auta, niin hae vaikka yksityiseltä kunnon lääkkeet. Ja jos mahdollista, ota pieni breikki. Mulla meni asiat siihen pisteeseen, että multa alkoi muisti heiketä (oon 25v.) ja olo oli todella järkyttävä. Nyt oon syönyt Seroxateja reilun kk ja jo heti viikon syömisen jälkeen olo helpottui. Kaikilla ei välttämättä käy näin, eli kaikille ei käy kaikki lääkkeet, toisille auttaa toiset.
Paniikkihäiriöstä toipuminen kestää kuulemma kauan, mutta toivottavasti stressin poistuminen ja lääkitys auttaa eli iloisella mielellä eteenpäin:). Tsemppiä kaikille!