Demarien paniikki näyttää kasvavan mitä lähemmäksi vaalit lähestyvät. Suurimman puolueen
asema vain takaa heille jatkopaikan hallitusneuvotteluissa . Muissa vaihtoehdoissa jää ensimmäisenä jäljelle porvarihallitus ja vasta sitten sinipuna tai sateenkaarihallitus.
Jos vaaliennusteet toteutuvat ja demarien kannatus jää viime vaaleja alhaisemmalle tasolle,
johonkin 23-24 välimaille, demarien paikkaluku eduskunnassa saattaa tippua alle 50:n.
Demareille on tullut yllätyksenä, ettei vuotoa vasemmistoliitosta sittenkään taida tapahtua, joka olisi pelastunut demarit näissä vaaleissa. Päinvastoin vasemmistoliitto näyttää säilyttävän asemansa.
Kepulla on mahdollisuus saada lähes samalla kannatuksella pari kolme edustajaa enemmän kuin demareilla. Kepu sai 0,2 % -yksikköä enemmän ääniä vuonna 2003, mutta kaksi edustajaa enemmän kuin demarit. Jos kepun kannatus kasvaa vaaleissa, silloin kepun paikkaluku voi lähennellä 60:tä.
Mitä tekee kokoomus. Kokoomus sai vuoden 2003 vaaleissa 18,7 %;n prosentin kannatuksella 40 paikkaa. Nyt ennusteet lupaavat 20-21 %, jolla voi tulla 4-6 lisäpaikkaa. Parempaankin vaalitulokseen kokoomuksella ovat täydet mahdollisuudet. Liikutaan hyvin lähellä tilannetta, jossa kokoomuksella ja kepulla on kahdestaan eduskunnan enemmistö. Tällaista tilannetta ei käsittääkseni ole ollut koko eduskunnan historiassa. Vuoden 1930 vaalien kokoomuksen ja silloisen maalaisliiton yhteistä edustajamäärä
tässä yritin hakea, mutten heti sitä löytänyt.
Kokoomuksen ja kepun yhteenlaskettu edustajamäärä vuoden 1966 vaaleista lähtien:
1966 kokoomus 26 kepu 49 = yhteensä 75
1970 kokoomus 37 kepu 36 = yhteensä 73
1972 kokoomus 34 kepu 35 = yhteensä 69
1975 kokoomus 35 kepu 39 = yhteensä 74
1979 kokoomus 47 kepu 37 = yhteensä 84
1983 kokoomus 44 kepu 38 = yhteensä 82
1987 kokoomus 53 kepu 40 = yhteensä 93
1991 kokoomus 40 kepu 56 = yhteensä 96
1995 kokoomus 39 kepu 44 = yhteensä 93
1999 kokoomus 46 kepu 48 = yhteensä 94
2003 kokoomus 40 kepu 55 = yhteensä 95 *
(*yksi kepun edustaja siirtyi kokoomuksen ryhmään viime vuonna)
Tämä tilasto kertoo kuitenkin sen, että demareilla on 24-25 %:n kannatuksella ollut kokoonsa nähden ylisuuri vaikutusvalta Suomen valtiollisissa asioissa. Totta kai yhteistyöhallitukset ovat olleet Suomen kehitykselle välttämättömiä ja vasemmistonkin mukanaolo hallituksissa. Nyt ollaan uudessa tilanteessa ja historian rasitteista pitää päästä vähitellen eroon kohti länsimaisia puolueoloja. Tämän tilanteen aistivat myös demarit. Tuo tilasto kertoo vääjäämättömästi kehityksen suunnan, että eduskunnan porvariallianssi näkee jos ei nyt, niin viimeistään vuoden 2011 vaaleissa päivänvalon.
Kokoomukselle sopii porvarihallituksessa vallan hyvin, että suurin puolue on luonnollisesti pääministeripuolue. Vaaliennusteisiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia oman tulkintani mukaan
siinä määrin, että ollaan vaa-ankieli asemissa suurimman puolueen osalta ja myös enemmistön muodostumisessa kokoomuksen ja kepun tai demarien ja kepun tai kokoomuksen ja demarien yhteenlasketuissa paikkamäärissä.
Itse kokoomuslaisena toimin rakentavassa yhteistyöhengessä näissä vaaleissa, samaa toivon myös kepun ja demareiden kirjoittajilta. Kahden kolmesta suurimmasta puolueesta on joka tapauksessa muodostettava hallitus
asema vain takaa heille jatkopaikan hallitusneuvotteluissa . Muissa vaihtoehdoissa jää ensimmäisenä jäljelle porvarihallitus ja vasta sitten sinipuna tai sateenkaarihallitus.
Jos vaaliennusteet toteutuvat ja demarien kannatus jää viime vaaleja alhaisemmalle tasolle,
johonkin 23-24 välimaille, demarien paikkaluku eduskunnassa saattaa tippua alle 50:n.
Demareille on tullut yllätyksenä, ettei vuotoa vasemmistoliitosta sittenkään taida tapahtua, joka olisi pelastunut demarit näissä vaaleissa. Päinvastoin vasemmistoliitto näyttää säilyttävän asemansa.
Kepulla on mahdollisuus saada lähes samalla kannatuksella pari kolme edustajaa enemmän kuin demareilla. Kepu sai 0,2 % -yksikköä enemmän ääniä vuonna 2003, mutta kaksi edustajaa enemmän kuin demarit. Jos kepun kannatus kasvaa vaaleissa, silloin kepun paikkaluku voi lähennellä 60:tä.
Mitä tekee kokoomus. Kokoomus sai vuoden 2003 vaaleissa 18,7 %;n prosentin kannatuksella 40 paikkaa. Nyt ennusteet lupaavat 20-21 %, jolla voi tulla 4-6 lisäpaikkaa. Parempaankin vaalitulokseen kokoomuksella ovat täydet mahdollisuudet. Liikutaan hyvin lähellä tilannetta, jossa kokoomuksella ja kepulla on kahdestaan eduskunnan enemmistö. Tällaista tilannetta ei käsittääkseni ole ollut koko eduskunnan historiassa. Vuoden 1930 vaalien kokoomuksen ja silloisen maalaisliiton yhteistä edustajamäärä
tässä yritin hakea, mutten heti sitä löytänyt.
Kokoomuksen ja kepun yhteenlaskettu edustajamäärä vuoden 1966 vaaleista lähtien:
1966 kokoomus 26 kepu 49 = yhteensä 75
1970 kokoomus 37 kepu 36 = yhteensä 73
1972 kokoomus 34 kepu 35 = yhteensä 69
1975 kokoomus 35 kepu 39 = yhteensä 74
1979 kokoomus 47 kepu 37 = yhteensä 84
1983 kokoomus 44 kepu 38 = yhteensä 82
1987 kokoomus 53 kepu 40 = yhteensä 93
1991 kokoomus 40 kepu 56 = yhteensä 96
1995 kokoomus 39 kepu 44 = yhteensä 93
1999 kokoomus 46 kepu 48 = yhteensä 94
2003 kokoomus 40 kepu 55 = yhteensä 95 *
(*yksi kepun edustaja siirtyi kokoomuksen ryhmään viime vuonna)
Tämä tilasto kertoo kuitenkin sen, että demareilla on 24-25 %:n kannatuksella ollut kokoonsa nähden ylisuuri vaikutusvalta Suomen valtiollisissa asioissa. Totta kai yhteistyöhallitukset ovat olleet Suomen kehitykselle välttämättömiä ja vasemmistonkin mukanaolo hallituksissa. Nyt ollaan uudessa tilanteessa ja historian rasitteista pitää päästä vähitellen eroon kohti länsimaisia puolueoloja. Tämän tilanteen aistivat myös demarit. Tuo tilasto kertoo vääjäämättömästi kehityksen suunnan, että eduskunnan porvariallianssi näkee jos ei nyt, niin viimeistään vuoden 2011 vaaleissa päivänvalon.
Kokoomukselle sopii porvarihallituksessa vallan hyvin, että suurin puolue on luonnollisesti pääministeripuolue. Vaaliennusteisiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia oman tulkintani mukaan
siinä määrin, että ollaan vaa-ankieli asemissa suurimman puolueen osalta ja myös enemmistön muodostumisessa kokoomuksen ja kepun tai demarien ja kepun tai kokoomuksen ja demarien yhteenlasketuissa paikkamäärissä.
Itse kokoomuslaisena toimin rakentavassa yhteistyöhengessä näissä vaaleissa, samaa toivon myös kepun ja demareiden kirjoittajilta. Kahden kolmesta suurimmasta puolueesta on joka tapauksessa muodostettava hallitus
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Demarien paniikki näyttää kasvavan mitä lähemmäksi vaalit lähestyvät."
Nooh, sinun tuskin tarvinnee siitä huolestua, jos demarit panikoivat.
Kun et itse panikoi, asiat on kohdaltasi hyvin;-)
Kokoomus ja keskusta voisivat puheenjohtonsa suulla ilmaista tahtonsa porvarihallitukseen. Meitä äänestäviä kansalaisia kohtaan olisi reilua, että porvarit sanoisivat tahtonsa selkeästi ääneen.
On nimittäin aika raukkamaista ajaa vaaleihin sammutetuin lyhdyin, kieltää tosiasiallinen tahtonsa vedoten tulevaan vaalitulokseen (siis jos se on porvaripuolueiden ensisijainen tavoite? Mikään lukemani tiedustelu ei anna tuollaiselle tulkinnalle tukea). Kansalaisten mielestä porvarihallitus on vihonviimeinen, hallituskoalitioiden ensisijaisuutta tiedusteltaessa.
Otsikossa kaikki
Kyllä muistelisin, että aivan hiljattain tehtiin tiedustelu, jossa kansalaiset ensisijaisesti kannattavat sateenkaarihallitusta ja sitten punamultaa. Molemmissa demarit ovat kantavana voimana.
Jos taas tarkoitat, että kokoomuksen kannatus kääntyy voimakkaaseen nousuun, ja on huippulukemissa vaalipäivänä, uskot varmaan moneen muuhunkin kummalliseen asiaan. Niinistön tosiasiallinen puheenjohtajuus innoittaa kokoomusaktiiveja, liikkuvia se hämmästyttää.
jos joku ajaa vaaleihin sammutetuin lyhdyin, niin keskusta ja SDP, joilla on kättä päälle -sopimus unamullan jatkosta.
Kokoomus on tässä joukossa ainoa rehellinen, joka menee vaaleihin avoimin kortein: hallitusyhteistyö kelpaa joko keskustan tai SDP:n kanssa riippuen täysin siitä, mitä asioita hallitusohjelmaan halutaan saada.
Politiikka on yhteisen hyvän rakentamista yhteistyössä, jolloin ensin tulevat tavoitteet ja keinot, eli asiat, joita halutaan toteuttaa ja vasta toisella sijalla ovat ne puolueet, jotka asioita toteuttavat
Pääministerin nimittää eduskunta, joka antaa luottamuslauseensa hallitukselle.
Kansa ei valitse hallitusta vaaleissa eikä ainakaan 1000-2000 otokseen perustuvissa gallupeissa, joiden virhemarginaali liikkuu 3 %-yksikön haarukassa kumpaankin suuntaan.
Niin. Sir tuossa avauksessaan viritteli porvarihallitusta käsittääkseni paikkamäärien perusteella. Ei siinä ollut mitään sijaa millekkään hallitusohjelmille tai vastaaville.
Jos taas ajatellaan, että porvarihallitukset ovat asiallisesti lähellä toisiaan (tuleva hallitusohjelma), niin mikseivät ne Ruotsin mallin mukaan lähesty äänestäjiä yhteisellä ohjelmalla? Eli juuri tavoitteista ja keinoista pitäisi puhua selkeämmin, sitoutua niihin (Iso määrä kynnyskysymyksiä), eikä jättää konkretisointia hallitusneuvotteluihin. Mille tässä äänensä antaa?
Viimeinen lauseesi antaa ounastella, ettei puolueiden suuruudella ole lainkaan merkitystä? Itse olen eri mieltä. Kaksipuoluejärjestelmässä tällainen ikuinen äänestäjien kusettaminen loppuisi heti, mikä lisäisi poliittisen toiminnan arvostusta merkittävästi.
Avasin silmäni kymmeniä vuosia sitten. Minua on aina haitannut se käsittämätön seikka, ettei äänestäjä Suomessa koskaan ole tiennyt, minkälaiselle politiikalle äänensä antaa. Ennen tämä koski kaikkia mahdollisia vaaleja, nyt presidentinvaalit on tuotu esiin verhojen takaa. On erikoista, että voimakkaita lupauksia antava poliitikko, tai poliittinen ryhmä voi pyörtää puheensa parin, kolmen päivän hallitusneuvotteluissa.
Kansa antaa äänensä tulevalle politiikalle (osa tietysti julkkiksille), joten tulevat hallitusneuvottelut tuhoavat yleensä lähes kaiken, mistä poliitikot ovat ennen vaaleja puhuneet. Rupea sinäkin vaatimaan jyrkkää vastakkainasettelua, että vihdoinkin saammme kuluttajansuojaa äänestyskäyttäytymisellemme.
Eikö ole hienoa, että kokoomus on rehellisin? ;-))
Sir Allun tapa ajatella on aina ollut porvarilähtöinen, mistä syystä hän on paikkajakotilastonin hakenut avaukseensa.
Nyt vaan on niin, että kolmen suuren triangelidraamassa Suomessa on käynyt niin, että keskusta on aina liittoutunut vasemmistoblokin kanssa, jos se vaan on millään konstilla onnistunut.
Tässä mielessä olemme aina olleet hyvin lähellä kaksipuoluejärjestelmää, koska keskusta on osallistunut porvariyhteistyöhön ainoastaan silloin, kun vasemmistoyhteistyö on SDP:n päätöksillä ollut mahdotonta. Näin kävi 1987 kun Sorsa ja Koivisto torjuivat Väyrysen, ja uudelleen 1995 ja 1999 kun Lipponen torjui Ahon.
Kun noin on ollut, niin porvareiden yhteinen hallitusohjelmakin on jäänyt toiveajattelun tasolle, koska keskusta ei asemoi itseään porvareiksi.
Puolueiden suuruudella on sikäli merkitystä, että punamullan jatkon voi edes teoriassa kyseenalaistaa ainoastaan kokoomuksen nousu vähintään 2. tilalle.
minusta puolueiden pitäisi tulla vaaleissa esiin tulevan hallituksen ohjelmasisällöillään.
Kannatuksen menetyksen pelossa puolueet kuitenkin puhuvat vain siitä, mikä hivelee äänestäjiä.
Kepu puhuu ennen vaaleja ruoan alvin alentamisesta, mutta käsittelee vasta vaalien jälkeen kuntarakenteiden uudistamista.
SDP puhuu vaalien alla köyhistä, mutta vaalien jälkeen varjelee saavutettuja etuja.
vaalikeskustelussa on aina lakaistu maton alle ne poliittiset asiat, jotka kansan mielissä synnyttäisivät vastakkainasetteluja, ja esiin on nostettu ne asiat, jotka galluppien mukaan eivät juurikaan vaikuta puolueiden kannatukseen.
Koskaan ei puhuta niin kauniisti sairaista, vanhuksista, lapsiperheistä, oipiskelijoista, köyhistä, työttömistä, jne. kuin aina ennen vaaleja. Näille luvataan, mutta vaalien jälkeen ruvetaan taas tekemään budjetteja, joissa rahaa ei riitä kaikille ja asioiden arvojärjestys määräytyy ihan muilla kuin vaaleja ennen vallinneilla perusteilla
Ihan lyhyt kysymys vielä. Miksi kokoomus sitten yleensäkään pitää "porvariyhteistyötä" esillä, jos se on porvareiden tahdosta täysin mahdoton vaihtoehto?
...kokoomuslaista vastakkainasettelua ja todellisuutta. Puhutaan Puntosta mutta Audilla ajellahan!
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135218488490.jpeg
>>Miksi kokoomus sitten yleensäkään pitää "porvariyhteistyötä" esillä, jos se on porvareiden tahdosta täysin mahdoton vaihtoehto?
määrän. Ei kai muuten 25% voi olla kovempi luu kuin n.50%
Tilastosi kuvaa hienosti, miten SMP rokotti keskustan kannatusta aikasarjasi alkupäässä ja miten "pientalonpoikien" kannatus palasi takaisin keskustaan, kun isä-Vennamo ja Aimo Poutiainen korvautuivat Pekalla ja Urpo Leppäsellä.
Mielenkiintoista on myös nähdä, miten 1987 vaaleista alkaen keskustan ja kokoomuksen yhteinen enemmistö on ollut vain muutaman aikan takana.
Noita lukuja vasten on minun kokoomuksen kannattajana ja 1979-1999 aktiivisena kokoomuslaisena hyvin vaikea ymmärtää, miksi keskusta on aina pyrkinyt kaikin keinoin punamultaan ja turvautunut porvariyhteistyön mahdollisuuteen vain 1987, kun punamullan tie nousi pystyyn ja 1991, kun SDP vetäytyi omasta aloitteestaan oppositioon.
Ellei Väyrynen olisi suututtanut Sorsaa ja Koivistoa iltalypsyillään 1986, ei olisi ollut kassakaappisopimuksia eikä olisi tullut sinipunaa, vaan punamulta olisi jatkanut.
Elleivät demarit olisi Holkerin hallituksen seurauksena kärsineet murskatappiota ja itse kieltäytyneet kaikista hallitusvaihtoehdoista, ei olisi tullut Ahon hallitusta, vaan Ahon johtama punamulta.
Nyt on myös tulossa Vanhasen punamullan jatkokausi, koska siitä on lyöty jo kättä päälle.
Ainoa mikä tuon voisi estää, on kokoomuksen nousu vähintään 2. sijalle. Muuten ei Vanhanen tee mitään todellista yritystä sinivihreään suuntaan.
Sinipunaa pidän mahdottomana, koska Heinäluoma viiraa niin kaukana vasemmalla suhteessa Lipposeen, että siihen meininkiin ei kokoomuksessa tunne enää kiinnostusta kuin 20% vähemmistö.
koska kokoomus on oppositiossa ollessaan vastuullisen oppositiopolitiikan sijasta keskittynyt arvostelemaan SDP:tä niin paljon, että en usko sen vaalien jälkeen pystyvän yhteistyöhön.
Hallitusta on johtanut SDP, joten ei kokoomuksella ole ollut aihettakaan arvostella keskustaa.
..halu , ei yksin vaalitulos ratkaise minkälainen hallitus tulee. Kokoomus ja Keskusta kyllä saa tarvittavan lisän pikkupuolueista jos yhteiseen hallitukseen haluavat. Ei vallit missään tapauksessa mene Keskustalta ja Kokoomukselta niin huonosti etteivät voisi hallituksen runkoa muodostaa. Jatkuvat viittaukset vaalitulokseen tässä asiassa on pelkuruutta.
Aikoinaan Kekkonen pani haluamaan Punamultaa. Se sama halu on yhä edelleen olemassa. Ei silloin vaalitulokseen paljoa katsottu.
Kekkosen aikana Punamulta oli Keskustalle raskas ies, kannatus tippui, mutta Kekkosen laki oli se mikä pani asiat järjästykseen. Vasta Kekkosen kuoltua alkoi Keskustan uusi nousu.
Mutta äänestysprosentti voi ratkaista tulevan hallituksen kokoonpanon, näyttää Heinäluomakin sen jo tajunneen.
Porvarihallitus on mielikuvitusolento. Ei meillä tähän asti ole ollut mahdollistakaan muodostaa mitään porvarihallitusta. Siihen riittävä parlamentaarinen voima on ollut aivan liian mitätön.
Laskelmiesi virhellisyys - puhuttaessa porvarihallituksesta - johtuu siitä, Kepu ei ole ollut mikään porvaripuolue. Se on itsekin korostanut olevansa keskustalainen puolue, ei sosialistinen muttei myöskään porvarillinen. Sen vuoksi Kokoomuksen ja Kepun varaan rakentuvasta hallituksesta pitäisi käyttää osuvampaa nimitystä, vaikka siniruskeat.
Jos sanotaan, että SDP:llä on kokoonsa nähden ollut ylisuuri valta, vielä ylisuurempi se on ollut Kepulla. Puoluehan roikkui pitkään 20 %:n molemmin puolin ja oli silti haliitusten keskeinen, usein keskeisin puolue.
Niin kauan kun Kepu pysyy ei-porvarillisena puolueena, maahan tuskin saadaan porvarihallitusta. Tähän saakka sekä valtapoliittiset että budettipoliittiset tekijät ovat vetäneet Kepua enemmän vasemmalle. Tulevasta ei tietenkään voi varmasti sanoa. Itse olen ollut sitä mieltä, että Kepu muuttuisi vasemmisto-keskustalaisesta aidommin oikeistolaiseksi puolueeksi, jotta äänestäjät voisivat äänestää aina myös hallitusvaihtoehdosta ja -ohjelmasta vaaleissa.
Jos näin tapahtuisi, Suomi siirtyisi ruotsalaiseen malliin, jolloin SDP:n ja muiden vasemmistopuolueiden kannatus kasvaisi maaseudulla ja Pohjois-Suomessa. Merkittävä osa Kepun äänestäjistä nimittäin kannattaa Kepu sen harjoittaman politiikan vuoksi. Ruotsissa oikeistoon lukeutuva Centern on hiipunut alle 10 %:n puolueeksi ja SDP:n kannatus on paljon suurempi kuin vastaava Suomessa.
Historiallisia enemmistöjä syntyy vain sillä edellytyksellä, että tarkoittaa käännekohtaa Suomen politiikassa. Se puolestaan edellyttää politiikan sisällön ja tavoitteiden muuttumista. Ilman näitä reunaehtoja Kepun ja Kokoomuksen yhteenlasketun kannatuksen nouseminen yli 100 paikan on yhtä tyhjän kanssa. Tällaisia sisällöttömiä enemmistöjä voimme saada muutenkin yhdistelemällä sopivasti eri puolueita samaan ryhmittymään.
Tarja Halosen ja häntä edeltäneiden demaripresidenttien kannatus on ollut suuri. Juuri tässä ilmenee se demarien "ylisuuri" kannatus. Kansa äänellään antaa sen kannatuksen, vaikka keinotekoiset laskelmat porvarileirin suuruudesta kertoisivat mitä. Vasemmistolaisilla näkemyksillä on siten mahdollisesti ylisuuren kannatuksen maassa aliarvostettu asema. Kansalaiset toimivat teorian vastaisesti. Jo Mauno Koivistoa vastaan hyökättiin mitä kummallisimmilla porvarillisilla arvoilla hänen asettuessaan ensi kertaa ehdokkaaksi. Kansalaiset antoivat piut paut niille arvoille. Vähän samoin kävi Tarja Halosen kanssa, jota on yritetty väkisin sovittaa jopa äärilaidan vasemmsitolaisen kaapuun. Jos tämä olisi totta, se kertoisi paljo meidän suomalaisten todellisesta mielipiteestä.
Keskusta on asenteellisesti joskus enemmän oikealla kuin kokoomus, mutta kun oma suu on lähinnä, niin käytännön politiikassa hyvin vasemmalla.
Kun työväenpuolueet vaativat lisää liksaa kapitalistilta, niin kepu vaatii lisää tukirahaa kaupunkilaisilta.
Tässä asetelmassa syntyy todellinen porvarihallitus vasta sitten, kun kokoomus on paljon keskustaa suurempi puolue.