olen 13-vuotias nuori tyttö, joka käy ensimmäistä vuotta yläasteella. minulla on sairaus, joka on tullut allergioideni kautta, sairautta ei siis missään tapauksessa ole aihauttanut ylipaino.
kyllä minulla on ystäviä ja luokassamme minut otetaan hyvin vastaan, myös poikien keskuudessa. luokallamme on myös toinen ylipainoinen, hän on poika. häntä kiusataan oman luokan sisällä, ja minusta tekee välillä todella pahaa. hänen kiusaamiseensa on kyllä puututtu ja se on saatu milte loppumaan nyt yläasteella.
minulla on myös paljon kavereita, muiltakin luokilta. kerran eräs kaverini sanoi liikuntatunnin alussa minun makoillessani lattialla: "oletko sää laihtunut?" ja tämähän oli tottakin silloin. olin oikein iloinen tästä kommentista, mutta sitten tulee myöskin näitä ikäviä kommentteja: "voi vitsi kun mä oon lihava, mun pitäis laihuttaa, et pojat vois tykätä musta" nämä eivät tunnu kivoilta, varsinkaan semmoisten korvissa, jotka todella ovat ylipainoisia.
sairauteni takia jouduin vuosi sitten sairaalaan ja siellä aloitettiin kortisonikuuri, joka saisi kestää enimmillään 2-3 kk. minulla se kesti kuitenkin 10 kk ja tämän takia painoni nousi 15-20 kg. kortisoni aiheuttaa: turvotusta, painon nousua, väsymystä yms. tämän takia mieleni meni todella alas ja tuntui, ettei enää mitkään vaatteet mahtuneet. kuitenkin lääkärini ei suostunut lopettamaan kuuria, vaikka näki painon nousuni.
nyt olin kuumeessa viikon ja painoni putosi sen aikana 5 kg. se ei ole noussut takaisin.
syntyessäni painoin hieman päälle 4 kg ja suvussani esiintyy pyöreyttä. liikun päivittäin tarpeeksi ainakin terveydenhoitaja mielestä ja omasta mielestäni myöskin. syön myös terveellisesti, ei roskaruokaa ja herkkuja ylettömästi. salaattia ja vihanneksia tulee kylläkin syötyä.
onko siis ylipainoni syy sairaudessani, vai perintötekijöissä? osaisiko joku sanoa?
olen huomannut, että eräs luokkalaiseni, tai näin ainakin ystäväni kivenkovaa väittävät, että eräs luokkalaiseni poika olisi ihastunut minuun. aina jos hänelle puhun, hän menee aivan vaikeaksi ja punastuu. tässä huomaan sen, että ei ylipaino ole elämän este. myös ylipainoisena voi olla hyvä itsetunto.
tämä varmaankin herättää teissä, hyvät lukijat, ristiriitaisia ajatuksia ja toivonkin teidän tuovan ne julki. ja toivon, että voimme jatkaa keskustelua kunnolla.
ja sen vielä haluan sanoa, etten todellakaan ole mikään teinix pissis, joka kuvittelee olevansa lihava. tämä on lääkärin toteamus, mutta hän ei asiaan sen kummemmin puuttunut ole. sanonut vain: "se voi tuosta hävitä pituuskasvun myötä" mutta eipä ole hävinnyt. sen koommin en tällä lääkärillä ole käynyt, tai paremminkin ei ole tarvinnut käydä. hän oli ennen astmalääkärini, mutta nyt lääkärinäni on (onneksi) TAYS:in lääkäri lasten polilta.
kyllä minulla on ystäviä ja luokassamme minut otetaan hyvin vastaan, myös poikien keskuudessa. luokallamme on myös toinen ylipainoinen, hän on poika. häntä kiusataan oman luokan sisällä, ja minusta tekee välillä todella pahaa. hänen kiusaamiseensa on kyllä puututtu ja se on saatu milte loppumaan nyt yläasteella.
minulla on myös paljon kavereita, muiltakin luokilta. kerran eräs kaverini sanoi liikuntatunnin alussa minun makoillessani lattialla: "oletko sää laihtunut?" ja tämähän oli tottakin silloin. olin oikein iloinen tästä kommentista, mutta sitten tulee myöskin näitä ikäviä kommentteja: "voi vitsi kun mä oon lihava, mun pitäis laihuttaa, et pojat vois tykätä musta" nämä eivät tunnu kivoilta, varsinkaan semmoisten korvissa, jotka todella ovat ylipainoisia.
sairauteni takia jouduin vuosi sitten sairaalaan ja siellä aloitettiin kortisonikuuri, joka saisi kestää enimmillään 2-3 kk. minulla se kesti kuitenkin 10 kk ja tämän takia painoni nousi 15-20 kg. kortisoni aiheuttaa: turvotusta, painon nousua, väsymystä yms. tämän takia mieleni meni todella alas ja tuntui, ettei enää mitkään vaatteet mahtuneet. kuitenkin lääkärini ei suostunut lopettamaan kuuria, vaikka näki painon nousuni.
nyt olin kuumeessa viikon ja painoni putosi sen aikana 5 kg. se ei ole noussut takaisin.
syntyessäni painoin hieman päälle 4 kg ja suvussani esiintyy pyöreyttä. liikun päivittäin tarpeeksi ainakin terveydenhoitaja mielestä ja omasta mielestäni myöskin. syön myös terveellisesti, ei roskaruokaa ja herkkuja ylettömästi. salaattia ja vihanneksia tulee kylläkin syötyä.
onko siis ylipainoni syy sairaudessani, vai perintötekijöissä? osaisiko joku sanoa?
olen huomannut, että eräs luokkalaiseni, tai näin ainakin ystäväni kivenkovaa väittävät, että eräs luokkalaiseni poika olisi ihastunut minuun. aina jos hänelle puhun, hän menee aivan vaikeaksi ja punastuu. tässä huomaan sen, että ei ylipaino ole elämän este. myös ylipainoisena voi olla hyvä itsetunto.
tämä varmaankin herättää teissä, hyvät lukijat, ristiriitaisia ajatuksia ja toivonkin teidän tuovan ne julki. ja toivon, että voimme jatkaa keskustelua kunnolla.
ja sen vielä haluan sanoa, etten todellakaan ole mikään teinix pissis, joka kuvittelee olevansa lihava. tämä on lääkärin toteamus, mutta hän ei asiaan sen kummemmin puuttunut ole. sanonut vain: "se voi tuosta hävitä pituuskasvun myötä" mutta eipä ole hävinnyt. sen koommin en tällä lääkärillä ole käynyt, tai paremminkin ei ole tarvinnut käydä. hän oli ennen astmalääkärini, mutta nyt lääkärinäni on (onneksi) TAYS:in lääkäri lasten polilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olin teininä iso, lähinnä huomattavasti pidempi muita. Olin myös ikäisekseni iso kokoisempi muutenkin, harteikkaampi ja enemmän miesmäinen kuin nuori tyttö. Pojat osoittivat kiinnostumisen lähinnä kiusaamalla, mutta kun muutaman kerran nostelin heitä roskiksiin niin kiusaaminenkin loppui.
Näännytin itseäni erillaisilla "dieteillä" etten kasvaisi enää, mutta näinhän ei käynyt. Olin hyvin epätoivoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Jotenkin siitä sitten kasvoi ohi, ja teini-iän edetessä hoikistuin ja kasvoin naiselisemmaksi.
Teini-iän kynnyksellä monikin nuori voi olla pulskea, vaikka liikkuisikin ja söisi terveellisesti. Minäkin liikuin silloin enemmän kuin tarpeeksi. Liikuin siinä määrin että kävin kauhomassa 14-vuotiaana SM-kisoissa, en pärjännyt mainittavasti...
Kortisonista sen verran että pidempinä kuureina käytettynä se voi vaurioitaa vastan limakalvoja ja näin ollen siitä voi tulla ruoansulatus vaivoja myöhemmin. Itselleni on tipan kautta laitettu kortisonia kuureina ja paino on saattanut silloin nousta, olen ollut väsynyt enkä ole voinut liikkua. Mutta kuurin loputtua turvotus on poistunut hitaasti palattuani normaaliin rytmiin.
Nyt pidät vain itsetuntosi kunnossa liikkumalla ja terveellisellä kotiruoalla. Vaikka ikäisenäsi minäkin olin malttamaton ja tuntuu turhalta, mutta sanompa kuitenkin: yleensä aika hoitaa teini-iän pulleuden. Ja ne pojat tulevat olemaan aivan varmaan loppuikäsi rienaus sekä siunaus. Usko pois!