vaikkakaan ei siitä vietetty kuin se pieni hetki yhdessä. pitkä, helvetin vaikea vuosi, joka on opettanut mulle paljon. sekä hyvässä, että pahassa. koin paljon sellaista, mitä en uskonut koskaan mahdolliseks, myös hyvässä ja pahassa. ja vieläkin olen hutera ja hukassa, mutta tiedän sentään jo mihin suuntaan elämä vie.
sekoitin mun maailman täysin. käsitykset rakastamisesta, moraalista, opetit ajattelemaan eri tavalla. ja kaiken jälkeen olen vahvempi, mutta en enää niin sinisilmäinen, enkä niin hyvä ihminen kuin joskus luulin olevani. enkä katso sua enää vaaleanpunaisten lasien läpi. ehkä oli aikakin tajuta, ettei kukaan voi olla niin täydellinen, muualla kuin omassa päässä, mielikuvituksessa, unelmissa. kaikki me loppujen lopuks ollaan vaan ihmisiä, syntymäviallisia luojanluomia.
kiitän silti sua kaikesta. tämän jälkeen en enää katso taakseni, en edes unelmissa.
sekoitin mun maailman täysin. käsitykset rakastamisesta, moraalista, opetit ajattelemaan eri tavalla. ja kaiken jälkeen olen vahvempi, mutta en enää niin sinisilmäinen, enkä niin hyvä ihminen kuin joskus luulin olevani. enkä katso sua enää vaaleanpunaisten lasien läpi. ehkä oli aikakin tajuta, ettei kukaan voi olla niin täydellinen, muualla kuin omassa päässä, mielikuvituksessa, unelmissa. kaikki me loppujen lopuks ollaan vaan ihmisiä, syntymäviallisia luojanluomia.
kiitän silti sua kaikesta. tämän jälkeen en enää katso taakseni, en edes unelmissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
and bittersweet
be....
it's hard but it's reality.
right.
Life IS and then you die...
Petyit kun huomasit toisen olevan tavallinen kuolevainen? Sinänsä ei uutta, mutta jos välittää/rakastaa oikeasti hyväksyy viatkin. Teillä nyt ei sitten ollut oikeaa rakkautta.. vain ihastusta. Kyllä se siitä.
olisin hyväksynyt, vikoineen kaikkineen. hän ei hyväksynyt minua. kuvittelin vaan, hetken aikaa, että kaiken sen jälkeen hän olisi edes välittänyt.
that's it...
Vaikka rakkauden kohde ei välittäisikään rakastajastaan ja kohtelisi tätä kuin paskaa, niin eipä se rakkaus siihenkään niin vaan oikeasti lopu rakastajan puolelta. Hyvin hyvin hitaasti sen voi pikkuhiljaa hyväksyä ettei saanutkaan vastarakkautta, mutta se rakkaus ei kyllä siihen lopu. Ottaisitko hänet takaisin jos hän yhtäkkiä väittäisikin taas pitävän sinusta? Kyllä jos rakastaa, niin väistämättä ottaisi silloin rakkaansa takaisin, vaikka tietää sen olevan "väärin" itseä kohtaan ja vaikka ei haluasi sanoa joo, niin suu vaan vääntyy sanomaan sen että "joo, kyllä tää tästä taas yhdessä..."
on niin vaikea päästä pois. Sillä kun tajuaa että toinen ei ole täydellinen, ja tajuaa sen että kukaan ei ole, tajuaa myös sen että rakastaa henkiilöä epätäydellisenä. Mitä siitä sitten ettei henkilö ole täydellinen? Ei sillä ole merkitystä kun rakastaa.
että lakkaisin rakastamasta. sanoin vaan, että näen hänet sellaisena kun hän on. rakastan kuitenkin, mutta jätän taakseni, koska en halua tuhlata yhtään enempää elämästäni miehen vuoksi joka ei mua halua.
sitä tilannetta ei tule, että hän muuttais mielensä, siitä olen ihan varma. ja en jää turhaan odottamaan. vuoden oon kulkenut sumussa, murehtinut ja rakastanut enemmän kuin ketään koskaan. ja tulen aina rakastamaan. meidän "aika" on vaan ohi.
...hän päätti valita vaimonsa ja perheensä, jotka ovat molemmille tärkeimpiä asioita maan päällä, toistensa lisäksi :))