Lueskelin aiempia kirjoituksia abortin puolesta ja vastaan. Mun mielestäni yksikään nainen tai mies ei ole oikeutettu tuomitsemaan kanssaihmisen valintaa, ellei ITSE ole ollut tilanteessa, jossa on pitänyt päättää raskauden keskeytyksestä. Ja ne, jotka kyseisessä tilanteessa ovat olleet, tuskin haluavat tuomita aborttia, sillä päätös on vaikea ja usein tilanne on tukala.
Helppo on piestä suuta ja puhua murhasta ja murhaajasta. Usein abortin vastustajat vetoavat Raamattuun. Mielestäni siinä lukee myös "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
Abortti voi olla paras mahdollinen vaihtoehto.
Helppo on piestä suuta ja puhua murhasta ja murhaajasta. Usein abortin vastustajat vetoavat Raamattuun. Mielestäni siinä lukee myös "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
Abortti voi olla paras mahdollinen vaihtoehto.
Vastaukset 22
Vanhimmat
miten abortti voisi olla paras mahdollinen? jos saa kysyä...?!
Abortti voi siten olla paras mahdollinen, että jos mies häippäisee kuvioista, nainen voi abortin jälkeen jatkaa elämäänsä, opintojaan, työntekoa, matkustelua ja uuden miehen etsintää vaivattomasti.
Millainen äiti pienelle olisi levoton, yksinäinen ja miehetön vastentahtoinen äiti, joka ei edes lasta halunnut.
Mahdollisesti pitää vielä viinasta enemmän kuin lapsesta.
kyllähän sitä sen 9kk aikana tunteet kasvavat ja varmasti myös ns. järkiintyy!
eikä lapsi ole este opiskelulle, työnteolle, matkustelulle, tai uuden miehen etsintään jos isä häippäsi!
sitä paiti adoptio on aina myös ratkaisu, abortti ei! aborttia käytetään ehkäisynä.
Paras mahdollinen vaihtoehto, huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin.
a) Teini on tullut puoliksi tietämättään raskaaksi. Pitäisikö hänen todellakin maksaa "synneistään" yli kahdenkymmenen vuoden ajan?
b) Nainen on tullut raiskauksen seurauksena raskaaksi. Lapsi on toki syytön tapahtuneeseen, mutta pitäisikö naisen synnyttää se, vaikka vihaisi sen siittäjää?
c) Huolellisesta ehkäisystä huolimatta väline pettää, ja ei-toivottu raskaus alkaa. Pitäisikö ehkäisyvälineiden pettämäksi joutuneiden ihmisten alistua kohtaloonsa ja huonoon onneensa?
d) Sikiö on vaikeasti vammainen. Sen vanhemmat eivät usko kapasiteettinsa riittävän sen hoitamiseen. Kuinka monella on uhrautuvaisuutta tai edes mahdollisuuksia sitoutua vaikeavammaisen hoitamiseen kellon ympäri?
Laki sallii abortin. Hippokrateen valan tehneet lääkärit tekevät niitä.
Kukaan ei voi laatia yleispätevää ohjekirjaa, miten tulee käyttäytyä joka tilanteessa.
minulla ei ole tarkoitus syyllistää ketään ja abortti on jokaisen oma asia mutta minusta se on väärin. kuitenkin olet kahdessa asiassa oikeassa, raiskauksessa ja siinä jos lapsi vakavasti sairas, tai äiti!
eikä se ole mikään synti jos tulee raskaaksi, vaan lahja, iästä riippumatta. kyllä nuorikin voi olla hyvä äiti!
eikä raskaus ole minusta kohtaloon alistumista tai huonoa onnea, päin vastoin!
on siinä melk. 10kk aikaa totutella ja alkaa valmistautua sekä rakkaus lapseen varmasti kasvaa, vaikkei heti aluksi innoissaan olisikaan!
jokaisella on oikeus elämään, jokaisella. ja minusta on väärin että jotkut eväävät sen mahdollisuuden toiselta!!
minusta se on väärin ja todella itsekeskeistä. joka asialla on seurauksensa, kuten seksilläkin ja minusta vastuunsa on voitava kantaa jos jotain tekee!
aborttia todella käytetään jälkiehkäisynä! itsekkäistä syistä!
Jos mielestäsi ihan jokaisella on oikeus elämään, niin mihin se oikeus häviää niiltä lapsilta, jotka saavat alkunsa raiskauksesta tai jotka ovat vammaisia. Vai eivätkö he mielestäsi olekaan lapsia?
Koeta nyt edes olla johdonmukainen vastustaessasi raskaudenkeskeytystä! Tai lakkaa vastustamasta sitä lapsen oikeudella elämään!
jos lapsi on vaikeasti SAIRAS on eri asia, taikka äiti, ei vammaisuus ole este elämälle, ei todellakaan!
onko sairas sinusta sama kuin vammainen?
minä vaan haluan kuulla niitä syitä ja aisoita miksi on abortti tehty ja mikä siihen sallii. kun ei siinä ole sitten anää kyse pelkästään äidin elämästä vaan myös lapsen!
Oli kyllä ihan pakko vastata tähän sun pohdintaasi..
Ei se rakkaus välttämättä siihen lapseen kasva, onhan näitä äitejä nähty joille viina maistuu ja viranomaiset yrittää sitten lapsia ottaa pois ja laittaa lastenkoteihin asumaan, kuulostaa huonolta vaihtoehdolta..
Ihmettelit, että aborttia käytetään jälkiehkäisynä, no niin tietenkin! Sehän sen tarkoitus onkin, jos ehkäisy on pettänyt tai se on vaikka unohtunut niin abortti on viimeinen keino estää tapahtuva onnettomuus.
Kaikki ei halua lapsia, ne jotka ei halua lapsia tuskin kykenee omiakaan kovin rakastamaan ja huolehtimaan heistä, silloin abortti on parempi vaihtoehto kuin surkea elämä äiteelle ja lapselle.
haluat kuulla syitä ja tarinoita, miksi abortti tehdään ja mikä siihen sallii. ja kuitenkin tuomitset!?? ei kukaan viitsi kertoa pitkiä kipeitä tarinoita, jos vastassa on kivitys jo ennen kuin suusi avaat.
Jokaisella on oma tarinansa ja oma syynsä. Ratkaisu tehdään aina sen hetkisen tietämyksen ja elämäntilanteen mukaan, kahdesta huonosta valitaan se vähemmän huono. Siis ei-toivottu lapsi ja raskaus on huono ratkaisu ja abortti on huono ratkaisu, kumpi valita?
ei se ratkaisu ole helppo kellekään eikä tilannetta ennen tai jälkeen helpota se, että tuomitaan.
rakkaus lapseen ei synnyt eikä kasva raskausaikana, siihen ei kypsy odotusaikana, jos lasta kertakaikkiaan ei ole halunnut, jos on tunne että lapsi pilaa elämän ja tulevaisuuden!! lapsi on kuitenkin elämänikäinen projekti, ei mikään hetken mielijohde tai kiviriippa!
Rakkaus lapseen kasvaa odotusaikana, jos lapsi on toivottu, jos lasta rakastaa jo valmiiksi, ennen kuin on raskaanakaan. Se on erilaista. Se rakkaus ei lähde nolla-miinuksesta, vaan jo valmiiksi plussan puolelta ja se on onnellista itselle, kohdussa olevalle lapselle ja ennenkaikkea sitten, kun se lapsi syntyy. Jaksaa eri lailla yöitkut ja tulevaisuuden vastuun kuin jos lähtökohta on ei-toivottu.
a) Miten voi tulla puoliksi tietämättään raskaaksi? Jokaisen pitäisi kyllä jo peruskoulun ala-asteen seksivalistustunneilta (niinpä, jo siellä nämä asiat kerrotaan) muistaa, että raskaaksi voi tulla jokaisesta yhdynnästä, jossa ei käytetä ehkäisyä. Ja lapsi ei välttämättä ole mikään rangaistus. Suosittelisin tässä yhteydessä lukemaan kirjan "Teiniäiti". Toimittajien nimiä en muista, mutta siihen on kerätty teini-ikäisinä raskaaksitulleiden, sekä abortin tehneiden että lapsensa pitäneiden kertomuksia kokemuksistaan.
b) Raiskauksen seurauksena raskaaksi tuleminen on tutkimusten mukaan kuulemma äärimmäisen harvinaista, sillä (samasta tutkimusraportista luin myös tämän) elimistö erittää tiettyä hedelmöittymiseen tarvittavaa ainetta vain, jos nainen on halukas yhdyntään. Kovin tarkkaan en tätä osaa kertoa, mutta tällaisen tutkimuksen olen nähnyt jossain aikakauslehdessä noin vuosi sitten. Ja edelleenkin uskon, että adoptio olisi tässäkin yhteydessä paras mahdollinen vaihtoehto, jos äiti ei todellakaan kykene rakastamaan lastaan, mikä kyllä tällaisessa raiskauksesta hedelmöittymistapauksessa on täysin ymmärrettävää. Maailmaan ei varmasti synny yhtään ei-toivottua lasta niin kauan, kun on ihmisiä, jotka kärsivät lapsettomuudesta.
c) Tähän sama vastaus kuin kahteen edelliseenkin. Ja lisäksi: Jos on valmis yhdyntään, pitäisi olla valmis myös sen mahdollisiin seurauksiin - raskauteen ja vanhemmuuteen. Seksi ja seksuaalisuus kun ei ole mikään leikkikalu.
d) Vaikeasti vammainen lapsi voidaan todeta 100 % varmasti vasta syntymän jälkeen. Mitkään sikiö- tai lapsivesidiagnoosit eivät takaa 100 % varmuutta lapsen vammasta tai vammattomuudesta. Lisäksi lähipiirissäni on useita perheitä, joissa on sairas tai vammainen lapsi. Tässä yhteydessä voisi sanoa, kuten eräs vanha, kymmenen lasta kasvattanut nainen aikanaan: sanoilla "rakas" ja "raskas" on vain yhden kirjaimen ero. Kerron vielä senkin, että eräs tuttavani sai sikiöseulonnassa tietää odottavansa erittäin vaikeasti vammaista lasta, joka ei voisi kuulemma elää kohdun ulkopuolella. Hänelle suositeltiin raskauden keskeytystä, jota hän ei kuitenkaan halunnut. Kun lapsi aikanaan syntyi, se oli kymmenen pisteen terve tyttö.
Lääkärit erehtyvät. Kaikki on suuremmissa käsissä. Itse näen, ettei abortti ole koskaan, missään olosuhteissa oikein, vaikka joissain harvoissa tapauksissa toki sen ymmärrän.
Minusta on tosi outoa se tapa, miten naiset lyövät toisia naisia. Että: ahaa, olet kokenut jotakin mitä minä en ole kokenut, olet tehnyt ratkaisun elämässäsi, jollaista minä en olisi tehnyt; minä olisin toiminut toisin vastaavassa tilanteessa. Ja sitten lyödään. Ja sitten jaetaan ohjeita ja viisauksia, kuinka minä, MINÄ, ja eräs toinenkin äiti ja nainen teki toisin kuin sinä, sinä huono ihminen.
Minusta tämä on jotenkin kamalaa.
Sinun elämäsi on sinun elämäsi ja sinä teet omat ratkaisusi. Vaikka kuinka kuvittelet tuntevasi esim. sen hyvän ystäväsi, niin et kuitenkaan tunne. Hänellä on oma elämänsä, taustansa, omat syynsä ratkaisuihin, joita hän tekee. Ovatko ne vääriä koska ne ovat eriliaisia kuin sinun ratkaisusi vastaavassa tilanteessa?
Ja toisaalta: koska ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä samanlaisine taustoineen, ajatuksineen, ei ole olemassa kahta samanlaista=samantasoista tilannetta. Esim.kaksi 16-v. tyttöä raskaana, vahinkoja. Kyseessä on kaksi täysin eri tapausta ja siksi lopputuloskin voi olla erilainen. Toinen on siis parempi ja oikeampi kuin toinen (se lopputulos, että pitää lapsen)? Niinkö? Millä perusteella joku kolmas osapuoli sen voi sanoa?
Istukkabiopsia ja lapsivesinäyte ovat 100 % varmoja seuloja, ne ovat DNA-tutkimuksia, kromosomitutkimuksia, jotka ovat 100 % varmoja.
Sanoilla "rakas" ja "raskas" on joo yksi kirjain eroa, mutta käytännössä ero on suurempi, sillä se yksi kirjain tuo melko paljon lisäpainoa=taakkaa kannettavaksi. Varsinkin, jos sen kantaa yksin.
Minä näen, ettei meillä ihmisillä ole oikeutta tuomita toista ihmistä, vaikka hän teksisi sellaista, mitä itse ei ymmärrä tai mitä itse ei tekisi, esim sen abortin. Siunulle abortti ei ole oikea ratkaisu. Joku toinen sen tekee, ja hän ei tee oikein mutta hän kokee, ettei hänellä ole vaihtoehtoa. Sinulla ei silti ole oikeutta tuomita häntä.
Me kaikki saamme kyllä rangastuksemme ja tuomiomme, aikanaan. En usko, että abortin tehnyt on se, joka helvettiin päätyy vain siksi, että on abortin tehnyt. Sen sijaan hän, joka kuvittelee olevansa oikeassa ja kivittää voisi sinne joutuakin...?
Voit ajatella, että abortin tehnyt on tehnyt murhan ja siksi "joutaa" kadotukseen ja ettei hänen katumuksensa ole minkään arvoinen. Mutta sinä, joka et tee aborttia, mutta et kadu sitä että tuomitset ja kivität heikomman - sellainen ihminen on kova, sydämetön..
Ymmärsikö kukaan mitä tarkoitan tällä sekavalla jutulla?
"Istukkabiopsia ja lapsivesinäyte ovat 100 % varmoja seuloja, ne ovat DNA-tutkimuksia, kromosomitutkimuksia, jotka ovat 100 % varmoja."
Riski sikiön vamman/sairauden havaitsemattomuuteen syntyy veriseulassa, jonka tulos ei ole 100 %:n luotettava. Riskiraja on muistaakseni 1:250 eli jos riski on suurempi (=1: alle 250), tehdään tarkemmat tutkimukset, mutta niitä ei tehdä, jos todennäköisyys sikiön "viallisuuteen" on 1:yli 250. Ja silloin jää vielä monta mahdollisuutta, että sikiöllä on kuitenkin vamma/sairaus.
Olen edelleen sitä mieltä, että keskeytys on hyväksyttävä joko aina ihan kaikissa tapauksissa tai sitten ei ollenkaan (ei raiskauksissa, ei tulevan lapsen vamma/sairaustapauksissa).
Varsinkin silloin, kun aborttia vastustetaan eettisilla syillä ja sikiön oikeudella syntyä tänne maailmaan, on ihan kummallista, että joissakin tapauksissa sikiö menettäisi oikeutensa syntymiseen.
Juuri Sinunkaltaisiesi ihmisten vuoksi kirjoitin tämän viestiketjun ensimmäisen viestin...
Sinä siis olet joutunut kohdallasi miettimään, mitä teet ei-toivotun raskauden yllätettyä...? Sinulla on siis täydet valmiudet astua toisen ihmisen saappaisiin. Sinä ymmärrät. Sinä et tuomitse. Sinä olet empaattinen.
Jumalauta, jotkut ei sitten vaan TAJUA!
Oli erittäin hyvä kirjoitus. Puit ajatukseni sanoiksi.
Minä sanoin, että itse henkilökohtaisesti en hyväksy aborttia, mainitsemistani syistä. Sen voisin muuten lisätä vielä, jos ei edellisessä tekstissä sitä lukenut, että tutkitusti abortti aiheuttaa useimmille siihen ratkaisuun päätyneille myöhemmässä elämässä vaikeita mielenterveysongelmia.
Kirjoituksestani ehkä sai sellaisen kuvan, että tuomitsen suoralta kädeltä kaikki abortin tehneet murhaajiksi. Kuitenkin sanoin, että ymmärrän, jos joku tekee ratkaisunsa (edellyttäen, että syyt ovat oikeasti painavia), ja jos joku tulee minulle kertomaan, että on abortin kokenut, en varmasti hänelle rupea tällaista, sanokaa te vaikka saarnaksi, pitämään. Aborttiin päätynyt tarvitsee tukea.
Siksi toisekseen, joku tuolla jo siteerasikin Raamattua sanomalla, että "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." En viitsi tätä ruveta kovin perin pohjin penkomaan, koska se kuuluu uskontopalstalle, mutta sen haluan sanoa, ettei kukaan, joka aborttiin päätyy, tietenkään suoraan sen takia joudu helvettiin enkä minä häntä ole sinne tuomitsemassa. Yhtä lailla kuin minä "tuomitsen" abortin kannattajien mielipiteen, he "tuomitsevat" minun ja muiden abortin vastustajien mielipiteen.
Ei kukaan, joka ei ole ollut samassa tilanteessa kuin joku toinen, voi ymmärtää täydellisesti tätä toista. Voi kuunnella, voi puhua, mutta kaikkea ei voi ymmärtää. Lapseton ei voi täysin ymmärtää keskenmenon kokemineen tai muulla tavalla lapsensa menettäneen tuskaa, abortista kieltäytynyt ei voi täysin ymmärtää eri ratkaisuun päätynyttä, raskaana oleva ei voi täysin ymmärtää lapsettoman tuskaa jne. Jokaisella on ne omat taakkansa kannettavina, eikä niitä voi toisen kannettavaksi sälyttää, mutta yksin on hankala jaksaa, jos ei kukaan edes kulje vierellä kuuntelemassa. Meni osittain sivuun aiheesta, mutta oi lähinnä kommentti tuohon sinun käänteiseen purkaukseesi.
"...tutkitusti abortti aiheuttaa useimmille siihen ratkaisuun päätyneille myöhemmässä elämässä vaikeita mielenterveysongelmia."
Kerropa, mistä tämän tutkimuksen löytää. Esität asian ihan totuutena, mutta en ole koskaan nähnyt, että mikään kunnollinen tutkimus tätä tietoa vahvistaisi.
Minun tietääkseni vain pienen pieni vähemmistö saa vaikeita mielenterveysongelmia ratkaisustaan, koska syyt ovat useimmiten kunnollisia ja asia mietitään tarkoin etukäteen. Hetken mielijohteesta hyvin harva päätyy raskaudenkeskeytykseen.
Itse vierestä nähneenä voin sanoa, että mielenterveysongelmat ovat AINA vaikeita, ovat ne sitten silkkaa masennusta tai vielä vakavampia asioita. Ne ovat henkilölle raskaita ja ne ovat hänen lähipiirilleen raskaita, keikuttavat ympäristön tasapainoa hyvin pitkälle.
Tutkimusta en tässä juuri nyt pysty sinulle tuomaan, mutta monet kerrat olen erilaisia dokumentteihin perustuvia lehtijuttuja lukenut, mm. erilaisista terveys- ja mielenterveyslehdistä. Suosittelen edelleenkin myös kirjan "Teiniäiti" lukemista. Niiden nuorten kokemukset abortista olivat todella koskettavaa ja järkyttävää luettavaa.
Mutta, kuten eräälle tällä palstalla kyselevälle vastasin, että vaikka ITSE HENKILÖKOHTAISESTI en hyväksy aborttia, on se kuitenkin jokaisen oma valinta. Se asia, mitä minä yritän ajaa, on se, että kaikille, jotka joutuvat valitsemaan abortin tai raskauden loppuun asti saattamisen välillä annettaisiin puolueetonta tietoa, ketään ei painostettaisi vaan annettaisiin todella päätös hänen itsensä käsiin - ja hänen kumppaninsa myös. Ja että heitä tuettaisiin, oli päätös kumpi hyvänsä, sillä molemmat ovat raskaita vaihtoehtoja.
Kysymykseni ydin ei ollutkaan siinä, minkälaisia mielenterveysongelmat ovat, vaan siinä, mihin perustat väitteesi, että _useimmat_ abortintekijöistä saavat mielenterveysongelmia.
Oma kokemukseni on aivan toisenlainen. Itselleni ei keskeytystä ole milloinkaan tehty, mutta olen tavannut paljon eri ikäisiä naisia, joille keskytys on tehty (sekä työni takia että siviilielämässä näitä tapaan) ja todella harvoin asiasta on tullut jälkeenpäin ongelmia. Ratkaisut ovat olleet harkittuja ja asioita pohdittu monipuolisesti, joten ei ole mitään syytä saadakaan ongelmia.
Olen tavannut myös sellaisia naisia, jotka ovat saaneet mielenterveysongelmia synnytyksen jälkeen. Mutta ei synnyttyneistäkään sanota, että useimmat saavat vaikeita mielenterveysongelmia.
Joten suhteellisuudentajua eikä pelottelua, hyvä Liisukka!
Eikös niitä mielenterveysongelmia ole paljon juuri synnyttäneillä. On kaikenlaisia synnytsmasennuksia ym. Tutkisit mieluummin niitä :-)
En ole liukenut "teiniäitiä", mutta pystyn kuvittelemaan kirjan olevan kaikkea muuta kuin objektiivinen otos laajasta otannasta.
Kirjassa Teiniäiti eri elämänvaiheissa olevat ja eri ikäiset ihmiset kertovat, kuinka kokivat aikanaan teiniraskauden. Osa on edelleen teinejä tai nuoria, osa jo aivan aikuisikään ja monenkin lapsen äideiksi ehtineitä. Kirja ei suhtaudu aborttiin tuomitsevasti, vaan siinä on noiden ihmisten omat _henkilökohtaiset_ tarinat, niin kuin he itse ovat kokeneet ja kirjoittaneet. Mainittava on, että siellä on myös muutama kirjoitus, jossa todetaan, että abortti oli siinä tapauksessa täsmälleen oikea ratkaisu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö päätös olisi ollut vaikea. Vain yksi nainen suhtautui tuohon toimenpiteeseen täysin tunteettoman tuntuisesti. Eli se siitä kirjan objektiivisuudesta tai ei-objektiivisuudesta.
Joo, tottakai myös he, jotka lapsen maailmaan asti saattavat, voivat kärsiä masennuksesta. Onhan itsellenikin tuttua raskaudenaikainen masennus, enkä mene vannomaan, etteikö synnytyksenjälkeinen masennuskin olisi mahdollinen omalla kohdallani. Siitä kuitenkin puuttuu se syyllisyydentunne, joka usein seuraa abortin tehnyttä läpi elämän. Moni heistä kokee todella tappaneensa lapsen, vaikka tietääkin, että se oli "vain soluryhelmä" (joka todellisuudessa usein on ehtinyt kasvaa jo niin paljon, että sen tunnistaa selkeästi ihmiseksi).
Toisille on sitten vaikea kirjoittaa asiallisesti, vaikka aihe olisikin sama. Olen niin hurja provosoitumaan. :) Tästä paistaa läpi suorastaan fanaattinen abortinvastustus, vaikka todellinen kantani ei aivan niin jyrkkä olekaan.
Yläasteen biologian tunnilla opetettiin miten lapsi tehdään! Et kai usko haikaroihin vielä? Lapsen tekoon vaaditaan siittiöitä ja munasolu, turha alkaa puhumaan mistään jumalan lahjasta jne.
tunteet 9 kk aikana kasvavat?Uskot siihen vahvasti,siltä kuullostaa.
Ja tottahan "järkiintyy" jos muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa.Ei tarkoita sitä,että alkaa suunnattomasti rakastamaan ei-toivottua.
Et myöskään tiedä,paljonko "järkiintyminen" tulee lapselle myöhemmin maksamaan.