Yksi vai kaksi kansaa?
Aidon valtiomiehen tunnistaa siitä, että hän johtaa kansaa edestä, eikä toisten selän takaa. Ja eteenkin siitä, että hän asettaa kansakunnan edun oman etunsa edelle. SDP:n ja SAK:n kampanjoista on kansakunnan etu hyvin kaukana ja oman edun tavoittelu soppatykin kantaman päässä Hakaniemestä. Vai miten SAK:n tai SDP:n mielestä toisiaan vastaan taisteleva kansa voi olla MINKÄÄN kansakunnan etu?
Pahin vastakkainasettelu-asetelma kansaamme kohtasi vuonna 1918. Silloin suomalaista työväkeä kävi kiihottamassa Neuvosto-Venäjän boshevikit Lenin ja Stalin. Ja varsin hyvällä menestyksellä, kuten tiedämme. Tänään tällaista kansanryhmiä vastakkainasettelevaa kiihotusta johtavat näköjään kotimaiset sosialistit. 1918 ei soisi missään tapauksessa uusiutuvan. Ei missään tapauksessa, eikä missään muodossa.
Suomen kansalla on nyt yhteinen vihollinen ja se on globalisaatio. Suomen on yhtenäisenä kansana taisteltava niin, että selviämme globalisaatiosta voittajana. Globalisaatio ei ole selvä kohde, kuten vaikkapa jokin itsenäinen valtio olisi. Sen sijaan se on talouden Al-Queda, joka hyökkää sissiliikkeen tavoin ja saattaa yllättää kenet tahansa vaikkapa kauppamatkalla. Se voi osua keneen tahansa: työntekijään, toimihenkilöön, johtajaaan tai jopa kokonaiseen yritykseen. Globalisaation iskun uhrit leviävät pitkin Suomea, kuin miinan räjähdettyä onnettoman uhrin veriroiskeet talon seinille. Ja nämä globalisaation uhrit tarvitsevat apua, he eivät tarvitse vastakkainasettelua. He tarvitsevat työtä ja he tarvitsevat hyvinvointia, mitä vastakkainasettelu voi vain viedä - ei tuoda.
Globalissa maailmantaloudessa bensan hinta nousee kaukaisen sodan vuoksi 5 snt/l, inflaatio laukkaakin tänään puoli prosenttia nopeampaa ruokakassin pohjalla tai Euribor-korko nousee yhden prosentin ja asuntovelan kuukausierä satasen kuussa. Siinä on meille vastusta jo ihan tarpeeksi. Mutta yhtäkkiä sähkölaskuun tupsahaa viisi euroa lisää kuukaudessa, vaikka pohjoismaiset vesivarastot ovat täynnä. Vesimaksutkin nousevat kympillä kuussa, koska kunnallisveroprosentin nostaminen on niin epätrendikästä, mutta jostain ne verot on kerättävä, koska valtio lisää kuntien velvotteitta jakamatta yhtään senttiä lisää rahaa.
Mitä tekee todellinen johtaja? Hän ei ala hajoittamaan kansan rivejä, kuin sielunvihollinen pappilassa mellastaessaan. Hän ei puhu "meistä" ja "teistä" - kahdesta eri kansasta yhden kansan sisällä. Sen sijaan hän kutsuu koko kansan yhteisiin talkoisiin. Kyllä - talkoisiin. Mutta antaa koko talkooporukalle parasta, mitä talo voi tarjota. Hän antaa työtä kansalle ja veronalennuksia tuloveroon, jotka korjaavat reaaliansion menetykset. Pienituloisille tätäkin enemän. Hän antaa oikeudenmukaisen palkan niille, jotka ovat vääryydellä tähän asti pienestä palkasta kärsineet. Tällainen on todellinen johtaja.
Aidon valtiomiehen tunnistaa siitä, että hän johtaa kansaa edestä, eikä toisten selän takaa. Ja eteenkin siitä, että hän asettaa kansakunnan edun oman etunsa edelle. SDP:n ja SAK:n kampanjoista on kansakunnan etu hyvin kaukana ja oman edun tavoittelu soppatykin kantaman päässä Hakaniemestä. Vai miten SAK:n tai SDP:n mielestä toisiaan vastaan taisteleva kansa voi olla MINKÄÄN kansakunnan etu?
Pahin vastakkainasettelu-asetelma kansaamme kohtasi vuonna 1918. Silloin suomalaista työväkeä kävi kiihottamassa Neuvosto-Venäjän boshevikit Lenin ja Stalin. Ja varsin hyvällä menestyksellä, kuten tiedämme. Tänään tällaista kansanryhmiä vastakkainasettelevaa kiihotusta johtavat näköjään kotimaiset sosialistit. 1918 ei soisi missään tapauksessa uusiutuvan. Ei missään tapauksessa, eikä missään muodossa.
Suomen kansalla on nyt yhteinen vihollinen ja se on globalisaatio. Suomen on yhtenäisenä kansana taisteltava niin, että selviämme globalisaatiosta voittajana. Globalisaatio ei ole selvä kohde, kuten vaikkapa jokin itsenäinen valtio olisi. Sen sijaan se on talouden Al-Queda, joka hyökkää sissiliikkeen tavoin ja saattaa yllättää kenet tahansa vaikkapa kauppamatkalla. Se voi osua keneen tahansa: työntekijään, toimihenkilöön, johtajaaan tai jopa kokonaiseen yritykseen. Globalisaation iskun uhrit leviävät pitkin Suomea, kuin miinan räjähdettyä onnettoman uhrin veriroiskeet talon seinille. Ja nämä globalisaation uhrit tarvitsevat apua, he eivät tarvitse vastakkainasettelua. He tarvitsevat työtä ja he tarvitsevat hyvinvointia, mitä vastakkainasettelu voi vain viedä - ei tuoda.
Globalissa maailmantaloudessa bensan hinta nousee kaukaisen sodan vuoksi 5 snt/l, inflaatio laukkaakin tänään puoli prosenttia nopeampaa ruokakassin pohjalla tai Euribor-korko nousee yhden prosentin ja asuntovelan kuukausierä satasen kuussa. Siinä on meille vastusta jo ihan tarpeeksi. Mutta yhtäkkiä sähkölaskuun tupsahaa viisi euroa lisää kuukaudessa, vaikka pohjoismaiset vesivarastot ovat täynnä. Vesimaksutkin nousevat kympillä kuussa, koska kunnallisveroprosentin nostaminen on niin epätrendikästä, mutta jostain ne verot on kerättävä, koska valtio lisää kuntien velvotteitta jakamatta yhtään senttiä lisää rahaa.
Mitä tekee todellinen johtaja? Hän ei ala hajoittamaan kansan rivejä, kuin sielunvihollinen pappilassa mellastaessaan. Hän ei puhu "meistä" ja "teistä" - kahdesta eri kansasta yhden kansan sisällä. Sen sijaan hän kutsuu koko kansan yhteisiin talkoisiin. Kyllä - talkoisiin. Mutta antaa koko talkooporukalle parasta, mitä talo voi tarjota. Hän antaa työtä kansalle ja veronalennuksia tuloveroon, jotka korjaavat reaaliansion menetykset. Pienituloisille tätäkin enemän. Hän antaa oikeudenmukaisen palkan niille, jotka ovat vääryydellä tähän asti pienestä palkasta kärsineet. Tällainen on todellinen johtaja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta epäile, ettei ylioppilas ymmärrä kirjoitustasi, koska siinä puhutaan viisaita eikä Sossujen mantraa....
Kiitos sinulle ja kirjoituksesi on hemmetin hyvä!