Puran nyt vähän näitä tuntoja tänne kun ei ole ketään kelle kertosin pahasta olosta. Päällisinpuolin vastaantulijat varmasti luulevat, että kaikki on minulla hyvin, mutta kukaan ei tiedä mitä sisältäni löytyy. Pidän itsekkin itsestäni, osaan olla hauska ja mukava, ehkä kauniskin. Ongelmani löytyy kotoa. Vanhempani ovat täysipäiväisiä alkoholisteja, juovat aamusta iltaan ja illasta aamuun. Nukkuvat millon nukkuvat. Riitelevät, lyövät, haukkuvat, rikkovat kotimme tavaroita. En voi koskaan tuoda ystäviäni kotiin, tosin ei minulla niitä enää olekkaan, johtuu itsestäni, koska koitan vältellä ihmisiä ettei minusta huomaisi mitään. Viime aikoina myös minua on lyöty muutaman kerran ja olen vanhempien mielestä syypää kaikkeen, myös heidän riitoihin. Meillä ei koskaan ole jääkaapissa muuta kun kaljaa ja muissa kaapeissa joko tyhjiä tai täysiä viinapulloja. Koulussa en ole nyt pystynyt käymään lähes kahteen kuukauteen. Joka ilta mietin missä sitä ensi yön olisi veljeni kanssa. Veli ei myöskään halua/voi olla kotona. En tiedä kauanko tätä vielä jaksan. Mitä tässä pitäisi tehdä? Luulen olevani myös masentunut, johtuu varmaan paljon tästä tilanteesta, mutta...
Yksi kysymys vain.
ericaN
7505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuossa kirjoitit,Ei onnistu olla vanhempi,jos kummatkin ryyppää,eikä ole edes ruokaa.Sosku voi sijoittaa teidät lapset toiseen perheeseen,tai lastenkotiin.Juoppoja teidän ei tarvitse sietää,Voimia sinulle,ja veljellesi
En aio enää palata kouluun, ei se ole minua varten joten en voi mennä myöskään juttelemaan kenellekkään koulunhenkilökunnalle. Enkä siis ole enää peruskoulussa. Ei ole helppoa mennä kenellekkään puhumaan näistä asioista. En halua vanhemmillenikaan mitään pahaa, rakastan heitä silti, tekevät/tekivät he mitä tahansa. En halua rangaista heitä sillä, että heiltä viedään omat lapset. Itse voisin muuttaa ehkä jo omaan asuntoon, mutta tuskin saisin veljeäni itselleni. Vai mikä on käytäntö?
asuntoa,ja voithan pitää veljeäsi luonasi mahdollisimman paljon.Tietenkin rakastat vanhempiäsi,Luulin sinua paljon nuoremmaksi,mutta kannattaako teidän jäädä katsomaan tuollaista menoa ?Voimia teille,ja toivottavasti asianne järjestyvät,
kuinka selviäisin, olen siis 16. Saako sen ikäinen mitään asuntoa tai rahaa asumiseen? En voi silti jättää veljeä yksin vanhemmilleni.
Ota yhteyttä paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin. Heillähän on vaitiolovelvollisuus, eikä vanhempiesi tarvitse tietää, mistä se aloite on tullut. Vanhempasi tarvitsevat apua yhtä hyvin kuin te lapset ja jostain päin tota vyyhtiä pitää lähteä purkamaan. Myös esim. terveyskeskuksen lääkäri voi pistää homman vireille, kun käyt juttelemassa sekä omasta tilanteestasi että taustoista.
Rankkaa on teillä, mutta asioilla on taipumus selvitä. Kaikkea hyvää Sinulle ja koko perheelle.
Nämä edellä mainitut ovt minulle aivan uusia asioita kuten vaitiolovelvollisuus, onko näin, että sitä ei todellakaan sanota vanhemmille, että minä olen käynyt puhumassa ja kertonut koti-oloista? Mitenkä sinne sosiaaliviranomaisiin otetaan yhteyttä? Voiko sinne mennä suoraan sanomaan asiasta, tarkoitan, että kävelenkö tuonne virastoon sisälle ja kerron ensimmäiselle vastaantulijalle asiani? Mitä sitten tapahtuu kun olen sinne mennyt? Viedäänkö minut samantien jonnekkin muualle?
sosiaalitoimistoon ja kertoa asiasi.Kun haet apua,myös vanhempasi saavat sitä.He tarvitsevat myös soitoa alkoholiongelmaansa.Sijoitus ei ole sosiaaliviranomaisten ensisijainen toimenpide,ellei tilanne ole todella kriittinen.He arvioivat sen sitten.Vaan teille tulee mahdolliesti perhetyöntekijät,jotka katsovat että arkenne on turvallista ja satte ruokaa jne.Vanhemmillasikin on mahdollisuus päästä hoitoon tai saada muuta apua alkoholiongelmaansa.Nyt on TODELLA tärkeää että otat yhteyttä sosiaalitoimistoon,tavalla tai toisella ja autat perhettäsi.Yksin et voi ottaa vastuuta veljestäsi.Voimia sinulle